Osa IV Enttien aukko ja Sumuvuorten puhdistus
Edellisessä osassa kerrotun mannerliikunnan tapahtumisen ajankohdasta ei olla yksimielisiä. Historian kuluessa on kuitenkin jaksoja joiden ajoitukset ovat varsin epämääräisiä. Parhaimpina vaihtoehtoina lienevät kuitenkin neljännen ajan ensimmäiselle tai varhaiselle toiselle vuosituhannelle sijoittuvat jaksot. Näistä esimerkkinä ylempänä tässä ketjussa mainittu Egyptin Vanhan Valtakunnan perustamista edeltävä jakso, tai Ensimmäinen Egyptin Välikausista. Muitakin mahdollisuuksia on, mutta suuri osa näistä vaatii nykyisen historiankirjoituksen osoittautumista osittain sepitetyksi, hieman samaan tapaan kuin ’Onion’-aikakausijulkaisun selostuksessa muinaisista kreikkalaisista.
Voimme toki laskea tarvittavan mantereen liikkumisnopeuden jotta Umbar ehtisi nykyiselle sijainnilleen historian sallimissa rajoissa. Välimeri on n.4000km leveä, ja koska Umbar sijaitsi ennen mantereiden muutoksia likimain nykyisen Kreetan kohdalla saamme mantereen riittäväksi siirtymisvauhdiksi esimerkiksi sadassa vuodessa yksinkertaisella laskutoimituksella 3000 km/876600 tuntia = 3,4 metriä tunnissa. Tämä vauhti on toki valtaisa verrattuna nykyisiin mannerten nopeuksiin, mutta pystyisimmekö itsekään huomaamaan merelle katsoessamme valtavan saaren itse asiassa siirtyvän tällaista nopeutta? Ihmisen eliniän puitteissa moisenkin vauhdin kyllä huomaa, mutta kenties lähempänä sattuneet muutokset ovat vieneet kronikoitsijoiden huomion.
Samaa laskutapaa käyttäen voimme käyttää vuoristojen nousun ja laskun kohdalla, ja saamme vaikkapa Sumuvuorten huippujen pienenemisnopeudeksi merenpinnan tasolle asti n. 5500m / 876600 tuntia = 6 millimetriä tunnissa. Jälleen saamme arvon jonka huomaamiseksi silmämääräisesti saattaa kulua pari kolmekin vuotta. Ajan myötä näin nopea muutos tottakai tulee huomatuksi, mutta voiko vanhojen ukkojen ja akkojen juttuja muutenkaan aina uskoa? Tällaiset muutokset ovat kuitenkin olleet omiaan luomaan kansantarinoita ja taruja jumalien töistä. Voidaan esimerkiksi kysyä, olisiko Gilgamesh-eepoksen tulvakertomus syntynyt Etelä-Gondorin hajoamisen perusteella, tahi Iberian niemimaan erkaantuessa Lähi-Idästä? Kenties Persianlahti on myös syntynyt näihin aikoihin ja synnyttänyt tämän eepoksen?
Laajin muutos, mitä edellä kerrotun lisäksi Keskimaassa neljännellä ajalla tapahtui oli Sumuvuorten Eteläosien materiaalin siirtyminen muualle. Tästä hyvästä saamme kiittää Valaria. Kääpiöiden kaivuutöiden ansiosta he huomasivat Morgothin pahuuden kykenevän pesimään Moriassa jopa luolien alaisten tunneleiden olioiden joukossa. Hithaeglir oli Morgothin luoma vuorijono, eikä siis kuulunut alkuperäisen soiton teemoihin. Valar käänsivätkin Sumuvuoret, ja pohjoiset vuorijonot kokonaan ympäri, peilikuvakseen, jäljittäessään mahdollista toista Balrogia ja muita pahoja olioita. Nyt he ainakin tietävät mistä kohdista Sumuvuoria Orome pääsee helposti ylitse, mikäli tarve jossain vaiheessa moiselle tulee. Liekö sattumaa, mutta Rautapiha saattaisi sijoittua jonnekin Hitlerin Kotkanpesän tienoille.
Enteilläkin oli osuutensa Sumuvuorien muutoksissa, Enttien viimeinen marssi Rautapihaa vastaan sai Valarin keskuudessa suosiota, ja he madalsivat Rautapihan läheiset vuoret Saksassa. Osin he etsivät Sarumanin kanssa liitossa olleita muinaisia olioita, mutta osaksi he tekivät tämän työn kiitoksena Enteille. Näin he pääsivät helpommin etsimään Eriadoriin ja käymään Konnussa. Laichalaf oli lähtenyt jo neljännen ajan alkuvuosina kauas Itään ja ihmetteli näihin aikoihin miten päästä Auringon Muurien aikoja sitten tapahtuneen kaatumisen muodostamalle mantereelle kaukana idässä, jossa yksikään entti ei ole vieläkään käynyt. Tieto Sumuvuorien Eteläosan poistamisesta tuleekin Karppunahkalta, joka ”yht’äkkiä huomasi olevansa kokonaista 1500 metriä matalammassa ilmanalassa”. Luultavasti hänellä oli suora yhteys Valarin edustajiin näinä aikoina, ainakin hänen tiedetään keskustelleen vuorten kotkien kanssa silloin tällöin. Kaikesta tästä toiminnasta syntynyt ylimääräinen kiviaines päätyi Keski-Eurooppaan ja Norjan tuntureille.
Näin sai alkunsa Itämeri. Beorninkien maat alkoivat jäädä vesien alle. Näin hävisivät todisteet hobittiasumuksista näillä seuduin, ja suurin osa Lorienistakin jäi vesien alle. Vain Bornholmin saari muistuttaa meitä enää Amrothin kummusta. Beorningit siirtyivät ylävämmille maille, kuten Beorn itse oli ennustanut ja metsänihmiset saattoivat asuttaa Suuren Vihermetsän. Harmillisena seurauksena tästä oli että enää harvat uskovat hobitteja asuvan edelleen Itämeren rantamailla vanhoilla asuinseuduillaan. Idempänä muutoksia tapahtui vähemmän, joten pohjanmiehet saattoivat edelleen asua Järvikaupungissaan, tai jopa siirtyä perustamaan uutta kaupunkia Suomenlahden pohjukkaan.
Sumuvuorten muuttuminen Morgothin tekemistä Valarin tekemiksi aiheutti samalla sen että enimmät todisteet haltia-asumuksista jossakin Oslonvuonon tietämillä ovat hävinneet. Tässä osassa esitettävä kartta sijoittaa Rivendellin jonnekin Ruotsin Åmålin tienoille, ja tämähän ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Joka tapauksessa, vaikka muutokset olisivatkin tapahtuneet vain 6 mm tunnissa, olisi arkeologisia jälkiä asumusten perustuksista hyvin hankalaa tai mahdotonta löytää ainakaan yhtenäisinä. Näin ollen ei ole vaikeaa uskoa että uudemmat uskonnot ovat saaneet jalansijaa ihmisten keskuudessa. Eläimille tällainen muutosvauhti ei ole tuottanut ongelmia, niiden pesäpaikan valinnan merkitys toki korostuu, varsinkin kiireisimpinä poikasten ruokkimisen aikana.
V Kartografisia erheitä
Keskimaan kartoissa näkyy muutamilla alueilla selkeästi olevan kartografista vääristymää. Nämä normaalit kartantekoon liittyvät ongelmat siirrettäessä pyöreää pallopintaa kaksiulotteiselle lehdelle korostuvat erityisesti pohjoisessa ja äärimmäisessä idässä, mahdollisesti myös etelässä ja lännessä, mutta tämän asian selvittäminen on toinen, paljon vaikeampi tehtävä, jonka ilolla jätän jonkun maantieteilijän ratkaistavaksi. Osin nämä kummallisuudet voivat johtua myös epätarkasta tiedosta, emme juurikaan tunne näitä alueita. Vain Aragornin ja Curufinin tiedetään matkanneen kauas normaalin tiedon ulkopuolella oleville alueille.
Normaaleissa 2-ulotteisissa maailmankartoissa laidoilla olevat alueet muuttavat näennäistä muotoaan venymällä tai supistumalla suuntaan jos toiseenkin. Myös näennäiset sijainnit saattavat muuttua merkittävästi. Euroopan laajuisen alueen pystymme nykyään esittämään kohtalaisen hyvin oikeassa muodossaan esimerkiksi Chamberlinin trimetrisellä projektiolla tai tasavälisellä kartioprojektiolla, mutta näiden vaatimat laskutoimitukset eivät missään nimessä ole helppoja. Kenties Curunir olisi näihin kyennyt, tai joku Gondorin kuningaskauden viisaista, mutta luotettavien etäisyysmittausten hankinta olisi silti tuottanut ongelmia.
Oletettavasti JRR Tolkien, tai Keskimaan kartan alkuperäinen piirtäjä on käyttänyt jotakin yksinkertaisemmin tuotettavaa projektiota. Mikä se tarkalleen ottaen on ollut, jää myöhempien selvitysten varaan. Huomattavaa kuitenkin on, että Celduinin Carnenin suuret joet yhdistyvät hieman samaan tapaan kuin nykyinen Volga ja Kamajoet Venäjällä. Muutenkin näiden reitti Keskimaan kartalla muistuttaa hieman viikinkien idäntietä, joten yhteys keskiaikaiseen Eurooppaan on varsin selvä. Onko Osgiliathissa ollut pohjanmiehiä vartijoina Kuninkaiden aikana? Vastaus saattaa löytyä Gondorin säilyneistä arkistoista.
Näin kykenemme osoittamaan Sumuvuorten ulottuneen pohjoisemmas ja Rhûnin järven sijoittuvan idemmäs ja etelämmäs kuin Keskimaan kartoissa yleensä on tapana ilmoittaa. Samoin Rautavuoret saattavat sijoittua hyvinkin kauas itään. Muutosten myötä, vakaana pysyneille Ruskeille Maille syntynyt sekakansa, Kurgaanikulttuuri, vahvistui siinä määrin, että eräät tuumivat sen nykyään olevan eurooppalaisen kulttuurin alkukoteja.
Näiden varsin suurten muutosten, todella tapahtuneiden ja kartanpiirron ongelmien johdosta syntyneiden jälkeen Keskimaa-Eurooppa karttamme näyttää seuraavanlaiselta. Tietämättä Keskimaan kartan projektiota on mahdotonta sanoa kuinka vääristyneinä kartan äärialueet näkyvät, olenkin rajoittanut vääristymän korjausta hieman, osin myös teknisistä syistä. Myöhempien aikojen kartografien tehtäväksi jää selvitellä tarkemmin yhtäläisyyksiä osoittavia karttaprojektioiden muutoksia. Jotta lukijoiden olisi helpompi hahmottaa paikkojen nykyiset sijainnit, olen jättänyt Eteläiset Sumuvuoret vielä alkuperäiselle paikalleen. Kuitenkin voidaan varsin vähällä vaivalla osoittaa että näiden koko ja laajuus vastaa melko tarkasti Euroopan kartasta vielä puuttuvia vuorijonoja :
Seuraavassa, mahdollisesti toiseksi viimeisessä osassa selvitellään miten ihmeessä Iso-Britannia saadaan sopimaan yhteen niiden paikkojen kanssa jotka meille on kerrottu, ja kysytään onko sellainen sovitustyö ylipäätään tarpeen, näinä 1970-luvun jälkeisinä aikoina.
Edellisessä osassa kerrotun mannerliikunnan tapahtumisen ajankohdasta ei olla yksimielisiä. Historian kuluessa on kuitenkin jaksoja joiden ajoitukset ovat varsin epämääräisiä. Parhaimpina vaihtoehtoina lienevät kuitenkin neljännen ajan ensimmäiselle tai varhaiselle toiselle vuosituhannelle sijoittuvat jaksot. Näistä esimerkkinä ylempänä tässä ketjussa mainittu Egyptin Vanhan Valtakunnan perustamista edeltävä jakso, tai Ensimmäinen Egyptin Välikausista. Muitakin mahdollisuuksia on, mutta suuri osa näistä vaatii nykyisen historiankirjoituksen osoittautumista osittain sepitetyksi, hieman samaan tapaan kuin ’Onion’-aikakausijulkaisun selostuksessa muinaisista kreikkalaisista.
Voimme toki laskea tarvittavan mantereen liikkumisnopeuden jotta Umbar ehtisi nykyiselle sijainnilleen historian sallimissa rajoissa. Välimeri on n.4000km leveä, ja koska Umbar sijaitsi ennen mantereiden muutoksia likimain nykyisen Kreetan kohdalla saamme mantereen riittäväksi siirtymisvauhdiksi esimerkiksi sadassa vuodessa yksinkertaisella laskutoimituksella 3000 km/876600 tuntia = 3,4 metriä tunnissa. Tämä vauhti on toki valtaisa verrattuna nykyisiin mannerten nopeuksiin, mutta pystyisimmekö itsekään huomaamaan merelle katsoessamme valtavan saaren itse asiassa siirtyvän tällaista nopeutta? Ihmisen eliniän puitteissa moisenkin vauhdin kyllä huomaa, mutta kenties lähempänä sattuneet muutokset ovat vieneet kronikoitsijoiden huomion.
Samaa laskutapaa käyttäen voimme käyttää vuoristojen nousun ja laskun kohdalla, ja saamme vaikkapa Sumuvuorten huippujen pienenemisnopeudeksi merenpinnan tasolle asti n. 5500m / 876600 tuntia = 6 millimetriä tunnissa. Jälleen saamme arvon jonka huomaamiseksi silmämääräisesti saattaa kulua pari kolmekin vuotta. Ajan myötä näin nopea muutos tottakai tulee huomatuksi, mutta voiko vanhojen ukkojen ja akkojen juttuja muutenkaan aina uskoa? Tällaiset muutokset ovat kuitenkin olleet omiaan luomaan kansantarinoita ja taruja jumalien töistä. Voidaan esimerkiksi kysyä, olisiko Gilgamesh-eepoksen tulvakertomus syntynyt Etelä-Gondorin hajoamisen perusteella, tahi Iberian niemimaan erkaantuessa Lähi-Idästä? Kenties Persianlahti on myös syntynyt näihin aikoihin ja synnyttänyt tämän eepoksen?
Laajin muutos, mitä edellä kerrotun lisäksi Keskimaassa neljännellä ajalla tapahtui oli Sumuvuorten Eteläosien materiaalin siirtyminen muualle. Tästä hyvästä saamme kiittää Valaria. Kääpiöiden kaivuutöiden ansiosta he huomasivat Morgothin pahuuden kykenevän pesimään Moriassa jopa luolien alaisten tunneleiden olioiden joukossa. Hithaeglir oli Morgothin luoma vuorijono, eikä siis kuulunut alkuperäisen soiton teemoihin. Valar käänsivätkin Sumuvuoret, ja pohjoiset vuorijonot kokonaan ympäri, peilikuvakseen, jäljittäessään mahdollista toista Balrogia ja muita pahoja olioita. Nyt he ainakin tietävät mistä kohdista Sumuvuoria Orome pääsee helposti ylitse, mikäli tarve jossain vaiheessa moiselle tulee. Liekö sattumaa, mutta Rautapiha saattaisi sijoittua jonnekin Hitlerin Kotkanpesän tienoille.
Enteilläkin oli osuutensa Sumuvuorien muutoksissa, Enttien viimeinen marssi Rautapihaa vastaan sai Valarin keskuudessa suosiota, ja he madalsivat Rautapihan läheiset vuoret Saksassa. Osin he etsivät Sarumanin kanssa liitossa olleita muinaisia olioita, mutta osaksi he tekivät tämän työn kiitoksena Enteille. Näin he pääsivät helpommin etsimään Eriadoriin ja käymään Konnussa. Laichalaf oli lähtenyt jo neljännen ajan alkuvuosina kauas Itään ja ihmetteli näihin aikoihin miten päästä Auringon Muurien aikoja sitten tapahtuneen kaatumisen muodostamalle mantereelle kaukana idässä, jossa yksikään entti ei ole vieläkään käynyt. Tieto Sumuvuorien Eteläosan poistamisesta tuleekin Karppunahkalta, joka ”yht’äkkiä huomasi olevansa kokonaista 1500 metriä matalammassa ilmanalassa”. Luultavasti hänellä oli suora yhteys Valarin edustajiin näinä aikoina, ainakin hänen tiedetään keskustelleen vuorten kotkien kanssa silloin tällöin. Kaikesta tästä toiminnasta syntynyt ylimääräinen kiviaines päätyi Keski-Eurooppaan ja Norjan tuntureille.
Näin sai alkunsa Itämeri. Beorninkien maat alkoivat jäädä vesien alle. Näin hävisivät todisteet hobittiasumuksista näillä seuduin, ja suurin osa Lorienistakin jäi vesien alle. Vain Bornholmin saari muistuttaa meitä enää Amrothin kummusta. Beorningit siirtyivät ylävämmille maille, kuten Beorn itse oli ennustanut ja metsänihmiset saattoivat asuttaa Suuren Vihermetsän. Harmillisena seurauksena tästä oli että enää harvat uskovat hobitteja asuvan edelleen Itämeren rantamailla vanhoilla asuinseuduillaan. Idempänä muutoksia tapahtui vähemmän, joten pohjanmiehet saattoivat edelleen asua Järvikaupungissaan, tai jopa siirtyä perustamaan uutta kaupunkia Suomenlahden pohjukkaan.
Sumuvuorten muuttuminen Morgothin tekemistä Valarin tekemiksi aiheutti samalla sen että enimmät todisteet haltia-asumuksista jossakin Oslonvuonon tietämillä ovat hävinneet. Tässä osassa esitettävä kartta sijoittaa Rivendellin jonnekin Ruotsin Åmålin tienoille, ja tämähän ei voi mitenkään pitää paikkaansa. Joka tapauksessa, vaikka muutokset olisivatkin tapahtuneet vain 6 mm tunnissa, olisi arkeologisia jälkiä asumusten perustuksista hyvin hankalaa tai mahdotonta löytää ainakaan yhtenäisinä. Näin ollen ei ole vaikeaa uskoa että uudemmat uskonnot ovat saaneet jalansijaa ihmisten keskuudessa. Eläimille tällainen muutosvauhti ei ole tuottanut ongelmia, niiden pesäpaikan valinnan merkitys toki korostuu, varsinkin kiireisimpinä poikasten ruokkimisen aikana.
V Kartografisia erheitä
Keskimaan kartoissa näkyy muutamilla alueilla selkeästi olevan kartografista vääristymää. Nämä normaalit kartantekoon liittyvät ongelmat siirrettäessä pyöreää pallopintaa kaksiulotteiselle lehdelle korostuvat erityisesti pohjoisessa ja äärimmäisessä idässä, mahdollisesti myös etelässä ja lännessä, mutta tämän asian selvittäminen on toinen, paljon vaikeampi tehtävä, jonka ilolla jätän jonkun maantieteilijän ratkaistavaksi. Osin nämä kummallisuudet voivat johtua myös epätarkasta tiedosta, emme juurikaan tunne näitä alueita. Vain Aragornin ja Curufinin tiedetään matkanneen kauas normaalin tiedon ulkopuolella oleville alueille.
Normaaleissa 2-ulotteisissa maailmankartoissa laidoilla olevat alueet muuttavat näennäistä muotoaan venymällä tai supistumalla suuntaan jos toiseenkin. Myös näennäiset sijainnit saattavat muuttua merkittävästi. Euroopan laajuisen alueen pystymme nykyään esittämään kohtalaisen hyvin oikeassa muodossaan esimerkiksi Chamberlinin trimetrisellä projektiolla tai tasavälisellä kartioprojektiolla, mutta näiden vaatimat laskutoimitukset eivät missään nimessä ole helppoja. Kenties Curunir olisi näihin kyennyt, tai joku Gondorin kuningaskauden viisaista, mutta luotettavien etäisyysmittausten hankinta olisi silti tuottanut ongelmia.
Oletettavasti JRR Tolkien, tai Keskimaan kartan alkuperäinen piirtäjä on käyttänyt jotakin yksinkertaisemmin tuotettavaa projektiota. Mikä se tarkalleen ottaen on ollut, jää myöhempien selvitysten varaan. Huomattavaa kuitenkin on, että Celduinin Carnenin suuret joet yhdistyvät hieman samaan tapaan kuin nykyinen Volga ja Kamajoet Venäjällä. Muutenkin näiden reitti Keskimaan kartalla muistuttaa hieman viikinkien idäntietä, joten yhteys keskiaikaiseen Eurooppaan on varsin selvä. Onko Osgiliathissa ollut pohjanmiehiä vartijoina Kuninkaiden aikana? Vastaus saattaa löytyä Gondorin säilyneistä arkistoista.
Näin kykenemme osoittamaan Sumuvuorten ulottuneen pohjoisemmas ja Rhûnin järven sijoittuvan idemmäs ja etelämmäs kuin Keskimaan kartoissa yleensä on tapana ilmoittaa. Samoin Rautavuoret saattavat sijoittua hyvinkin kauas itään. Muutosten myötä, vakaana pysyneille Ruskeille Maille syntynyt sekakansa, Kurgaanikulttuuri, vahvistui siinä määrin, että eräät tuumivat sen nykyään olevan eurooppalaisen kulttuurin alkukoteja.
Näiden varsin suurten muutosten, todella tapahtuneiden ja kartanpiirron ongelmien johdosta syntyneiden jälkeen Keskimaa-Eurooppa karttamme näyttää seuraavanlaiselta. Tietämättä Keskimaan kartan projektiota on mahdotonta sanoa kuinka vääristyneinä kartan äärialueet näkyvät, olenkin rajoittanut vääristymän korjausta hieman, osin myös teknisistä syistä. Myöhempien aikojen kartografien tehtäväksi jää selvitellä tarkemmin yhtäläisyyksiä osoittavia karttaprojektioiden muutoksia. Jotta lukijoiden olisi helpompi hahmottaa paikkojen nykyiset sijainnit, olen jättänyt Eteläiset Sumuvuoret vielä alkuperäiselle paikalleen. Kuitenkin voidaan varsin vähällä vaivalla osoittaa että näiden koko ja laajuus vastaa melko tarkasti Euroopan kartasta vielä puuttuvia vuorijonoja :
Seuraavassa, mahdollisesti toiseksi viimeisessä osassa selvitellään miten ihmeessä Iso-Britannia saadaan sopimaan yhteen niiden paikkojen kanssa jotka meille on kerrottu, ja kysytään onko sellainen sovitustyö ylipäätään tarpeen, näinä 1970-luvun jälkeisinä aikoina.
Last edited: