Kauniisti sanottu, vai oliko sittenkään?

Himfânwen sanoi:

ei sen pointti siis ollut siinä, etteikö maailmassa olisi kauniimpia ihmisiä, tottakai on. Ongelma on vain itsetunnossani, mikä on oikeasti aika kamalan nollassa, eikä pienikään tuontyylinen kommentti ainakaan nosta sitä...

Click to expand...

Sama juttu. Kun oma itsetunto ei niin kehumisen arvoinen ole, niin en osaisi ottaa kohteliaisuutena, jos minun takamustani sanottaisiin isoksi, etenkään jos sen sanoisi poikaystäväni. Vielä kun kotona isoveli mainaisee lihavuudestani joka kerta kun kotona käy. (En muuten ole lihava kun ottaa huomioon, etten ole lyhyt. Minä vain kuljen hirveän lysyssä).

Itse tulee sanottua paljon tuollaisia puolikohteliaisuuksia, osin vitseinä mutta myös silloin, kun elämä ei säkenöikään minulle. Joskus tuntuu kyllä huonolta, kun kevyeksi heitoksi tarkoitettu repliikki otetaankin liian raskaasti. Käytän sellaisia lauseita liian usein.

Vielä, kun yleensä ihmiset eivät pidä minusta, niin minun sanomani oletetaan, että minä en tarkoita hyvää. Ei se sitä tarkoita.

En tykkää kun yks idiootti aina sanoo miun mössykälle kaikkea ilkeää. Son mun ikänen ja muutenkin aika hyvin tunnen sen, niin tiiän ettei se oikeasti tarkota pahaa, mut silti ne sanat sattuu. Minua kyllä saa morkata, mutta rakkaastani ei kannata sanoa yhtään ilkeää sanaa tai suutun kovasti.

Alx sanoi:

Asioita, joita ei kannata sanoa tyttöystävälle? "Katsoin tänään että sillä sinun kaverillasi Leenalla on todella upea takapuoli kun se juoksi rannalla bikineissä". Tosielämässä tapahtunutta (Ei tosin minulle), nimi muutettu. Sen ymmärrän että mies katselee ventovieraita ja elokuvatähtiä, kyllähän minäkin komean miehen merkille pistän. Silti en pitäisi siitä, että tämän toisen upeutta minulle kehuttaisiin ääneen kovasti, varsinkin jos kyse on jostakin tutustani.

Click to expand...

Onneksi oma tyttöystäväni on sen verran huumorintajuinen, että keskustelemme keskenämme vieraiden tyttöjen (ja tuttujenkin) ulkonäöstä ja ihanuudesta lähes päivittäin. En sitten tiedä mistä se kertoo, mutta useasti toinen puoliskoni on kaupungilla lohkaissut jotain "tuon tytön ihanasta pepusta" tai "sen tytön kuaniista/kamalista kasvoista". Minusta se on ainakin vain hauskaa. Ei se, että seurustelee mielesäni sulje pois sitä vaihtoehtoa, että Leenalla on todella upea takamus
En minä ainakaan ota mitään stressiä siitä, että tyttöystäväni sanoo nähneensä söpön pojan koulussa tjmv.

-Ville

Eihän se seurustelu sitä pois suljekaan. Minäkin tanssitin vanhoissa niin komeaa miestä viime perjantaina että ah ja voih. *huokaus* Mutta silti tiedän että mieheni ei välttämättä nauttisi niin kovasti siitä että kertoisin kokemukseni seikkaperäisesti hänelle niin kuin saatan kertoa sen jollekin naisystävälleni.

Kaipa se on se ikuinen itsetunto ja omistushalu? Minä tiedän että mies varmaan on nähnyt monta kaunista ja upeaa naista (sekä niitä takapuolia), mutten silti nauttisi kovinkaan paljon jos hän minulle ääneen tulisi sitä kertomaan. Kaipa minulle tulisi sellainen olo, etten kelpaa tai riitä hänelle jollakin tapaa. Eniten uskoisin vainoharhaisessa pienessä mielessäni, että kertomalla jonkun ihanaisista kasvoista tai kropasta mieheni vihjailisi minun puutteistani. Pianhan sitä tulisi riittämätön olo, vaikka itse tietääkin että komeaa miestä seuratessa ei minulla samanlaisia ajatuksia päässä risteilisikään eli ne lienevät vain oman mieleni keksintöä.

Meillä melko lailla samanlaista kuin Orochilla. Itse luulen, että toisten ihmisten ulkoisten tai sisäisten avujen kehumisessa puoliskolle on enemmän kyse siitä, miten sen sanoo kuin mitä - äänensävyllä ja painotuksilla "neiti x:llä on kyllä aika nätit silmät" -kommentista saa aika ilkeänkin. Minä ehkä luonteeomaisesti hehkutan enemmän asioista yleensä - myös esim. mies/naisnäyttelijöiden tai vastaavien karismasta ja suloisuudesta. Hupaisaa sinänsä, miehen ja minun naismaku on aika samanlainen, miesmakuaan hän ei omien sanojensa mukaan osaa määritellä.

Mutta tämä toki vaatii sen, että tiedämme molemmat olevamme toisillemme Jotain Ihan Muuta kuin satunnaiset vastaantulijat tai leffastarat, ja henkilö, jota eniten toisillemme hehkutamme on tietysti se puolisko itse.

Kai kaikkia on haukuttu jos jonkin näköisillä tavoilla. Itseäni on nimitetty tavanomaisella "oletpa läski" -lausahduksella (olin 7v.), haukuttu varpaitani (myönnän, en minäkään ole kellään muulla aivan samanlaisia nähnyt) ja pilkattu oudon käytökseni vuoksi (osittain syystä).

Kaikkein eniten minuun on sattunut äitini n. 4 vuoden takainen lausahdus: " Älä sitten tee sitä. Miksi minä siitä piittaisin? Enhän minä sinustakaan välitä. Olisi paljon parempi, kun et olisi lainkaan syntynyt!" Tämän kun yhdistää vielä siihen faktaan, etten muista äitini koskaan pyytäneen keneltäkään rehellisesti anteeksi - ei tässä asiassa ole osoittanut pienintäkään katumusta. Toki tämä sattui riidan poikasessa, mutta...

Tuli vaan näitä lukiessani mieleeni, että minulla on eräs melko mahdoton kaveri. Tuppaa tyyppi nimittäin loukkaantumaan jokaisesta asiasta. Pieni esimerkkikeskustelu:
- Onks sulla ruotsia ens tunnilla
- Kuin niin? *hieman närkästyneenä*
- No kun mä aattelin et voisin tulla sinne luokan ulkopuolelle sit tunnin lopussa oottammaan.
- No miks ihmeessä?
- Eikös mun pitäny jelppiä sua matikan tehtävissä koulun jälkeen?
- Älä nyt taas tyrkytä niitä neuvojas! Kyllä mä ilman sun apuas pärjään, senkin neropatti! Luulet tietäväs kaiken! *pää punaisena huutamisesta*
(Olimme etukäteen sopineet asiasta, hän oli pyytänyt edellisenä päivänä apuani.)

Kaikennäköistä kommenttia olen saanut kuulla, niin kehuvia kuin ilkeitäkin. Ulkonäöstä kyllä enemmän ilkeitä, mutta nykyään osaan olla ainakin välittämättä ainakin päällepäin. Mutta tietysti ne satuttavat. Lapsuuden "Ootpa sä ruma!" ja "Paljon sä oikein syöt päivässä?"-kommentit kyllä tekivät tehtävänsä, enkä jossain vaiheessa edes kyennyt liikkumaan ulkona ilman että häpesin itseäni suunnattomasti. Ja näin sivuhuomautuksena, en edes ollut läski enkä ruma. Nykyään minulla on jo onneksi parempi itsetunto ja jos joku vielä laukoo minulle jotain ilkeää, en epäröi iskeä samalla mitalla takaisin.

Mutta asiaan, kauneimpia kohteliaisuuksia joita olen kuullut:

"Sä olet vaarallisen näköinen nuori nainen."
Kuultu useampaan kertaan ja jaksan aina hymyillä tälle. Jos ei kaunis niin ainakin vaarallinen.

"Sä sovit ihan helvetin hyvin pahiksen rooliin."

"Ainutlaatuinen peräkylän villilapsi."

"Kylhän sulla on iso pää, mut se kummiski sopii sulle."

"Sä näytät hirveen hennolta, mutta kyllä mä tiedän ettet sä ole."

---

Minullekin tulee mieleen tuosta eräs ex-ystäväni :roll:

Mutta en nyt oikein tierä tarkoittiko tämä kyseinen ex-ystävä tätä hyvällä vai pahalla... Nimittäin olimme olleet kuukauden verran aika etäisiä toisistamme ja kun kyselin, että mikä häntä vaivaa ja haluaako hän puhua siitä, niin hän alkoi äyskimään ja huutamaan miulle. Kun sitten sähköpostilla kysyin häneltä mikä on, Hän ilmoitti minulle, että halusi vaihtaa kaveriporukkaa vaikka piti minua vieläkin ystävänään. En tierä tarkoittiko hän tuota Kaveriporukan vaihtamista hyvällä vai pahalla? Mutta sen jälkeen sain kuulla, että hän oli puhunut pahaa selkäni takana ja näin. Minä olin sentään auttanut häntä todella monessa asiassa.. Ja puolustanut aina, kun joku on jotain sanonut ilkeästi. Nyt en piittää yhtään, mitä hänelle tapahtuu, koska olen sitä mieltä, että hän ansaitsee sen, mitä hänelle on käynyt. Hänen vaihtamansa kaveriporukka nimittäin nyt on jättänyt hänet ja hänen ystävänään on enää vain yksi vanha kaveri.

Paras kaverini sanoo asiat aina suoraan, turhia miettimättä. Viime aikoina olen saanut kuulla mm. seuraavaa:

'Sä olet tosi kova ja kylmä ihminen.'
'Mä pelkään sua kun sä oot niin aggressiivinen.'
(Hänestä on aggressiivista kun sanoin, että jos minut yritettäisiin raiskata, voisin tappaa itsepuolustukseksi. Tämän kaverini tajusi loukanneen minua ja pyysi myöhemmin anteeksi)
'Kyllä sinäkin oot käyttäny mua hyväks. Muistatko kun myit mulle niitä vaatteita?'
(Kaverini viittasi siihen, että olin ollut viemässä vaatteita kirpparille kun hän pyysi minut luokseen katsoakseen niitä. Hän valitsi muutaman mieleisensä, ja enempiä pohtimatta pyysin niistä samaa hintaa kuin olin aikonut kirpparilla pyytää. Kaverini maksoi ja kertoi myöhemmin että oli odottanut saavansa vaatteet ilmaiseksi, kavereita kun ollaan. Molemmilla oli tuolloin rahat tiukalla, ja vaatteet oli mm. käsintehtyjä afrikkalaisia ja muuta etnoa, eli mun vaatekaapin kalleimmasta päästä. Kaverini ei siis ole yli vuoden jälkeen antanut anteeksi sitä että kehtasin pyytää rahaa.

Ai niin, ja ryhdyttyäni melkein-kasvissöjäksi tämä vegaani kaverini suoltaa minulle lihansyöjistä sellaista inhontäyteistä saarnaa, että minun on pakko huomauttaa: Kuule, minä olin yksi niistä vielä viime vuonna. (En lisää: ajattelitko minustakin tuolla tavoin? koska en halua kuulla hänen vastaustaan)

kaikesta huolimatta pidän tästä ihmisestä. Hän osaa sanoa myös todella ihania asioita, ja tiedän että hän silloinkin tarkoittaa mitä sanoo.

Opettajan suusta kuultua: "Vain neroilta tämä sujuu helposti. Jos te olisitte neroja, olisitte jossakin aivan muualla kuin täällä..."

"Infotilaisuuteen tulee puhumaan neljä ihmistä sekä koulutuspäällikkö..."

Armeijassa luutnantin suusta, kun harjoiteltiin ajoneuvosta poistumista tilanteessa, jossa auto on ajanut miinaan: "Normaalisti tässä tilanteessa vältettäisiin astumasta maahan ja kiivettäisiin autojen kattoja pitkin. Mutta tällä kertaa jätämme sen väliin, vaikken lainkaan epäile, etteikö teissä olisi apinan vikaa..."

"Kenraali on tulossa, joten johtakaapas komppania tuonne kukkulan taakse pois näkyvistä..."

Bramblerose Goldworthy sanoi:

Ai niin, wanhojen tansseissa meikäläiselle sanottua (ei suora lainaus):
"Vau, vähän ihana. sä et kyllä näytä yhtään itseltäs." [miltä minä sitten normaalisti näytän? ]

Click to expand...

Heiii, kuulostaa tutulta, melkeinpä samoin sanoin vielä "et näytä yhtään itseltäsi". Arkisin olen tavallisen tallaajan näköinen, joskus on joku sanonut päin naamaa rumaksikin.
Tarvittaessa osaan kyllä muuntautua (muhahaa) ja saan sitten kuolauskommentteja erilaisissa tilaisuuksissa siitä "kuinka helkkarin hyvän näköinen olen ja kuinka plaa plaa plaa". Katukoot typerykset.

Näen punaista kun tuntemattomat sanovat (on tullut pariin kertaan) "Vähä sulla on ruma koira" tai "ihan hieno mutta onpa pitkä nenä/pieni pää" kun vien perheemme mielestäni oikein söpöä venäjänvinttikoiraa pellolle.

Minulle on sanottu kerran:

"Voi jumalauta, äijä aukoo päätään koko ajan. Jos et olisi sinä, ottaisin tuon sellaisena loukkauksena että sinulla olisi nenä niskassa."

Tuo on ehdottomasti parasta, mitä minulle on koskaan sanottu. Mutta kukaan muu ei näy vielä täysin hiffanneen sen lauseen ylimaallista kauneutta.

Tuo lause todistaa minun onnistuneen pyrkimyksessäni: Auon päätäni ihmisille mutta he ymmärtävät etten ajattele heistä mitään pahaa. Loistavaa.

Mutta kaikki ihmettelevät, miten voin pitää kauniina lausetta, jonka lopussa minulta on uhattu lyödä nenä niskaan.

"Nii...vaik me ollaa tälläsii rumii ja epäsuosittui, niin kyl meistäki tulee viel joskus kauniita..." Todella kauniisti sanottu.

"Et sä tuolta kaukaa kovin rumalta näyttäny."

"Hiihihi...sun naamassa on näppylöitä!"

"Hei ala meikkaa, sä näyttäisit edes vähän siedettävämmältä!" En oikein pitänyt tuostakaan kommentista.

"Sä oot hirveen kylmäverinen!" Tuon sanoi eräs typerä kaverini kun olimme luistelemassa ja valitin että varpaani ovat jäässä.

Tulipa tässä näitä viestejä lueksiessa mieleen yksi omakohtainen juttu. Eli yksi parhaista ystävistäni oli abiristeilyllä ja vähän aikaa sitten kertoi minulle jostain hänen mielestään niin henkisesti kuin fyysisesti ällöttävästä koululaisesta. Minä myhäilin siinä hänelle, koska en tykkää puhua pahaa toisista varsinkaan, jos en edes tunne koko henkilöä. Sitten kaverini yhtäkkiä tokaisi: "Oikeesti, säkin olet kaunis sen rinnalla!" En tiedä tarkoittiko hän sen kohteliaisuudeksi, mutta mua se satutti ja paljon. En vieläkään oikein pysty olemaan "normaali" hänen seurassaan. Voi tietysti olla, että ylireagoin. Mitä mieltä te olette?

Miua jää ainakin vaivaamaan kaikki tuollaiset. Kaverini kerran sanoi minulle, että "Sori, mut ei kukaan ole täydellinen - kato vaikka ittees!" Siitä on jo aika kauan, mutta en ole kyllä sitä anteeksi antanut. Enkä tietenkään ole koskaan kuvitellut olevani täydellinen, tuo sanamuoto vain tuntui aika mielenkiintoiselta.

Siis että mielestäni et ylireagoinut alkuunkaan. Itse olisin varmaan kuristanut kyseisen ihmisen (x

Olen samaa mieltä. Eräs ystäväni oli toisen kaverini kanssa vaatekaupassa ja he koettelivat hameita ylleen. Toiselle tytöistä ei oikein mikään mennyt ylös leveän lantion ja takapuolen seudun takia. Toinen laihempi tyttö sitten läppäisi tätä mielestäni todella kaunista toista ystävääni lanteille ja totesi: "Nyt näkyy minne kaikki ne voileivät ovat menneet."
Samainen tyttö totesi myös minulle kerran eräästä valokuvastani, joka oli lehdessä. "Näytit ihan kauniilta. Et ollut yhtään itsesi näköinen."
Ei hän sitä tarkoittanut pahalla, mutta eipä sydän siinä lämmöstä sykkinyt

On tavallaan "mukavaa" huomata, etten ole ainoa täällä jolle möläytellään kaikenlaista kauheaa. Se on vaan jotenkin lohduttavaa tietää, että löytyy kohtalotovereita ja, että myös muilta löytyy lähi- ja kaveripiiristään,
...tuota noin..., ajattelemattomia ihmisiä