Kontu Se on hyvä paikka elää ja olla!

Leipominen ja ruoanlaitto

Keskustelu huoneessa 'Pöytä', aloittanut Dilraen, 24.02.2004.

  1. Dilraen

    Dilraen Hobitti

    Tänään päätin yllättää vanhempani leipomalla jotain. Selasin kotitaloudenkirjaa ja löysin sieltä suklaaleipien ohjeen ja päätin tehdä sen.
    Kaikki meni ihan hyvin siihen saakka, kunnes ohjeessa sanottiin :"..lisää 1/2 kananmuna.." Olihan sitä koulussa kerrottu miten saataisiin puolikas kananmuna, mutta en enää muistanut sitä. Joten päätin, että eihän se haittaa, jos laittaa kokonaisen (tyhmä kun olen :roll: ).
    Taikina näytti ihan hyvältä kun laitoin sen uuniin. Ohjeissa sanottiin, että sitä piti pitää uunissa 15 minuuttia. 15 minuutin kuluttua otin ne pois uunista ja huomasin, että "suklaaleivät" olivat aika pehmeitä, eikä sellaisia ihanan rapeita. Päätin laittaa ne takaisin uuniin vielä 5 minuutiksi, ja tämän jälkeen ne olivat aivan samanlaisia kuin aikaisemminkin. Laitoin ne vielä 5 minuutiksi ja laitoin lämpöä kovemmalle.
    Kahden minuutin kuluttua "leipien" reunat alkoivat näyttää hälyyttävän mustilta joten otin ne pois.
    Lopputuloksena: Seitsemän reunoista palanutta "suklaaleipää" ja korkea tiskikasa. Suklaaleivät eiŽvät edes maistuneet hyvältä.


    Siis mikä on vikana vai eikö minua ole vain yksinkertaisesti tarkoitettu leipomaan?
    Onko teillä paljonkin epäonnistuneita leipomiskertoja takana?

    :evil: <-- ei tykkää leipomisesta.

    ------
    MUOKS: Muotoilin otsikkoa hieman yleispätevämmäksi.
    T. Sillanrakentaja
     
  2. Ereine

    Ereine Kontulainen

    Minä harvemmin epäonnistun leipomisessa, vaikken noudatakaan ohjeita aivan tarkasti. Puolikkaan kananmunan ei tarvitse olla grammalleen tarkasti puolikas, kananmunissakin on kokoeroja. Puolikkaan kananmunan saa vaikka rikkomalla sen kuppiin (muutenkin suotavaa, ei ainakaan päädy mätiä kananmunia taikinaan), sekoittamalla ja mittaamalla sieltä noin puolet. Ehkä vähän monimutkaista mutta vaikeaa epäonnistua. Liika pehmeys voi johtua myös jauhojen vähyydestä, niiden mittaaminen saattaa olla tarkkaa. Tai sitten leipäsi olivat liian paksuja keskeltä tai väärällä korkeudella uunissa. Leipomisessa voi epäonnistua aika monella tavalla :D
     
  3. Haltiamieli

    Haltiamieli Kontulainen Suomen Tolkien-seura

    Peruspointti leipomisen kuten muunkin ruoanlaiton onnistumisessa lienee, että ohjeita kannattaa noudattaa uskollisesti, ellei omaa jo sen verran kokemusta, että osaa kikkailla tietäen tuloksen onnistuvan silti. Jos puhtaasti mututuntumalta ja hakuammunnalla lähtee suuremmin lisäilemään/muuttelemaan ainemääriä, niin leipoja touhuaa jo kyllä venäläistä rulettia aivan omalla vastuullaan. Eipä sillä, kyllä paraskin kokki möhlii joskus vaikka kuinka noudattaisi ohjetta.

    Mutta ajattele positiivisesti - kyllä ne vanhemmat varmasti yllättyivät! ;)
     
  4. Nilath

    Nilath Hobitti

    en oikeastaan leivo usein. Mutta olen yleensä onnistunut. Mutta yhdestä kerrasta kun olin kamujeni kanssa on pakko kertoa. Ettehän pane pahaksenne Haltiasielu ja Morithil jos kerron? Hyvä. :p Olimme siis ystävälläni ja päätimme leipoa. Meidän oli tarkoitus tehdä leivoksia nimeltään marjat lumessa, mutta koska tarvittavia aines osia ei ollut korvasimme niitä aina jollain. Esimerkiksi, olisi pitänyt olla riisimuroja, laitoimme mysliä ja kaikkea tällaista. Lopputulos oli; mantelit mössössä. Mutta se oli hyvää.. :p Heh. Leipominen on sitten hauskaa puuhaa. :wink:
     
  5. Danyan

    Danyan Hobitti

    Hassua, justiin tänään pohdin leipomista. En ole oikeastaan koskaan pitänyt siitä, melkeinpä inhonnut koko hommaa, mutta tänään teki mieli alkaa leipoa. En ole vielä ainakaan alkanut, ehkä kohta menen kauppaan ja innostun.

    Minun on aina pakko noudattaa kaikkia ohjeita orjallisesti, muuten en millään ikinä onnistu. Ja vaikka noudattaisinkin ohjeita, niin yleensä kaikki tekemäni ruoka on tavattoman mautonta.

    Leipominen on kummallista. Jotkut osaavat sen täydellisesti ja toiset eivät edes erota jauhoja pölystä. [22]
     
  6. nessa

    nessa Hobitti

    Mun tulee leivottua usein, ja en edes epäonnistu kuin harvoin. Aloitin leipomisen varmaan 5.luokalla, sen jälkeen taidot on jo karttunut aika reippaasti (
    Ohjeita noudattelen sillälailla suurpiirteisesti, mutta jos on yhtään vaikeampaa, niin sitten ehkä vähän kirjaimellisemmin. Mietin että olisinko mennyt amikseen kokki tai kondiittorilinjalle, mutta tajusinkin etten haluaisi tehdä leipomista työkseni. Eli en siis mennyt.
    Leipominen on kivaa.
     
  7. Alx

    Alx Hobitti

    Leipominen on minusta mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Harvemmin se menee täysin päin männikköä, mutta onhan noitakin nähty, kuten suklaakakku, jonka ohjeessa ei mainittu vuoan halkaisijaa, joten otimme vapauden vapaaseen valintaan. Lopputuloksen voi arvata... Uunin puhdistus vei aikansa, mutta opetti melkoisesti.
    Ohjeet ovat yleensä tarkat, täsmälliset ja niiden noudattaminen tekee kaikesta paljon, paljon helpompaa... :p
     
  8. Tiinu

    Tiinu Hobitti

    tykkään leipoa, en vaan tykkää niistä jälkitöistä. *virn* minakin harvemmin epäonnistun, enkä kyllä ohjeita tunnontarkasti noudata. ("jauhoja vähän lissää, joo, ja nyt sitte lissää sitä vettä...") leipomisessa tärkeintä on että pitää sen rentona, eikä ota asioita liian vakavasti, hyvvää tulee, vaikkei se näyttäisikään aivan samalta kun ohjeen mallikuva. :D
     
  9. narbeleth

    narbeleth Hobitti

    kyllä se onnistuu, jos ei pitää vähän improvisoida 8) , itse harvemmin katselen ohjeita taikka kirjoja, kuhan menee jotain sinnepäin, tosin yleensä ei sitten tule sitä mitä piti.. :roll: , mutta eipä ole pahemmin tullut valituksia..

    luulen että leipominen joko onnistuu, tai sitten ei. kun tuntuu että toiset eivät tahdo onnistua oikeen millään, mutta harjoitusta, ja ohjetta (eli juuri, niinkuin minä EN tee, mutta mitäs pienistä :wink: ) tarkasti seuraten pitäisi jotain tulla..
     
  10. Ruusa Gamgi

    Ruusa Gamgi Hobitti

    No kyllä niitä ohjeita kannattaa noudattaa aika tarkkaan, jos on aloittelija tai muuten epäonnistuu usein.

    Tuossa Dilraenin tapauksessa niiden suklaaleipien pehmeys ehkäpä johtui siitä, että niiden kuuluikin olla vähän pehmeitä uunista otettaessa. Usein pikkuleivät ym. jäähtyessään tulevat rapeimmiksi.

    Itse leivon joskus, laiskuus on suurin esteeni mestarileipojaksi tulemisessa :wink: . Useimmiten onnistun, vaikka vähän soveltaisinkin ohjeita, mutta kuitenkin katson sitä ohjetta aika tarkkaan. Sellaista leipomisrutiinia en ole vielä saanut, mikä antaisi puitteet spontaaniin ainesosien heittelyyn.

    Minunkin mielestäni ärsyttävintä leipomisessa on se, että keittiöön jää kamala sotku. Sitä kun ei millään jaksaisia alkaa siivota uuvuttavan leipomisrupeaman jälkeen. Mutta noin yleisesti ottaen leipominen on tekijänsä palkitsevaa ja erittäin hyvä harrastus, jos ei enempää.
     
  11. Aiya

    Aiya Hobitti

    Joo, ei se ohjeen nuodattaminen ole pääasia. Kun tietää jostain tutusta taikinasta (esim. pulla) miltä sen pitäisi tuntua niin sitä tulee automaattisesti laitettua tarpeeksi jauhoja ym. Tosin se miten saa sen perustuntuman leipomiseen on sitten eri juttu... :D

    Itse opin kotona kun äippä on hyvä leipuri.. ja nykyään lähes kaikki onnistuu. Mutta aloittelijalla pitäisi olla se opettaja joka tietää asiasta!

    Tsemppiä kaikille jauhopeukaloille!
     
  12. zayah

    zayah Hobitti

    Oh, en olekaan ainoa jolta leipominen ei suju :) Olen aivan käsi leipomisessa, mikä on vielä enemmän noloa sen vuoksi että koko muu sukuni on jotain keittiöihmeitä ja mieheni on kokki :oops:

    Mutta etenkin jos leipomuksessa on hiivaa, pilaan sen täydellisesti. Se ei nouse ikinä. Ei auta vaikka kuinka mittaisi lämpötiloja tai mitään, pilaan sen aina. Toinen on se jos siihen tarvitsee laittaa kananmunia, pilaan senkin aina jotenkin mystisesti. Onneksi on muita leipojia olemassa, ja osaan kuitenkin muutaman leipomuksen tehdä mihin ei tule kananmunia eikä hiivaa :)
     
  13. blue

    blue Vieras

    Kyllä leipominen minulta onnistuu yleensä aina. Mutta harvemmin minä mitään leivon. Joskus kun tekee oikein mieli jotain ja on tekemisen puutetta niin syntyy jotakin syötäväksi kelpaavaa, eikä mene edes kauaakaan ja tiskiäkään en saa hirveää määrää kun jotenkin käytän astioita säästävästi. :roll:

    Ensimmäisen kerran kun ajattelin leipoa jotain sellaista mihin tarvitaan uunia... niin tuota ei oikein onnistunut. :lol:
    Tein(tai siis yritin) mokkapaloja ja ohjeessa sanottiin, että 'sekoita kuorrutus lieden päällä', niin tottakai minä sitten laitoin levyn päälle ja aloin tekemään jotain soppaa siinä. Lopputulos ei ollut aivan mitä haettiin... ja taikinakin sitten unohtui liian pitkäksi aikaa uuniin. No mihinkäs minä sitä kuorrutusta olisin enään tarvinnut? Päällä oli kaunis tumma väri, mutta ei maistunut mitenkään erityisen hyvältä(maistoin jopa).

    Nykyään olen perheen leipuri. :D Virheistä opitaan ja nyt teen oikein hyviä mokkapaloja, jotka menevät hyvin äkkiä kaupaksi. Odotan aina innolla seuraavia synttäreitäni, että pääsen leipomaan juuri sellaisen kakun mistä olen haaveillut koko vuoden. :p

    Tuskin kukaan osaa ensimmäisellä kerralla tehdä mitään täydellistä. Sitten useamman kerran jälkeen alkaa sujua jo paremmin. Harjoitus tekee mestarin, vaan kaikkiin se ei välttämättä päde.
     
  14. Danyan

    Danyan Hobitti

    Innostuin sitten ja tein niitä mokkapaloja. Taikina onnistui hyvin, pohja onnistui hyvin, kuorrute maistui hyvälle. Mutta kuorrutteesta tuli liian löysää, vaikka noudatin ohjeita ihan tarkalleen. Se vain levisi ympäri peltiä. Pakko kai myöntää itselleen, että minä en vain osaa leipoa. :roll:
     
  15. blue

    blue Vieras

    Kokeile seuraavan kerran laittaa hiukan enemmän tomusokeria tai kaakaojauhetta. Aina ei kannata ohjeisiin turhan paljoa luottaa. :)
     
  16. Maltahwesta

    Maltahwesta Hobitti

    No mokka paloista voin sanoa sen verran että jos kerran pohja onnistui hyvin niin olet jo taitava leipuri!!! Koska se pohjahan siinä leivotaan loppu on, no joo on sekin leipomista, mutta sen kuorrutteen kanssa voi taiteilla miten lystää koska sitähän voi vaikka maistella ja näkee koko ajan miltä se "lopputulos" näyttää! Eli lisäilee tomusokeria sen mukaan miltä näyttää ja jos nyt sattuu liikaa menemään niin sitten kahvia vain vähän lisää! Niin helppoa! Itse mokka paloja tehdessäni teen pohjan täysin ohjeiden mukaan, mutta kuorrutus menee ihan vaan näppi tuntumalla...
    Niin ja kannattaa myös odottaa että pohja ensin jäähtyy vähän ennen kuin lisäilee kuorrutuksen, koska se muuttuu vain litkummaksi kun laitetaan kuumalle! Ehkä sekin saattoi olla syynä kurrutteen leviämiselle. :lol:
     
  17. Danyan

    Danyan Hobitti

    Annoin sen pohjan kyllä jäähtyä aika paljon, se taisi tosiaan vain olla liian litkua se kuorrute.

    Mutta ihan hyvältä ne silti maistuu. Onnistui ne kuitenkin sen verran hyvin, että kokeilen varmasti joskus uudestaan! :mrgreen:
     
  18. Maltahwesta

    Maltahwesta Hobitti

    Niimpä, mitäs väliä sillä on miltä tekele näyttää tai onko se tehty kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kunhan hyvältä maistuu!
    Itse en ikinä malta odottaa pohjan jäähtymistä ja vaikka miten olisin saanut sen kuorrutteen sopivan paksuiseksi niin pakko on aina kiirehtiä ja sitten kaduttaa.. :oops:
     
  19. Skadi

    Skadi Hobitti

    Minäkin leivon aina silloin tällöin ja yleensä leipomukset onnistuukin. Minäkin pidän mokkapaloista ja niiden teosta. Varmaan viimeksi niitä leivoinkin. Yleensä annan sen pohjan jäähtyä kunnolla, sitten laitan kuorrutteen ja annan senkin jäähtyä kiinteäksi. Tomusokeri siinä kyllä pöllyää ihan kivasti.

    On se leipominen hauskaa, mutta ne sotkut ovatkin rasittavia. Onneksi vielä nyt kotona asuessani voin laittaa osan tavaroista tiskikoneeseen. ;) Joku aika sitten tein Amerikan muffinsseja ensimmäistä kertaa ja onnistuivat mainiosti. Pitäisi varmaan pian ottaa taas uusiksi kun menivät kuin kuumille kiville. Ehkä viimesitään omiin juhliin sitten voisi jotakin leipoa.
     
  20. Titiuu

    Titiuu Kontulainen

    Mä leivon mielelläni ja niin usein kun aikaan saan - eli kun kahdelta natiaiselta ehdin. Tosin hoppeli alkaa olla jo siinä iässä, että auttaa äitiä leipomisessa. Meillä on ollut monet mukavat hetket leipoessamme kahdestaan pikkuveikan nukkuessa. Hoppeli tykkää eritoten sekoittaa taikinoita ja tehdä sämpylöitä ja pyöreitä pullia (joista tosin tulee kaikkea muuta kuin pyöreitä, lähinnä jännittäviä :wink: ). Jauhoista ja sotkuista sen jälkeen on, mutta siitä viis!

    Tuli mieleen noista Dilraenin suklaaleivistä sama minkä Ruusa Gamgi kirjoitti. Jotkut pikkuleivät ovat uunista ottaessa vielä varsin pehmeitä, niitä ei kannata uunissa yrittää kovettaa vaan ne jäähtyessään muuttuvat rapeammiksi.

    Ja Danyan, mä en usko nykyään mokkapalojen sun muiden kuorrutusohjeisiin... Kannattaa laittaa vähemmän nestettä tai enemmän tomusokeria, ettei tule ihan litkua. Mä yleensä vaan lykkään tomusokeria astiaan ja lisään nestettä ihan vähän kerrallaan kunnes tulee sopiva koostumus. Ei liian kuivaa, mutta kumminkin jämäkkää. Nimimerkillä muutamatkin kuorrutukset mokkapalojen päältä valuttanut... :roll:

    Mutta leipominen on kivaa, vaikka välillä meniskin metsään koko homma. Ohjeista vielä... mä välillä vähän sovellan, tavallisia reseptejä. Mutta miehellä on keliakia, ja leivon myös gluteenittomia leipomuksia, ja niissä kannattaa olla tarkkana. Nimittäin niistä saa kaikenlaista liisteriä, jos pieleen menee!

    Ja vielä lopuksi yksi nam-nam-resepti, jota voisikin leipoa nyt viikonlopuksi... Olen tuotakin tehnyt gluteenittomana vain vaihtamalla vehnäjauhot gluteenittomiin.
    Savo-Laiskan suklaakakku
    Suosittelen, i-h-a-n-a-a...
     

Jaa somessa