Kauniisti sanottu, vai oliko sittenkään?

Offia tulee:

En tiedä mitä minulle on sanottu ja oliko se kaunista vai ei, sillä olen äärimmäisen sinisilmäillen ja yleensä otan loukkauksetkin hymyillen vastaan.

Mutta huomaan käyttäväni tälläistä keinoa hyväkseni kun olen vihainen. Toimin niin ettei aluksi tiedä sanonko jotain ihanaa vai loukkaanko.

Suuttuessani, en huuda enkä nimittele. Olen jäätävän rauhallinen ja vieläkin kohteliaampi kuin yleensä. Kohtelijaisuus joka saavuttaa rajan jota käytettäisiin korkeintaan kunikaallisiin. Sitten alkaa kuin itsestään mieleeni virrata huomautettavia asioita toisesta. Sanon miettimättä asioita joita ei edes ilman raivoa tulisi mieleenikään! Kaikki sanat on tarkoitettu loukkaamaan ja tähdätty arkoihin asioihin joita tiedän. Kaikki käärittynä ylettömään kohteliaisuuteen johtaa yleensä toisen hiljenemiseen. Kovin moni ei katso pitkään silmiin tälläisen ryöpyn aikana.

Kyllä, Inhottavaa.

Mutta tämä tapahtuu vain suuttuessani ja se on harvinaista.

Voih.

Myönnän, minäkin olen kamala ihminen ja jaksan olla hyvin ilkeä hyvin monille. Mutta USEIMMITEN vain siinä tapauksessa, että tämä ihminen on ollut ilkeä minulle tai jollekin minulle hyvin tärkeälle ihmiselle.

Silti voin ihan ilman omantunnontuskia sanoa, että kyllä minua on enemmän satutettu sanoin kuin mitä minä muita ihmisiä. Muutama sellainen, mitkä tulen jonkun aikaa muistamaan on tässä:

"Heh, se sanoi mulle, että 'kyllä sä laulat ihan hyvin.' Mä olin varma et se vähintäänkin ampuu mut kun oon vinkunu koko aamun"
"Nii mut voi se olla kamalan ärsyttävää vaikka laulaiskin hyvin."

"Älä nyt. Ei se sun persees liian iso ole."

"Mutta siis kyllähän minäkin sen kympin olisin ansainnut, olenhan mä kuitenkin parempi kuin sinä."

"Ui vitsi! Näytä sitä kuvaa! Mitä? oliko mari sun kanssa samalla riparilla? Se on kuitenkin varmaan kaunein ihminen kenet mä tiedän!" (tämä siis poikaystävältäni joskus muinoin..)

"Nii, ei kukaan ole täydellinen. Kato vaikka ittees."

No juu ^^' Olen mä edelleen sitä mieltä, että ihmisten olisi silloin tällöin parempi pitää suunsa kiinni. Vaikka mä kovasti yritän olla välittämättä tollasista kommenteista, son aika vaikeeta. Varsinkin, kun tollanen voi pilata jonkun älyttömän ihanan hetken, ilman että se, joka sen sanoi, tajuaa yhtään mitään...

Himfânwen sanoi:

"Ui vitsi! Näytä sitä kuvaa! Mitä? oliko mari sun kanssa samalla riparilla? Se on kuitenkin varmaan kaunein ihminen kenet mä tiedän!" (tämä siis poikaystävältäni joskus muinoin..)

Click to expand...

En nyt yritä väittää, etteikö tuollainen voisi satuttaa. Mutta kannattaa suhtautua elämään melko realistisesti, ettei sitten tule pahoja tipahduksia. Onhan se kamalan kivaa, kun siippa kutsuu kauniiksi, mutta en silti usko, että hän pitää minua maailman kauneimpana. Taatusti on tällä pallolla naisia, joita hän sanoisi kauniimmaksi.

Mutta mitäs väliä sillä on, sillä hän elää minun kanssasi eikä niiden muiden kaunotarten. Ei se pelkkä ulkonäkö nyt niin tärkeää ole.

Offia...

ei sen pointti siis ollut siinä, etteikö maailmassa olisi kauniimpia ihmisiä, tottakai on. Ongelma on vain itsetunnossani, mikä on oikeasti aika kamalan nollassa, eikä pienikään tuontyylinen kommentti ainakaan nosta sitä...

Pahoittelen näitä turhia viestejä

Taannoin olin baarissa, ja seuralaiseni serkku tuli juttelemaan, ja hieman kännispäissään sanoi:
" ******* sanoi, että sä olet h******n hyvännäköinen nainen"

No mikäs siinä, kuuleehan niitä kohteliaisuuksia mielellään. No saapuipa seuralaiseni paikalle ja pohti, että mitä noloa se serkku on taas mennyt selittämään. Sitten käytiin seuraava keskustelu:

"mitä se taas sanoi"
"en kerro"
"ei kun kerro nyt"
"en"
"no v****u, älä usko mitään, mitä se sanoo"
Repesinpä nauramaan oikein kunnolla.

Tätä topicia lukiessa on tullut mieleen, että miten herkästi toiset ihmiset ottavat itseensä. Aika moni tässä mainituista lausahduksista on sellaisia, että itse olisin luultavasti ohittanut ne olankohautuksella. Mutta minulla onkin kivitalon kokoinen itsetunto .

Minulle on hyvin harvoin sanottu sellaisia asioita, mistä olisin oikeasti loukkaantunut. Ehkä pahin oli, kun entinen kämppikseni totesi, ettei ikinä ollut oikeasti ystäväni, mutta siitä on jo aikaa, eikä se enää niin pahalta tunnu.
Pikemminkin minä olen se ihminen, joka möläyttelee todellisia idioottimaisuuksia. En nyt mene yksityiskohtiin, ihan vaan senkään takia, että joku loukkaamani ihminen voi lukea tätä, enkä halua kaivaa uudelleen verta nenästäni. Usein nämä jutut ovat juuri sellaisia, että vasta jälkeen päin mietittynä ymmärrän, mikä niissä on toista loukannut. Tosiaan, kun en itse loukkaannu juuri mistään, en osaa kuvitella, mikä toisia loukkaa. Yritän parhaani kehittyä ihmisenä, ja pitää pääni kiinni.

Se ei tunnu yhtään kivalle kun sanotaan rumasti. Vaikkakaan sanoja ei ole tarkoittanut välttämättä sitä niin tosissaan, niin se tuntuu pahalle.
Serkullani on esimerkiksi tapa haukkua minua huoraksi ja vähän muuksikin, mutta tiedän, että hän sanoo sen vitsinä ja ollaan sitten molemmin puolin haukuttu toisiamme. Kerran kuitenkin olin todella väsynyt ja serkkuni heitti samaisen kommentin ja se sattui niin kamalasti, että oli pakko poistua paikalta kun purskahdin itkuun. En edes tiedä miksi se sattui niin kovasti.

Kuulen kaikenlaisia huomutuksia lapsellisesta käyttäytymisestäni sekä ulkonäöstäni, mutta olen tottunut nielemään ne. Letkautan takaisin jotain nasevaa ja yritän olla ajattelematta asiaa. Joskus illalla ne kyllä mieleen pyrkivät tunkeutumaan..

Yleensä yritän olla loukkaamatta toisen tunteita, mutta jos niin käy, niin pyydän kyllä anteeksi ja toivottavasti olen kaikilta saanutkin.

Poikaystäväni sanoi minulle joskus, että pelastan hänen jokaisen päivänsä.
Ja sitten tuo Ronin sanoi, kun lähetin hänelle tekstarin, jossa pyysin anteeksi, että häiritsin häntä, etten häiritse häntä milläänlailla.
Tuossa kaksi kauneinta asiaa, jotka minulle on sanottu.

Muutamia hyviä kommentteja on jäänyt mieleen..

"Mä en ikinä olis uskonu että te voitte soittaa noin hyvin!!" yhden keikan jälkeen. (sinänsä siis kohteliaisuus mutta oltiinko me ennen niin toivottomia vaiko?)

"sä kyllä näytät aina niin saamattomalta ja laiskalta et ei sitä uskois et saat kaikkee tällästä aikaan" -tädeillä tosiaan on hyviä kommentteja...

ja tää oli melkeen kyl paras..
"Saanks mä nähdä sen tein keikkavideon uudestaan kun mä en yhtään edes muista mitä te soititte, mä vaan kattelin" ex-poikaystäväni joka kyseisellä keikalla näki mut ensimmäistä kertaa.. Niin että vakavasti otettavia muusikoita?

Kyllä niitä tulee itsekin välillä vahingossa ja varsinkin väsyneenä heiteltyä sellasia mitä sitten tajuaa aika helposti loukkaaviks tarkotetuiks kun ei oo jaksanu miettiä miten asian muotoilis.
Mut pitää vaan osata olla ottamatta niitä liian vakavasti..
Sen on aika hyvin oppinu kun on kaks vuotta ton Snow Whiten kanssa pyöriny samoissa ympyröissä.. Siltä tulee tän lajin kommenttia aika usein.

heh, tämä saattaa olla nyt keskusteluntappaja tai saattaa olla että tämä pistää lisää vettä myllyyn, mutta olen melko varma, että jokainen on elämänsä aikana loukannut toista sanoillaan - tahallaan tai vahingossa - ja jokainen on myös tullut loukatuksi - tahallaan tai vahingossa. itse olen sellainen ihminen, että olen aina ottanut asiat kamalan henkilökohtaisesti, mutta harvemmin näytän sitä ulospäin. olen myös vuosien myötä (moi, tunnen olevani vähän täti nyt...) oppinut, että useimmat ihmiset eivät tarkoita mitään pahaa asioilla, joita tekevät tai sanovat, ihmisten käsitykset vain ovat erilaisia. jos alkaa jokaikinen kerta miettiä "nyt se sanoi mulle että mä oon kiva, vihaakohan se mua oikeesti?" ei ikinä pysty tekemään mitään eikä sitä epäilemistä oikeasti jaksa kauaa.

useimmista jutuista myöskin hieman miettimällä pystyy päättelemään äänensävystä ja asiayhteydestä onko kyseessä loukkaavaksi tarkoitettu juttu vai kohteliaisuus. useat täällä sanotut "epäilyttävät" asiat ovat omasta näkökulmastani olleet suhteellisen selkeitä kohteliaisuuksia ja tuntuu siltä, että monet ovat vain pyöritelleet asiaa turhan paljon mielessään. esimerkkinä (mutta ei ainoana tapauksena, eikä tämä ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan) Linéwenin lainaus "Mä en ikinä olis uskonu että te voitte soittaa noin hyvin!!" eikö tuo kerro siitä, että ko. soittajat ovat kehittyneet ja menneet eteenpäin? jopa ylittäneet odotukset (jotka ovat voineet olla korkeallakin)? eihän tuossa viitata mitenkään siihen, miltä ko. soittajat ovat ennen kuulostaneet, miksi sen pitäisi siihen viitatakaan? voihan tuosta nyt päätellä oikeastaan mitä tahansa, mutta eihän siinä ole mitään järkeä. sanotut asiat kannattaa mielestäni ottaa niinkuin ne on sanottu - jos joku sanoo että olet kiva niin hän tarkoittaa sitä. jos hän oikeasti vihaakin sinua niin se on hänen oma häpeänsä, jos hän valehtelee. ei ihmisille tarvitse sanoa, jos heitä vihaa, mutta ei heille tarvitse valehdellakaan.

enkä nyt tarkoita, että kaikki pitäisi sinisilmäisesti vain niellä hymyillen, ei tietenkään. mutta jokaista satunnaista lausetta tai jokaista elettä ei todellakaan kannata alkaa analysoida. se, miten minä tulkitsen jonkun asian, voi olla aivan täysin päinvastaista jollekin toiselle. eikä kannata myöskään miettiä mitä joku on sanonut monta vuotta sitten, koska niitä juttuja varmasti riittää ja niitä tulee aina uusia. jos kaikkia alkaa mielessään hautoa, ei kohta enää usko mitään mitä ihmiset sanovat. useimmiten ihmiset tarkoittavat hyvää sanomisillaan, vaikka monet ovatkin myös usein tahdittomia. on myös aivan eri asia saada kommenttia esim. hyvän koulumenestyksen johdosta kuin silloin jos esimerkiksi riitelee jonkun kanssa. tilanteet, asiayhteydet ja äänenpainot kaikki ovat tärkeitä kommunikaatiossa, mutta mitään asiaa ei kannata vatvoa mielessään turhan kauaa, koska useimmiten ne on kuitenkin käsittänyt väärin yksin omassa päässään miettiessä.

KRO sanoi:

eikö tuo kerro siitä, että ko. soittajat ovat kehittyneet ja menneet eteenpäin? jopa ylittäneet odotukset (jotka ovat voineet olla korkeallakin)? eihän tuossa viitata mitenkään siihen, miltä ko. soittajat ovat ennen kuulostaneet, miksi sen pitäisi siihen viitatakaan?

Click to expand...

Asiayhteyshän ei tekstistä selvinnyt mutta sanoja ja äänensävy tuohon ko kommenttiin liitettynä saivat sen kuulostamaan siltä että "hei kastemato on saatu oppimaan jotain" (mikä sinänsä on myös ihan positiivinen asia)
Eipä sillä että tapanani olisi ottaa tuon lajin kommenttia raskaasti.
Itse otin sen loppujen lopuksi kohteliaisuutena, sillä kyseisellä henkilöllä ei ole ikinä ollut mitään positiivista sanottavaa "pimputuksistame" niin että tuo oli aika imartelevaa!! Kaikki bändimme jäsenet eivät vain tainneet ymmärtää sitä niin...

No. Tilanteeni vaati ehkä jonkinlaista pohjustamista, jotta sitä voisi ymmärtää. Taustaa siis: jätkäkaverillani on aivan armoton halu olla kanssani samaa mieltä useimmissa asioissa, ja vaikka hän yleensä ajatteleekin järkevästi, niin toisinaan aivotoiminta jätättää ja hän möläyttelee mitä omituisimpia "kohteliaisuuksia".

Nuoriahan tässä vielä ollaan ja niin edelleen, mutta eikö se ole ihan perusasia, että naista ei sanota lihavaksi/pulskaksi/pönäkäksi?! Eikä hänen painoaan myöskään kysytä, hänen muodoistaan ei puhuta pahaa jne. Kun hän esim. kokeilee mahaani, hän saattaa todeta (hyvää tarkoittavasti):"pikkuisen enemmän sulla on kyllä löysää, kuin mulla." Hetken päästä, kun hän koskettaa sellaisia alueita vartalossa, joihin tuppaa pehmeää kertymään kaikilla naisilla: "voi vitsi, tässäkin sulla läskiä." *veitikkamaisella ja vitsikkäällä äänellä*
"No.. ei mulla nyt niin paljon läskiä ole, edes niissä, kun en ole muodokas tai lihava." hän vastaa: "no et kyllä olekaan." VOI kiitos!! :evil:

Muita jätkältäni kerättyjä enemmän ja vähemmän miellyttäviä möläytyksiä:

"mitä intoa larppaamisessa muka on?" (herrahan itse harrastaa warhammereita ja pöytäroolipelejä)
-*vilkuilee muotojani* "onneksi sä et ole tuollainen tankki kuin se sun kaverisi ErkkiPetteriKaarina." (ErkkiPetteriKaarina on myös hänen paras ystävänsä?!)
-Olen juuri puhunut siitä, kuinka ruma olen ilman meikkiä: "niin. mun mielestä sä olet kauniimpi ilman meikkiä, kuin että sulla on meikit noin levinneet, kun me riidellään tai harrastetaan yhteisiä aktiviteetteja.." *rivolla ja kuuluvalla äänellä keskellä koulun ruokalaa niin, että kaikki tietävät mitä yhteiset aktiviteetit ovat oikeasti*
-"sulla on tuollainen hassu pullukkamasu.."
-"Ei mua ainakaan haittais, jos jotuisit tekee abortin." (juuri puhuttuani siitä, ettei abortti oikeastaan olisi itselleni kovin suuren kynnyksen takana)
- valittelin hänelle liian tumma ihonväriäni, ja kuinka olen yrittänyt vaalentaa sitä puuterilla: "no mutta rakkaani! Ainahan sinä olet aivan kuolleen näköinen, kuin ruumis puhkeamaisillaan täyteen elämään!" (tuosta allekirjoitukseni...)

Ylireagointia tai ei.. :roll: On se niin mukavaa, kun on ymmärtäväinen poikaystävä.

/Farian poisti toisen melkein vastaavan viestin. Jos haluat lisätä viestiisi jotain, paina Muokkaa-nappulaa.

Uh, yliminäni moittii minua melkein joka keskustelun jälkeen tästä aiheesta. En osaa puhua ja ajatella samanaikaisesti, joten tulen usein sanoneeksi asioita, jotka tarkemmin mietiettynä saattavat keskustelukumppanista kuulostaa moitteelta tai ilkeältä vihjailulta, vaikken ole tarkoittanut mitään sinne päinkään. ops:

Voin ihan rehellisesti sanoa, etten koskaan tarkoita tietoisesti loukata tai sanoa muutakaan pahantahtoista, ja niin ollen voin vain toivoa, että ystäväni ja tuttavani tästä tietoisina ymmärtäisivät sivuuttaa mahdollisesti häijyiltä kuulostavat sanani. Minä yritän petrata tässä asiassa, mutta aina tulee lipsahduksia

Hämmentävää kyllä, mutta minulle sanotut kenties ei-niin-hyvät/kehuvat asiat eivät jää mieleeni. Voisin olla sellainen ihminen, että jäisin pohtimaan niitä, mutta ei. Ehkäpä en vain huomaa niitä? Joka tapauksessa kärsin paljon enemmän miettiessäni muille mahdollisesti aiheuttamaani mielipahaa. (mutta tämä viimeksimainittu on kaikenkattava luonteenpiirteeni, josta on viime aikoina puhuttu psykiatrin kanssa aika paljon :roll: )

Ja Lachesis, sinä olet sievä. Et ehkä klassisella tavalla upean mallimaisen kaunis, vaan nätti ja ennenkaikkea siro, ehkä jopa hitusen keijumainen. Vaatteet näyttävät aina hyviltä päälläsi ja lyhyet hiukset sopivat sinulle.

Hm, topikki pisti miettimään. Tajusin, etten juuri muista itsestäni sanottuja ilkeitä asioita, sen sijaan positiivisia tulee mieleen paljon enemmän. Tämä ei todellakaan tarkoita, että olisin jotenkin ylimaallisen hyvä , vaan kertoo ehkä enemmän perheessäni ja ystäväpiirissäni vallitsevasta puhuttelukulttuurista, jossa kivat asiat sanotaan silloin kuin sellaisia tulee mieleen.

Joskus kouluaikoina sain toki kuulla kaikkea nihkeää liian hyvistä numeroista ja sen sellaisesta, mutta ne kommentit ovat onneksi jo unohtuneet ajan virtaan. Jos joku nykyään kommentoi minusta ilkeitä, kyseessä on harvoin ihminen, jonka mielipiteellä olisi minulle merkitystä. Eihän se kivaa ole, mutta ohitan mokomat.

Soisin ehkä enemmänkin yleistyvän, että kohteliaisuudet sanottaisiin ääneen, jos sellaisia mieleen juolahtaa. Eilenkin kaupassa eräs rouva katsoi minua ohimennessään ja ajattelin tietysti, että "onko jokin vialla?" Rouva kuitenkin totesi: "Teillä on todella ihana hattu" ja hymyili (teititteli!). Kiittelin toki, ja muistutin itselleni, että tässäkin tialnteessa olisi voinut jäädä minulle väärä kuva, jollei rouvalla olisi ollut rohkeutta sanoa kohteliaisuuttaan ääneen. Täälläkään moni ei tunnu uskovan kuulemiaan kohteliaisuuksia, koska kuulee niitä niin harvoin tai pelkää (ehkä joskus aiheellisesti) ivaa. Sääli, kyllä maailmaan enemmän kivoja sanomisia mahtuisi.

En tietenkään kannata mitään tavan vuoksi ja koko ajan kehumista, jonka merkitys on lähinnä small talk. Teoriani on se, että kun ihmiselle systemaattisesti kertoo aitoja, positiivisia kohteliaisuuksia, hän tottuu, eikä enää epäile ivaa tai kohteliaisuuden aihetta. Kohteliaisuuksien vastaanottamistakin olen joutunut harjoittelemaan. Nuorempana vähättelin kaikkea, nyttemmin "Kiitos" tulee jo aika luonnostaan.

No pakko myöntää, ihmiset ja varsinkin miehet (anteeksi yleistys) ovat todella kummallisia...

Minulla on muutamakin mahtava ja suloisen katkera muisto siitä mitä minulle on sanottu.
Joskus amiksen ensimmäisellä luokalla seurustelin silloisen kolmosluokkalaisen kanssa. Kaikki pitivät jätkäkaveriani mahtavana ja todella komeana (no pakko myöntää että sillä oli upea kroppa ja se oli hyvä näköinen), kukaan ei kuitenkaan koskaan kiinnittänyt huomiota siihen millainen hän oli minua kohtaan.

Ensimmäisen kerrran se loukkasi minua sanomalla kaverillensa minua huoraksi kun seisoin vieressä. Kyllähän se sitten sano että ihan leikillään vaan tokas sellasta, mutta kyllä se minuun sattui.
Seuraavan kerran hän suuttui minulle siitä että menin luokkakavereideni kanssa saunaan (tyttöjä kaikki) alasti ku oltiin pikkujouluissa. No kostoksi hän juoksenteli munasillaan kaikkien luokkakavereideni nähden.

Tuli uusivuosi jota päätimme juhlistaa hänen isänsä luona jonne tulisi muitakin hänen sukulaisiaan. Ilta oli alkuunsa mukava kun syötiin ja vähän juotiinkin, kunnes lähedettiin ampumaan raketteja. Jätkäkaverini ampui raketin suoraan minua päin, olen onnellinen ettei osunut kuin jalkoihin eikä lentänyt suoraan naamaan. Hän vakuutteli vahingoksi sitä, mutta kuka ampuu vahingossa raketilla toista ihmistä päin?
Samana iltana hän sanoi minulle etten saa jutella hänen sukulaistensa kanssa koska nolaan hänet. No lopetin puhumisen ihmisille ja katosin yhteen huoneeseen ja uppouduin kirjaan hänen pyynnöstään. Pari tuntia myöhemmin hän tuli kysymään että miksi en seurustele hänen sukulaistensa kanssa? No mitäpä siihen enään sanomaan. Kun yö alkoi jo vaihtua aamuksi ja minä olin jo nukkumassa heräsin siihen ku hän huusi serkkunsa kanssa kilpaa että minä olen huora. Oli mahtava uuden vuoden aloitus.

Meni pari viikkoa kun koulut alkoivat uuden vuoden jälkeen ja olin haudannut kaikki loukkaukset ja yrittänyt ymmärtää, niin sitten hän tuli koulussa kysymään minulta että miten kehtasin tulla kouluun ilman meikkiä (en ollut aamulla jaksanut meikata) ja että hän ei kehtaisi olla minun kanssani siellä. Tokasin vain että ei sitten jos et taho ja olin omissa oloissani loppu päivän.
Seuraavana päivänä hän tokas koko loukkani edessä kesken ruotsin tunnin että minun pitäisi laihduttaa 20kg (silloin miunlla ei ollut kiloakaan ylipainoa). Se oli viimeinen tikki jonka takia jätin sen.

Vielä tänä päivänäkin tuo jätkä pyytelee anteeksi, mutta pakko myöntää että minä nautin hänen itsetuntonsa murentamisesta sillä hän murensi minut kokonaan ja luulin että minun pitäisi sietää sellaista käytöstä.

Onneksi olen saanut suurinpiirtein itseni taas kasaan, mutta vielä tänä päivänäkin mietin välillä jos joku sanoo minusta pahaa että olikohän tuo jätkä oikeassa... :roll:

Kohteliaisuuksia on oikeasti hirmuisen vaikea sisäistää, ja niihin on kamalaa vastata. "Sinulla on hienot housut" "Ai..niin sinullakin" Ja sitten tajuaa että toisella on hame.. (x

Muistan erään tapauksen, ko minua sanottiin kauniiksi. Mie olin vaan että häh, aha, ja poistuin paikalta. Rupesi sitten sen verran hävettämään, että seuraavana päivänä selittelin asiaa. Että kiitoksia vaan, ja anteeksi ko en osaa suhtautua.

Ja Noldo, mie olen kans sitä mieltä, ettei naisen muodoista saa sanoa mitään negatiivista. Ex-poikaystäväni "Sulla on kyllä iso perse" -kommentit ahdistaa vieläkin, puolitoista vuotta jälkeenpäin. Eikä takapuoleni enää ole kuin puolet siitä mitä silloin. Ihmisten pitäisi oikeasti jaksaa sanoa toisille positiivisia asioita, että saataisiin maailmasta edes vähän parempi paikka d:

Himfânwen sanoi:

Ja Noldo, mie olen kans sitä mieltä, ettei naisen muodoista saa sanoa mitään negatiivista. Ex-poikaystäväni "Sulla on kyllä iso perse" -kommentit ahdistaa vieläkin, puolitoista vuotta jälkeenpäin. Eikä takapuoleni enää ole kuin puolet siitä mitä silloin. Ihmisten pitäisi oikeasti jaksaa sanoa toisille positiivisia asioita, että saataisiin maailmasta edes vähän parempi paikka d:

Click to expand...

Entäs jos tuollaiset kommentit ovat vilpittömästi positiivisia? Olen yhteiselomme aikana lihonut hieman vajaat kymmenen kiloa (mitäs mies lappasi alkuaikoina ruokaa koko ajan lisää lautaselle ja innosti syömään! ). Taidan olla tällä hetkellä painoindeksitaulukoiden sun muiden mukaan "lievästi ylipainoinen". Mies vain jaksaa kehua peppuani ja reisiäni, sanoo suoraan että takamukseni on iso, muhkea, pyöreä... Ja onhan se, vaikea kiistääkään.

Myönnetään, alkuun tuollaisia kohteliaisuuksia oli vähän vaikea ottaa vastaan, varsinkin kun olin aina ollut melkoinen heinänkorsi varreltani. Nyt siihen on jo tottunut ja naurattaakin välillä. Lupasin pyhästi uutena vuotena, että tarkkailen hieman syömisiäni ja liikun enemmän (se ei paljoa vaadi!), mutta en niinkään mieheni kommenttien vuoksi. Olisin muuten täysin tyytyväinen kaareilevaan kroppaani, mutta kun housuja on niin hemmetin vaikea löytää! :roll:

Jaa-a, enpä tiedä oliko kovin kauniisti sanottu... No, pakko kertoa yksi oma juttu tuosta aiheesta. Yhdellä tunnilla tuli taas pientä sanaharkkaa kaverini ja minun välillä, että kumpi on parempi ankkapiirtäjä, Rosa vai Barks, (olen Rosa-fani henkeen ja vereen) ja siinä sitten sotailtuamme 3 yhtä vastaan (Barks-kannattajia selvä enemmistö?) kaverini sanoi, että: "Makuasioista ei voi kiistellä-ei kukaan muu kuin sinä." Niin, ehkä se oli kauniisti sanottu, ehkä ei. Olen hirvittävä selostaja, ja kaverini ovat usein ehdottaneet, että kannattaisi alkaa harkitsemaan politiikan alaa, kun väitän aina vastaan ja pidän kiinni siitä, mistä olen juuri tätä mieltä. Ja siihen asiaan ei sitten ole mahdollista tehdä muutosta. Kaveriparat. Olipa sitten kyse siitä, onko lattia- vai häkkikanalat parempia, olisiko Tuomiojan pitänyt lähteä Intiaan, olisiko parempi Suomen liittyä natoon tai jotain muuta, minulla on aina jokin mielipide asiasta, olipa se sitten oikea tai väärä, minä väitän aina vastaan ja kaikessa. (Vastukset minun mielestäni edellisiin kysymyksiin: 1.Häkkikanalat on rääkkäystä, kanoilla täytyy olla tosi kurjat oltavat sellaisissa pienissä kopeissa kalteriseinien takana, ainoa tehtävä on munia munia. Lattiakanaloissa on kanoilla paljon luonnonmukaisemmat olot kun ne saavat siellä vapaasti käyskennellä ja muuta. 2.Eikö se yksi ministeri paalussa riittänyt? Siitäkin oli paljon apua... 3.Ei taatusti! )

Himfânwen sanoi:

Ja Noldo, mie olen kans sitä mieltä, ettei naisen muodoista saa sanoa mitään negatiivista. Ex-poikaystäväni "Sulla on kyllä iso perse" -kommentit ahdistaa vieläkin, puolitoista vuotta jälkeenpäin.

Click to expand...

Minulle oma armaani totesi taannoin, että minun takapuoleni on kaksi kertaa leveämpi kuin hänen omansa. Tämän hän tosin totesi aivan vilpittömästi, eikä hänen tarkoituksensa ollut loukata. Kun sitten kysyin että mitähän tuo nyt tarkoittaa, hän totesi että kun naiset ovat vain luiltaan tuosta pepun seudulta leveämpiä niin pakkohan sen pepun on olla leveämpi! Nauruksihan se meni koko touhu, en minä koskaan ole jaksanut kriisiä kropastani tehdä. Ymmärrän kyllä jos välillä tuntuu ahdistavalta, varsinkin jos on epävarma oman kehonsa kanssa. Minua on helpottanut se, että tiedän mieheni kuitenkin vilpittömästi pitävän kropastani sellaisena kuin se on.

Miehet jotenkin onnistuvat vain välillä sanomaan sellaisia asioita, mitkä usein ovat täysin tosia, mutta tekevät sen niin uskomattoman tahdittomasti. Asioita, joita ei kannata sanoa tyttöystävälle? "Katsoin tänään että sillä sinun kaverillasi Leenalla on todella upea takapuoli kun se juoksi rannalla bikineissä". Tosielämässä tapahtunutta (Ei tosin minulle), nimi muutettu. Sen ymmärrän että mies katselee ventovieraita ja elokuvatähtiä, kyllähän minäkin komean miehen merkille pistän. Silti en pitäisi siitä, että tämän toisen upeutta minulle kehuttaisiin ääneen kovasti, varsinkin jos kyse on jostakin tutustani. Huh huh.

Kumma juttu, omia möläytyksiä ei tietenkään tule mieleen, mutta niitäkin on ollut lukuisia.

Alx sanoi:

Asioita, joita ei kannata sanoa tyttöystävälle? "Katsoin tänään että sillä sinun kaverillasi Leenalla on todella upea takapuoli kun se juoksi rannalla bikineissä". Tosielämässä tapahtunutta (Ei tosin minulle), nimi muutettu.
.

Click to expand...

Sen tytön nimi ei kyllä ollut Leena

Mikähän siinä oikeasti on, kun asiaa miettii. Olen saanut omalta poikaystävältäni seuraavat kommentit "kulmakarvat ovat kuin arabialaismiehellä", "hampaasi ovat ihan ruskeat, takamuksesi lättä ja pääsi iso" ja kaiken kruununa epätoivoinen: "Hy i kun olet ruma!" (tämä tosin johtui kaksoisleukaisesta Herra Hai- ilmeestäni.