Kootut harharetket

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
22.22

Suru ahmii muistoja,
katumus jää kaipaamaan
asioita jotka eivät ole.

* * *

aika ei ole viiva
se on pallo

* * *

olisin sanonut: "oli pimeää",
mutta kukaan ei kysynyt
 
Last edited:

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
-

Tikkukaramelleilla oli aikansa,
välitunneilla oli aikansa.
Rautatieasemillakin oli aikansa,

oli aika opetella kävelemään
ja päästämään irti.

Nyt on aika katsoa,
miten ikkunaverhojen värit haalistuvat
ja nimet menettävät merkityksensä.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
-

Päivä meni ikkunasta tuijotteluksi
ja vanhojen rupien raapimiseksi.

Kissa tallusteli pihan poikki,
vilkuili syrjäkarein harakoita.

Ilta tuli aikanaan.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Sunnuntai

esimerkiksi Kuu,
juhannusruusu tai
viimeinen maanantai:
korjuukausi saapuu.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Järkevä laatikko,
tyhmä pussukka,
kuohkea pää.

Polkupyörä,
kissa,
terriini.

Peilin edessä,
verhon takana,
villamatolla.

Monivalintatehtävä.
Arvoitus.
Petos.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Uni meni päiväksi nukkumaan
ja heräsi illan tullen
kuin sokea valkoinen lepakko.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Kävin kotona joulun alla,
join kahvit, kannoin puita.
Menin kirkolle katsomaan isää,
se pyysi sitä joskus.

Jalassa puuvillasukat
ja liina leuan alla.
Kapea kurainen kouru
oli kirkonkylän raitti.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Monta vuotta jaksoin
ostaa, harvoin

tarpeeksi sain?
Tarpeeksi

näppejäni nuolla,
sitten aloin

ajatella, miten turhaa
tuumiskella itse

tulee ilta, tulee yö
 
Last edited:

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
"Viimeiset hetket

kädet

tuhka

ääni, ei

katto

muurahainen

sitten hänet haettiin pois"
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
lokinnokkima

istuu, istun, kolmas puhuu
sanat varisevat hämäriin nurkkiin

kädet ristissä lihaani kalvan
sanat kääntyvät itseään vastaan

vainajien onnelliset sanat
lihasta vapaat

tuntematon
olematon
unohtunut
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Ei (kuten biljardisalissa) kissa vie köön. Leikillänihän minä vain, ain...
 

Constantine

محتوم
Mietin sitäkin, liittyisikö tuoreimman runosi oikea tunne- ym. -konteksti joko oikean tai jonkin fiktiivisen maailman merkittäviin (viimeaikaisiin?) tapahtumiin.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Eei, yleisesti vain siihen mistä Saarnaajan kirjassa puhutaan. Turn, turn, turn, and little boxes.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Helios ohjasi hehkuvat vaununsa
viininpunaiseen mereen.​
Ja Nykte levitti lempeät kätensä
huokaavan palatsin ylle.
Nuorin kutsumattomista vieraista
sai luokseen armeliaan unen:​
Orjatar pesi muukalaisen jalat,
vanha koira heitti henkensä.
Nämä kuvat vaivasivat nukkuvaa,
ja hän heräsi tyynessä yössä,​
kun tiimalasin viimeinen hiekanjyvä
vieri rahisten maljan reunalle.
Nuorukainen astui hämärään saliin,
ja näki miten seinävaate kahahti,​
kun jumalat saapuivat saarelle
seuratakseen teurastusta.​
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Kahdeksan sormea otsalla
Kaksi korvissa kiinni
Kämmenpohjat poskipäissä
Sormenjuuret silmäkulmissa
Niin minä katson maailmaa
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Ponnistelin väkevästi työssä,
säkenöivän pimeässä yössä.
(Oxymoron, proxy war on?)
Jänikset, mäyrät ja kauriit,
vahvat, nopeat ja kauniit,
vierellä juoksivat hiljaa

(Sopiva loppusointu? Viljaa?)
Valoni voi hiipua piloillaan
Aurinko loisti poissaolollaan.

(Ei näin. Metsän tunneli?
Mitä on takana? Kuolema?)
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
-
Purukumi muovituolin jalassa.
-
Sininen terälehti putoaa viemäriin.
-
Joskus koira näki tuulen värit.
-
Veripisara paperinenäliinassa.
-
Lederhosen. Sylki. Lederhosen.
-
 
Ylös