Laiva on lastattu Tolkienilla VI (2024)

Mihinkähän laivan koloon saataisiin Gondolin piilotettua, etteivät örkit löytäisi sitä? Ehkä jokin sviitin perälle.
 
Kuutoskannelta, kukkakauppiaan takahuoneesta, siivouskomerosta, lelurobotin ja savuavien ikkunaverhojen alta löytyy verinen miekka, jonka kärjessä vipajaa vielä muutama lihasuikale. Komisario Koskinen katsoo miekkaa ja toteaa: ”Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä?”

On selvästi löydetty murha-ase, smoking gun, paitsi ettei se savua eikä ole pyssy. Mutta missä murhaaja? Rikostekninen laboratorio ilmoittaa tuota pikaa, että miekalla on nimikin, Mora, made in Sweden. Lisäksi terään on kaiverrettu riimukirjaimin nimi Gúthwinë. Nyt vasta epäilykset heräävät kuin pikkulinnut aamunkoitteessa. Titityy, juoni tiivistyy.
 
Sarjamurhaaja on jo ehditty nimetä: hän suikaloi ja varrastaa uhrinsa, joten media kutsuu häntä MasterChef-murhaajaksi. Kunhan ei siitä innostu ja ala kuorimaan, friteeraamaan, pikkelöimään, ilmakuivaamaan ja höyryttämään.

Lisää poliiseja saapuu laivaan selvittämään murhamysteeriä. Helsingistä on saatu paikalle komisario Frans J. Palmu ja rikostarkastaja Leo Olavi Susikoski, Espoosta ylikomisario Maria Kallio, Oxfordista ylikomisario Endeavour Morse (se vanhempi versio hänestä) ja komisario Robert Lewis, Deep Space Nine -avaruusasemalta konstaapeli Odo ja taikaministeriöstä aurorit Alastor Vauhkomieli ja Nymfadora Tonks. Viimeisenä laivaan astelevat Pariisista saapuneet La Sûreté Nationalen etsivät Dupond ja Dupont (kukaan ei muuten tiedä heidän etunimiään, ei niin kukaan), joten eiköhän tällainen määrä rikostutkintaälyä kohtisilleen saa arvoituksen palasia loksahtamaan kohdalleen.

Kuluu päivä, kuluu toinen, kuluu kohta kolmaskin, mutta tutkinta näyttää jämähtäneen paikoilleen. Niinpä laivalta lähetetään sähkösanomia, morsetetaan viestejä ja hätistetään ilmoille kirjekyyhkyjä, jotka kantavat mukanaan epätoivoisia avunpyyntöjä.

Apu on todella tarpeen, sillä omituiset tihutyöt sen kun jatkuvat. Seitsemän laivalle saapunutta arkeologia joutuu oudon attentaattisuman kohteiksi. Kunkin tutkijan hyttiin on ilmeisesti murtauduttu - jälkiä jättämättä - ja murtautujan vierailun jälkeen kukin heistä on vajonnut syvän kooman kaltaiseen tilaan. Tapauksia yhdistää myös se, että jokaisen hytin lattialta löytyy lasinsirpaleita, jotka näyttävät olevan peräisin kristallipullosta. Virallisiin laivamatkustajiin kuuluva belgialainen toimittaja Georges R. kirjoittaa tapauksista Seiska-lehteen artikkelin otsikolla "Seitsemän kristallipulloa - nyt puhuu Galadriel". Nimittäin haltiavaltiatarta aletaan luonnollisesti epäillä niin tästä kuin muistakin rikoksista.

Epäiltyjen joukkoon kuuluvat myös Gormogon, Lady Gaga, Göran Stubb, Gregor Samsa, Gulliver sekä joukko vähäisempiä pikkurikollisia. Mutta örkin surmanneeseen keihääseen keskittyvässä tutkintalinjassa saadaan viimein aikaan läpimurto. Sormenjälkien perusteella sen omistajaksi varmistuu Rohanin ratsastaja Guthláf, kuningas Théodenin lipunkantaja. Mies pidätetään ja heitetään selliin virumaan rottien ja edellisten vankien luurankojen seuraksi.

Guthláfia kuulustelemaan kutsutaan Pariisista komisario Jules Maigret. Komisario saapuukin tuota pikaa ja käskee hakemaan kuulustelua varten olennaisimpia tarvikkeita, voileipiä ja olutta. Hiki kihoaa Guthláfin otsalle. Joko tämä ratkeaa?

Arkeologit voihkivat sairaalasalissa, Morse soittaa klassista musiikkia nupit kaakossa ja komisario Palmu seisoo yläkannella tuijottamassa tähtiä. Lewis istuu nojatuolissa television ääressä ja naukkailee Tuborgia tölkistä. Hän nukahtaa viimein ja väistämättä. Myöhäisuutisten jälkeen ohjelma loppuu ja vain television suuri sininen silmä tuijottaa komisarion tahdotonta hahmoa. Konstaapeli Odo sen sijaan istuu yksin laivan kanttiinissa ja nauttii inkivääriolutta. Kärpänen kävelee lasin laidassa, Odo tuijottaa kattotuuletinta. Baarimikko nuokkuu. Aika pysähtyy.
 
Last edited:
Vahti kysyy miksi hopeinen astia pitäisi ottaa laivaan. Sitä kuljettaneet selittävät jotain Galadrielin peilistä. Ja vahti väistää edelleen epäillen, mutta ei kai yksi vati voi olla vaaraksi.
 
Maigret yrittää kuulustella Guthláfia, mutta homma osoittautuu yllättävän hankalaksi. Paikalla on kolme tulkkia, ensimmäinen kääntää Maigret'n ranskan englanniksi, toinen englannin muinaisenglanniksi ja kolmas muinaisenglannin rohirrimiksi, joka on ainoa kieli, jota Gutháf ymmärtää, jos sitäkään. Hän on jokseenkin suunniltaan pimeässä ja kosteassa tyrmässä luiden ja rottien parissa viettämänsä ajan jälkeen. Lisäksi rotat ovat syöneet häneltä nenänpään ja korvanlehdet. Guthláfkin on onnistunut syömään pari kiinni saamaansa rottaa (ja tullut samalla syöneeksi jonkin verran omia korviaan, spännande eller?) joten hän ei ole sentään vielä aivan nälkiintynyt mutta pimeys ja kosteat kalkkia tihkuvat seinät ovat joka tapauksessa murtaneet hänen terveytensä (joka on jo ennestään, Pelennorin pelloilla saatujen kuolettavien haavojen vuoksi heikoissa kantimissa) ja hän yskii enemmän kuin puhuu. Kolmen tulkin probleema aiheuttaa myös sen, että kaikki Maigret'n kysymykset vääristyvät ennen perille saapumistaan ja sama pätee Guthláfin vastauksiin. Joten kukaan ei tule hullua hurskaammaksi ja lopulta Guthláfkin menehtyy vaivoihinsa. Sen pituinen se, emme saa koskaan tietää oliko hän vastuussa Mr. Grishnákhin ennenaikaisesta edesmenosta.

Suikalointimurhatkin ovat selvittämättä. Turhautuneet poliisit Palmu, Susikoski, Kallio, jne. päättävät palata kotiin, vain Dupondtit jäävät laivaamme S/S Pachacamaciin tutkimaan uutta mysteeriä. Useat miehistön jäsenet vannovat kuulleensa laivasta outoa huhuilua ja huuteluja. Heidän mukaansa äänet sanovat "Enemmän länteen" ja "Minäkö haihattel ija?" Voimme jo tässä vaiheessa paljastaa, etteivät he saa selville yhtään mitään, joten se siitä.

Uusi murhakin vaivaa mieliä. Ensiksi muuan vanhan isänsä kanssa risteilylle lähtenyt Mr. Gríma kertoo isän kadonneen. Sitten tämän eloton ruumis (tai se mitä siitä on jäljellä) löytyy erään hytin vaatekaapista. Nähtävästi Mr. Gálmód on raaadelu ja hänet on osittain syöty. Vainajan suupielissä on lokumin murusia ja tomusokeria, kenties jäänteitä syötistä, jolla hänet on houkuteltu vaatekaappiin. Hytin pölyisessä lattiassa on pieniä sorkanjälkiä ja suuria kissantassun jälkiä. Tutkintaa johtava tohtori T. Brennan toteaa, että syyllinen on mitä ilmeisimmin isohko kissapeto, joka kuitenkin on kadonnut jäljettömiin. Sorkanjäljet jäävät arvoitukseksi. Samaten hytistä löytynyt kaulahuivi. Mr. Gríma väläyttää hymyn joka paljastaa hohtavan valkoiset hampaat ja kysyy, saisiko hän kenties pitää isänsä maalliset jäännökset vai pitääkö vainajan liha luistaan erottaa ja luuranko tutkia tarkkaan tiiraten.
 
Jos Galadrielin peili on matkassa niin ehkä Galadrielin pullonkin voisi tuoda. Vähän valoa hämäriin sopukoihin.
 
Tolkienin pojanpoika George Michael Tolkien nousee laivaan yllään kaksi luotiliiviä, kevlar-kypärä, metsurin saappaat, keskiaikaisen haarniskan rautahanskat, pyöreä punainen nenäsuojus ja uimalasit. ”Oikeat varusteet auttavat nauttimaan lomamatkasta paremmin”, hän sanoo ja hypistelee kääntöveistä taskussaan.
 
Laiturilla seisoo kaveri, joka kertoo nimekseen Galdor ja vaatii päästä mukaan matkalle.
Minulla ei ole valitettavasti kuin etäinen aavistus, että hänet pitäisi päästää läpi, kuka hän sitten onkaan.
 
Lehtokuusama sanoi:
Laiturilla seisoo kaveri, joka kertoo nimekseen Galdor ja vaatii päästä mukaan matkalle.
Minulla ei ole valitettavasti kuin etäinen aavistus, että hänet pitäisi päästää läpi, kuka hän sitten onkaan.
Click to expand...
Ilman muuta Hurinin isä paikalle, jos oikein muistan, pitkä mies joka kenties näkee pitkälle tähän murhamysteriinkin. Mutta voi, onko kaikki jo sanottu? Galadhrim, puun kansa, ei sukua Rouvalleen Galadrielille, saapuu vihreänä joukkona tonkimaan paikkoja.
 
Laivan huvipuistossa on nakutettu ja vasaroitu yötä päivää. Uusia possujunia on valmistunut satamäärin, ei vaan tuhansittain. Asiakkaita silti riittää pitkiksi jonoiksi asti, sillä laivaan ryntäävät kaikki kiven isännät, gonnhirrim, eli tuttavallisemmin sanottuna koko kääpiökansa. Tuut tuut!
 
You must log in or register to reply here.
Ylös