Kuinka usein luet TSH:n?

Ikäväkseni minun täytyy sanoa, että olen lukenut Sormusten Herran vasta kaksi kertaa. Viime lukukerrasta on kulunut jo kaksi vuotta, ja tiettyjä kohtia olen varmasti jo unohtanut, kun on tullut keskityttyä enemmän noihin elokuviin. TSH on kuitenkin niin mahtava kirja, jonka kohtauksia muistellessa tuli aikoinaan jopa kyyneleetkin silmiin, joten mahdollisimman pian aion kyllä verestää muistiani ja lukea kirjan kolmannen kerran. Tapanani on löytää joka lukukerralla kirjasta jotain uutta, joten moni asia tulee varmasti nousemaan Tarussa uudelleen suosikikseni ja uusia syvyyksiä avautuu.

Silmarillionin olen myös lukenut kaksi kertaa, muut kirjat Tolkienilta vain kerran. HoMEja en ole vielä edes saanut luettua keskiväliin asti. Pitää tosiaan ottaa asiakseen elvyttää lukuharrastusta ja uppoutua jälleen Keski-Maahan.

Heh, juuri kun olen päässyt Keski-Maasta hieman irti ja löytänyt elämälleni sisältöä ja tarkoitusta, niin aion aloittaa koko eskapistisen rumban uudestaan. No ei, olen varma että enää en ahdistu kirjoista niin suuresti kuin kipeinä teinivuosinani. Surulliseksi tulen kyllä edelleen, mutta nyt todellisuuskin merkitsee jotain.

Tulipa syyllinen olo. Viimeksi olen lukenut TSH:n yli vuosi sitten. Nyt kylläkin luen Silmaa ja olisi tarkoitus lukea Tolkienin Keski-Maa -kirjat tapahtumajärjestyksessä kunhan vain ehdin.

Olen lukenut yhden kerran kokonaan ja järjestyksessä, ja varmaan kymmenen kertaa, jos lasketaan ne kaikki kerrat, jolloin olen tylsänä selannut kirjaa ja lukenut joka toisen lauseen, selannut välillä ties mitä ja aloittanut alusta, enkä vieläkään niistä kerroista ole saanut päähän ajatuksen ajatusta. Minun TSH:ni on nyt koko ajan jossain lainassa, eipä itse ehdi paljoa lukea...

Minäkin kuulun siihen epäilyttävään (?) joukkoon, joka on innostunut asiasta vasta leffojen myötä. Tähän mennessä läpilukuja on kaksi. Ensi kontakti Tokienin maailmaan oli täysin sattumaa, olin käymässä vanhemmillani, ja nuorempi veljeni katseli omassa huoneessaan kaveriltaan lainaamaa FotR:n pitkää versiota v.2003 keväällä (okei, olen nähnyt sen piirrosversion, taidettiin jopa videoida se joskus 15 vuotta sitten kun se tuli telkkarista. Etsin sitä tuossa joku aika sitten, ja huomasin että joku oli äänittänyt päälle jonkun älyvapaan toimintapätkän ) Jäin koukkuun ensi vilkaisulta kuin Klonkku sormukseen. Vinguin levypaketin edelleenlainaan ja totesin, että loputkin on pakko nähdä.

Lopullinen hurahdus sattui runsas vuosi sitten TTT:n pitkän version ilmestyttyä, vuoden vaihteeseen mennessä olin ostanut ilmestyneiden leffojen lisäksi TSH:n (jota olin toivonut äidiltäni joululahjaksi, mutta sainkin maakuntaruokakirjan ), Silmarillionin, Hobitin ja KTK:n. Luin kaikki kevään mittaan kronologisessa järjestyksessä, tosin KTK jäi viimeiseksi. Tähän mennessä olen lukenut siis tarun kaksi kertaa, Silman ja KTK:n kerran ja Hobitin kahteen otteeseen, molemmat ääneen lapsilleni (ehdottelevat jo kolmatta). Tavoitteena olisi lukea piakkoin kaikki uudestaan, tosin hyllyssä vartoo vuoroaan koko HoME-sarja joka kiinnostaisi myös. Yöpäydällä on tällä hetkellä hobittiparodia The Soddit (suosittelen, sisältää vähemmän kakkahuumoria kuin Sorbusten herra). Luen siis pääasiassa iltaisin ennen nukahtamista, joten varsinkin TSH:n läpi lukemiseen menee muutamia kuukausia. Luen yleensä noin luvun kerrallaan ja joskus saattaa mennä yli viikkokin, etten avaa kirjaa.

Osa oli taas vähän off topic...

Olen lukenut sen kaksi kertaa suomeksi ja kerran englanniksi. Parisen päivää sitten aloitin lukemaan sitä alusta, taas englanniksi. Luen Tarun siis kerran vuodessa, mutta tuo ei ole matkittu ominaisuus sir Lee:ltä.

Luin Tarun ensimmäisen kerran vuoden alussa 2002. Kävin elokuvissa katsomassa Sormuksen ritarit (errr, leffa-newbie minäkin...), ja sitten luin kirjan. Lukemiseen meni semmoinen kuukausi. No ei ihme, koska juuri silloin oli menossa ihastuttavan rasittavat lukiokurssit. Äidinkielessäkin piti lukea monta kirjaa kurssin aikana mutta Tarua ei saanut valita yhdeksikään niistä kirjoista :evil:

Kokonaisuudessaan siis kahlattu läpi kolmesti, mutta kyllä sieltä aina pitää joitakin kohtia lukea, vaikka keskellä päivää tai yötä. Mikäs muuten sen parempaa yö-lukemista kuin Sormusten herra.

Olen lukenut sen 9 kertaa ja katsoin yhden lukukerran ajan kuinka kauan meni. 32 päivää. Tavoitteena lukea kerran vuodessa.

Neljä kertaa

Ensin aika nuorena tyttönä kun niin moni muukin oli innostunut :roll:
Pidin paljon.
Sitten aikuisena, koska mielikuvia oli mutten osannut oikein hahmottaa tarinaa.
Rakastuin tyystin :roll:
Lapsilleni nyt jokin vuosi sitten.
Sain paljon itsekin siitä miten iltaluvun jälkeen pidimme "keskusteluhetken" sen kertaisen pätkän asioista
Ja kun elokuvat tulivat videolle ja lasten piti saada nähdä ne, luimme kirjoja samalla, mikä ei ollut hyvä idea sillä erilaisuus muuttui liian häiritseväksi
Leffat olikin sitten pakko katsoa ominaan, vertaamatta liikaa kirjoihin, mutta lapset ovat paljon vaativampia tuollaisissa asioissa ja paljon keskusteltiin, paljon ..

Taidanpa tarttua opuksiin taas uudelleen ihan itseäni ajatellen ja päästäkseni tännekin sitten oikein syvällisemmin mukaan :roll:

En edes tiedä kuinka monesti olen kyseisen kirjan kokonaan lukenut. Olen pääasiassa jumittunut muutamaan lukuun joihin pitää palata yhä uudestaan ja uudestaan. Esimerkiksi Kultaisen kartanon kuningas on aivan mahtava ja paras luku koko kirjasta, se on luettu ties kuinka monesti. Nyt minulla on Kaksi Tornia aivan alkutekijöissään ja tällä kertaa olen ajatellut lukea koko kirjan tai siis kaikki kolme kirjaa putkeen (en siis hypi lukujen välillä). Vaikka kirjan (kirjat) on lukenut monesti ei siihen ikinä kyllästy. Aina löytää uusia ulottuvuuksia, ehkä siinä piileekin sen kestävä viehätys

Mie luin sen ekan kerran joskus 10-vuotiaana, ja sen jälkeen en ole kokonaan lukenut. Pitäis kyllä. Nyt on silleen että luku sieltä täältä ja näin.
Nyt olen jossakin päin Kahta tornia. Tuossa välissä kuin luin KTK:n ja Silman toiseen kertaan niin Taru jäi vähän vähälle.. :roll:

Kuusi kertaa tuo on tullut lukaistua. Kaksi kertaa vuodessa luen. Useammin en lue, sillä niitä muitakin kirjoja olisi kiva lukea välillä. Yleensä lukemiset sattuvat hiihtoloman ja kesäloman kieppeille. Talvella sitten lepäillään. Kunhan vain pysyn yhden tai useamman lukukerran edellä kaveriani. :wink: Ja prologia tulee lueskeltua silloin tällöin, mutta sitähän ei lasketa?

Tällainen keskustelu, jonka ohjeisiin kuuluu myös seuraava:

Icegorn sanoi:

Ennen kuin tästä tulee ihan liikaa pelkkää luettelemista, niin ehdottaisin että jokainen kertoo myös koska on lukenut sen ensimmäisen kerran ja miksi tuli silloin aloitettua se kun ekan kerran luki.

Click to expand...

Huomasin että yleisin vastaus kysymykseen on "kerran vuodessa". Tosin löytyy niitäkin hurjia, jotka hurauttavat trilogian läpi useamman kerran vuoden aikana.

Vastailtu on myös siihen, montako kertaa TSH on tullut kaikkiaan luettua. Aika moni on tietysti 1-3 lukukerran kerhossa, mutta 5-7 kertaa ei näytä olevan mitenkään tavatonta. Keskusteluun vastanneista (yksi ei vastannut kun epäili ettei häntä kuitenkaan uskota - mutta entä jos kokeilisit kuitenkin?) hurjimmat tulokset ovat "noin 15" ja "25". Mahtaako vielä ilmoittautua joku hurjempi, tai joku joka on selannut läpi koko HoMen?

Ajattelin vielä kysäistä lisäksi, liittyykö teillä joitakin erikoisia muistoja TSH:n lukemiseen? Itse luin sitä ensin aina kesälomalla ja myöhemmin aina joululomalla. Linnoittauduin nojatuoliin kolmeksi päiväksi. Söin suklaata ja luin. Se oli kivaa, mutta kun eräällä joululomalla en jostakin syystä ehtinyt tarttua kirjoihin, perinne katkesi. Mutta vieläkin joulun aikoihin kaipaan erityisen paljon Keski-Maahan. Suklaatahrat TSH:n sivuilla ovat myös hyvin nostalgisia.

Olen lukenut TSH:n läpi viitisen kertaa, pätkiä sieltä täältä sekä liitteitä ja historiikkeja taas lukemattomia kertoja...

Silmarillion meni ensimmäisen kerran läpi alle viikossa, sittemmin on tullut luettua se uudelleen pari kertaa sekä jälleen pätkiä sieltä täätä laskemattomia kertoja.

Ensi tutustuminen TSH:aan oli 7-8-vuotiaana, jolloin se luettiin minulle ääneen. Noista ajoista mieleeni tulee sikotaudin poteminen talvella 1979, jolloin yhdessä äidin kanssa podettiin ja Tolkienia luettiin. Noilta ajoilta on myös jäänyt konkreettiseksi muistoksi tekemäni lautapeli Sormusten ritareiden vaiheista. (Missähän se mahtaa olla?) Siitä huomaa, että erityisesti Moria ja Lothlorien jäivät paikkoina vahvasti mieleeni.

Sittemmin olen Tarun lukenut itse, hmm... montakohan kertaa noin. 4-5 kertaa kokonaan. En siis kovinkaan usein, eli muutamien vuosien välein tulee kirjaan tartuttua. Ensimmäisen kerran joskus myöhempinä ala-astevuosina, jolloin olin jo valmis tarttumaan sen verran paksuihin kirjoihin. Viimeisimpänä leffojen aikaan luin ensimmäisen kerran alkuperäiskielellä. Ennen elokuvien näkemistä oli myös kirja luettava suomeksi, jotta omat mielikuvat säilyisivät.

Olen myös satunnaisesti selaillut teosta. Kahlasin mm. tarun läpi hakiessani siitä inspiraatiota yhteen harjoitustyöhön ensimmäisenä opiskeluvuotena. Poimin siitä lähinnä runoja ja paikkojen kuvauksia. Sormusrunokin on tullut silloin tällöin tarkistettua ihan erikseen, vaikka kyllähän sen jo ulkoakin osaa.

Taru Sormusten Herrasta 2 kertaa vuodessa ja loput Tolkienin kirjat jotka omistan kerran vuodessa..

Tik sanoi:

Ajattelin vielä kysäistä lisäksi, liittyykö teillä joitakin erikoisia muistoja TSH:n lukemiseen?

Click to expand...

Ei ehkä niin erikoisia, mutta muistoja kuitenkin. Toinen lukukertani oli kesällä 2002. Olimme juuri palanneet Euroopan-matkaltamme ja tulimme kotiin. Sitten pitikin lähteä käymään samantien kesämökillä. Ajattelin, että pitäähän sitä jotain kesälukemista ollut ja innokas mieli teki kovasti paluuta Keski-Maahan. Automatkalla sitten aloitin jälleen tuon urakan.
Kiistämättä Tarun lukemisesta tulvii mieleen paljonkin muistoja. Päälimmäisinä joulu ja kesä. Sen sijaan Hobittia lukiessa tulee mieleen aina syksy. Ostin Hobitin syksyllä 2002. Syyslomalla sitä sitten lueskelin, kuulaat syyspäivät, punaiset lehdet, viileä mutta raikas keli. Nuo asiat tulevat aina mieleen sitä lukiessa...

Tik sanoi:

(yksi ei vastannut kun epäili ettei häntä kuitenkaan uskota - mutta entä jos kokeilisit kuitenkin?)

Click to expand...

No hyvä on. Mielestäni minä tuon joskus männäaikoina sanoin.

Eli. Enää vauhti ei ole niin kova, mutta pakko sanoa, että erääseen aikaan se tuli luettua todella usein (olin tuolloin kunnollinen nolifettäjä). Jos sanoisin, että sellaiset 150 kertaa, olisin luultavasti hyvin lähellä oikeaa vastausta. Tarkkaa arviota kun on hyvin vaikea saada, yleensä kun skippaan Sam&Frodo -luvut, ja toisaalta taas luen viikottain jotain kirjasta. Jos en muuta, niin annaaleja. Siis enemmän kuin yhden tai kaksi sivua. Toisinaan otan tehtäväkseni lukea vaikka 20 sivua niin tarkkaan kuin pystyn, ja takertua jokaiseen sanaan ja sanamuotoon, vertailla sitä alkuteoksen kanssa jne.

Nyt kun alkaa miettimään, niin siitä kun koko kirjan olen lukenut, ilman että olen jättänyt noita SF-kohtia väliin, on varmaan liemmälti kolmisen vuotta.

Ps. 4 kertaa on se normaali hyvän kirjan lukukertojen määrä

Pitkän linjan TSH-fanina pitänee vastata tähänkin eli lakkasin laskemasta lukukertoja kai viidennen kerran jälkeen. Ensimmäisen kerran luin THS:n muistaakseni 11-vuotiaana, ja sitten kerran vuodessa pitkän aikaa.

Ylitettyäni 20 rajapyykin tuli muutakin tekemistä ja nykyään luen TSH:n noin kerran kahden-kolmen vuoden välein.

Lukemiseen menee keskimäärin viikko, kovin lyhyt viikko.

En itse asiassa ole lukenut Tarun kuin noin 5-6 kertaa. Pitäisi taas lukea uudestaan, edellisestä kerrasta on jo monta vuotta. Olen lukenut Tarun vain suomeksi, jostain syystä en ole tätä alkukielellä lukenut. Pitäisi varmaan, se löytyy kuitenkin hyllystä ja uskoisin kielitaitonikin riittävän.

Minulta meni tosi pitkään ennen kuin sain Tarun ekan kerran luettua läpi. Pari, kolme kertaa pääsin Briihin asti, ja sitten hyytyi. Mutta sitten kun siitä lopulta selvittiin, niin kirja meni aika hujauksessa. Ensimmäisen kerran luin Tarun noin 17-vuotiaana, eli suhteellisen "myöhään", ainakin kun vertaa tämän ketjun muihin vastanneisiin. No, parempi myöhään kuin... Ekaan lukukertaan liittyy aivan erottamattomasti sillonen asuntomme, ja ennen kaikkea sen pihalla oleva riippumatto. Makailin siinä kauniina kesäpäivänä ja luin Kahta tornia. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes kirja loppui, ja Kuninkaan paluu oli tietenkin sisällä. Kaksi tornia loppuu verrattain jännittävään kohtaan (melkeinpä cliffhangeriin!) ja niinpä tuli kamala kiire singahtaa riippumaton pohjalta ja syöksyä sisään hakemaan lisää luettavaa. Riippumatossa joskus makoilleet tietävät, ettei siitä niin vaan singahdeta... No, onneksi mitään vauroita ei tullut ja kirjankin sain noudettua.

Tavoitteena on lukea kirjahyllystä löytyvät Tolkienin teokset vähintään kerran vuodessa. Tämä urakka sisältää siis kirjat; Hobitti - Tsh - Silmarillion - KTK.
Hobitin olen lukenut varmaan parikymmentä kertaa, tuli nuorempana luettua sitä aika ahkerasti. Sormusten Herran olen lukenut jotain 6 tai 7 kertaa ja Silman nelisen kertaa. KTK:aa ei ole tullut luettua ihan niin paljoa, ehkäpä kolme kertaa.
Kesälomaan (tai kesäaikaan, ei tässä mitään lomaa ole) kyllä kuuluu jotenkin Tolkienin tuotosten lukeminen. Niitä kuuluu nimenomaan lukea mökillä riippukeinussa maaten ja hyttysiä hätistellen. :wink:

No, satunpahan olemaan superlukija joka lukee sellaiset 10000-20000 sivua kuussa, joten alkaa pikkuhiljaa kirjat loppumaan. Luin itse Tarun ensimmäistä kertaa ala-asteen tokalla luokalla, hobitin 6-vuotiaana. Äiti luki tarua veljelleni kun olin 4v, ja muistan vieläkin kohtauksia Pomppivasta Ponista ja lukitarin luolasta. Luen sen ehkä kerran vuodessa, samoin hobitin. KTKn ja Silman luen vähän harvemmin. Muite kirjoja tolkienilta olen lukenut ehkä 10-20(?).
[/spoiler]