Kuinka usein luet TSH:n?

Minä en oikein muista, miksi alunperin päätin lukea (ja ostaa) Sormusten herran. Liekö muinoin näkemäni teatteriversio herättänyt uteliaisuuden. Vaaleansinisissä trikoissa liihotellut Legolas oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen.
Ensimmäisen luku-urakan sain päätökseen pari päivää ennen Sormusten Ritareiden ensi-iltaa. Lukemiseen oli mennyt koko syksy, koulussa kun piti lukea muita kirjoja samanaikaisesti ja mötikkä tuntui silloin kamalan raskaslukuiselta. Kymmenen sivun jälkeen piti pitää aina paussi .
Nykyään, kolmen lukukerran (joista yksi englanniksi) jälkeen sitä taas ei meinaa malttaa laskea käsistä. Enköhän minä jatkossakin silloin tällöin palaa Sormusten herran pariin, aina kun siltä vaan tuntuu ja aikaa likenee.

Mun piti alkaa lukemaan kun olin nähny FOTRin mutta sitten se jäi. Ja luin vasta eka kerran kokonaan viime kesänä.. Oon mää sitten lukenu joskus ennen sitä pieniä pätkiä mutta en paljoo...

Mutta TSH olis pitäny lukee paljon aikasemmin..

Hmmm....

No minä luin TSH:n ekan kerran varmaan 2 tai 3 vuotta sitten kesällä... Innostuin siitä kun näin kirjakaupassa kyseisen kirjan ja selailin sitä siel ja sitt se olikin pakko ostaa... Siin oli lyhyesti miten tutustuin Tolkkienin maailmaan, tuon jälkee olen saalistanut vaikeuksienkin kautta haltuuni myös Silmarillionin, Hobitin ja Keskeneräisten tarujen kirjan... [/img]

Täytyy myöntää että olen itsekkin saanut innostuksen noiden leffojen mukana tai tarkemmin ottaen, jouluna jona ensimmäinen osa tuli teattereihin, halusin myös kirjan lahjaksi( olin silloin 11 vuotta). Mutta kun sain kirjan ja näin että millainen se on suorastaan järkytyin sen koosta En nimittäin ollut aikaisemmin lukenut paljoakaan kirjoja ops:.
Tämän johdosta ensimmäisellä kerralla olin alussa aivan pihalla tapahtumista, mutta pikku hiljaa pääsin mukaan ja sen jälkeen en ole lopettanut 8) .

Minulle luettiiin TSH ääneen joskus kun olin 4-5. Itse luin sen ekan kerran 8-9 vuotiaana. Sen jälkeen olen lukenut sen (käsitääkseni) vain kerran. Ajattelin kyllä lukea oikein maratoonina Silman, Hobitin, Tarun ja KTK:n. Silman ja Hobitin olen tainnut molemmat lukea kahdesti. Lisäksi nekin on luettu minulle ääneen joskus 5-vuotiaana. KTK:n olen lukenut kannesta kanteen vain kerran.

Ekaa kertaa kun luin TSH:n minulla meni kolme viikkoa. KTK:n luin noin viikossa. Hobitissa ja Silmassa on (varmaankin) aina mennyt noin viikko tai alle.

Ensimmäinen haparoiva kosketukseni Tolkienin maailmaan tapahtui ollessani noin 8-9 vuotias. Näin tuolloin TSH:n piirretyn version ja muistan nähneeni painajaisia pari viikkoa sen jälkeen. :roll: Äitini kehotti minua lukemaan kirjan, kun olin 12, mutta luin sen vasta juuri ennen kuin näin ensimmäisen elokuvan. Sain sen tuolloin joululahjaksi ja vietin pari päivää sen kimpussa. Sittemmin olen lukenut sen kannesta kanteen viisi tai kuusi kertaa ja pieniä pätkiä sieltä täältä on tullut luettua useampaan otteeseen. Englanniksi olen lukenut sen kolme kertaa ja parhaillaan on menossa Kaksi torina ruotsiksi. (yllättävän helppoa, itseasiassa...) Silman ja Hobitin olen lukenut kaksi ja kertaa KTK:n kerran. Suunnitelmissa olisi lukea TSH kerran vuodessa, mutta saapa nähdä liikeneekö aikaa.

Itse luin sen kai 11-vuotiaana, vuonna 2001. Tai ehkä 10-vuotiaana, en muista mihin aikaan vuodesta. Saattoi myös olla vielä vuoden 2000 puolella. Leffan perusteella en tähän tutustunut, vaan itse asiassa koulussa kaverit jauhoi Harry Pottereista (joita en ollut lukenut yhtäkään vielä silloin), ja heitin, että jos fantasiasta tykkää niin kannattaa varmaan Sormusten Herra lukea, on kuulemma hyvä. Joskus kuukautta aiemmin eräällä foorumilla jonka vakiokävijä olin, ja olen yhä, erä tyyppi oli puhunut sitä lukevansa. Ennätin sitten ekana ja luinkin sen itse ensin. Myöhemmin kuulin sitten leffastakin.

The Barrow-Downsillekin kirjoittelin ahkerasti jonkun vuoden ajan, se on sitten nyttemmin jäänyt. Kokonaan en ole kirjaa tainnut minäkään lukea kuin kerran, koska en jaksa innostua toiseen lukukertaan. Tosin jossain vaiheessa hirveiden Silmarillion-tankkausten ja netissä keskustelemisten jälkeen totesin, että hädin tuskin muistin Gandalfin ja Aragornin, ja siinä vaiheessa sitten keksin alkaa sitä uusiksi selailla. Pätkittäin olen lähinnä lueskellut, ja muutama täysi lukukerta tulisi täyteen, mutta vain yksi yhtäjaksoinen.

Silmarillionista kuulin irkissä joskus kun TSH:ta vielä luin, mutta sitä sanottiin tylsäksi. Siitä huolimatta joskus vielä ennen ekan leffan julkaisua luin senkin, ja sittemmin siitä on jokainen rivi luettu varmaan kymmenisen kertaa, ja parisen kertaa tainnut jaksaa alusta aloittaa ja loppuun asti lukea. Hobitin sain synttärilahjaksi kai pari vuotta sitten ja sen olen lukenut kahdesti (kerran muuten, ja kerran kouluun tehtävää kirjaprojektia varten), sitä pidän ehkä vähän TSH:ta parempana tietyllä tavalla.

Muuten olen Tolkienin kirjoista lueskellut kai kolme ensimmäistä HoMEa ja KTK:n - taisin itse asiassa englanniksi - kaikki kertaalleen kun olen ne kirjastosta lainaillut. Ne oli joskus 2003, viime vuonna kajosin Tolkienin teksteihin tuskin lainkaan.

Meni vähän ohi aiheesta kyllä ;>

Olen aika samoilla linjoilla Wilwarinin kanssa. Luen Tarun nykyään kerran tai kaksi vuodessa. 12-vuotiaana yritin lukea tarua, mutta juutuin siihen johdantoon, joka tuntui niin pitkästyttävältä, että jäi koko kirja lukematta. Ensimmäisen kerran taisin lukea sen sitten 15-vuotiaana. Sen jälkeen innostus oli valtava ja luin kirjan uudelleen monta kertaa, mutta vähitellen on muotoutunut tavaksi lukea Taru ainakin kesäisin loman aikaan.

Aikaa en osaa arvioida, se riippuu aina niin monesta asiasta. Parhainta on kyllä kun saa lukea kirjan melkein yhdessä putkessa, välillä vain syöden ja nukkuen. Silloin tällöin tulee luetuksi tarinaa väärässä järjestyksessä, seuraan vaikka ensin Samin ja Frodon matkaa loppuun asti ja sitten hyppään taas Saattueen hajoamiseen ja jatkan Merrin ja Pippinin matkassa

Kirja on muuttunut vuosien aikana mielestäni todella paljon sen mukaan, miten itse on kasvanut. Aluksi en lukenut liitteitä, ja olikin mahtava löytö, kun tajusi mitä kaikkea ne sisältävät ja miten koko tarina kasvoi niiden kautta. Samoin kävi Silman ja KTK:n kanssa. Nykyään ehkä Silma on minulle rakkaampi kirja, sen olen lukenut ehkä vajaat 10 kertaa, omasta mielestäni parhaat tarinat useammin. KTK on jäänyt vähäisemmälle lukemiselle, samoin Hobitti. Joskus tulee vaan lueskeltua Tarun liitteitä ajankuluksi.

Kerran olen lukenut Tarun englanniksi ja nyt sain joululahjaksi hienon painoksen siitä alkuperäiskielellä, joten se on tuossa odottanut lukemista... tulisi vaan lomaa

Noin kerran vuodessa..... :roll:

Jäi hieman mietityttämään, että koska luit ensimmäisen kerran ja miksi? Ja kuinka monta kertaa siis olet nyt sen lukenut jos luet sen noin kerran vuodessa?
-Icegorn

hmmm,luen ehkä kerran vuodessa...tai parhaimmillaan kaksikin kertaa...
Ja nyt luen vasta kolmatta kertaa! ops: ops: ops:
No joo,lupaan kyllä lukee sen vielä monta monta MONTA kertaa!!!!!

Liessa sanoi:

Noin kerran vuodessa..... :roll:

Jäi hieman mietityttämään, että koska luit ensimmäisen kerran ja miksi? Ja kuinka monta kertaa siis olet nyt sen lukenut jos luet sen noin kerran vuodessa?
-Icegorn

Click to expand...

Luen neljättä kertaa... luin sen ekan kerran sillon ku FotR tuli ja mun yks kaveri kävi kattomassa sen... sit me alettii yhen mun toisen kaverin kanssa lukeen sitä.....

Pari kertaa olen lukenut koko trilogian läpi.

Ensimmäisen kerran n.vuosi sitten ja aika vasta sain luettua kaikki toiseen kertaan. Aion lukea myös englanniksi(tällä hetkellä kesken The Fellowship of the Ring) heti kun aikaa löytyy

tarun olen ensimmäisen kerran itse lukenut 10 vuotiaana ja hobitin jo joskus ihan pikkusena, sen takia sitä halusikin lukea kun hobitti teki itsessään jo niin suuren vaikutuksen! sen jälkeen sitä on tullut luettua niin moneen otteeseen että on jäänyt laskuista mutta sen olen ainakin huomannut (kuten varmaan monet muutkin) että heti kun on tarun saanut loppuun niin tekee mieli aloittaa alusta, sitä on niin tyhjä olo seuraavat päivät kun "yht äkkiä" se loppuikin jo!
senkin takia se piti lukea kun iso veli oli sitä niin hehkuttanut jo pitkään (meillä on koko perhe jonkin asteisia faneja )

Montako kertaa sen olet sitten lukenut?
Koko perhekkö?!Ohhoh!

Niin,se ON muuten kamala tunne kun se sitten loppuu! Tosi orpo olo!Sitä ei sitten ollenkaan tiedä mitä seuraavaks pitäis tehdä!

/Haltiamieli yhdisti viestit (siellä on se Muokkaa-toiminto) sekä karsi hymiöitä ja huutomerkkejä. Vähemmilläkin selviää.
Sitäpaitsi tuskin kannattaa kysyä monestiko toinen on kirjan lukenut, kun tämä jo kertoo ettei ole pysynyt laskuissa mukana...

Luin Sormusten Herran ensimmäistä kertaa muistaakseni 12-vuotiaana. Sen jälkeen tiiliskiven olen lukenut 4 tai 5 kertaa kokonaan ja kerran Kuninkaan Paluun. Jokainen lukukerta on ollut erilainen, joskus olen hotkaissut koko tarinan lyhyessä ajassa, ja joskus aikaa on mennyt useita kuukausia. Jokaisella kerralla tarinasta on saanut uutta irti ja eri kohdat on nähnyt erilailla. Joskus on jännää huomata, miten tunnekuohut levittyvät aivan eri paikkoihin, kuin edellisillä kerroilla (mutta yhtäkaikki, kuudes kirja saa minut aina hyvin herkälle päälle). Kirjat, joista löytää aina jotain uutta ja ovat tyrmääviä vielä monen lukukerran jälkeenkin ovat ainakin minulla aika harvassa(kahden käden sormilla laskettavissa), mutta Taru on ehdottomasti yksi niistä.

Aloitin Tarun englanniksi joulukuun alussa, mutta sitä tulee naposteltua aikalailla harvoin kaiken muun lukemisen sijassa. Voisin vaikkapa kutsua sitä jonkinlaiseksi ikuisuusprojektiksi, koska olen hädin tuskin päässyt Sormuksen ritareiden ensimmäisen kirjan loppuun, ja tahti vain hidastuu. Mutta aion ehdottomasti päästä loppuun asti vielä joskus- hiljaa hyvä tulee.

Olen lukenut sen 7 kertaa. Ehkä ensi vuonna luen sen uudelleen...en tiedä.

Ensimmäisen kerran luin sen 10-vuotiaana, olisin kyllä voinut muutaman vuoden odottaa niin olisin ymmärtänyt paremmin ja ehkä myös muistaisin jotain ensimmäisestä lukukerrasta. Se ei ollut minulle mitenkään erityisen mullistavaa, olin jonkinlaista fantasiaa lukenut aiemminkin ja pidin itsestäänselvänä että tuollaisia kirjoja on olemassa. Elämäni ei siis muuttunut.
Sen jälkeen olen sen ehkä neljä tai viisi kertaa lukenut, en tarkkaan muista. Viimeksi ensimmäisen elokuvan aikoihin luin osittain, pääsin Rohaniin asti. Elokuvat ja muu elämä ovat minua vähän vieroittaneet ja olen havainnut Tolkienin puutteet kirjailijana.

Minä saan aina välillä sellaisia "klassikko-kohtauksia", jolloin yleensä etsin jonkun klassikon, jota en ole vielä lukenut (viimeksi Kolme muskettisoturia). Kerran sellaisen aikana löysin sitten Sormusten Herran käsistäni. Olin silloin 14v. ja olen sen kerran sen jälkeen kannesta kanteen käynyt. Maailmassa kun on niin paljon kirjoja, jotka haluaisin lukea, etten samoja kirjoja yleensä moneen kertaan lue.

About kerran kuukaudessa/kahdessa tulee TSH luettua.Sen lisäksi lueskelen yksittäisiä kappaleita ympäri kirjaa.Sormusten herran olen lukenut reilusti päälle 10 kertaa.Ensimmäisen kerran luin sen 2 luokkalaisena, aikaa meni melkein 4 kuukautta.

Silman olen lukenut läpi n.5 kertaa, mutta nykyään lueskelen sieltä täältä.KTK:ssa sama juttu, puhtaasti luettuna 2 kertaa, mutta tiettyjä kohtia useaan kertaan.Ihmeen kaupalla sitä lukuintoa löytyy..

Olen lukenut "Tarun sormusten herrasta" ehkä 5-6 vuoden välein, alkaen noin kymmenvuotiaasta, jolloin tosin luin sen heti kolme kertaa peräkkäin (myös liitteet, ne miellyttivät minua heti, luin siihen aikaan myös paljon tietokirjallisuutta). Yksi lukukerta vie yleensä noin viikon, tosin viikonloppu riittää jos sen voi käyttää kokonaan. Ainoa englanninkielinen lukukerta kesti useita viikkoja, keskeytyen välillä.

Ensimmäinen lukemani Tolkien oli "Lohikäärmevuori", siis "Hobiitin" ensimmäinen suomennos. Hobiitin ja Silmarillionin olen lukenut 5-6 kertaa kummatkin, Kadonneiden tarujen kirjan kerran. Silmarillionista, KTK:sta, ja "History of Middle-Earthista" luen pätkiä aina silloin tällöin. Ainulindale ja Akallabeth miellyttävät minua ehkä enemmän kuin varsinainen Silmarillion.