Kehu kirjaa / löydä luettavaa

Isilmírë

Kuukivi
Suomen Tolkien-seura
Luin Hararin Sapiens-kirjaa aika pitkälle, ja olihan se mielnkiintoinen ja viihdyttävä. Jossain kohtaa alkoi kuitenkin tulla vastaan sellaista tekstiä, joka oman opiskelutaustani takia sai aikaan vaikutelman, ettei Harari ehkä kuitenkaan ole tehnyt kotiläksyjään ihan huolella. En jaksanut lukea sen pidemmälle, koska tuli tunne, että kirja on kirjoitettu sensaatiohakuisuudessaan vähän hutiloiden ja mutkia oikoen.
 
Last edited:

Fairy tale

Lapinorava
Olen uppoutunut viimeisen puolen vuoden aikana täysin Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarjaan ja sen "oheisrönsyihin" kuten kirjailija itse nimittää. Kirjoissa minua viehättää aika, jolloin kuljettiin hevosella ja laivoilla ja postin kulkukin on ollut äärimmäisen hidasta mantereelta toiselle. Vaikka tarina on täysin keksittyä, siinä on mukana aivan oikeaa 1700-luvun historiaa, Skotlannin klaanit ja Cullodenin taistelu ja myöhemmissä kirjoissa Yhdysvaltojen vapaussota ja itsenäistymisen vuodet. Sopii seikkailuksi omalla kotisohvalla.

Viikonloppuna päätin ns. sivistää itseäni ja lukea viimeinkin paljon puhutun Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, joka on minulle siis ennestään täysin vieras (mitä nyt Konnun miiteissä olen vierestä seurannut korttipeliä Mr Darcysta ja kumppaneista). Kirjassa on pieni häivähdys samaa mitä Matkantekijä-sarjassa, mutta tässä jumitetaan enemmän dialogissa ja luonteenpohdinnassa, kun Gabaldonin mukana joutuu katsomaan pyssynpiippuakin välillä silmästä silmään, mikä on pelkästään virkistävää.
 

Fairy tale

Lapinorava
Olen lukenut koko kevään ja kesän jotain. Tutustuin minulle uutena kirjailijana Paula Havasteen tuotantoon ja tykännyt. Jos lainkaan tykkää muinaissuomalaisesta elämästä ja mystiikasta niin suosittelen. Olen lukenut Havasteelta nyt yksittäisen kirjan Lapinmaan Nilla. Tämän jälkeen aloitin Vihat-sarjan johon kuuluu neljä kirjaa. Sarjan aloittaa Tuulen vihat ja sitä seuraa Maan vihat. nämä kaksi olen nyt lukenut ja seuraavat osat ovat varauksessa. Pääosassa vahva naishahmo Kertte.

Luin myös Michelle Obaman "Minun tarinani" ja tykkäsin myös siitä. Löysin pieniä yhtymäkohtia hänen lapsuudenkerronnastaan, jotka sopivat myös omalle kohdalle jaettuine huoneineen ja pehmoleluineen.
 

Jaamar

Hyykäärme
Vastuuhenkilö
Kummi
Jos en ole aivan väärässä niin Lapinmaan Nilla olisi osa eräänlaista kirjojen sarjaa joka alkaa Kymmenen onnen Annasta ja päättyy kirjaan Maaren samaanien sukua. Googlesta en tosin löytänyt että nämä olisivat sarja, mutta minulla on nuo kirjat hyllyssäni ja ne linkittyvät selkeästi toisiinsa henkilöiden sukutaustojen kautta. Oli sarja taikka ei niin neljästä kirjasta minulle Nilla upposi huonoiten. Nuo muut kolme ahmin joskus 2000-luvun alkupuolella sitä mukaa kun sain käsiini, mutta jostain syystä Nilla aina tökki. Syytä en osaa sanoa. Voisi ehkä olla hyvä aika lukea kirjat uudestaan. Olin ne nimittäin täysin unohtanut. Kiitos siis muistutuksesta :) Suosittelen myös näitä Havasteen kirjoja jos muinaissuomalainen meno kiinnostaa.
Pitää pistää myös tuo Vihat -sarja korvantaa jos nuo tempaisevat kunnolla mukaansa.
 

Ereine

Kontulainen
Onko Konnussa ketään alle 18-vuotiasta, joka haluaisi suositella minulle kirjaa? Teen Helmet-lukuhaastetta ja minulta ei kauhean montaa kohtaa enää puutu. "Alle 18-vuotiaan" suosittelema kohta on jäänyt uupumaan kun lähipiiristäni ei varsinaisesti heitä löydy.
 

amtjoska

Kontulainen
Siskoni kysyi joku aika sitten tuohon lukuhaasteen kohtaan suositusta viisivuotiaaltani, ja hän suositteli Terry Pratchettin Ontut-trilogiaa, jonka ensimmäinen kirja on muistaakseni nimeltään Suuri ajomatka.
 

Ereine

Kontulainen
Kiitos :) Suuren ajomatkan luulen lukeneeni joskus vuosia sitten englanniksi mutta Yksin Marsissa on lukematta ja vaikuttanut kiinnostavalta.
 

Ares B

Antifilatelisti
Kaksi vuotta siihen meni, mutta sainpa viimein aloitettua ja myös lopetettua Katri Alatalon Käärmeiden kaupungin.

Hiekka-aavikkomiljöö hieman arvelutti, mutta se oli kuvattu eläväksi ja monipuoliseksi. Maailmaa ja sen pseudoitämaista kulttuuria rakennettiin tarinan ohella niin, ettei sitä juuri tarvinnut pysähtyä ihmettelemään. Joskus dialogi tuntui hieman modernilta, mutta tämähän on fantasiamaailma. Sukupuolet ovat luontevasti tasa-arvoisia.

Itse tarina tosin hieman junnasi keskivaiheilla. Siihen olisi voinut lisätä hieman mausteita, esim. mitä Rashazin papit tekivät rauhan aikana muuta kuin messusivat ja keräsivät taikakiveä. Samoin despoottihallitsija olisi voinut osoittaa julmuuttaan pari kertaa enemmän. Vaan kaipa siitäkin voi tehdä allegorian käärmeisiin, kerronta on näennäisesti raukean uneliasta kunnes on aika räjähtää toimintaan.

Arvostelijat ovat huomanneet yhtäläisyyksiä Tähtien sotaan, Taruun sormusten herrasta ja Valtaistuinpeliin. Ehkä niitä on, mutta Käärmeiden kaupunki seisoo kyllä tukevasti omilla jaloillaan. Uskallan suositella.
 
Ylös