Keski-Maan magia

Manneloidi

Hobitti
Elikä tässä sitten hiukan löpinöitä taikuudesta ja taikaesineistä.

Olen lukenut ja kuullut siitä että Tolkien sai hiukan inspiraatiota Suomen kansalliseepoksesta Kalevalasta. Kalevalassahan Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon, myöhemmin pyydystettiin SUURI hauki, josta Väinämöinen teki kanteleen ja johon kaikki hänen voimansa kanavoituivat. Eikös sama asia ole huomattavissa TSR:n kansien sisällä. Esimerkiksi Velhojen sauvat ja Sauronin Mahtisormus. Kun Sarumanin sauva katkaistiin hän menetti lähes kaikki voimansa. Sauronhan tuhoutui kun sormus tuhottiin.

Minun mielestäni sanat jotka lausutaan taian yhteydessä auttavat taikojaa keskittämään voimansa taian tekemiseen. Sanoissa on myös tietty voima, joka voisi antaa taioille sen tehon. Kuvitelkaa ruipelon hongankolistaja jonglöörin lausuvan kimeällä äänellä jonkin mahtipontisen taikasanan. Pelkäättekö te? Ette. Mutta kun jonglöörin tilalle laitetaan Sarumanin tai Gandalfin tai Väinämöisen (tai vaikka Adolf Hitlerin) tapainen henkilö joka käyttää sanomiseen paljon tunnetta ja voimaa. Silloin te pelkäätte! *Ainakin toivottavasti...*

Sauvat ym. esineet voisivat olla voiman lähteitä kuten akku, joka varastoi energiaa ja sitten vapauttaa sitä. Esim. Gandalf, hän varastoisi magiaansa sauvaan ja sitten sanojen voimalla hän voisi vapauttaa sitä sieltä. Tai sitten Haltiaseppien ihmisille tekemät 9 sormusta, joihin Sauron vuodatti pahuutta. Nuokin sormukset voisivat toimia kuten akku varastoiden pahuutta ja sitten hiljalleen vapauttaa sitä turmellen kantajansa.

Mutta tässä on vain yksi teoria, laittakaa omia ajatuksianne tänne myös.
 
Luultavasti tämä herättäisi enemmän keskustelua tuolla Ardan puolella, joka on varattu Keski-Maasta kertoville topikeille. Eli siirretään sinne. :)
 
Manneloidi sanoi:
Olen lukenut ja kuullut siitä että Tolkien sai hiukan inspiraatiota Suomen kansalliseepoksesta Kalevalasta. Kalevalassahan Väinämöinen lauloi Joukahaisen suohon

Tästä tulee ensimmäisenä mieleen Tom Bombadil uhkailemassa Halavaukkoa (Laulan siltä juuret maasta) ja laulamassa hobitteja ulos sen sisuksista.

Entä sitten Väinämöinen ja Antero Vipunen verrattuna Tomiin ja halavaukkoon?

Muutoin Tom ja Väinämöinen eivät ole kovin samankaltaisia hahmoja.

Toisenlaista magiaa esiintyy niin ikään Tom Bombadilin yhteydessä, kun Kultamarja ohitti heidät [=hobitit] keveästi ja sulki oven ja kääntyi ja levitti valkeat kätensä oven eteen. "Sulkekaamme yöltä ovi!" hän sanoi. (Kaapuhemmo s. 118).

Tom ja Kultamarja eivät ainakaan tarvinneet mitään välikappaletta voimiensa kanavoimiseksi. Liekö Gandalfille sauvakaan niin tärkeä ollut kuin Gríma ilmeisesti otaksui?
 
No, muistaakseni Finrod ja Sauron kamppailivat Silmarillionossa nimenomaan laulamalla. Onhan yleisesti tiedossa, että Tolkien imi paljon vaikutteita Kalevalasta. Mutta voisin väittää, että Tolkien on lukenut myös Topeliuksen kirjan "Välskärin kertomuksia", joka pyörii kuningas Kustaa II Aadolfin taikasormuksen ympärillä.

Ja velhojen sauvoista: ehkäpä se helpotti keskittymistä ja taikavoimien kanavoimista. Menettihän Saruman käytännössä voimansa Gandalfin katkaistua hänen sauvansa.

Manneloidi sanoi:
Sauronhan tuhoutui kun sormus tuhottiin.

Pikku korjaus: Sauron ei varsinaisesti tuhoutunut, vaan menetti Sormuksen tuhoutuessa niin paljon voimiaan, että kutistui olemattomiin, pieneksi pahuuden varjoksi.
 
Minä taas näkisin velhojen sauvojen olevan lähinnä symbolisia esineitä, jokaisella Heren Istarioniin kuuluvalla oli sen jäsenyyden merkiksi oma sauvansa. Ehkä niillä saattoi olla oma voimia kanavoiva kykykin, tavallaan antoivat velholle kyvyn käyttää sisäistä mahtiaan läpi lihallisen ruumiin. mene ja tiedä, en ole törmännyt missään Tolkienin teksteissä asiaan.
 
Mielestäni sauvalla ei sinänsä ole kovinkaan suurta vaikutusta velhon kykyihin. Sillä saattaa olla jokin symbolinen merkitys, mutta en usko sen olevan elintärkeä velhontempuille. Sekin, että Sarumanin sauva katkesi, saattoi johtua siitä, että häneltä otettiin voimat pois, eikä niin päin, että hänen voimansa katosivat sauvan katkettua. Sauvan katkeaminen vain symboloi voimien menettämistä.
 
Mielestäni sauvasta oli hyötyä. Siis ne voimathan olivat velhossa itsessään,mutta kai se sauva oli muutakin kuin tuki ja symboli? Vähän taikasauvan korvike,jos asian näin ilmaisisi :)
 
Anteeksi en muista sanatarkkaan, mutta menettikö Saruman todella voimansa? Eihän Ardassa magia ole mikään olennosta erillinen asia, jonkinlainen hankittu taito tms, vaan olennon myötäsyntyinen ominaisuus. Eikös Saruman pikemminkin menettänyt asemansa istarin päämiehenä ja valarin lähettinä?
 
Frodo ainakin oli sitä mieltä, että Saruman oli hiipunut: "Älkää uskoko häntä! Hän on menettänyt kaiken voimansa lukuun ottamatta ääntään jolla hän yhä voi teitä pelotella ja pettää, jos antaudutte sille." (TSH III/6.8. "Konnun puhdistus", s. 882 Kaapuhemmo).

KTK:ssa Sarumanista sanotaan mm. seuraavaa: "Kun taas Curunír syöstiin maahan ja nöyryytettiin ja sai viimein surmansa sorretun orjan kädestä, ja hänen henkensä meni minne lieneekin määrätty eikä koskaan enää palannut Keski-Maahan, ei alastomana eikä ruumiissa." (KTK 534)

Mutta miten lienee asiain laita? Menettikö Saruman voimansa samalla kun hänen sauvansa katkaistiin? Gandalf kyllä sanoo selvästi, että kyseessä on erottaminen veljeskunnasta ja värin pois ottaminen. Ja silloin kun Saruman ja Gríma nähtiin paluumatkalla pohjoiseen, Gandalf sanoo melko lailla vähätellen, että Saruman "saattaa hyvinkin tehdä vielä jotakin pientä pahansuopaa ilkeyttä." (TSH III/6.6. "Jäähyväisiä", s. 853 Kaapuhemmo).

Vaan silti en uskoisi, että Saruman menetti juuri siinä rytäkässä muuta kuin katu-uskottavuutensa. Gandalf sanoo Pippinille heidän ratsastaessaan kohti Minas Tirithiä: "Niin kauan kun hän on Orthancissa, hänen voimansa riittänee vastustamaan Yhdeksää Ratsastajaa. --- Hän koettaa kukaties pyydystää Nazgûlin tai ainakin surmata olennon joka sitä nyt kiidättää ilman halki." (TSH II/4.11. "Palantír", s. 525 Kaapuhemmo). Ei vaikuta aivan voimattomalta.

Vaan ehkä Sarumanille oli kuitenkin käynyt niin kuin jo Morgothille aikoinaan ja Sauronille hänen jälkeensä. Voidakseen hallita (ja Gandalfhan nimenomaan kieltäytyi hallitsemasta ketään) ja komentaa (örkkejä, vakoojia, lintuja,...) näiden Mustien (tai moniväristen) Ruhtinaiden täytyi vuodattaa voimiaan maailmaan, palvelijoihinsa - tai sormukseen (Tolkien kutsui koko Keski-Maata joskus Morgothin Sormukseksi, mistä nimikin yhdelle HoME:n osalle).

Vaikka mitä minä tässä pohdiskelen. Merri sen sanoi osuvimmin: "Voi tietysti olla että hänen velhonlahjansa ovat rapistuneet viime aikoina; mutta minä luulen että häneltä puuttuu sisua, rehellistä rohkeutta, kun hän jää vaikeassa tilanteessa yksin ja ilman kaiken maailman koneita ja lukemattomia orjia." (TSH II/4.9. "Hylkytavaraa", s. 496-7 Kaapuhemmo).

Tämä oli tietysti ennen tornikohtausta, emmehän me kai tiedä, mitä veljeskuntaan kuuluminen merkitsi näille maia-hengille ja heidän mahdollisuuksilleen käyttää synnynnäisiä kykyjään. Niitähän Manwë oli itse asiassa kieltänyt käyttää: vaan pystyikö hän valvomaan kieltoa? Kysymyksiä pimeässä.
 
Asia on vähän hämärän peitossa. Voisiko ajatella, että Saruman menetti voimiaan, kun käytti niitä pahoihin tarkoituksiin.Istarihan lähetettiin Keski-Maahan avuksi taisteluun Sauronia ja pahaa vastaan. Ja samalla jäljellä olevat voimat rapistuivat juuri niiden koneiden ja orjien takia. Olisiko tässä jotain ideaa?
 
Voisi hyvinkin olla. Olisi aika tolkienmainen ajatus että pahuus kuluttaa ja hyvyys kasvattaa ja parantaa... ihan kaikella hyvällä. Mutta sitten toisaalta: Sauronin voimat eivät vähenneet vaikka hän jakoi voimaansa Mordoriin ja muihin linnoituksiinsa, Sormukseen jne jne.
 
Sauron on tavallaan Sarumanin kaltainen, langennut. Mutta Sauron ymmärtääkseni sai Melkorilta lisää voimia. Ja Sauron oli tietääkseni Melkorin voimakkain palvelija. Pitää myös muistaa, että Sauronilla oli aika paljon palvelijoita, joten voimien väheneminen ei sinänsä haitannut. Vai onko joku eri mieltä?
 
Valië Nienna sanoi:
Sauronin voimat eivät vähenneet vaikka hän jakoi voimaansa Mordoriin ja muihin linnoituksiinsa, Sormukseen jne jne.

Energian häviämättömyyden laki - vai mikä se onkaan - puhuu myös tämän puolesta. Voimat eivät vähenneet, mutta ne olivat hajaantuneet laajemmalle alueelle ja niistä riitti vähemmän Sauronin omaan persoonaan. Sormuksessa oli osa Sauronin alkuperäisiä voimia varastossa, ilman sitä hän oli paljon heikompi kuin sen kanssa. Näin sen näkisin.
 
Jatketaanpa keskustelua Keski-Maan taikuudesta.

Ensinnäkin, oliko taikuus kuinka yleistä Keski-Maassa? Tolkienin teoksissa viitataan taikuuteen useaan otteeseen suoraan. Mutta varsinkin haltioista puhuessa on vaikea saada selvää koska kyse on ”oikeasti” taikuudesta ja koska kyseessä on vain hyvin lahjakas heppu. Viittaan nyt Galadrieliin, joka totesi Samille, ettei hän ymmärrä kun tämä puhuu taikuudesta. Haltioiden käsityötaidot voivat ihmisistä ja hobiteista tuntua taikuudelta, mutta haltiat takoessa miekkaa, ommellessa viittaa tai leipoessa lembasia vain ”liittivät ajatuksensa niihin” kuin luonnollisesti. Voidaanko sanoa (suur)haltioiden elävän taikuudessa.

Kaikista mielenkiintoista taikuutta osoittavat Tolkienilla velhot. Gandalf loihtiessa tulipalloja tai tehdessään ovenavausloitsua edustaa tyypillistä fantasiataikuutta. Muut kuin velhot eivät Tolkienin kirjoissa pahemmin loitsi tulipalloja. Eli oliko tällaiset voimakkaat loitsut johdettavista siitä, että velhot olivat istaria? Aragorn loitsii pariin otteeseen selvästi TSH:ssa. Ainakin hän kuuntelee ”maan ääniä” ja parantaa athelasin avulla. Mutta Aragorninkin yhteydessä hänen taikuutensa voidaan tulkita juontuvan hänen haltiaperimästä. Eli näistä esimerkeistä voisi päätellä taikuuden olevan Keski-Maassa luonteelta joko hyvää tai pahaa. Galadriel kommentoi Samille, että hän näyttää käyttävän sanaa taikuus sekä haltioiden teoista että Sauronin jekuista.

Toisaalta Gandalf mainitsee Morian porteilla muistavansa yhä parisataa haltian, ihmisen ja örkin kielistä ovenavausloitsua (vai puhuiko hän loitsuista yleensä). Tämä taasen viittaisi siihen, että taikuus olisi Keski-Maassa yleistä kaikkien muiden kuin hobittien keskuudessa ja se tulisi oikeista sanoista, joiden avulla on mahdollista ylittää fysiikan rajat tai ainakin kumota toinen loitsu? Hobitissa kääpiöt, Bilbo ja Gandalf kätkiessään peikkojen aarretta lausuvat monet loitsu. Olisi myös mielenkiinoista pohtia, oliko Keski-Maassa ihmisvelhoja. Ja pystyivätkö myös muut ihmiset kuin dunedain käyttämään taikuutta, joka ei olisi Sauronilta peräisin. Vai oliko kaikki hyvä taikuus monopolisoitu halitamielille.

Joku innokas kontulainen (Tik ;)) voisi poimia Tolkienin teoksista jokaisen kohdan, jossa viitataan taikuuteen. Sitten voisimme pohtia yhdessä Keski-Maan taikuuden muotoa oikein urakalla.
 
Ehkä hobitit elivät sen verran "eristäytynyttä" elämää, että pienikin taikuus oli heille uutta ja ihmeellistä. Varsinaisesta taikuudesta voidaan ehkä puhua silloin, kun käytössä on voimia (kuten istarilla) tai voimallisia esineitä (kuten sormukset) Aragornin tapauksessa muistakaamme Iorethin sanat: "Kuninkaan kädet ovat parantajan kädet, ja siitä tunnetaan oikea kuningas" (eikös se noin mennyt?) Ja kyllähän silläkin on vaikutusta että kuuluu dúnedainiin.

Tämä ei varsinaisesti liity asiaan mutta minua on mietityttänyt jo jonkin aikaa eräs "vaihtelu". Hobitissa Gandalf tuntuu erilaiselta kuin Tsh:ssa. Kun kuvataan Gandalfia Tsh:ssa, hahmo vakavoituu ja tuntuu saaneen lisää tietoa ja taitoa. Hobitissa velhosta jää mielikuva viisaasta mutta hieman lapsenmielisestä henkilöstä. Tokihan Tsh:ssa tapahtumat ovat vakavampia ja vaarallisempiakin kenties (ja eikös Hobitti ollut alunperin lastenkirja?).
 
Vohobitti sanoi:
Joku innokas kontulainen (Tik ;)) voisi poimia Tolkienin teoksista jokaisen kohdan, jossa viitataan taikuuteen. Sitten voisimme pohtia yhdessä Keski-Maan taikuuden muotoa oikein urakalla.

Itse asiassa olen päässyt keruu-urakassani jo sivulle 665, mutta välillä täytyy tarkistaa alkuteoksen sanamuodot ja korjata käännös- ja painovirheitä, joten lopullista luetteloa joutunee odottamaan vielä kotvasen aekoo. Vaan palataa asjaan jahka keretään. Sillä välin:

Burrahobbit sanoi:
Olisi myös mielenkiinoista pohtia, oliko Keski-Maassa ihmisvelhoja. Ja pystyivätkö myös muut ihmiset kuin dunedain käyttämään taikuutta, joka ei olisi Sauronilta peräisin. Vai oliko kaikki hyvä taikuus monopolisoitu halitamielille.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Itse asiassa en ole ollenkaan varma että ihmiset pystyivät minkäänlaiseen taikuuteen (paitsi kenties Sauronin Suun kaltaiset tyypit Mustan Isäntänsä opastuksella). Aragornin en katsoisi harrastaneen varsinaista taikuutta. Mutta G. tosiaan mainitsee myös ihmis- (ja mikä kummallisinta: örkin-) kieliset loitsut, joita on käytetty ovien avaamiseen. Olisi varmaan turhaa saivartelua väittää, että taiat olivat voimallisempien kansojen laatimia, loitsut vain ihmiskielisiä. Mutta että örkitkin... ei poja... no, en toisaalta olisi ihmeissäni, jos paljastuisi että jotkut hobititkin (kuten vaikka isäntä Magot) olisivat hallinneet taikuutta ainakin kotitarpeiksi. Täytynee käydä aineisto uudestaan alusta läpi... Vai osaako joku esittää välittömästi kiistattomia esimerkkejä taikakeinoja hallinneista ihmisistä (pois lukien Sauronin suojatit)?
 
Tik sanoi:
Vai osaako joku esittää välittömästi kiistattomia esimerkkejä taikakeinoja hallinneista ihmisistä (pois lukien Sauronin suojatit)?

Tämä "kiistattomia"-sanan käyttö on ehkä hiukan "question-begging".

TSH:sta tulee mieleen pari tapausta, joissa tällaisiin ei-pimeyden-palveluksessa olleiden ihmisten taikakeinoihin ainakin uskottiin.

Kolmannen kirjan alussa (s.16) Aragorn tarkastelee Merrin ja Pippinin veitsiä, jotka eivät olleet kelvanneet örkeille:

Örkit epäilemättä riistivät heiltä kaiken, mutta eivät uskaltaneet pitää veitsiä koska tiesivät mitä ne ovat, Westernessen työtä, ja että niihin oli luettu taikoja Mordorin tuhoksi.

Liitteessä A ("Annaalit kuninkaista ja hallitsijoista") (s.438) kerrotaan menestyksellisistä, institutionaalisessa asemassa olleista ennustuskyvyistä:

Arvedui olikin viimeinen kuningas kuten hänen nimensä osoittaa. Kerrotaan että tuon nimen antoi hänelle hänen syntyessään Malbeth Ennustaja joka sanoi hänen isälleen:´Kutsukaa häntä nimellä Arvedui, sillä hän on oleva Arthedainin viimeinen...`

Näissä molemmissa tapauksissa "taikakeinot" olisi osattu nimenomaan Arnorissa, mutta sitten on myös KTK:ssa kerrottu esimerkki drûedainin kyvyistä. Tämä tapaus tosin esitetään nimenomaan Halethin kansan tarinana, mutta huomattakoon kuitenkin, miten Christopher Tolkien kertoo isänsä kommentoineen tätä esimerkkiä:
Tarinat kuten ´Uskollinen kivi´, joissa kerrotaan miten esineisiin siirtyy voimia, muistuttavat pienoiskoossa sitä, miten Sauron siirsi voimiaan Barad-dûrin perustuksiin ja Valtasormukseen.
(KTK, 528)

Minä en ymmärrä, miksi ihmisten ja haltioiden välillä olisi ollut joku suuri, periaatteellinen ero "taikakeinojen" käytön suhteen?
 
Täytyy vielä lisätä kääpiötaikuus: Yksinäisenvuoren salaovi oli tietenkin taikaovi. Niin ikään kääpiöt yrittivät loitsia sitä auki ennen kuin Durinin päivänä sen avaamiseen käytettiin avainta.

Tästä ja parista muusta esimerkistä nousee mielenkiintoinen kysymys. Monessa paikassa missä taikuutta käytetään, on se kohdistettu toista taikaa vastaan. Taikaovea yritetään avata ovenavausloitsulla jne. Jopa Gandalfin tulipallo on kohdistettu ”taikasusiin”. Tosin Gandalfin tulensytytysloitsu sekä Hobitissa että TSH:ssa kyllä sytyttää tuleen aivan oikeasti joko kävyn tai risupuskan. Tietenkin tämä kaikki voi olla seurausta Gandalfin tehtävästä: olla vastapainona Sauronin tempauksille. Vai olisiko Gandalfin kiinnostus tuliloitsuihin seurausta siitä, että hänellä oli tulen sormus hallussaan?

Hauskin kohta Vohiksen mielestä on ehdottomasti kun Pippin (vai kuka se oli) kysyi G:ltä, mikä Sarumanissa on vaarallisinta, osaako hän pitkänmatkanloihdintaa? :grin:
 
Ööö.... mä en oo varma. Hobiteilla ei tainnut olla mitään maagista, mutta saattoihan joillain hobiteilla olla Gandalfin ilotulitteita (jos vaikka Merry tai Pippin olisi varastanut) ja onhan se hobiteille jotain taikaa :D.
 
Ylös