Koskettavimmat kohdat TSH-elokuvissa

  • Keskustelun aloittaja Lil'Arwen
  • Aloitettu
Miun mielestä ehkä koskettavimmat kohdat ovat olleet ainakin
Boromirin kuolema(kirjassa sekä elokuvassa), Pippinin ja Merrin eroaminen, Arwenin ja Elrondin kahdenkeskiset keskustelut, Haldirin kuolema(tyhmä veto mielestäni) ja ehdottomasti Harmaat Satamat :heart:
 
Valië Nienna sanoi:
Detritus sanoi:
"Olisin seurannut sinua....
My Brother, my Captain, my... King!"

Muutamaan sanaan tiivistettynä Boromirin ja Aragornin väliset jännitteet ja niiden katoaminen - viime hetkellä. Minä ymmärsin tuon niin että Boromir itse asiassa antoi anteeksi Aragornille.
Click to expand...

Todellako? Mielenkiintoinen näkökulma. Ja nyt kun ajattelee niin juuri noinhan se taitaa mennä. Ensin luulisi että Boromir pyytää Aralta anteeksi. Ehkä siihen sisältyy molemmat. Koko kohtaus on niin emotioniaalisesti ladattu että siinä lentelee vaikka mitä merkityksiä. Toisaalta, kun tekee kuolemaa niin ei enää tarraudu aiemmin sitoneisiin ajatuksiin ja kaunoihin: nyt voi ja täytyy laittaa asiat selviksi. Ikään kuin näillä toveruksilla olisi hätä saada erota ystävinä.
Click to expand...

Boromir-parka. Leffassa hänestä oli tehty todella surullisen hamon ritari. Hän oli ainoa saattueesta joka oli elänyt koko ikänsä Mordorin varjossa, jatkuvan uhan alla. Hänen lojaalisuutensa oli ehdoton: suku, kaupunki, kansa. Rivendellissä hänelle näytettiin kapistus jolla hän voisi - omasta mielestään - pelastaa kaikki. Ja bonuksena vieläpä kaivattu kuningas kansalle.

Kuitenkin hän joutuu mukaan hankkeeseen, jossa mitä todennäköisimmin annetaan viholliselle sen mahtavin ase. Ja joka tapauksessa vihollisen ensi-iskun saisi hänen oma kansansa sillä aikaa kun hän - loistava sotapäällikkö ja kansansa sankari - hampparoi sekalaisen seurakunnan seassa pitkin Keski-Maan erämaita täysin älyttömässä yrityksessä (mennäänpä maailman vahvimmin vartioituun maahan ja tipautetaan maan ytimessä olevaan tulivuoreen tämä kapistus). Eikä kuningasehdokas - se jonka pitäisi ottaa vastuu kansastaan - saa oikein päätettyä onko hän pelkkä samooja vai kansansa isä ja pelastaja. Tätä Boromir ei voinut tajuta eikä hyväksyä koska hänelle vastuu oli langennut syntymälahjana. Eikä hän ollut koskaan epäröinyt ottaa sitä vastaan. Boromir ei ollut petturi, vaan vihainen ja epätoivoinen. Vasta kun Aragorn lupasi, että hän pelastaa Boromirin kansan ja kaupungin, Boromir antoi anteeksi Aragornille - nyt Aragorn osoitti olevansa sitä, mitä Boromir tiesi Gondorin tarvitsevan. Ja vielä viimeisenä henkäyksenään Boromir muistutti asiasta.

"...My King" lue: Minä en voi enää kansaani auttaa, mutta sinä olet kuningas, ala siis käyttäytyä kuten kuninkaan kuuluu ...keleen hamppari!
 
Círdan sanoi:
TrotK:ssä se kun kotkat tulevat mustalle tornille ja taistelevat Nazgûleita vastaan.
Click to expand...

Ja vielä lisäys: Varsinkin se musiikki. Se kohta kun kuuluu se Nazgulien ääni ja Gandalf katsoo taivaalle ja tulee se pikku perhonen joka merkkaa kotkien tuloa.

Se musiikki + kotkat + Gandalfin ilme saa minut näkemään koko Keski-Maan historian silmieni ohitse sekunnin tuhannesosassa ja ajattelemaan: "Tähänkö on tultu? Kaikki taistelut Morgothia vastaan ja Thangodrimin murtuminen? Ovatko kaikki voitot olleet hyödyttömiä? Pahuus voittaa kuitenkin... MUTTA sitten Barad-dûr kaatuu ja paineaalto tuhoaa pahuuden Keski-Maasta.

Olorin on vihdoin vapaa.

P.S Kirjoitin tämän suuren tunnekuohun vallassa, joten siitä ei varmaan saa mitään selvää...
 
Muuten: Rohirrimin ratsastus on ehkä UPEIN kohta koko elokuvasta (edellä mainitsemani ovat tunteiden yläpuolella, ne ovat täydellisiä)
 
Voi, että niitä kohtia on niin monia.

Koskettavaa oli, kun Frodo ja Sam olivat kiipeämässä Tuomiovuorelle. Sitten Sam alkaa puhua Konnusta, ja siitä kaikesta ihanasta, mikä heitä odottaa, jos he pääsevät kotiin. Sam huutaa jotenkin, että en voi kantaa sitä, mutta voin kantaa sinua! Voih, se on niin koskettavaa, kuinka syvä ystävyys heidän välillään on... :cry:

Harmaat satamat :heart: Sekin oli niin surullista.

Sekin oli niin koskettavaa kun Boromir kuoli. Kuvattiin Araa, ja se kyynel valu sen poskella..
 
Kaikista paras kohta koko trilogiassa on se, kun (Kuninkaan paluussa) sen taistelun jälkeen (tää on pidennetyssä versiossa) Éomer näkee Éowynin siellä maassa ja huutaa:"Noooooooooo!" ja sit alkaa se musiikki ja koko sen musiiki aikana tapahtuvat asiat. Se musiikki (Arwen's song) on paras.

Sitten sekin on hyvä kun Pippin laulaa Denethorille.

Ja kun Aragorn (tääkin taitaa olla pidennetyssä) Kuninkaan paluussa katsoo palantíriin ja näyttää Elendilin miekan ja sit palantírissa näkyy Arwen ja Aragorn tiputtaa palatírin ja Evenstar tippuu ja särkyy.

Ja myös kun Aragorn joukkoineen on Mordorissa taistelemassa (jälleen Kuninkaan paluussa) ja Kotkat tulee ja Pippin huutaa jotai tämmöstä:"The Eagles are coming!" Ja sit tulee se kaunis musiikki.

En jaksa ees luetella enempää kun näit on niin paljon.
 
Koskettavin kohtaus minusta oli koko trilogian loppu jossa Frodo jätti Konnun ja ystävänsä.[/quote]
 
ty|er sanoi:
Koskettavin kohtaus minusta oli koko trilogian loppu jossa Frodo jätti Konnun ja ystävänsä.
Click to expand...
[/quote]

Olen samaa mieltä! Ja sitten vielä kun näytettiin kun se laiva purjaehti pois. Myös Pippinin laulu Denethorille oli aika koskettavaa. Ja Gondorin kokkojen sytyttäminen.

" Gondor pyytää apua!" -Ja Rohan vastaa. Tai jotenkin noin... :roll:
 
Katsoin Kahta tornia ja tunteilin sitä kohtaa missä Entit hyökkää Rautapihaan. Se musiikki, kuoro, kaikki, NAM ja YHYY.
 
Kaikista koskettavin oli siellä Harmaissa Satamissa se hetki, kun Frodo oli päättänyt lähteä Keski-Maasta. Vielä tarkemmin, se missä se kävelee suloinen hymy kasvoilla Gandalfia kohti.
 
Ja tuli tässä taas mieleen yksi. Kuninkaan paluussa se kun Aragorn kruunataan ja hän laulaa sen laulun. :)
Boromirin kuolema on kans yks. Samoin just se kokkojen sytyttäminen ja kun Theoden on Theodredin haudalla.
 
Kaikkein koskettavin kohtaus oli se kun Frodo on harmaissa satamissa ja lähdössä pois Keski-Maasta.
Ja sitten se kun se kääntyy katsomaan Samia, Merriä ja Pippiniä sellainen lohduttava hymy huulillaan. Siinä kohdalla repesin itkuun. Ja sitten samanlaisia kohtauksia ovat myös Boromirin kuolema ja Gondorin kokkojen sytyttäminen.Yksi kaikkein vaikuttavimmista kohdista on myös se, kun haltiat saapuvat Helmin syvänteeseen auttamaan Rohanlaisia. Se musiikki mikä siinä on, sopii siihen täydellisesti! :)
 
Moni näyttää koskettuvan Harmaista Satamista, ja minä liityn joukkoon ilois... haikeaan.

Ihania ovat myös mm. sellaiset kohdat kuin Pippinin laulu (Edge of the night nimeltään?) ja Kahdessa tornissa Samin ja Frodon keskustelu: "Hän ei olisi selviytynyt ilman Samvais Urheaa." "Minä olin tosissani, Frodo-herra!" "Niin minäkin."
 
Tuli taas mieleen yksi kohta: se kun Frodo ja sam ovat Osghliatissa(vai miten kirjoitetaan)ja kun Frodo kysyy Samilta mikä on heistä tärkeää, ja Sam alkaa selittää mikä heille on tärkeää.
 
Ja koskettava kohta myös se, kun Pippin kysyy Minas Tirithissä Gandalfilta, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.

Samoin, kun Pippin lähtee Rohanista Gandalfin kanssa Minas Tirithiin.
 
Minua koskettaa näiden ihan yleisten (Harmaiden satamien yms.) lisäksi Pippinin laulu kolmosessa Denethorin mässyttäessä salissaan. Ja ykkösessä, kun Frodo päättää lähteä seurueesta (ja Ara antaa sen lähteä ja Sam polskii mukaan, tiedämmehän me miten se meni). Mutta itseasiassa, leffat ovat täynnä koskettavia kohtia, mikä on erittäin hyvä juttu: siitä saa veriset taistelut vastapainoa. Myös kaunis musiikki tekee joistain kohdista kaunista ja surullista. Jokaisen leffan lopussa on nii-iin haikea tunnelma ja aina siinä sanotaan joku nätti lause ja jatketaan matkaa vaikka mikä olisi.
 
Paras kohta trilogiassa???

Minas Tirith on luhistumassa ja Gandalf rohkaisee miehiä ja sitten kuuluu Rohanin torvien toitotus ja Théoden saapuu ratsastajineen. Se kohta saa aina ihoni kananlihalle. Sitten rohirrim ratsastaa torvet soiden Pelennorille ja syöksyy örkkien sivustaan. Se on mielestäni yksi trilogian hienoimmista kohdista.
 
Minusta ehdottomasti kaunein kohtaus koko elokuvatrilogiassa löytyy Kuninkaan paluusta.
Kohtaus, jossa Arvwen näkee lapsensa Evenstar kaulassaan.. Se on yksinkertaisesti erittäin kaunista, sen tunnelmaa voi käsinkosketella ja kohtauksen kruunaa musiikki.
Sen jälkeen Arwen lähtee ratsastamaan Rivendelliin ja no, kaikki tietävät miten kohtaus päättyy. Tuo kohtaus on koskennut minua kaikista eniten, enemmän kuin muut.
 
Pilvikone sanoi:
Minusta ehdottomasti kaunein kohtaus koko elokuvatrilogiassa löytyy Kuninkaan paluusta.
Kohtaus, jossa Arvwen näkee lapsensa Evenstar kaulassaan.. Se on yksinkertaisesti erittäin kaunista, sen tunnelmaa voi käsinkosketella ja kohtauksen kruunaa musiikki.
Sen jälkeen Arwen lähtee ratsastamaan Rivendelliin ja no, kaikki tietävät miten kohtaus päättyy. Tuo kohtaus on koskennut minua kaikista eniten, enemmän kuin muut.
Click to expand...

Juu, toi on ihana! :grin:
Kauhia, kun näitä onki paljon.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös