Sekaaniudesta tuli mieleen (jo toissapäivänä), että katsoin Netflixistä dokumentin, jossa testattiin identtisillä kaksosilla vegaanista ruokavaliota verrattuna terveelliseksi suunniteltuun sekaaniseen ruokavalioon. Asetelma pyrittiin siis luomaan reiluksi molempia ruokavalioita ja kaikkia tutkimukseen osallistujia kohtaan. Sekaruokavalio ei ollut rasvaista teollisuusmättöä, vaan kaikkien tutkittavien ruokailutottumuksia pyrittiin kohentamaan. Tuo testi itsessään ei tuonut mitään suuria ahaa-elämyksiä minulle (katson aika paljon dokumentteja, eikä tuossa ollut mitään maailmaani mullistavia terveystuloksia, vaan melko arvattavia juttuja). Se mikä kuitenkin pisti nyt ensimmäistä kertaa ikinä ajattelemaan, että ehkä voisin harkita yrittäväni tavoitteellisesti lisätä vegaanista ruokailua arjessa ja ehkä jossain kohtaa jopa ryhtyväni pääasiassa vegaaniksi oli pätkät, joissa käsiteltiin eläintuotteiden tuotantoa. Olen noista kaikista jutuista nähnyt dokumentteja aikaisemminkin. Suurtalouskanaloita liian ahtaasti ahdettuine, sairaine kanoineen. Yhdysvaltojen valtavia karjatiloja, joiden lehmät röyhtäilevät ja piereskelevät valtavat määrät metaania ja elävät käytännössä hiekka-aavikolla. Sikaloita, joiden lietealtaat pilaavat koko lähiympäristön ja sika parat elävät kuin sillit suolassa. Kalankasvattamoja, joissa epämuodostuneet ja sairaat lohet elävät ahtaasti ja pilaten myös villilohien elinmahdollisuudet saastuttamalla niiden kotivedet ja luomalla sinne täydellisen tautipesäkkeen, josta taudit pääsevät leviämään myös villeihin lohikantoihin. Jostain syystä nyt ehkä oli jotenkin otollinen hetki sille, että pystyin vastaanottamaan tämän informaation, miettimään omaa osuuttani näihin juttuihin ja pohtimaan mitä minä voisin omalta osaltani asialle tehdä.
Me syödään jo nyt aika kasvispainotteisesti ja väitän osaavani tehdä hyvää kasvisruokaa. Ainakin parempaa kuin jotkut, mutta en varmasti yhtä hyvää kuin jotkut toiset. Isoimpina juttuina vegaaniudessa ehkä tökkii se, että ei olla löydetty mitään mikä paikkaisi pidemmällä aikavälillä juuston jättämän aukon ja hyvää kasvisjogurttia, joka ei sisältäisi valtavaa määrää sokeria alkuperäisen maun peitoksi. Lisäksi satun pitämään aika paljon kalasta ja koko perhe syö kalaa mielellään.
Tässä esimerkiksi meidän tammikuun ekan viikon ruokalista
| Curry ja riisi | |
| Tähteitä | Ranskalaiset ja kasvisnugetit |
| Munakoisopastaa | Sämpylät/leivät |
| Keitetyt perunat ja linssipihvit+kermaviilikastike | Kasvisperunasoselaatikko (valmis) |
| Uunikasvikset ja tofu | Pinaattiletut |
| Kotitekoista pitsaa | Makaronilaatikko |
| Makaronilaatikko | Kalakeittoa |
Curry oli vegaanista linssycurrya, munakoisopastaan tuli juustoa (rakastan parmesaania), kermaviilikastikkeen tilalla olisi voinut olla joku muukin kastike. Ehkä herkkusienikastike
Pinaattiletuista en tiedä saako niitä valmiina vegaanisena, mutta sitä voisi selvittää. Pitsa kaipaa jotain juustoa, mutta voisi joskus kokeilla vegaanista juustoa. Makaronilaatikko tehdään joka tapauksessa soijasta tai mifujauhiksesta (jälkimmäinen ei vegaaninen) ja kalakeitto nyt ei ole vegaaninen. Minusta tätä listaa ei kuitenkaan olisi tarvinnut ihan hirveästi viilata, että sen olisi saanut muutettua vegaaniseksi. Se mistä pitäisi luopua on aika paljon vähemmästä kuin vielä vaikka viisi vuotta sitten puhumattakaan siitä mitä syötiin reilu kymmenen vuotta sitten.
Ja sitten toisena puolena kuitenkin minusta minun ei välttämättä tarvitsisi ruveta täysin vegaaniksi. Pystyisin hyvin ajattelemaan, että teen vegaanista ruokaa aina kun on helppo valinta tehdä kyseinen ruoka vegaanisena ja luultavasti tuo helpottuisi/helpottuu koko ajan jos siihen vaan ryhtyy. Löytyy uusia reseptejä, suu tottuu makuihin ja ehkä unohtaa vähän vanhoja. Jokainen vegaaniateria, jonka teen/syön eläinperäisten tuotteiden sijasta on kuitenkin askel parempaan. Minulle ehkä sopisi parhaiten, että pyrkisin tekemään itse pääasiassa vegaanista ruokaa ja löytämään vegaaniset vaihtoehdot noille maitotuotteille, mutta jos olen kylässä ja ruoka ei ole vegaanista niin söisin sitä silti. Ja esim. joulupöydässä voitaisiin edelleen syödä kalaa jos halutaan ja silloin tällöin muutaman kerran vuodessa jotain eläinperäistä tuotetta sisältävää ruokaa, jota oikeasti tekee mieli. Jos minulla olisi joskus mahdollisuus pitää haaveilemiani kanoja niin voisin hyvin syödä niiden munia ja mahdollisesti myös lintuja, kun tietäisin miten ne elävät ja mitä syövät. Tai voisin itse onkia tai laittaa katiskan ja syödä kalastamaani kalaa.
-> 