Keski-Maan magia

Sauva-kysmys on vaikea. Onko sauvassa itsessään voimaa? Tiedämme että Ardassa henkilö voi siirtää itsestään voimaa fyysiseen esineeseen, ja jos tuolle esineelle tapahtuu jotain se vaikuttaa myös henkilöön itseensä. Tämä on miettimisen arvoinen asia koska Sarumanin sauvan katkaiseminen tuntui oikeasti sattuvan häneen muutenkin kuin "Hitsi, Gandalf tärveli fallossymboli."

Tuo "mellon" keskustelu jonka esitit on kotoisin elokuvasta. Kirjassa Gandalf keksi sen itse. (Ja Sindaria osaavan Frodon ei missään tapauksessa olisi tarvinnut kysyä Gandalfilta näin perussanaa.) Kyse ei siis ollut mistään arvoituksesta. Oven avaava sana oli kirjoitettu oven kamanaan jotta kaikki jotka osaavat haltiakieltä voivat sen avata. Myöhempinä pahoina aikoina kaikki olivat niin epäluuloisia toisistaan ettei Gandalf voinut ajatellakaan että kyseessä olisi muu kuin viholliset poissa pitävä arvoitus.

Sauvat ovat enemmänkin (ainakin minun mielestä) symboleita siitä että joku on velho. Ei Gandalf olisi lähellekkään yhtä siisti jos hänellä ei olisi sauvaa. Mutta tarpeen tullen, Velhot pystyvät kanavoimaan voimaansa sauvan kautta. Ne ovat siis statussymboleita. Lähinnä velhojen voima perustuu heihin itseensä, vaikka tietyt esineet voivat auttaa heitä (Narya, Palantir).

Joskin Velhot voivat käyttää sauvoja ihan arkisiin puuhiin, niin pystyisikö joku, esim. Faramir käyttämään niitä? Sitä olen joskus miettinyt. Jos voisi, se merkkaisi sitä, että sauva itse olisi maaginen..

Círdan, et voi käyttää useimpia taikaesineitä ellei itselläsi ole jo valmiiksi voimaa jonka käyttämistä olisit harjoitellut. Faramir ei olisi voinut vain kaapata sauvaa ja alkaa räiskimään tulipalloja. Juuri siitä pidän Keski-Maan "magiassa". Se ei ole ilmaista hassua sydeemiä, jota kuka tahansa voi käytellä miten tahansa, ostaa lähikaupasta tai hallita vain opettelemalla ulkoa tyhmän lorun.

Keski-Maassa taikuudella on oikeasti arvoa. Se on vaikeaa, se on vaarallista, kuka tahansa ei omaa sitä, kuka tahansa ei voi käyttää sitä. Usein fantasiakirjailijat luulevat että he saavat taikuutensa oikein kiinnostavaksi jos viljelevät mahdollisimman eksoottisia taikavempeleitä ja tyylikkäitä loitsuja. Hyi. Taikuus on kiehtovaa kun se on jotain... taianomaista.

AH! Keski-Maan magia on juuri tuollaista! Se on niin ihanaa! *pakahtuu onnesta*

Kirjoitin hieman asian vierestä aiemmin, mutta se oli osaltani välttämätön selvitys.

Tuli kuitenkin mieleeni vielä varsinaisesta aiheesta: elementtien vaikutus taikuuteen. Maailman voidaan katsoa jakautuvan näkyvään ja näkymättömään tai aineelliseen ja ei-aineelliseen. Magia n olemus on jotakin näkymättömään maailmaan, ei-aineelliseen kuuluvaa. Toisaalta jos ajatellaan, että valo voisi olla ainetta silloin myös taikuuden voidaan katsoa olevan aineellista jollakin kenties meille ihmisille tuntemattomalla tasolla.
Edellä on keskusteltukin jo voiman kanavoimisesta. Näyttäisi siltä, että voidakseen käyttää voimaa näkyvässä maailmassa, on taitajalla oltava jokin instrumentti (joka on aineellinen ja "näkyvä"). Instrumentti ikäänkuin sitoo yliluonnollisen (ei-)aineksen hetkeksi tai pidemmäksi aikaa ihmisten maailman piiriin. Välineenä toimii esimerkiksi sauva tai niinkin konkreettiset asiat kuin äänihuulet, suuontelo ja kieli ym. joiden avulla muodostetaan sanoja.
Edellä esitetty ei tietenkään toimi samalla tavalla sellaisten olentojen suhteen kuin Eru, valar ja maiar sekä jollakin tasolla myös eldar.

Hmm. Sen jäljelle jääneen vanhan Käärmeen penkominen ei auttanut asiaa, koska en löytänyt viestiä jonka muistan kirjoittaneeni - eikä se ole täälläkään. Taas harmittaa. Muistan kuitenkin hämärästi keskustelleeni siitä, että "taikuus" on itse asiassa vain jokaisen kansan/yksilön erikoistaitoja, jotka on hiottu niin äärimmileen, että ne näyttävät muista "yliluonnollisilta". (Tähän päälle tulevat sitten tietty valar ja maiar joilla on ihan oikeasti niitä yliluonnollisia taitoja.) Haltioiden taikuudesta puhutaan paljon, mutta yhtä lailla hobiteilla oli omaa "taikuutta" - mm. taito kadota äänettä näkyvistä ja kenties myös taito viljellä maata pitäen se hedelmällisenä?

Muoksmuoks: Hattu, jos saat käsiisi Letters of JRRT:n niin vilkaise kirjettä numero 155 - siinä Tolkien selvittelee ajatuksiaan "hyvästä" ja "pahasta" magiasta. En viitsi/jaksa lainata koko pitkää pätkää, mutta perusidea tuntuu olevan, että on hyvää ja pahaa "taikuutta" ja MOLEMMAT puolet voivat käyttää kumpaa tahansa - tarkoitus siis ratkaisee, ei väline.

Mutta - aiheesta on netissä kirjoitettu paljon ja laajasti, kannattaa tutustua mm: Grey Havensin artikkeliin, erään Jenssenin esseeseen sekä vanhalla TORnilla julkaistuun the Science of Middle-earth-sarjaan, joka monessa kohtaa keskittyy "taikuuden" vertaamiseen moderniin teknologiaan.

Alas! Unohdin kokonaan tuon Nerwenin mainitseman sub-creation -seikan, luovasta tarkoituksesta ja vastaavasti toisten olentojen hallitsemisesta.
Mutta tarkoittiko sana "magia" samaa Tolkienille Ardan piirissä kuin mitä se merkitsee meidän maailmassamme? Oliko hänellä uniikki, poikkeava merkitys termille? :roll:

Nostetaanpa tätäkin välillä.

Valië Nienna sanoi:

Vain kirouksen alaiset ihmiset voivat kuolemansakin jälkeen jäädä kuolinsijoilleen, tästä esimerkkinä Dunhargin vainajat.

Click to expand...

Beren ja Lúthien ehkä ovat tästä jonkinlainen poikkeus. Lúthienhan teki orfeukset ja lauloi heidät pois Mandosin saleista (aika suoraa kopiointia muuten Tolkienilta, vaikka olenkin iloinen, että Lúthien sai sankarin roolin).

Yksi taikuuden laji, mistä ei ole hirveästi tässä keskustelussa puhuttu, on lohikäärmeiden tuijotus. Esim. Nienorhan unohti kaiken tuijottaessaan lohikäärmettä silmiin ja muutenkin lohikäryjen katseella tuntuu olleen melkoisen suuri merkitys. Aloin ihmetellä, että minkähänlaista hypnotisointia käryt oikein harjoittivat? Muutenkin jonkinlaisia hämäystaikoja tuntuu olleen Ardassa liikkeellä, Lúthienin hiuksista kutoma vaippa tästä toisena esimerkkinä. Hänhän "manasi" vaippaan jonkinlaisen lumouksen paetakseen puumökistään Thingolin luota. Olivatko Lúthienin kyvyt Melianin perintöä vai haltioiden perussettiä?

Päärynä sanoi:

Olivatko Lúthienin kyvyt Melianin perintöä vai haltioiden perussettiä?

Click to expand...

Hmm.. Luulen että ihan Melianin perintöä. Eikait jokainen haltia ollut moinen taikuuden mestari? Tarkoitan, joillain "ylemmän arvon" haltioilla (sanotaanko juuri tämä vaippa-manaaja Lúthien ja laulun avulla taisteleva Firod) saattoi olla jotain pitkien vuosien saatossa kehittyneitä kykyjä, mutta eihän esimerkiksi Gwindor omannut mitään sen kummempia kykyjä kuin haltioiden peruskamaa, kuten tarkka näkö ynnä kuulo, ja niin edelleen.. Voi kun kaikki esikoiset olisivat osanneet manata piilottavia vaippoja ylleen, moni asia voisi olla toisin.

Mutta tämän vastauksen saa joku muu sitten korjata jos tietää paremmin. Minusta ei ikinä tiedä näin kello 00:39.

Minä oon vasta alottanu Silmarillionia, oon lukenu siitä ehkä 1/5. Mut nyt jo huomaa yhtäläisyyksiä Kalevalan (ja jopa Raamatun) kanssa.

Elbereth, lukemisen iloa. Olet kai huomannut yhtäläisyyden Kalevalan ja Silman taikuudessa. Juonipaljastus: eräs Sauron laulaa erään Finrodin suohon. Siis sanamagiaa. Sauron laulaa sanoja pahoista asioista, Finrod laulaa hyvistä.

Päärynä sanoi:

Nostetaanpa tätäkin välillä.

Valië Nienna sanoi:

Vain kirouksen alaiset ihmiset voivat kuolemansakin jälkeen jäädä kuolinsijoilleen, tästä esimerkkinä Dunhargin vainajat.

Click to expand...

Beren ja Lúthien ehkä ovat tästä jonkinlainen poikkeus. Lúthienhan teki orfeukset ja lauloi heidät pois Mandosin saleista (aika suoraa kopiointia muuten Tolkienilta, vaikka olenkin iloinen, että Lúthien sai sankarin roolin).

Yksi taikuuden laji, mistä ei ole hirveästi tässä keskustelussa puhuttu, on lohikäärmeiden tuijotus. Esim. Nienorhan unohti kaiken tuijottaessaan lohikäärmettä silmiin ja muutenkin lohikäryjen katseella tuntuu olleen melkoisen suuri merkitys. Aloin ihmetellä, että minkähänlaista hypnotisointia käryt oikein harjoittivat? Muutenkin jonkinlaisia hämäystaikoja tuntuu olleen Ardassa liikkeellä, Lúthienin hiuksista kutoma vaippa tästä toisena esimerkkinä. Hänhän "manasi" vaippaan jonkinlaisen lumouksen paetakseen puumökistään Thingolin luota. Olivatko Lúthienin kyvyt Melianin perintöä vai haltioiden perussettiä?

Click to expand...

Kohikäärmeen katseella on lienee ollut... tai sanoisimmeko että lohikäärme on -katseensa kautta pystynyt kanavoimaan- jonkinlaista itseään vähäisempien mieliä hallitsevaa voimaa. Kyseinen kyky tosin ei lienee ollut lohikäärmeiden yksinoikeus, pikemminkin rinnastaisin sen muihin esimerkkeihin keski-maassa joissa poikkeuksellisen mahdin omaava henkilö hallitsee itseään heikomman tahtoa (esim. Sarumanin "lumoääni" jota hän taas kanavoi puheen, ei katseen avulla)

Hathaldir sanoi:

Tolkienin kirjojen ansiosta monen ihmisen elämä on onnellisempaa kuin ilman niitä.

Click to expand...

OT:
Hyvän tekeminen on ihan mahdottoman vaikeaa. Vaikka olisi kaikkivoipainen. Hyvä kiteytys tästä on S. Lemin Kyberiaan KMK (Korkein Mahdollinen Kehitystaso)-rodulla. Tekivät kaikkensa saadakseen hyvää aikaan ja aina homma meni poskelleen. Joten koko rotu päätyi hiekkarannalle kaivamaan neniään

Keskustelimme taannoin duunin kahvipöydässä, mikä olisi se yksittäisen ihmisen teko jolla voi saattaa mahdollisimman monen kanssaihmisen elämään iloa. Konsensus oli ilahduttava: kannattaa kirjoittaa kirjaklassikko.

Esineet, ääni vai katse?

Lohikäärmeen lumoavaa tuijotusta pohdittuani tuli mieleeni seuraavaa:

Tolkienin teoksissa taikuus, jonka tässä määrittelisin pikipäin toisiin olentoihin ja esineisiin vaikuttamiseksi yliluonnollisella voimalla, taikavoimalla (taikuuden määrittelystä voisi ehkä keskustella syvällisemminkin) välittyy nähdäkseni pääasiassa esineiden, äänen ja katseen kautta.

Ensinäkemältä esineet tuntuvat voimallisimmilta taikakeinoilta: Sormusten Sormus (ynnä muut taikasormukset) toki tulee ensimmäisenä mieleen, Silmarilit ehkä seuraavana ja paljon keskustelua herättänyt velhon sauva kai kolmantena. Muita, vähäisempiä taikuutta välittäviä esineitä vilahtelee silloin tällöin, kuten Gandalfin väkertämät taikakalvosinnapit.

Mutta vaikka Sormus ja Kivet ovat ylen voimallisia kapistuksia, minusta tuntuu, että Tolkienia viehätti kaikkein eniten taikuuden tuottaminen katseen välityksellä. Ainakin ne kohtaukset, joissa Morgoth tai Sauron (paljon puhuvasti yhtenä suurena Silmänä kuvattu) vangitsee uhrinsa katseellaan ja käyttää taikavoimaansa, ovat hyvin väkeviä. Hurjin tapaus lienee Pippinin ahmiminen näkykiven (silmämunia nekin!) kautta. Mutta katsetta käyttävät myös hyvikset, kuten Galadriel tutkiessaan Saattuetta Lórienissa.

Toinen usein esiintyvä taikuuden käyttötapa on ääni: Sarumanin ääni lienee pisimmälle vietyä taikaäänenkäyttöä, mutta myös monet muut sitä käyttävät, Halavaukko, Tom Bombadil, Sauron ja Finrod laululoitsinnassaan, itse Morgoth vietellessään ensimmäisiä ihmisiä (ja hieman pidättyvämmin samassa tarinassa Eru Ilúvatar).

Mistä lienee Tolkien sitten saanut vaikutteita esineiden, äänen ja katseen taikuuden luomiseen? Finrodin ja Sauronin taistelu viittaa vahvasti Kalevalaan, mutta mistä on peräisin Sauronin silmän voima? Beowulfia en tarpeeksi tunne, mutta olisi kai tutkittava sitä, josko tuo Tolkienille läheinen teos olisi antanut vaikutteita.

Kaiken kaikkiaan pitäisin silmien voimaa Tolkienille tärkeimpänä ja hänen mieluiten kuvaamanaan taikomisen muotona, huolimatta Sormuksen keskeisestä asemasta.

Re: Esineet, ääni vai katse?

Mielenkiintoinen ja hieno jaottelu, Tik!

Tik sanoi:

Tolkienin teoksissa taikuus, jonka tässä määrittelisin pikipäin toisiin olentoihin ja esineisiin vaikuttamiseksi yliluonnollisella voimalla, taikavoimalla (taikuuden määrittelystä voisi ehkä keskustella syvällisemminkin) välittyy nähdäkseni pääasiassa esineiden, äänen ja katseen kautta.

Click to expand...

Tuli mieleen tästä taikuuden määritelmästä, että mitenhän ennustaminen mahtaa sopia tähän. Tai tarkoitan oikeastaan Galadrielin peiliä. Se ei sinänsä ole kovin aktiivista taikuutta, koska eihän se kai vaikuttanut mihinkään, vaan näytti asioita? Mutta ehkä Peilin voisi kuitenkin myös laskea katseen taikuudeksi?

Olen samaa mieltä, että Tolkien näyttää olevan ylen kiintynyt katseeseen liittyvään taikuuteen. Sen voisi ehkä selittää myös paitsi Tolkienin kirjallisilla esikuvilla, myös ihan sillä, että näköaistiin on liitetty meidän maailmamme kulttuureissa vaikka mitä juttuja, koska ihmiselle näköaisti on niin tärkeä. Ehkä tolkienilaisessa maailmassa näköaisti on jopa vielä tärkeämpi. Eivätkös haltiat näe tarkemmin kuin ihmiset, ja haltiathan ovat kansoista jaloin? Tämä voisi osittain antaa lisäosviittaa siihen suuntaan, että katse on tärkeä. Toisaalta, taisivathan haltiat kuullakin paremmin kuin ihmiset

Itse ajattelisin, että ehkä Ardassa ääneen liittyvä taikuus on kuitenkin vielä tärkeämpää kuin katseeseen, koska Ardahan luotiin laululla ja lopun tullessa (jos oikein muistan) on luvassa lisää laulantaa. Näin ollen laulu tuntuu olevan jonkinlainen perusvoima Ardassa, jotain, jonka avulla voidaan jopa luoda asioita.

Piti vielä sanomani, että Tolkienin maailmassahan esineillä ei kai sinänsä ole taikavoimia, kuten Tik sanoikin. Taikaesineiden voimat tuntuvat tulevan aina jostain henkilöstä, joka vuodattaa voimiaan siihen (Silmarilit ja välillisesti Varda, Sormus ja Sauron jne.). Minä voisin kuitenkin väittää, että äänellä ja laululla on Ardassa omaakin voimaa, eikä kyse ole vain laulajan/puhujan voimien välittämisestä äänen avulla. Ei minulla oikeastaan ole mitään perusteita , mutta esimerkiksi maailman luomisesta minulle on tullut aina sellainen tunne, että sillä ei sinänsä ollut väliä, ketkä valar siellä lauleskelivat, kunhan joku lauloi. Kun Melkor ryhtyi kapinoimaan, hän oli sen takia paha, että sotki äänet, ei sen takia, että hän itse olisi yhtäkkiä muuttunut pahaksi. Laulajat olivat siis tavallaan Erulle vähän niin kuin välikappaleita musiikin tuottamisessa, eivätkä kanavoineet omia voimiaan musiikin avulla. Laulu oli tärkeämpää kuin laulajat.

No, tulipahan vain mieleen, en tiedä, onko tuo ollenkaan järkevä ajatus.

Korppiksella on muuten hyvä huomio tahdon vahvuuden merkityksestä taikuudessa.