Kaikkien aikojen paras peli?
- Keskustelun aloittaja Skirk
- Aloitettu
Utum-Kodur
Hobitti
Skirk sanoi:
"MORTAL, YE DAREST TO SWITCH THEE ALIGNMENT AFTER *I* HAVE CROWNED YE TO BE MY CHAMPION?!? DIE FOR THIS SACRILEGE!"
A bolt of black energy hits you!
You seem to be immune to that bolt.
You hear a voice in your mind...
"*DAMN, YOU'LL PAY FOR THIS HUMILIATION, TOO*"
Voi tätä nykynuorisoa. Ihmisten ja muiden olioiden suosikkipelit tuntuvat tämän topicin perusteella olevan voittopuolisesti kuvaruudulta seurattavaa mallia. Tarkoittaakohan tämä terveiden elämäntapojen kuolemaa ja silmälasintekijöiden voittokulkua, vai johtuukohan se siitä, että tämä keskustelukin on koneen ruudulta tarkasteltavaa mallia 
.
Joku mainitsi tammen. En edes muistanut sellaisen pelin olemassaoloa, mutta toipas se nostalgisia muistoja mieleen. Silti nostaisin ehkä shakin tai Munchkinin (tarkemmin sanottuna Munchkin Biten) pelaamieni pelien kuninkaaksi.
.Joku mainitsi tammen. En edes muistanut sellaisen pelin olemassaoloa, mutta toipas se nostalgisia muistoja mieleen. Silti nostaisin ehkä shakin tai Munchkinin (tarkemmin sanottuna Munchkin Biten) pelaamieni pelien kuninkaaksi.
Paras peli? Kuinka vaikeata se sitten todellisuudessa on sanoa.. Paha paha.
Ratchet and Clank -sarja Playstation 2:selle. Heti ensiaskeleilla siinä pelissä kaikki tuntuu niin mukavalle. Hyvä grafiikka ja hahmot ovat mukavasti suunnitellut ja toteutetut. Maisemat ja paikat missä tämä kaksikko seikkailee ovat hyvin onnistuneita. Tai sitten ylistän tätä peliä aivan liikaa.
Ihku peli.
Kannatan!
Pidän kaikista tasohyppely/seikkailu peleistä mihin fantasia liittyy jotenkin.
En enää nykyään pelaa pleikkaria niin hirmuisesti, saatan olla aika mauton pelimakuni suhteen, mutta ymmärtäkää minua hyvä ihmiset.
Ratchet and Clank -sarja Playstation 2:selle. Heti ensiaskeleilla siinä pelissä kaikki tuntuu niin mukavalle. Hyvä grafiikka ja hahmot ovat mukavasti suunnitellut ja toteutetut. Maisemat ja paikat missä tämä kaksikko seikkailee ovat hyvin onnistuneita. Tai sitten ylistän tätä peliä aivan liikaa.
Ihku peli. Kannatan!
Pidän kaikista tasohyppely/seikkailu peleistä mihin fantasia liittyy jotenkin.
En enää nykyään pelaa pleikkaria niin hirmuisesti, saatan olla aika mauton pelimakuni suhteen, mutta ymmärtäkää minua hyvä ihmiset.
Utum-Kodur
Hobitti
Ultima VII on myös ehdotonta eliittiä. Se loistaa edelleen tietokoneroolipelien saralla ainutlaatuisena helmenä, tavattoman monipuolisuutensa ja laajuutensa ansiosta. Aloitin juuri eilen pelaamaan sitä uudestaan, tosin pelin toimimaan saaminen nykyaikaisella tietokoneella vaati aikamoista kikkailua. Vaan sitten kun sain sen toimimaan ja intro alkoi... "Avatar..." Kylmät väreet kulkivat selkäpiissä.
Lehtokuusama
Lonicera xylosteum
Hih! Käsittääkseni täällä saa kertoa myös muista kuin koneilla pelattavista.
(Tosin edellä mainitun parhaimmistoa on ehdottomasti kännykän matopeli. Pitäisi vissiin hankkia uudempi malli, että saisi vähän lisähaastetta peliin verrattuna minun viitisen vuotta vanhaan perusmallin nokialaiseen.)
Lautapeleistä todellinen klassikko Afrikan tähti jaksaa aina innostaa, eikä siinä siltikään koko iltaa mene niin kuin jossain monopolissa.
Erityiskorttipeleistä tietenkin Uno! Se on kertakaikkiaan nerokas ja hauska.
No, minähän olenkin tällainen vanha fossiili.
(Tosin edellä mainitun parhaimmistoa on ehdottomasti kännykän matopeli. Pitäisi vissiin hankkia uudempi malli, että saisi vähän lisähaastetta peliin verrattuna minun viitisen vuotta vanhaan perusmallin nokialaiseen.)
Lautapeleistä todellinen klassikko Afrikan tähti jaksaa aina innostaa, eikä siinä siltikään koko iltaa mene niin kuin jossain monopolissa.
Erityiskorttipeleistä tietenkin Uno! Se on kertakaikkiaan nerokas ja hauska.
No, minähän olenkin tällainen vanha fossiili.
Pagba
Pronominit hän/hänen
Bah batasta, 70-luvulla syntyneet eivät ole mitään fossiileja. Toista se on meillä liitukausilaisilla eli 60-lukulaisilla.
Afrikan tähti on tosiaan aika yllättävän hyvä peli. Sinitimantin löytäjä ei olekaan automaattisesti voittaja vaan hirmuisella tuurilla voivat muutkin voittaa. Lasten käsissä pelimerkkeihin alkaa mystisesti ilmestyä kynnellä vedettyjä jälkiä, varsinkin rosvojen, arvokkaampien timanttien ja itse Tähden taakse. Ottaisin ehkä Afrikan tähden mukaani autiolle saarelle jos menisin porukassa; Kimblen jos haluaisin helpottaa toivotonta tilannettani tulemalla hulluksi.
Pidin jätkänshakkia oivallisena kännypelinä kunnes tajusin, ettei sitä voi hävitä ellei tee virhettä omalla vuorollaan. Vähänkin sorminäppäryyttä vaativat pelit ovat ihan toivottomia nakkisormiselle ihmiselle pieninäppäimisellä kännyllä.
Afrikan tähti on tosiaan aika yllättävän hyvä peli. Sinitimantin löytäjä ei olekaan automaattisesti voittaja vaan hirmuisella tuurilla voivat muutkin voittaa. Lasten käsissä pelimerkkeihin alkaa mystisesti ilmestyä kynnellä vedettyjä jälkiä, varsinkin rosvojen, arvokkaampien timanttien ja itse Tähden taakse. Ottaisin ehkä Afrikan tähden mukaani autiolle saarelle jos menisin porukassa; Kimblen jos haluaisin helpottaa toivotonta tilannettani tulemalla hulluksi.
Pidin jätkänshakkia oivallisena kännypelinä kunnes tajusin, ettei sitä voi hävitä ellei tee virhettä omalla vuorollaan. Vähänkin sorminäppäryyttä vaativat pelit ovat ihan toivottomia nakkisormiselle ihmiselle pieninäppäimisellä kännyllä.
Lehtokuusama
Lonicera xylosteum
Papa Legba sanoi:
Ehkä tuli vähän liioiteltua, mutta minkäs sitä voi kun ensimmäisen kerran taisi vähän päästä kokeilemaan tietokoneita yhdeksännellä luokalla. Nämä nykypäivän lapset varmaan räpeltävät ja pelailevat kotikoneilla jo taaperoiässä. Vähemmästäkin tuntee olevansa muumio. No kaipa sitä vanhakin voisi oppia, mutta ehkä parempi pysyä erossa, ettei vain huomaisi joutuneensa koukkuun. Matopelikin saattaa koukuttaa :roll:
Ihan korttipeleissäkin pidän eniten niistä, joissa riittävän yksinkertaiset säännöt: maijaa, ristiseiskaa. Korttien pihtauksen olen huomannut menestyksekkääksi strategiaksi.
Yksi peruspasianssikin on takaraivossa. (Tosin säännönmukaisesti vähän huijaan siinä, että olisi edes jonkinlaiset mahikset päästä läpi.)
Noppapeli Yatsi on loistava mökkipeli! Siinä onnistuminen on niin paljon tuurista kiinni.
Pagba
Pronominit hän/hänen
Minä puolestani olen korttipeleissä jämähtänyt pelkkään seiskaan: en viitsi pelata mitään muuta. Sen säännön olen halunnut jättää pois että ässän pöytään laittamalla muut joutuvat nostamaan yhden kortin ja itse saa laittaa vielä toisen. Pelit tahtoivat joka ikinen kerta päättyä siten että voittaja jätti ässän toiseksi viimeiseksi kortiksi. Muutenhan seiska muistuttaa eniten Uunoa (tai toisinpäin, seiska lienee vanhempi).
Yksi jatsimainen noppapeli on kortteja ja noppia sekoittava Knights. Helsingissä sitä on Kaisaniemen Fantasiapeleissä. Kokeilla voinee Suomen Tolkien-seuran jäsentapaamisissa Helsingissä, sillä monilla fantasiahörhöillä on kaikenlaisia pelejä. Älä vain tule ylipuhutuksi pelaamaan kimblemäistä Hui hui huimalisko -lautapeliä!
Yksi jatsimainen noppapeli on kortteja ja noppia sekoittava Knights. Helsingissä sitä on Kaisaniemen Fantasiapeleissä. Kokeilla voinee Suomen Tolkien-seuran jäsentapaamisissa Helsingissä, sillä monilla fantasiahörhöillä on kaikenlaisia pelejä. Älä vain tule ylipuhutuksi pelaamaan kimblemäistä Hui hui huimalisko -lautapeliä!
Ereine
Kontulainen
Ristiseiska on meilla koko suvun peli ja sita paasee pelaamaan aivan liian harvoin, luulen etta se on suosikkipelini. Meidan versiossamme (saannot tuntuvat olevan erilaiset joka pelaajalla) assat menevat kuninkaiden paalle eika saa jatkaa eika mitaan kortteja anneta, se sekoittaisi strategian, meidan ristiseiskamme on tiukka ja ggressiivinen peli (aitini aina muistuttaa etta toiselta nimeltaan se on kiusa). Kaytamme panttia jos ei ole mitaan laitettavaa ja laskemme pelin lopussa pisteet, pantti on 25 pistetta. Pisteet tietysti kirjataan ylos, mummolassani pelivihko toimii vieraskirjana ja aina pitaa pelata kun on kylassa (tai saa pelata). Aika dementoitunut mummoni voittaa nykyaan pelottavan usein, ehka se ei olekaan taitopeli. Pelaamme yleensa johonkin kolmeensataan pisteeseen.
Tietokonepeleista suosikkini on kai Blades of Exile, macille on vahan hankalaa loytaa peleja.
Tietokonepeleista suosikkini on kai Blades of Exile, macille on vahan hankalaa loytaa peleja.
Oih! Unohdin jo kuinka ihana kyseinen peli kertakaikkiaan olikaan! Jos joku sen saisi toimimaan nykyaikaisemmallakin myllyllä niin olisin valmis suutelemaan maata kyseisen henkilön jalkojen allaAlx sanoi:
Peli oli alkeellinen ja kenties vähän hassahtanutkin, mutta kertakaikkisen mahtava! Ainoa peli, jossa voin todella kokea jenkkileffojen kolhon pateettista sankaruutta kotioloissa. Ryhmittelin ryhmäni aina tietyn järjestyksen mukaan (näille harppuunapyssyt, Unger ja Guerin ottavat sitten Sonic cannonit...) Minulle kohosi muutama suosikkiryhmäläinen ylitse muiden ja minusta tuli hetkessä koppalakkipäinen ohjausamiraali, joka lykki ryhmäänsä jännityksellä eteenpäin. Ja ai sitä tunnetta kun ensi kertaa keikalla mukana oleva mokusotilas laitetaan yksin rahtilaivan kellariin ja siellä on hummerimies! 
Haltiamieli
Kontulainen
Täh, vihjaatko etteivät Kimble ja Hui hui Huimalisko! olisi hyviä pelejä? Senkin kerettiläinen!Papa Legba sanoi:
Hmm.. kuulostavat kieltämättä ihan toimivilta säännöiltä. Ristiseiskaa pelataan valitettavan harvoin ihan kunnolla oikeasti - siis niin, että pelattaisiin useita eriä pisteet laskien. Yleensä vain pelataan yksi erä ja katsotaan voittaja (tällöinhän korttien kierrättäminenkin on miltei välttämätöntä, sillä pantilla ei olisi mitään merkitystä). Vaikka meidän perheperinteessämme säännöt ovat hiukan tavallisempaa laatua, on sentään aina pelattu pisteet laskien.Ereine sanoi:
Käteen jäävistä ässistä tulee oletettavasti 14 pistettä, vai? Kuulostaisi sääntöversiolta, jossa kakkosista on melkolailla hankalaa päästä eroon, kun yläpää painottuu pisteissä niin vahvasti (eikä saa jatkaa)?
Ereine
Kontulainen
Assat ovat 14 pistetta, samoin pantti. Kun kadessa on yksi kortti pitaa sanoa "lappu", jos ei sano saa muistaakseni 7 rangaistuspistetta, vaarasta pantinotostakin rangaistaan ainakin teoriassa mutta syyllinen on yleensa dementoitunut mummoni tai 10-vuotias serkkuni ja heidat jatetaan rankaisematta.
Pelit menevat yllattavan yllatyksellisesti, joskus pelataan pelkkaa alapaata, joskus tasaisemmin. Riippuu eniten siita pihtaako joku. Paras pelaajamaara on nelja, suuremmalla joukolla korttien jakautuminen on yleensa outoa, kolmelle tulee liian paljon kortteja. Parhaita peleja eivat ole ne joissa kaikki kortit menevat vaan ne joissa saa omalla oveluudellaan kortit menemaan.
Pelit menevat yllattavan yllatyksellisesti, joskus pelataan pelkkaa alapaata, joskus tasaisemmin. Riippuu eniten siita pihtaako joku. Paras pelaajamaara on nelja, suuremmalla joukolla korttien jakautuminen on yleensa outoa, kolmelle tulee liian paljon kortteja. Parhaita peleja eivat ole ne joissa kaikki kortit menevat vaan ne joissa saa omalla oveluudellaan kortit menemaan.
Ristiseiskassa koimme joskus järkytyksen kun eräs ystävättäremme oli pelannut peliä kotona säännöillä joissa haluamaansa korttia sai pantata niin pitkään kuin tahtoi ja se oli pakko laittaa pöytään vasta kun hermo petti. Meistä tässä ei ollut yhtään mitään järkeä vaikka ystäväni väittikin sen tuovan lisäjännitystä. 
Mitä muihin korttipeleihin tulee, etenkin Kapteeni Punaparta (jostakin vanhan seurapeliopuksen uumenista kaivettuna) oli sangen järisyttävä kokemus. Pikkutarkkoja sääntöjä oli useita ja jos rikkoi jotakin näistä niin että muut tajusivat, sai aina viisi virhepistettä. Esimerkiksi jaettuihin kortteihin ei saanut koskea ennen kuin jakaja koputti pakkaa ja sanoi tietyt sanat, samoin jakaja saattoi koettaa nostattaa pakkaa, mutta nostaja sai taas virhepisteensä. Koko peli oli yhtä pienten ja tarkkojen sääntöjen taidetta ja jokainen peli oli kuin hyvin harjoiteltu teatteriesitys, jossa tietyt eleet ja kysymykset esitettiin juuri oikeaan aikaan. Useimmiten peli päättyi monen kierroksen jälkeen siihen että joku hiiltyi saadessaan viidennentuhannen virhepisteensä ja vannoi ettei enää koskaan moista peliä edes ajattelisi.
Mitä muihin korttipeleihin tulee, etenkin Kapteeni Punaparta (jostakin vanhan seurapeliopuksen uumenista kaivettuna) oli sangen järisyttävä kokemus. Pikkutarkkoja sääntöjä oli useita ja jos rikkoi jotakin näistä niin että muut tajusivat, sai aina viisi virhepistettä. Esimerkiksi jaettuihin kortteihin ei saanut koskea ennen kuin jakaja koputti pakkaa ja sanoi tietyt sanat, samoin jakaja saattoi koettaa nostattaa pakkaa, mutta nostaja sai taas virhepisteensä. Koko peli oli yhtä pienten ja tarkkojen sääntöjen taidetta ja jokainen peli oli kuin hyvin harjoiteltu teatteriesitys, jossa tietyt eleet ja kysymykset esitettiin juuri oikeaan aikaan. Useimmiten peli päättyi monen kierroksen jälkeen siihen että joku hiiltyi saadessaan viidennentuhannen virhepisteensä ja vannoi ettei enää koskaan moista peliä edes ajattelisi.
Ereine
Kontulainen
Kapteeni Punaparta kuulostaa hauskalta pelilta
Tuli korttipeleista mieleen vahan erityyppiset, joihin minua erilaisissa miiteissa tutustutettu (kiitokset vain Fantasyfanille). Hauskin oli Munchkin (toivottavasti kirjoitin sen edes jotenkin oikein), roolipeliparodia. Ainoa huono puoli oli pelin kesto. Miiteissa hyva on ollut Dalmuti, sopii kaikentasoisille pelaajille. Kolmas miittipeli on ollut Lunch Money, jossa ideana oli varastaa toisilta pikkutytoilta vakivaltaisesti rahaa (jostain syysta yleensa miittiporukoiden poikien suosikki).
Tuli korttipeleista mieleen vahan erityyppiset, joihin minua erilaisissa miiteissa tutustutettu (kiitokset vain Fantasyfanille). Hauskin oli Munchkin (toivottavasti kirjoitin sen edes jotenkin oikein), roolipeliparodia. Ainoa huono puoli oli pelin kesto. Miiteissa hyva on ollut Dalmuti, sopii kaikentasoisille pelaajille. Kolmas miittipeli on ollut Lunch Money, jossa ideana oli varastaa toisilta pikkutytoilta vakivaltaisesti rahaa (jostain syysta yleensa miittiporukoiden poikien suosikki).
Civilization 3 on ylivoimaisesti paras peli, mitä olen ikinä pelannut. Civilizationit ovat vuoropohjaisia strategiapelejä joissa on tarkoitus nostaa oma kansa maailman valtiaaksi joko sotimalla tai rauhan keinoilla.
Pelin kolmas osa on mielestäni sarjan paras ja hiotuin. Peli on addiktiivinen ja siitä ei pääse hetkessä eroon kun sen aloittaa. Monta kertaa on tullut katsottua kuinka kello jo näyttää kolmea yöllä, pirun addiktiivinen peli, sanon minä.
Lisälevy Conquests parantaa peruspeliä roimasti ja lisää uusia kansoja peliin ja ennen kaikkea parantaa moninpeliä. Civilization 3 on vaan niin hemmetin hyvä peli.
=)
Pelin kolmas osa on mielestäni sarjan paras ja hiotuin. Peli on addiktiivinen ja siitä ei pääse hetkessä eroon kun sen aloittaa. Monta kertaa on tullut katsottua kuinka kello jo näyttää kolmea yöllä, pirun addiktiivinen peli, sanon minä.
Lisälevy Conquests parantaa peruspeliä roimasti ja lisää uusia kansoja peliin ja ennen kaikkea parantaa moninpeliä. Civilization 3 on vaan niin hemmetin hyvä peli.
=)
