Karvat vai ei?

Hathaldir sanoi:
Mortal Illusion sanoi:
Mutta jos tässä nyt jostain suuseksistä puhutaan, niin ei niitä häpykarvojakaan nyt IHAN KAIKKIALLA siellä suunnalla kasva. Sitä paitsi alueen iho on käsittääkseni pikkaisen herkempää muutenkin kuin joku kasvojen iho. (joskus jollain teinien lääkäripalstalla on ainakin puhuttu jostain tulehduksesta jonka ajelun seurauksena voi saada?)

Ratkaiseva kysymys ei olekaan, onko siellä karvoja, vaan kuinka pitkiä ne ovat. Pitkät karvat, jotka tunkevat suuhun, häiritsevät kyllä suuseksissä. Ratkaisuksi riittää kuitenkin karvojen lyhentäminen saksilla, mikä ei ärsytä ihoa, ja lopputuloskin on luonnollisen näköinen.

Jos osaa käyttää suutaan oikealla tekniikalla, pidemmätkään karvat eivät tunge suuhun. Pidän kyllä minäkin lievää saksilla lyhentämistä huomattavasti fiksumpana kuin posliiniksi ajamista, kummankin sukupuolen edustajilla. Itse en mitenkään edes uskaltaisi sorkkia niitä paikkoja höylän kanssa haavojen pelossa, ja taas partakoneentyyppisellä masiinallakaan ei ehkä kaikkialle kovin hyvin ulotu. Lisäksi, sänki aiheuttaa jo kasvoillakin ihan tarpeeksi inhottavaa punotusta, genitaalialueella varmaan vielä ikävämpää.

Jotenkin tuntuu, ettei niitä posliininaisista tykkääviä miehiäkään tosielämässä ihan niin paljoa ole kuin jossain pornonovelleissa. Ainakaan ne kaverini, joiden kanssa asiasta olen puhunut, eivät yleensä posliinimuotiin ole kovin ihastuneita olleet.
 
Vaatimisella tarkoitin nyt sitä, että julkisessa keskustelussa (kuten netissä) näkee kommentteja tyyliin "posliinia sen pitää olla!" tai "naisella karvoja? hyi yäk!" tai "kyllä loppuu mielenkiinto heti, jos naisen riisuessa vaatteiden alta paljastuu karvapehko". Kaikkia näitä olen nähnyt, ja aivan liian usein. En sitten tiedä vaativatko nämä ihmiset oikeastikin kumppaneiltaan sitä mitä nettiin kirjoittavat, tai jättävätkö tosiaan touhut kesken (ehkä on parempikin niin).
 
Nerwen sanoi:
Vaatimisella tarkoitin nyt sitä, että julkisessa keskustelussa (kuten netissä) näkee kommentteja tyyliin "posliinia sen pitää olla!" tai "naisella karvoja? hyi yäk!" tai "kyllä loppuu mielenkiinto heti, jos naisen riisuessa vaatteiden alta paljastuu karvapehko". Kaikkia näitä olen nähnyt, ja aivan liian usein.

Nämä kommentit lienevät yhtä vahvalla pohjalla kuin omat, noin 15 vuotiaana esittämäni "Mä en tykkää kortsujen käytöstä!"-kommenttini.

Todettakoon varmuuden vuoksi että tuossa iässä olin kyllä jo tutustunut kyseiseen kapineeseen, mutta ainoastaan simuloidusti. Ja yksin. :)

Epäilenpä että samalla tavoin "kyllä loppuu mielenkiinto heti, jos naisen riisuessa vaatteiden alta paljastuu karvapehko" - kommentin esittäjä on tutustunut naisen vaatteiden alaiseen maailmaan ainostaan kuvien välityksellä. Ja mahdollinen seurakin on kuulunut samaan sukupuoleen/luokkakavereihin.
 
Nerwen sanoi:
Vaatimisella tarkoitin nyt sitä, että julkisessa keskustelussa (kuten netissä) näkee kommentteja tyyliin "posliinia sen pitää olla!" tai "naisella karvoja? hyi yäk!".

Nerwen, epäiletkö koskaan viettäväsi liikaa aikaa netissä? :wink:
 
Telimektar sanoi:
Nerwen, epäiletkö koskaan viettäväsi liikaa aikaa netissä? :wink:

Useinkin. Mutta itse asiassa nykyään törmään noihin kommentteihin aika harvoin, johtuen pääosin siitä että olen lakannut seuraamasta suomalaisia blogeja (tosin muistan jokusen tuon suuntaisen lausunnon tässäkin keskustelussa nähneeni).
 
Kai nämä karvattomuusvaatimukset - tai niillä rehvastelu - ovat peräisin pornografisista esikuvista. Pornonäyttelijättärien karvattomuuden tarkoituksena on ehkä kuvaamisen helpottaminen, genitaaleista halutaan saada näkyviin niin paljon kuin mahdollista.

Voihan olla että tässäkin asiassa muodit tulevat ja menevät, niinkuin tukan pituuden ja parran suhteen. Mutta suuntaus lienee joka tapauksessa sellainen, että häpykarvoitus ei enää ole entisessä mielessä "yksityistä", vaatteiden alle piilotettavaa kontrolloimatonta aluetta, vaan osa vaatteiden alta strategisesti paljastettavaa alempaa "vaatetusta", eli treenattua ja trimmattua bodya.
 
Telimektar sanoi:
Voihan olla että tässäkin asiassa muodit tulevat ja menevät, niinkuin tukan pituuden ja parran suhteen. Mutta suuntaus lienee joka tapauksessa sellainen, että häpykarvoitus ei enää ole entisessä mielessä "yksityistä", vaatteiden alle piilotettavaa kontrolloimatonta aluetta, vaan osa vaatteiden alta strategisesti paljastettavaa alempaa "vaatetusta", eli treenattua ja trimmattua bodya.

Niinpä. Nykyään on muotia jo sekin, että stringit pistävät esiin matalavyötäröisten housujen alta niin että perse näkyy. Miksi ei sitten karvatkin.
 
Pitänee tulla komppaamaan Nerweniä: minäkin olen törmännyt netissä ja muuallakin sellaiseen "karvaton nainen, paras nainen" -asenteeseen. Mm. City-lehden estetiikkakyselyyn viime kesänä yli puolet (59%) miehistä vastasi naisen olevan kauneimmillaan karvatta. Eihän City tietenkään ole kaikkien suomalaisten miesten äänitorvi, mutta kyllä sekin antaa viitteitä jostakin. Posliini on kasvava trendi, enkä oikein usko että asialla ovat peräkammarin pojat, jotka eivät ole Bermudan kolmiota luonnossa tavanneet.

Hyvä, suomalainen blogiteksti, joka sivuaa tätä aiheetta löytyy täältä, kannattaa lukea.

Noin yleisesti ottaen ymmärrän, että seurustellessa sillä toisenkin osapuolen mielipiteellä on väliä. En minäkään onnesta kiljuisi, jos puoliskoni tulisi kotiin hiukset lyhyenä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Vaatia ei saa, mutta ehdotukset ja kompromissit pitäisi kestää.
 
roverandom sanoi:
Noin yleisesti ottaen ymmärrän, että seurustellessa sillä toisenkin osapuolen mielipiteellä on väliä. En minäkään onnesta kiljuisi, jos puoliskoni tulisi kotiin hiukset lyhyenä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Vaatia ei saa, mutta ehdotukset ja kompromissit pitäisi kestää.

Minä sanoisin ennemminkin, että etukäteen pitäisi varoittaa, mutta muuten itse kunkin hiukset, karvat yms. ovat hänen omaa omaisuuttaan, jolle saa tehdä mitä huvittaa. Esim. äitini kyllä kertoi etukäteen isälleni sekä siitä, että aikoi leikkauttaa hiuksensa lyhyeksi "peikonpeppu"-pörröksi (isän mielestä naisella kuuluu olla pitkät hiukset) että siitä, että aikoi ottaa tatuoinnin (isän mielestä tatuointeja on vain merimiehillä, linnakundeilla ja huorilla) muttei antanut hänen äkinänsä jarruttaa omien ideoidensa toteuttamista. Kompromissit hiiteen, ainakaan minä en suostu kulkemaan sellaisessa kampauksessa, sellaisissa vaatteissa tms. joissa en tunne oloani kotoisaksi vain vaimentaakseni puolisoni valitukset tai toteuttaakseni hänen ideoitaan siitä, miltä minun pitäisi näyttää.
 
roverandom sanoi:
Pitänee tulla komppaamaan Nerweniä: minäkin olen törmännyt netissä ja muuallakin sellaiseen "karvaton nainen, paras nainen" -asenteeseen. Mm. City-lehden estetiikkakyselyyn viime kesänä yli puolet (59%) miehistä vastasi naisen olevan kauneimmillaan karvatta.

Mielipide ja vaatiminen on kaksi eri asiaa. Edelleen uskoisin että vaikka joku nettifoorumeilla uhoaakin menettävänsä mielenkiinnon heti jos näkee naisella karvarömpsän niin todellisuudessa siinä vaiheessa kun karva-alueet paljastetaan ollaan tilassa josta ei ole paluuta.

Hyvä, suomalainen blogiteksti, joka sivuaa tätä aiheetta löytyy täältä, kannattaa lukea.

Muistan kyllä tuon gynekologin aivopierun. Kyseinen henkilö varmaan katuu sanojaan ja jos ei kadu niin kengänkuva ahteriin. Kokemusta ei ole mutta kuvittelisin gynen tutkimuspöydällä makaamisen sen verran epämukavaksi että lisäpaineita ainakaan gynen miellyttämiseen ei todellakaan tarvita.
 
roverandom sanoi:
Noin yleisesti ottaen ymmärrän, että seurustellessa sillä toisenkin osapuolen mielipiteellä on väliä. En minäkään onnesta kiljuisi, jos puoliskoni tulisi kotiin hiukset lyhyenä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Vaatia ei saa, mutta ehdotukset ja kompromissit pitäisi kestää.

Ja toisaalta, jotkut yksinkertaisesti ennen esimerkiksi ulkonäkönsä uudistamista haluavat kysyä kumppaninsa mielipidettä ja näin asiasta tulee keskusteltua ja mielipiteitä vaihdettua. Jos puolisko ei sattuisi pitämään uudistuksesta, saisi toinen osapuoli puolestani silti tehdä sen.
Itse ainakin olen äärimmäisen tarkka mitä pienimpiinkin muutoksiin tulee: Olen varustettu huonolla itsetunnolla ja kroonisella kyvyttömyydellä tehdä päätöksiä, enkä muuttaisi itseäni kovinkaan herkästi jos muut olisivat sitä vastaan (kun se on jo joskus hankalaa muiden usuttaessakin).

Niin, karvoistahan tämä alun perin oli. Olen luonnollisen karvamallin suosija, joskin en paheksu siisteystoimiakaan, etenkään jos karvoitusta on runsaasti. Tällä tarkoitan lähinnä paikkoja, jotka alkavat tuoksahtamaan karvojen ollessa useamman sentin mittaisia (kainalot ovat hyvä esimerkki).

Olen törmännyt yhtä lailla näihin posliinia ihannoiviin miehiin sekä netin blogeissa ja foorumeilla että kuunnellut myös ihan livenä karvatonta mallia hekumoivaa keskustelua - tosin naapuripöydästä, mutta vakavissaan näyttivät miehet olevan. Joskus Hesarin Kirsti vastaa - palstalla nuori mies ihmettelikin, millä ihmeellä saisi naisensa ajelemaan karvansa pois. En tiedä millaista vastausta sitten odotti. :S
Posliiniksi ajamisesta löydän vain miinuspuolia. En todellakaan ole niin masokistista tyyppiä, että nyppisin karvojani pinseteillä muualta kuin kulmista tai viitsisin alati olla kuorimassa alapäätäni.
Ja kasvaessaan takaisin karvojen sänki alkaa pistellä reisien ihoa ja iho alapäässä ärtyy punaiseksi ja kutisee. Ei kiitos.
Toiseksi: ulkonäölliset seikat. Herranjestas, milloin mieleeni ei tule alaikäisen lapsen ruumis, alan automaattisesti ajatella rumaa ja näppyläistä vanhemman mieshenkilön kaljua. En mahda mitään asialle, mutta moisessa ei ole mitään järin eroottista tai kiihottavaa. Eikä se järin siistin ja kliinisenkään näköinen ole, vaan jotenkin sairaalloisen ja tyhjän. Karvat ovat alapäässäkin osa ruumiin puolustusmekanismeja, enkä poistaisi niitä juuri mistään syystä.
 
roverandom sanoi:
Noin yleisesti ottaen ymmärrän, että seurustellessa sillä toisenkin osapuolen mielipiteellä on väliä. En minäkään onnesta kiljuisi, jos puoliskoni tulisi kotiin hiukset lyhyenä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Vaatia ei saa, mutta ehdotukset ja kompromissit pitäisi kestää.

Kaipa se toisen kanssa eläminen on muutakin kuin onnesta kiljumista?

Detritus sanoi:
Muistan kyllä tuon gynekologin aivopierun. Kyseinen henkilö varmaan katuu sanojaan ja jos ei kadu niin kengänkuva ahteriin. Kokemusta ei ole mutta kuvittelisin gynen tutkimuspöydällä makaamisen sen verran epämukavaksi että lisäpaineita ainakaan gynen miellyttämiseen ei todellakaan tarvita.

Huhhuh, tuo gynekologin kommentti kyllä ihmetytti minuakin. Jos on valinnut ammatikseen toisten alapään tonkimisen, niin luulisi, että karvatkin kestäisi. Mutta Demin keskustelupalstalla teinit kyselivät vakavissaan, ajavatko ihmiset posliiniksi gynekologille mennessään. Okei, Demin porukka on kaikkien aikojen pohjasakkaa keskusteluissaan, mutta silti.
 
Isilmirë sanoi:
Kompromissit hiiteen, ainakaan minä en suostu kulkemaan sellaisessa kampauksessa, sellaisissa vaatteissa tms. joissa en tunne oloani kotoisaksi vain vaimentaakseni puolisoni valitukset tai toteuttaakseni hänen ideoitaan siitä, miltä minun pitäisi näyttää.

En nyt tarkoittanut ihan tuota. En sanonut, ettei niitä muutoksia saa ja pidäkin tehdä oman pään mukaan tai varsinkaan että pitäisi muuttaa itseään miellyttääkseen toista; sanoin, että ymmärrän, että sillä toisen mielipiteellä on väliä. Ja että niistä asioista voi keskustella etukäteen ennen kuin tekee ne muutokset. Se, että toinen ehdottaa jotain tai kertoo mistä pitää, ei pitäisi olla verinen loukkaus toisen itsemäärämisoikeutta kohtaan, vaan ihan sellainen "tykkään kun hiuksesi ovat auki, pitäisit niitä niin useammin".

Ehkä minä olen sitten jotenkin nössö, kun haluaisin olla miellyttävän näköinen oman poikaystäväni mielestä. Tällä hetkellä se tarkoittaa sitä, etten ole värjäämässä tukkaani violetiksi, kun kerran puolikas inhoaa sitä väriä. Se ei ole minulta kovinkaan suuri uhraus, etenkin kun pidän hiuksistani enemmän punaisina. En kärsi tämän takia enkä koe identiteettini olevan vaarassa: minä vain otan huomioon sen toisenkin päätöksenteossani. Ihan yhtä lailla hän tietää, että minä pidän hänen hiuksistaan pitkinä, ja jos hän ne leikkaa, minulta voi mennä hetki että opin pitämään niistä lyhyinä. Se ei ole kielto, minä en estä häntä mitenkään; se on mielipide, makuasia.

Samalla tavalla hän voisi ehdottaa vaikka posliinia, johon minä voisin vastata että ei milloinkaan tai voihan sitä kokeilla, riippuen siitä mitä itse haluan. Itsetuntoni ei ole niin heikoissa kantimissa, etten kestäisi toisen mielipidettä ulkonäöstäni ilman järjetöntä loukkaantumista tai sokeaa tottelemista; senpä takia asioista voidaankin neuvotella. On eri asia ehdottaa kuin vaatia jotain.
 
roverandom sanoi:
Ehkä minä olen sitten jotenkin nössö, kun haluaisin olla miellyttävän näköinen oman poikaystäväni mielestä. Tällä hetkellä se tarkoittaa sitä, etten ole värjäämässä tukkaani violetiksi, kun kerran puolikas inhoaa sitä väriä. Se ei ole minulta kovinkaan suuri uhraus, etenkin kun pidän hiuksistani enemmän punaisina. En kärsi tämän takia enkä koe identiteettini olevan vaarassa: minä vain otan huomioon sen toisenkin päätöksenteossani.

Sinänsä ymmärrän tuonkin logiikan, mutta toisaalta: miksi juuri seurustelukumppani on se, jota halutaan miellyttää? Miksi ei saman tien koko lähipiiriä ja maailmaa ylipäätään? Luulisi, että nimenomaan se seurustelukumppani olisi se, jota vähiten haittaisi joku noin pinnallinen asia, on kai periaatteessa kyse kuitenkin tärkeimmästä ihmissuhteesta. Ja vaikkei se oma itsetunto kärsisikään, niin kärsiikö se toinen sitten violeteista hiuksista? Ja minkä tason päätöksentekoa hiusten värjäys nyt yleensäkin on? Ymmärrän, että toisella paikkakunnalle muutosta pitää keskustella. Mutta ei kai seurustelu ole sitä, että jaetaan kaikki asiat?
 
Hei hoi STOP!

Tämä on keskustelu karvoista. Halutaanko niitä vaiko eikö, mikä on
oma suhtautumisenne karvoihin jne.

Tämä ei siis ole keskustelua seurustelusta. Sitä varten on olemassa
oma keskustelunsa täällä.

Lisäksi on olemassa erillinen keskustelu rakastumisesta.
 
No jatketaan sitten oikeilla raiteilla.

En juuri piitannut nenäkarvoistani ennen kuin näin Näkemiin vaan, muru -sarjan jaksossa sen säälittävän motoristin leikkaavan omiaan. Jurpo-sarjakuvassakin päähenkilö halusi viikset mutta olisi tyytynyt muotoiltuihin nenäkarvoihin. Sieraimista tursuavat nenäkarvat ovat aika epäesteettisen näköisiä, joten olen saksinut niitä pois aina kun on ollut tarvetta. Nyppimiseen asti en ole vielä edennyt.

Kiehtova, kiehtova aihe...
 
Minä en jostain syystä osaa hermostua oletetusta posliinivillityksestä, se kun on omalle "alakulttuurilleni" niin vieras, ettei vaikuta elämääni lainkaan. Pornon kyllästämät fruittarit (joista oletan posliinin kannattajajoukon muodostuvan) pitävät minua oletettavasti sen verran omituisena ja epäviehättävänä, etteivät edes haluaisi nähdä pimpsaani. Tai no kyllä joku joskus haluaa muttei pääse kyllä näkemään, tykkään enemmän epäsiisteistä humanisteista.

Myös miehen liian pitkät häpykarvat voivat muuten olla tiellä. Mutta silloin niiden pitää kyllä olla oikeasti pitkät.

Tosi idioottimainen kyllä tuo gynekologin kommentti. Toivottavasti hän älyää pitää mielipiteensä ominaan tutkiessaan potilasta.

Edit: Smack the Ponyssä eräs naishahmo otti brasilialaisen vahauksen vastakohdan, häpykarvojen lettipidennykset. Se oli tyylikkään näköistä se, kun lettien päät helmipunoksineen vilkkuivat hameenhelman alta.
 
Tapasin sunnuntaisin antaa leualleni vapaapäivän ja jättää parran ajamatta, mutta nykyään ajan sen joka aamu. Karkea parransänki raapisi kohtuuttomasti vauvamme herkkää ihoa. Parran kasvattaminen ei oikein käy koska se vanhentaisi olemustani liikaa. Tykkään näyttää etäisesti Matti Vanhaselta, vaikken äärikeskustalainen olekaan.

Inttiaikoina käytin partahöylää, joka välillä viilsi oikein kunnon haavat leukaani. Viime vuodet olen ajellut Philishave Cool Skinillä eli sähkökoneella partavaahdon kanssa. Kuiva-ajoon siirtyminen ei oikein houkuttele sitten kun partakoneestani aika jättää. Ehkä ostan samanlaisen. Terät olen jo kertaalleen uusinut, seuraavaksi laukeaa akku.

Hauskemmanpuoleinen anekdootti karvamyönteisestä tutustani. Mies antoi hiusten ja parran rehottaa kunnes vaimo käski parturiin. Kerran edellisestä parturikäynnistä oli kulunut jo pitemmän aikaa kun hän meni Kotkan Jylpyssä sijaitsevaan autoilijoiden suosimaan kahvilaan. Mies käveli tiskille ja oli juuri aikeissa tervehtiä myyjätärtä kun tämä sanoi hänelle jotain venäjäksi. "Anteeksi mitä?", kysyi kielitaidoton karvaturrimme ja myyjätär karahti punaiseksi kadoten kiireenvilkkaa takahuoneeseen. Mies jäi seisomaan kassalle myyjättären käytöstä ihmetellen ja katseli ympärilleen. Pöydissä istui venäläisiä rekkakuskeja hiukset ja parrat rehottaen, sen näköisinä että suihkussa ei pariin viikkoon ollut tullut käytyä. Sosiaalitilat Venäjän teiden varsilla kun ovat mitä ovat. Kotona vaimo sitten tarinan kuultuaan passitti miehen saman tien parturiin. Se oli jo kohtuutonta että aviomiestä luultiin ulkonäön perusteella venäläiseksi rekkakuskiksi! :)
 
Pagba sanoi:
Sieraimista tursuavat nenäkarvat ovat aika epäesteettisen näköisiä, joten olen saksinut niitä pois aina kun on ollut tarvetta. Nyppimiseen asti en ole vielä edennyt.

Kiehtova, kiehtova aihe...


;-)

Itse olen kerran nypännyt nenäkarvan ja se on todella häiriintyneen tuntuista hommaa. En tiedä miltä sitten tuo turkkilaisten partureiden suosima nenäkarvojen polttaminen tuntuisi. Etenkin näin nuhaisena se melkein houkuttelisi - puhdistava humahdus sieraimessa. Vaikka se ei siihen nuhaan autakaan. Kaverilla oli Turkissa parturoinnin ohessa mies kastanut pitkää pumpulipuikkoa jossain nesteessä. Sitten hän oli tuikannut sen tuleen ja ennen kuin parturoitava ehti "kissaa" sanoa, puikko käväisi kummassakin sieraimessa ja jätti hämmennystä jälkeensä.

Karvoituksesta muuten, että itse kuulun siihen kastiin, joka on luonnostaan vähäkarvainen ja ei niin kovin mieltynyt karvaisuuteen. Ryijy löytyy - mökin seinältä. Itselläni on tasan yksi rintakarva.
 
Vihdoinkin ketju minulle. :D

Karvaa on kasvanut kuontalossa n. 15-vuotiaasta lähtien kuin heinää pellolla. No, olihan siitä hyötyä kun yli 18-vuotiaaksi luultiin, mutta nyt on alkanut pikku hiljaa kypsyttämään koko parran ajo. Vaikkei se periaatteessa paljon aikaa viekään, pitäisi se silti lähes joka päivä ajella. Sen jälkeen näkyy jo pientä sänkeä. Henkilökohtaisesti voisinkin antaa parran kasvaa vaikka millä mitalla, mutta kuulemani mukaan parran omistaminen nykyään ei ole kovinkaan seksikästä. ;) Ja en halua näyttää ihan epäsiistiltä.

Karvaa on rintakehän suunnalla alkanut myös kasvaa viime aikoina, onneksi vielä melko vähäistä. Selkäkarvoilta olen onneksi sentään säästynyt, siitä kiitos geeneille. :)

Ei ole käynyt mielessä kyllä alapään ajelu, mutten kyllä näe siinä ongelmaakaan jos mielitietty (olisikin) kysyisi. Tässä samalla voisin vielä kysäistä että ajeleeko moni mies kainalokarvojaan? Itse en voisi kuvitella semmoista tekeväni, enkä kyllä näe mitään syytäkään. Ehkä joku voisi auttaa minua ymmärtämään miksi moni kuitenkin tekee niin? Outoa.
 
Ylös