Joulu

Meillä kuusi katosi toissapäivänä äitini toimesta. Yleensä hän haluaa sen ulos jo uudenvuodenpäivänä, mutta kun tavaksi on viime vuosina tullut juhlia loppiasta sukulaisjoukolla tässä huushollissa, kuusikin on koristearvonsa takia alkanut saada vähän lisää armonaikaa. Nyt minunkin pitisi vielä jaksaa pakata koristeet pois sinne kaiken muun varastoidun kamppeen alle, mistä ne ennen joulua kaivoin esiin. Saa nähdä koska saan sen uroteon aikaiseksi. Puhumattakaan Kontu-joulukorttien kuvaamisesta Galleriaa varten.

Uskaltaudun tuplapostaamaan, kun viime viestistä on jo yhdeksän kuukautta.

Meillä jouluvalmistelut ovat pikkuhiljaa käynnissä, vaikka taidankin olla suunnilleen ainoa perheenjäsen, joka jo nyt ajattelee joulua - ainakaan muuten kuin murehtiakseen, ettei isäni välttämättä elä siihen asti. Joululahjoja en vielä ole saanut kauheasti kokoon, kun aikuisten kesken niitä ei erityisemmin anneta ja kilttinä tätinä noudattelen mieluummin siskon ja natojen lasten toiveita kuin keksin lahjat omasta päästäni. Siskonpojantyttären lahja sentään on valmisteilla, sen suhteen päätin olla omavaltainen ja virkata sievän villapeiton netistä löytämäni ohjeen mukaan. Värit on kuitenkin valittu vauvan äidin preferenssien mukaan eli peitosta tulee valko-beessi-tummanruskea.

Kinkusta keskustelimme miehen kanssa jo kesällä, kun viimevuotisen villisianpepun toimittaneen firman yhteystiedot sattuivat silmiini. Kuulemma perheen lihansyöjille kelpaa tänä vuonna ihan tavallinen kinkku, eli sellainen täytynee pian laittaa varaukseen lähilihakaupassa - tai sitten tyytyä tällä kertaa tuiki tavalliseen mutta ihan kelvolliseen markettikinkkuun.

Pientä päänvaivaa tuottaa kysymys siitä, mitä tällä kertaa paketoisin Pikku-ukon joulukalenteriin. Melkein traditioksi on jo muotoutunut se ratkaisu, että hankin jonkin legohärpäkkeen ja hajotan sen osiin pikku hiljaa päivä päivältä rakennettavaksi. Tällä hetkellä ei vain oikein ole sellaista legosarjaa, josta Pikku-ukko olisi kiinnostunut. Ellen sitten satsaa vähän enemmän ja hanki jotain Heroica-pelin osaa, Pikku-ukko kun haluaisi ne kaikki muutkin Waldurkinsa täydennykseksi. Ehkä Draida kävisi, se ei kai ole hirveän kallis...

Joulukalenteriin liittyen minun pitäisi myös jatkaa jo toissa jouluna aloittamaani ikuisuusprojektia nimeltä "etsi kadonnut joulukalenteri". Jossain kun pitäisi olla tallessa äitini minulle aikoinaan ompelema iso pehmojoulukuusi, jonka alareunan metallilenkkeihin kalenteripaketit on hyvä ripustaa. Se vain tuntuu kadonneen kuin maan nielemänä, eikä ole putkahtanut esiin mistään odottamattomasta paikasta näin jouluaikojen välilläkään. Uusin teoriani on, että olen ehkä joulun 2008 jälkeen työntänyt sen samaan säilytyspussiin kansallispukuni tai vanhojentanssipukuni kanssa, en vain ole vielä muistanut käydä kurkkaamassa.

Ja tokihan vanhemmille pitää myös jälleen kerran askarrella oma kalenteri. Olen sentään jo suunnitellut sen aikaa sitten, jopa sitä silmälläpitäen, että jos isä joutuu sairaalaan, sen saa jaettua kahteen osaan. Aikaa sen väsäämiseen ei vain toistaiseksi ole löytynyt, kun isänpäiväsukat on pitänyt saada neulottua ja isänpäiväkortti askarreltua. Mutta nyt kun ne alkavat olla valmiina, on seuraavaksi aika tarttua akvarellilehtiöön, kuusisabluunaan, lyijykynään, saksiin, mustaan kuitukynään ja copiceihin. Viivotinta, harppia, askarteluveistä ja liimaputelia unohtamatta.

Myös Kontu-jolukorttien suunnittelu on edennyt niin pitkälle, että kalenterin valmistuttua ei tarvitse kuin hankkia materiaalit ja ryhtyä väkertämään - jos siis tänäkin vuonna löytyy innokkaita korttien vaihtajia. Itse ainakin olisin edelleen intopiukkana vaihtelemassa enemmän tai vähemmän tolkienistisia kortteja ja myös järjestämässä vaihtoja.

Haave katon rajaan jouluista tunnelmaa luomaan ripustetuista pitkistä puna-viher-valko-kultaisista origamirengasketjuista elää edelleen, vaikken viime vuonna saanutkaan mitään aikaan sen toteuttamiseksi. Tänäkin vuonna taitavat jäädä vain haaveeksi, mutta nyt voisin sentään edes aloitella niiden tekemistä. Jos taittelen niitä pala kerrallaan silloin tällöin ja yhdistelen sitten joutessani paloja renkaiksi ja renkaita ketjuiksi, minulla on ennemmin tai myöhemmin haaveilemani koristeketjut katossa roikkumassa. Vaikka sitten jouluna 2015

Meillä oli joku joulu palapeli. Luukuista löytyi papapelinpapalasia ja joillekin välipäiville tuli karkkia. Mutta lieneekö Pikku-ukko kovinkaan innoissaan palapeleistä?

Ei ole, valitettavasti. Palapeliä kokeilin kyllä aikoinaan, mutta se ei ollut yhtään niin hyvä juttu kuin viime vuosien legot. Mietinkin, että jos tuon Heroican siihen laittaisi ja lähtisi siitä ajatuksesta, että se on samalla yksi joululahja.

Olin aika ihmeissäni, kun näin tänään ensimmäisen joulumainoksen. Mitä ihmettä, nyt eletään lokakuun puoliväliä, ja nyt jo kaupataan jotain lehtien joulunumeroita. O.o

Joululehdissä on se että niitä kaupataan ihmisille, jotka tekevät itse joulua ja joululahjoja, siihen tarkoitukseen lokakuun puoliväli alkaa olla aika myöhäistä.

Minä olen saanut mietittyä joulua sen verran etten saa päätettyä onko sydän sopimaton symboli joulukortteihin (koska tavanomaiset joulun symbolit eivät innosta minua lainkaan) ja teenkö ja lähetänkö kortteja lainkaan. Lahjoja tuskin teen kauheasti itse, ellen saa yksiä sukkia valmiiksi äidilleni, olen jotenkin onnistunut hukkaamaan lähes kaiken vapaa-aikani. Yhden lahjaidean olen saanut se ja se tuntuu hyvältä, törmäsin sattumalta yhtä lehteä taittaessani kirjaan, joka voisi sopia hyvin poikaystävälle (liittyen tiedon visualisointiin).

Miksi sydän olisi sopimaton? Sehän tuntuu jopa yhdistyvän jouluun ainakin erilaisissa tekstiileissä, puhumattakaan perinteisistä sydämenmuotoisista kuusenkoristeista, joten sen voisi melkein laskea "viralliseksi" joulusymboliksi =)

Minulla alkaa oikeastaan olemaan melkein kaikki joululahjat hankittuna, tai ainakin kaikki on visusti listattuna. Korttitarpeet ostin jo kevättalvella, mutta tapojeni vastaisesti olen myöhässä niiden tekemisen suhteen. Fimo-massaa on niihin kuitenkin tulossa. Myös kontukorttien suunnittelu on oikeastaan jo tehtynä, tosin toteutuksesta en ole niin varma. Ehkä piirrän ne samalla tavalla kuin kahtena edellisenäkin vuotena, simppelisti ja yksinkertaistaen. Mutta idea sentään on olemassa, ja se noudattaa myös muiden joulukorttieni teemaa tänä vuonna.

Jouluruokien lista on suunniteltuna (siis lähinnä niiden ruokien osalta, jotka tulevat ruokapöytääni uutuuksina tänä vuonna), ja muilta osin jopa kauppalistakin on valmiina (kierrätän samaa pohjaa vuosi vuodelta, siihen on listattu ostostarpeet siinä järjestyksessä kuin ne käyttämästäni ruokakaupasta löytyvät). Kokeilen myös muutamaa reseptiä nyt etukäteen. Suren sitä, että vanha herkkuni bataattilaatikko ei enää kuulu jouluuni, koska olen näemmä tullut bataatille allergiseksi.

Emännöin joulua nyt viidennen kerran omassa kodissani, eli äitini ja hänen miehensä tulevat meille nytkin. Tosin koti on uusi ja sen jouluperinteet tulevat tietenkin olemaan osittain omanlaisensa. Asun nimittäin ensimmäistä kertaa kodissa, jossa ei ole saunaa. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä, ettei meillä ole myöskään sitä "oikeaa" joulusaunaa. Tosin olen jo nakittanut joulusaunapestin äidilleni, , joten nyt jää hänen tehtäväkseen luoda meille uudet joulusaunaperinteet aatonaatolle. Ulkosauna, jäälyhtyjen koristama polku, saunan jälkeinen suolapala, siinä muutama idea joita kovasti yritän äidille markkinoida Viime vuonna meillä oli myös melkoinen kuusiepisodi. Kuusta ei nähdä meillä tänäkään vuonna sisätiloissa, mutta en voi laittaa parvekkeellekaan oikeaa kuusta. Ajattelinkin pykätä muovikuuseni olohuoneen ikkunan taakse, josta sitä sopii ihailla kissaturvallisesti!

Ensimmäiset glögit join 100 päivää jouluun-päivänä, tänä vuonna "satkua" ei tullut juhlittua muutoin kovin kauheasti. Joulupukki ja noitarumpu tuli sentään katsottua Nyt kaapissa odottaa paketti valmispiparitaikinaa, se saa ajaa asiansa piparikokeilun suhteen. Teen siis sinihomejuusto-smetanapipareita huomenna. En ole aikaisemmin testannut, mutta kuulostivat niin hyviltä, että joulukuuta silmällä pitäen testaan ohjeen jo nyt.

Asunnonvaihtohärdellin vuoksi valojen ripustaminen on auttamattomasti myöhässä. Tähän saakka ensimmäiset pihavalot ovat ilmestyneet suureen Karhu-tölkkiin syyskuussa ja ensimmäiset sisävalot keittiöön syntymäpäiväkseni. Nyt näyttää siltä, että joudun tyytymään marraskuuhun... Ja joudun vielä vähentämään valosarjojen määrääkin radikaalisti! Normaalisti meillä on ollut paljon valoja (yksivärisiä, lämpimän valkoisia), ulkona seitsemät tai kahdeksat valot ja sisälläkin kymmenet tai yhdettoista. Määrä laskee tilojen pienenemisen vuoksi melkoisesti...

Tänään ostin ensimmäisen joululehden

Isilmire, en ole varma onko sydän liian romanttishenkinen Jos vaikka annan kortin työnantajilleni. Sydän kyllä kuvaa minun jouluani parhaiten, se on lämpöä ja valoa ja iloa. Tähtikin kelpaa mutta tontuista ja joulupukeista ja sellaisista en ole innostunut, saa nähdä miten käy joulun alla töissä kun pitää tehdä joulumainoksia.

Lempijuhlani vuodesta lähestyy. Syksy on mennyt niin vauhdilla, että joulun odotus on alkanut harvinaisen myöhään. Joulukorttien suhteen sain lokakuun puolessa välissä valtaisan inspiraation tulvan ja lähes kaikki kortit valmistuivat katsellesssani elokuvaa. Opiskelu- ja työkiireistä huolimatta jouluvalmistelut ovat sujuneet erittäin leppoisasti, itselleni ne eivät oikeita jouluvalmisteluja olisikaan, jos niistä stressaisin.

Laatikoista löytyi vihreitä yksinkertaisia korttipohjia aikaisemmilta vuosilta. Siivosin ompelulaatikkoani ja sieltä löytyi epämääräisiä langanpätkiä. Virkkasin yksinkertaista ketjua ja liimasin sitä sitten sydämen muotoon, osaan piirsin ovenkarmit niin, että sydän on keskellä ikään kuin kranssina. Tähän sain käytettyä vihdoin yhden punaisen langan, joka on muuten niin ruman väristä, etten ole sitä viitsinyt käyttää mihinkään. Vihreätaustaisessa kortissa se sen sijaan toimi loistavasti. Muutamaan käytin myös erikoisemman värisiä lankoja kuten valeanpunaista ja sähkönsinistä. Jouduin ostamaan vain vähän lisää kirjekuoria, mutta muuten postimerkitkin löytyi laatikoista.

Päätin, etten osta tänä vuonna mitään pakkaus- tai korttiaineksia vaan käytän sitä mitä kaapeista löytyy. Suurin osa lahjoista on jo ostettu ja paketoitu, ja paketeista tuli hauskan näköisiä. Lahjapaperina käytin ruskeaa kierrätyspaperista tehtyä pakkauspaperia. Lahjanarut virkkasin erilaisista langanjäämistä. Kaikki paketit on vähän eri näköisiä..

Kummitytölleni ja veljentytölleni annan itse kutomani kaululiinat, isäni perhe ja isovanhempani saavat itsetehtyjä jouluherkkuja. Äidilleni en halua ostaa mitään tavaraa, koska heillä talo on jo täynnä vaikka mitä, niin teen lahjakortin, jossa lupaan pestä ensi keväänä kaikki heidän ikkunansa. Tiedän, että äitini ei erityisesti pidä ikkunoiden pesusta, joten tuollaisesta "aineettomasta" lahjasta on varmasti enemmän iloa kuin väkisin mietitystä turhakkeesta.

Jouluaaton ja -päivän olen äidilläni tai isovanhemmillani, mutta välipäivinä anoppini tulee kylään. Anoppini on joulun töissä, joten vietämme hänen kanssaan joulua sitten välipäivinä. Ajattelin tarjota hieman jouluista, mutta vähän muokattua ruokaa kuten punajuurilaatikkoa ja punajuurisalaattia, joka ei ole rosollia.. Ja paljon kalaa..

Miten on kontulaisten jouluvalmistelut sujuneet? Ensi viikolla on tiedossa serkkujeni kanssa leipomista ja äitini kuoron joulukonsertti (mikä yleensä on tuonut ihanaa joulutunnlemaa!). Ensi viikolla on myös viimeiset tentit ja sitten voikin uppoutua kunnolla jouluun!

Meillä valmistelut ovat sujuneet hyvin hitaasti. Niin kuin kaikki muukin tuppaa sujumaan, kun pieni kiukkuinen Pichu pistää kapuloita kaikkiin rattaisiin joihin vain pystyy. Lahjoista suurin osa on vielä hankkimatta joskin lasten isä sanoi, että pyrkii hankkimaan mahdollisimman monta puuttuvaa lahjaa nyt Koreassa ollessaan. Eri juttu sitten on, ehtiikö hän oikeasti lahjaostoksille, kun työtäkin on laneilla ihan riittämiin.

Siirappia ostin viimeksi kaupassa käydessäni siinä toivossa, että ehtisimme Pikku-ukon kanssa leipoa pipareita jossain välissä (muutama vuosi sitten jätin pipapritaikinaostokset niin viime tinkaan, ettei mistään lähiseudun kaupasta enää löytynyt tummaa siirappia). Kinkun varmaan saa jostain marketista vielä ensi viikollakin, ja lanttulooraa äitini lupasi tehdä niin, että sitä riittää meillekin. Tähtitorrtuaineksetkin ovat jo valmiina odottamassa sitä hetkeä, että ehtisin niistä jotain väsätä, ja puuroriisiä on kaapissa riittämiin. Luumujakin Pichu päätti kaupan hyllystä nostaa kärryyn, joten "luumuhötäskääkin" ehkä keittelen - jos viitsin, sitä kun ei yleensä syö kukaan muu kuin minä.

Tärkeimmät lahjat ovat onneksi jo kaapissa odottamassa paketointia: Skyrim lasten isälle, Zeldan Skyward Swordin erikoispakkaus Pikku-ukolle ja viiden DVD:n Myyrä-paketti Pichulle. Bonuksena vielä Minun- ja Plusle-pehmot pojille. Isälle on tulossa hauska taide/partioseinäkalenteri, äidille on hopeiset pöllökorvakorut (äiti on aina tykännyt kovasti korviksista) ja suvun toiselle vauvalle tuleva peitto on melkein valmis, toiselle tuleva "suojelusotus"-kuva taas on valmiiksi luonnosteltu ja saan sen todennäköisesti piirrettyä valmiiksi työn ohessa.

Puuttuu siis vain lahjat poikien 11 serkulle =)

Mitä lähemmäksi joulu tulee, sitä vahvemmin alan miettiä, että olisiko rahaa karata johonkin tarpeeksi kauas joulun ajaksi.

En ole miettinyt ainuttakaan lahjaostosta, enkä aio niitä varmaan edes tänä vuonna tehdä. Jo viime vuonna sisko halusi käyttöön käytännön, jossa yli 20-vuotiaat eivät saa enää lahjoja, vetoan varmaan tänä vuonna jo siihen. 3- ja 2-vuotiaille sisartenlapsillekaan en ole mitään miettinyt, ja luulen rehellisesti ottaen, että saavat mieluisia lahjoja ilman minunkin panosta. Kavereille taas lahjojen ostaminen on aina yhtä absurdia, kun tietää, että kaikkien oikeat toiveet ja haluamiset ovat sen hintaluokan tavaroita, ettei niitä kaveriporukalla osteta kuitenkaan. Mieluummin jatkan yltiöpäistä leipomista (kaikkea hyvää vähintään kerran viikossa) ja sitä kautta lahjomista ympäri vuoden.

Pipareita, glögiä ja torttuja tässä kämpässä kyllä kuluu, mutta niitäkään en koe sillä lailla joulusidonnaiseksi eivätkä nekään nosta fiilistä millään tasolla joulufiiliksiin.

Epäskandinaavisena geenifriikkinä koen, että jouluun kuuluu olennaisesti aistimus tietystä verevyydestä - tai edes kosketettava illuusio jonkinlaisesta epäkoneellisesta elämästä (sana jota käytän tässä erittäin vapaasti) myös oman itsensä ulkopuolella.

En muista, että olisin aikuisikänäni kokenut (ainakaan kovin usein..) perustelluksi viettää mitään jouluja Suomen rajojen sisäpuolella.

Pipareita! Leivoin tänään, tein piparitaikinan ja paistoin niitä sitten kaksi tuntia putkeen. Tunnelma oli ihana, joululaulut soi keittiössä ja piparintuoksu tulee uunista, ai että!

No tämä viikko ainakin loppui lupaavasti, kun äiti oli ostanut veljelle lahjaksi peli konsolin ja veli oli tietysti äidin lompakolta käynyt hakemassa rahaa ja löytänyt kuitin. Tästähän se riemu vastat irtosi kun poika on etsinyt sitä ympäri taloa kohta toista tuntia.

Jos jouluinnostukseni ja -herkistelyni kasvavat vuosi vuodelta samaa vauhtia kuin parin viime vuoden aikana, jo kolmevitosena olen pulassa kun normaalielämästä ei kahteen kuukauteen tule mitään! Koristelin tänään kuusen toiseen kertaan. Täällä se on kulttuurisesti hyväksyttävää heti kiitospäivän jälkeen, mutta me oltiin rauhallisessa tahdissa ja otettiin viikko sitten kuusi varastosta. Uskokaa pois, minulla on vuodessa syntynyt tunneside kahdenkympin muovikuuseen. Ihan ensiksi laitoin tietty led-valot, mutta sitten itsenäisyyspäivää juhlistamaan lippunauhan Suomen lippuja ja Fazermint-konvehteja. Tänään otin liput pois (ehkä ensi vuonna Suomi-USA-lippunauha, joka saa olla koko joulun?) ja laitoin joulupallot, muutaman meiltä löytyvän Aarikka-koristeen ja pieniä lumihiutaleita.

Tänä vuonna jouluinnostusta saattaa kasvattaa tiedossa oleva kotimaanmatka, ehkä ensi vuonna onkin hillitympi fiilis.

dippi3, minä vain odotan sitä, kun esikoinen keksii, että kaappien tonkiminen joulun alla on hyvä idea. Toistaiseksi lahjat ovat saaneet olla jemmoissaan rauhassa, mutta kuinka monta vuotta vielä?

Kävin itsekin lapsena kurkkimassa äitini kätköjä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se oli aika tylsää. Paketeista paljastuvat lahjat eivät aattona olleet enää mitään yllätyksiä, ja kuitenkin piti esittää yllättynyttä, etteivät vanhemmat olisi arvanneet minun käyneen nuuskimassa. Tosin niin törkeäksi en sentään koskaan yltynyt kuin kaverini pikkuveljineen: kerran joulun alla heillä käydessäni he äitinsä poissaollessa kaivoivat tämän kaapista kaikki tulevat joululahjansa ja purkivat niistä papereita sen verran, että saivat esiteltyä minullekin, mitä kaikkea olivat saamassa.

Itsellä on jouluvalmistelut vielä aika kesken. OK, ruokaa en juuri laitakaan (äidillä & puolison vanhemmilla vierailut hoitavat sen puolen - tosin sinappia pitäisi vielä itse valmistaa), mutta osa lahjoista on vielä ostamatta enkä ole yhtään tyytyväinen asunnon joulukoristeisiinkaan.

Meillä on tänä vuonna ensimmäistä kertaa ihan oikea joulukuusi! Tai siis ei ole vielä, mutta tulee olemaan. Pieni muovinen sen sijaan katosi muutossa ja löytyi vasta eilen, eli sitä ei ole vielä edes koristeltu. Mutta uuteen isoon pääsee ostamaan koristeita! Visioin sellaista violetti/musta/hopea -teemaa, mutta etenkin violetteja koristeita on aika hankala löytää (ja joo, eipä se mustakaan ole varsinainen joulukoristeiden väri). Kynttilät hankittiinkin jo.

Lahjoja yritän saada huomenna vielä muutaman. Onneksi tiedän suuurimmaksi osaksi mitä hankin, eli nyt pitäisi vain löytää ne (pari toivomustakin tuli, mutta hankalasti ihmiset haluavat sellaisia hyötylahjoja, joita ei ole oikeasti olemassakaan). Mutta ehkä tämä tästä, kunhan tämän viikon töistä selviää. Sitten on ehkä hieman aikaakin etsiä lahjoja.

Kävin ostamassa joululahjat kavereille ja perheelle. Ihmiset, ajatelkaa: ensi viikon lauantaina on jouluaatto! Se kuulostaa ihan järjelliseltä, kun sanoo että 24. päivä, mutta ensi viikon lauantai! Ei voi olla!

Joulun odotus taitaa olla jopa kivampaa, kuin itse joulu. Näin pimeällä olen virittänyt takapihalle valoja, etupihalla on silloin tällöin kaksi elävää kynttilää lyhdyssä, sisällä kynttelikkö, valosarja ja tänä vuonna kynttilöitä, erityisesti tuoksukynttilöitä. Joulukortteja en ole lähettänyt enää moneen vuoteen, vaikka niitä laatikossa olisi jopa postimaksu valmiina maksettuna. Vanhemmilleni tarkoitettu joululahja päätyi isänpäivälahjaksi iskälle, joten olen ideaa vailla. Kummityttö saa suht kalliin prinsessapussilakanasetin. Mitään turhaa ei olisi mukava ostaa kenellekään.

Jouluruokakin on menettänyt hohtoaan. Riisipuuro ja savulohi ovat niitä, jota odotan. Kinkut, rosollit ja laatikot ovat vähän sellaisia pakollisia juttuja, joita ei kuitenkaan innolla odota. Kuusta ei viime vuoden tapaan taida tulla, kun ei mahdu mihinkään. Havun tuoksu olisi kuitenkin tervetullut. Jouluna saisi olla valkea maa. Aamupäivä on hyvä aloittaa saunomalla, niin että saunasta pääsee kuuntelemaan joulurauhanjulistusta radiosta (tai netistä). Kuusenkoristeet pitäisi ripustaa johonkin. Jos saisin hankittua jonkun havuhommelin. Minulla on punaisia ja hopeisia koristeita. Joulupäivän aamuna taidan mennä uuden seurakuntani, naapuripitäjän vapaaseurakunnan jouluaamun kirkkoon. Siellä oli eilen jo joulukuusi ja muitakin koristeita. Se on muuten arkkitehtuuriltaan vähän kodan mallinen kirkko. Kotamaisuus tuo avaruutta suurimman kokoussalin ylle. Oman pitäjän kirkko onkin ollut remontissa jo hyvän tovin, eikä siellä ole ennen kesää mitään.

Ennen jouluaattoa on vielä 9 työpäivää väännettävänä. Eikä jouluvapaata ole tänäkään vuonna kuin 3 päivää, jonka jälkeen mennään taas töihin. Kaipaisin hiukan pidempää vapaata. Onneksi on näitä yksittäisiä arkivapaita tiedossa. Tämä pimeys nujertaa. Pääsevätpä jouluvalot oikeuksiinsa. Minulla on tapana pitää ulkovalosarjat aina helmikuun viimeiseen päivään saakka valaisemassa iltoja. Viime vuonna ulkona oli niin paljon lunta, että valosarjan pääsi poistamaan vasta myöhään keväällä. Kynttelikkö taitaa olla tammikuun loppupuolelle asti. Nytkin muuten radiosta soivat joululaulut. Niitä on mukava kuunnella, monet ovat ihan uusia ennen kuulemattomia. Toisaalta on hauskaa kuunnella you tubesta vanhoja Irwin goodmanin joululauluja. Niissä oli sopivasti huumoria mukana, eivät ole mitenkään mauttomia. Muistan pikkunapulana, että iskä on kuunnellut ja laulanutkin noita Irwinin kappaleita joulun aikaan. (Kun joulupukki mulle pussihousut toi)