Itikka sanoi:
Että jos valarit olisivat tahtoneet antaa heille toisen aseen olisi sekin kai ollut mahdollista, kuten vaikka tikari, mutta ei se olisi kai niin hienoa jos Velhojen taika ase olisi tikari
.
"ja haluat myös kaikkien viiden velhojen sauvat,"
No, Gandalfin miekkahan oli peräisin peikkojen aarteesta (Hob.) ja tuon velhojen sauvamaininnan voisi olettaa hyvinkin olevan yhtälailla metafora kuin olisi jos puhuttaisiin kuninkaiden kruunuista. Kruunu ei tee kenestäkään hallitsijaa, mutta symboloi sellaista hyvinkin selväpiirteisesti.
Itse koen Keski-Maan tai periaatteessa koko Eän taikuuden olevan sidoksissa kolmeen asiaan; itse taikojan mahtavuuteen johon voi vaikuttaa hyvinkin esimerkiksi mandaatti jolla kyseinen henkilö toimii (esim. velhot, jotka toimivat Valarin mandaatilla ja saavat mahtia sieltä), esineet ja sanat.
Mahtavuuden perustelen (jos edes tarvitsee perustella) sillä että Fëanor oli haltioista mahtavin ja kykeni tekemään esineitä joihin muut haltiat eivät kyenneet. Myöskin oli selvät erot siinä mihin tavalliset tallustajat pystyivät ja mitä Maiar ja Valar pystyivät tekemään.
Oletan myös että Saruman oli Maiana jo itsessään mahtava, mutta kun hänet erotettiin veljeskunnasta, hän menetti Valarin tuen ja heikkeni verrattuna Gandalfiin, joka oli Valarin suosiossa.
Esineet ovat Tolkienin tarinoiden tärkeimpiä elementtejä. Taikaesineet vaativat toki tekijältään uhrauksia, mutta esineiden avulla heistä saattoi tulla entistäkin mahtavampia. En tiedä mistä tämä ylimääräinen mahti on saattanut olla lähtöisin, mutta voisin vaikka arvailla että maailmasta itsestään, itse prosessista, käytetyistä materiaaleista tai miksei itse voimien uhraaminen olisi voinut tuottaa hieman lisäpotkua. Toki mahdin vuodattamisella esineeseen on omat ongelmansakin. Pitää olla taitoa luoda tuo esine ja vaikuttaisi siltä että sitä enemmän taitoa vaaditaan mitä mahtavampi esine tehdään. Toisaalta voi myös vain olla että mahtavuus ja taito käyvät käsi kädessä muuten vaan. Esineen joutuminen muiden käsiin on myös varteenotettava uhka ja tällöin kaikki tuo esineeseen valettu mahti katoaa käyttäjältään ja joku muu saa sen tai ainakin osan siitä käyttöönsä. Joissakin tilanteissa tuosta on tosin vain hyötyä jos esineet toimivat ansan tavoin, kuten ihmisten yhdeksän sormusta.
Uskon että suoranainen luonnonvoimien hyväksikäyttö vaatii jotakin muuta kuin sisäisiä voimia. Ainoat esimerkit taitavat olla Gandalfin tuliloitsut, jotka johtunevat siitä että hän on Salaisen Tulen palvelija eli hänellä on Tulen sormus, jonka avulla hän kykenee manipuloimaan tulta ja on ehkä immuuni Balroginkin kuumudelle.
Tuo mahtavuuden lisääntyminen esineiden kautta voisi olla hyvinkin motivaationa ahneille pahiksille kuten Saruman, Sauron ja Melkor tai muuten vain ahneille kuten Fëanor. Ajatellaanpa hypoteettisesti/matemaattisesti vaikka Melkoria joka teki rautakruununsa. Ensinnäkin hän teki rautakruununsa ja valoi siihen vaikkapa peräti 20% mahdistaan ja taitavana (taitavimpana?) seppänä/alkemistina hän sai tuosta mahdista 150% irti itse esineeseen ja lisäksi hän hankki itselleen kaikki kolme Silmarilia, joissa oli siis Valarin mahtia puista ja Fëanorin omaa mahtia. Sanotaan vaikka että yhden Valarin mahtia (Yavanna + mahdollinen apu) oli valutettu puihin 50% ja Silmarileissa siitä oli 30% (älkää katsoko numeroita liian tarkkaan). Fëanor valutti omaa mahtiaan kitsaana miehenä vain 20% ja koska ei ollut Valarin veroinen, tämä vastasi vain 10% Valarin mahtia, joten mahtia Silmarileissä, raaka.aineina, oli Valarien mittapuussa siis 10%, mutta koska Fëanor oli taitava seppä/alkemisti, hän sai irti kokonaiset 130% tuosta mahdista valmiiseen esineeseen. Näin ollen Silmarileissä oli 52% mahtia ja rautakruunussa vastaavasti 30%. Kun Melkor yhdisti nämä, sai hän esineen jossa oli 82% mahtia. Hän toki oli tuhlannut 20%, mutta 80%+82%=162%, joten paha ruveta kitisemään.
Tuossa laskemisessa ei varmaankaan ollut juurikaan järkeä, mutta sainpahan itse pohdiskeltua asiaa.
No, sitten jää jäljelle sanat. Sanat ovat Tolkienille aina olleet tärkeitä, joten niissä on jo itsessään voimaa. Muun muassa jo Morgothin tai Sauronin nimen mainitseminen on pahasta. Myöskin loitsuja on selvästi olemassa (Morian portit) ja laulaminen/runonlausunta tuntuu olevan tärkeässä asemassa myös (Finrod vs Morgoth, Lúthien vs. Sauron, Tom vs. Halavaukko). Ennustamistakin tapahtuu ja liitän sen näin löyhästi sanojen piiriin.
Sanoinkohan mitään uutta, no sanottu mikä sanottu.