Kävellen Mordoriin -haaste!

Olen harkinnut lataavani tuon sovelluksen ja aloittavani alusta. Tässä vaiheessa on harkinnan tasolla.
 
Aloitin kävelyn 22.9.2020 ja nyt näkyy Rivendell. Muutama kilsa enää.
Jossain vaiheessa harkitsin, että lopetan siihen, mutta kuitenkin tulee laitettua muistiin minkälaisia kävelylenkkejä tekee ja Lorieniin on suurinpiirtein sama matka, mikä on nyt takana. Hitaaksi tämän matkan on kohdallani tehnyt se, että olen merkinnyt pelkät kävelyt, enkä muita liikuntasuorituksia lainkaan (esim. pyöräily ja melonta on pois laskuista).

Kauas on pitkä matka - sanotaan.
Mielenkiintoisemmaksi sovelluksen käytön tekisi se, että edes 50 kilometrin välein olisi jokin etappi (nähtävyys) jonka voisi saavuttaa.
Olen yrittänyt aktivoitua kävelemään enemmän. En ole mitään pitkiä lenkkejä kävellyt, lähinnä muutaman kilometrin kerrallaan.
 
Olen harkinnut lataavani tuon sovelluksen ja aloittavani alusta. Tässä vaiheessa on harkinnan tasolla.
Tuota ilmaista sovellusta ei ainakaan normilähteistä ole enää tarjolla. 🙁
 
Last edited:
Kelluessani pikkuhiljaa Anduinia pitkin olen huomannut että välillä ohi virtaa ajopuita, tänään näin yhden jolla näytti olevan kalmankelmeät silmät, mieleeni tuli Samin kertomus Klonkusta, mutta eihän Klonkkua enää ole, tuo alkujaan hobitiksi syntynyt olio jonka tuomiovuori nielaisi. Kenties hän kuoli onnellisena saatuaan vielä pitää Suursormusta hallussaan. Enteille ei tietääkseni sormuksia jaettu, ja huonoa se olisikin ollut, metallinen rengas kasvua haittaamaan, ja lisäksi pyöreä reiällinen esine tuo mieleen sisältä lahot puunrungot, oi noita ennen kauniita tammia, jalavia, salavia ja halavia joiden ytimen on tämänpuoleisten maiden pahuus syönyt, toisaalta se on osa Yavannan suurta kiertoa, jonkalaiseksi Morgoth hänen laulunsa väänsi, emme enää oikein osaa surra iäkkäiden puiden sortumista oman painonsa alla, vaan yritämme hoivata nuorempia taitomme mukaan, nykyään nuoret puut tuntuvat vain kasvavan kovalla vauhdilla eivätkä ne kenties osaa kasvattaa lujaa ydintä jolla vastustaa lopulta kuitenkin koittavaa lahoa, onnellinen se puu joka saa kasvaa metsän keskellä juuri riittävästi valoa saaden, heistä saamme kenties uusia puuvanhuksia joiden kanssa keskistelu on henkevää ja ydinpuista, juurevaa ja sopivan valoisaa, kosteutta unohtamatta. Onneksi hobitit ovat ottaneet ainakin osan avarammista maista hoitoonsa, heidän rakkautensa puutarhojen hoitoon ei tietenkään vedä vertoja muinaisille entvaimoille, mutta heidän pikainen elämänsä soveltuu varmaankin paremmin lyhytkasvuisten ja - ikäisten kasvien hoitoon, onhan totta että he pitävät myös heille hyödyttömiä kasveja arvokkaina, toisin kuin osa ihmisistä, joiden laajat viljaa kasvavat - hmm.. pellot - voivat turmiollisen sään sattuessa lakoontua tyystin ja tuhoutua jos jonkin pahuuden jälkeensä jättämän vaivan takia. Tiedän olevani matkalla etelään ja luulen olevani n. 200 kilometriä seuraavasta päivityksestä tähän ketjuun, kelluen matka sujuu, mutta kovin hitaasti.
 
Nyt tulivat kilometrit täyteen 3 päivää Rivendellistä. Tämä viimeinen kaksi kilometriä tarvoin täysin auraamattomalla pyörätiellä nilkkoja myöten lumessa ja koko matkan ihan työpaikan pihalle asti. Ei missään ole ehditty aurata. Meni viisi minuuttia kauemmin mitä yleensä. Tulipa aamutreeni. Ja urhelukentän kello näytti vasta 6:05 koska sitä ei oltu vielä siirretty kesäaikaan.
 
Last edited:
Mun hidas tarpominen kohti Lorienia jatkuu. Kohta mittariin tulee täyteen "12 päivää Rivendellistä" joskin maisemien puolesta olen jo selvästi Punasarven solan tienoilla. Olin Dolomiiteilla 2950 metrissä jossa oli vielä paljon lunta ja +2 astetta lämmintä, kun samaan aikaan lähellä merenpintaa lämpöä oli 30 astetta vain 50 kilometrin päässä ja 22 astetta noin tuhat metriä alempana. Dolomiiteilla kasvoi paljon tuttuja tunturikasveja ja muutama vähän vieraampikin laji. Eilisellä patikalla näkyi myös alppimurmeleita.
 
Anduinissa ajelehtiminen on loppu. Pääsin lähtemään Emyn Muilia kohti. Kuljin siis ensiksi suoraan kohti Raurosin putouksia, ja totesin että kuiva kesän alku oli muuttanut nuo usein ärjyvät kosket ja putoukset melko mitättömän virtaaman uomaksi, saatoin jopa nähdä muinaisten suurien putouksiin rakentamat luukut joiden kautta alajuoksun virtaamaa saatettiin säätää nykyisen Egyptin tapaan satoa turvaamaan. On aikaa siitä kun täällä Numenorista paenneet ahersivat vesirakennuksellaan. Voin vain kuvitella miten vaikeaa oli käsitellä kiviä tuolla tarkkuudella ja taidolla. Kesän lämmöstä huolimatta olen tyytyväinen tähän ihmiskäsien luomukseen joka edelleen takaa yläjuoksun rantapuille ja muillekin kasveille riittävän määrän vettä. Voi kunpa pian alkaisivat sateet, tuntuu että sateiden määrä olisi kasvanut, mutta ne tulevat aina niin kiireellä, että kasvien ja eläintenkin on hankalaa käyttää niitä hyödyksi ja huviksi. Muinaiset Gondorin viisaat päättivät että Raurosin alapuolella veden määrä tulee olla säädeltyä ja että siitä alkaa ihmisten maa. Olemme kunnioittaneet tätä toivetta ja pyrkineet pitämään Entinojan vesimäärän tasaisena. Aina se ei onnistu ja Rohanin kansalle on koitunut harmia. Heillä on kuitenkin hallussaan valkoisten vuorten vesivaroja, joten muinaisen sopimuksen rikkomisista, pyydän anteeksi näitä, ei ole seurannut mitään ikävää Fangorniin. Ymmärtäväiset Rohanin asukkaat ovat edelleen sidoksissa luonnon kiertoon, kenties toisin on Gondorissa, mutta aikaa on siitä, kun joku meistä on Anorienissa käynyt.

(alla kuva paikallisesta 'Rauros'ista)
 

Liitetiedostot

  • IMG_20230709_164327.jpg
    IMG_20230709_164327.jpg
    6,4 MB · Katseluja: 11
Last edited:
Hmm, Rauros olikin vasta myöhemmin. Tuo kuva oli vasta ensimmäinen rakenne Anduinissa. Nyt alkaa sormuksen saattueen muiston, matkanteon seuraaminen mennä hankalaksi, sillä appin kirjoittaja on jakanut suunnat kahtia. Toinen linja seuraa reittiä Mordoriin ja toinen Rohaniin. En tiedä mitä tästä seuraa, mutta aion jatkaa vaeltamista polkupyörällä ja kävellen, joskus uiden ja käyttää samaa kirjanpidon tekniikkaa. Appi saattaa seota tyystin seuraavaan merkintään tullessa. Ei voi mitään.
 
Kalmansuot. Pitäisi ehkä tehdä suolle reissu kun liikuntaa pitäisi kuulemma lisätä. Se vaan että sinne pitäisi mennä autolla ja vielä päästä valoisan aikaan poiskin. Suo on yksi ympäristö jossa en pimeän aikaan viihdy.
 
Talviseen teemaan sopivasti pääsin Punasarven solalle. Kävin katsomassa onko tuo lähipolku säädyllinen kuljettavaksi tuossa parin viikon päästä - no ei ole. Kaikki merkityt kävelypolut ovat kaikkein pahimpia luiden katkeamista ajatellen. Aivan jäisiä! Joten kuten Punasarven solan teemalle sopii niin peräännytään ja etsitään soveliaampi reitti. Vaikka Klonkun sanoin sellaista säädyllistä kulkureittiä tuskin on.
 
Ylös