Kehu kirjaa / löydä luettavaa

Ares B

Antifilatelisti
Täytyy puffata, kun vanha roolipelikaveri JRR... eiku JP Tanninen on tuottanut Saarimaan saaga -nimisestä fantasiaeepoksestaan ensimmäisen osan, joka kantaa nimeä Siunattu Kirous.

Rajakatse -sivusto arvioitsi teoksen paremmin kuin itse osaan, tyydyn vain toteamaan että kovasti on työ tekijänsä näköinen ja aivan positiivisessa mielessä. Sananlaskut ja puujalkavitsit aiheuttivat välillä hörähdyksiä, välillä kirahduksia, mutta tylsiä ne eivät olleet. Kilmister -bardi toi mieleen Jukan vanhan AD&D -bardin, jolle lankesi nimeksi Hetfield. :grin: Ja seikkailumme Keski-Maassa näyttävät myös jättäneen jälkensä herra kirjailijan luovaan alitajuntaan.

Uskallan suositella teinifantasian ystäville ikään katsomatta. Kielenkäyttö on siistiä ja vaikka vedenpaisumuksia, orjuutuksia, uskonnollisia vainoja jne tapahtuukin, verisiin ja visvaisiin yksityiskohtiin ei mennä vaan ne jäävät kameran ulkopuolelle. Aikajana tosin jäi itselläni vähän hämäräksi, kuinka kauan maailmaa järisyttäneestä vedenpaisumuksesta olikaan. Ehkä luin sen kohdan huolimattomasti.
 

Kointähti

Parannuksen tehnyt trolli
Kun nyt päästiin roolipelikavereiden fantasiakirjoihin, niin Praedor-pelinjohtajani ja Harn-pelaajani Erkka Leppänen (joka omistaa myös Vaskikirjat -spefikustantamon), kirjoitti vuonna 2016 Praedor-novellikokoelman Kirotun maan ritari. Kun laatu merkkaa, lue Erkkaa. Praedor puolestaan on Suomen suurin fantasiabrändi, ellet sitä tiennyt. Ensiksi kannattaa varmaan lukea kaiken pohjana olevat Petri Hiltusen alkuperäiset Praedor-sarjakuvat, mutta kyllä sitä kirjallisuuttakin kelpaa lukea ja ennen kaikkea ostaa. Praedor.net on hyvä keskuspaikka selvittää, mitä kaikkea voikaan hankkia pieniin karvaisiin kätösiinsä.
 

Pagba

Hyvienkin vitsien kertoja
Jin Yong: Soturin oppivuodet, 1. osa sarjasta Kotkasoturien taru.

"Kiinan Tolkien." – Vanessa Thorpe, Guardian

Just joo. Jos Wishistä voisi tilata Tolkienia, niin saisi tätä. Kirjan juoni tuntuu ontuvalta tekosyyltä nivoa taistelukohtauksia yhteen. Minulla olisi ollut suuria vaikeuksia saada sitä luettua, ellei eräpäivä olisi hengittänyt niskaan: sarja on herättänyt niin paljon kiinnostusta, että ensimmäinen osa siirtyy varaajalta heti seuraavalle. Kuvaavaa on, että seuraava osa kököttää rauhassa kirjaston hyllyssä. Pitäähän sekin lukea siltä varalta, että olen tehnyt hätäisiä johtopäätöksiä. Itse taistelukohtaukset ovat ihan jännittäviä ja luettavia, kuten myös eri tekniikoiden mestarien taidonnäytteet toinen toistaan mahdottomammista suorituksista. Fysiikan lait? Mind over matter, bro!
 

Luvailin

Kontulainen
Katkaisen fantasiakirjojen putken ja sivistän teitä ehdotuksella, joka vaatii hyvää englannin taitoa, mutta on helposti saatavilla: Cosette Faust Newton, Stith Thompson: Old English Poems vuodelta 1918.

Tämä on mitallinen (!) käännös tunnetuimmista muinaisenglantilaisista runoista nykyenglanniksi - tai ainakin sadan vuoden takaiseksi englanniksi. Käännöksen kieli on minusta sekä kaunista että sujuvaa - jopa helppolukuista ainakin sen jälkeen kun on selviytynyt (ja pitänyt) Tolkienin runoeepoksista. Tässä on myös sopivasti selityksiä, jotta runoista saa enemmän irti; tosin en tiedä, miten ajantaisisia ne olisivat nykytutkijoiden mielestä. Kirja on kokoelma lyhyempiä runoja, joten erityisesti Béowulf puuttuu, mutta toisaalta tästä voi siksi nautiskella hitaasti vain yksi runo eli muutama sivu kerrallaan. Bonuksena mukana on muutama muinainen arvoitus (odotin löytäväni jonkin Hobitti-yhteyden, mutta en ainakaan huomannut).

En tiedä, lukiko itse Tolkien koskaan juuri tätä käännöstä: kaipa se on mahdollista, vaikka tämä onkin amerikkalaisten kääntämä. Alkukielellä Tolkien lienee tietenkin lukenut nämä kaikki, ja toki lainannutkin niitä teoksissaan.

Ja saatavuus? Tämä löytyy verkosta kahdestakin paikasta: Internet Archivesta skannattuna "näköispainoksena" ja Project Gutenbergista web-sivuna tai e-kirjana. Itse pidin näköispainoksesta enemmän, koska selitykset olivat kätevästi samoilla sivuilla.
 

Hanna Kullanväärtti

Kontulainen
Suomen Tolkien-seura
Josh Malerman: Lintuhäkki. Tulipa hotkaistua suorastaan yhtenä suupalana. Eikä piiiitkäään aikaan ole mikään kirja ollut yhtä piinaava ja aiheuttanut tässä määrin sydämentykytyksiä! Iso plussa myös siitä, ettei lopussa tullut pelkäämääni lässähdystä.
 

Dracaena

Raseena
Lohikäärmeeksi minulta kesti todella pitkään kirjan olemassaolon oppimisen jälkeen lukea Marie Brennanin teos A Natural History of Dragons. Se on ensimmäinen osa sarjassa A Memoir by Lady Trent. Jossain luin sarjasta kuvailun "kuin Downton Abbey, mutta lohikäärmeillä". Sarja kertoo siis naisesta, joka vastoin yhteiskunnan normeja valitsee elämäntiekseen tieteen ja nimenomaan lohikäärmeiden tutkimisen. Pidin kirjasta, koska
  • muistelmatyylinen kerronta ja viittaukset meidän maailmamme lukijoille tuntemattomaan tulevaisuuteen ovat herkullista luettavaa
  • kirjassa ei kuvata romansseja tai seksiä (koska plääh en jaksa semmoista ja aina niitä on)
  • fantasiaksi kirjassa on hyvin vähän mahtipohtista rytinää.
TL;DR: Kehun kirjaa.
Nyt olen lukenut koko sarjan (spin-off-romaania lukuun ottamatta) ja suosittelen edelleen suuresti! Ehdottomasti pääsi lempisarjoihini. Aivan huikean kutkuttava tarina lohikäärmeiden etsimisestä, tutkimisesta ja ymmärtämisestä. On jännitystä ja mysteerejä ja huumoriakin, ihastuttava kerrontatyyli, henkilökavalkadissa edustettuna seksuaalisuuden ja sukupuolten kirjoa, yhteiskunnan odotuksia vastaan taistelua, monien kulttuurien ja kielten kohtaamisia... Ja lohikäärmeitä!!
Lukekaa ja liittykää kanssani fanikerhoon!
 

Isilmírë

Kuukivi
Luen parhaillani Becky Chambersin uusinta scifikirjaa The Galaxy, and the Ground Within, ja suosittelen jo tässä vaiheessa, vaikka olen vasta sivulla 74. Tämä edustaa selkeästi samaa korkealaatuista juonenpunontaa, hahmonkuvausta ja maailmankaikkeudenluontia kuin Chambersin aiemmatkin kirjat, joista jokainen on kuulunut siihen fiktiokirjallisuustyyppiin jota on vaikea laskea käsistään kesken tarinan.

Itse asiassa suosittelen Chambersin koko The Wayfarers -sarjaa, johon kuuluu tämän uusimman myötä jo neljä kirjaa. Niistä ensimmäinen on nimeltään The Long Way to a Small, Angry Planet, mutta koska kirjojen tarinat liittyvät toisiinsa vain hyvin löyhästi, ne voi mielestäni lukea missä järjestyksessä tahansa. Kirjojen mukana pääsee tutustumaan elämään ja eri eliömuotoihin - mukaan lukien kehittyneet tekoälyt - niin erilaisilla planeetoilla, avaruusarkkiyhteiskunnassa, tutkimusaluksella kuin "tietyökoneella" eli avaruuteen madonreikiä rakentavalla aluksellakin. Uskottavan maailmankaikkeudenkuvauksen lisäksi näiden kirjojen erityinen vahvuus minun silmissäni on eri lajien sosiaalisen kanssakäymisen kuvaus, joka onkin yleensä niiden keskiössä.
 
Ylös