Lentäkää, te hölmöt

En tiedä onko aiheesta keskusteltu täällä aiemmin, mutta kysyn sitä silti. Miksi hobitit eivät lentäneet kotkilla Mordoriin tuhoamaan sormusta? Eihän Gandalfilla ollut mitään ongelmia hakiessaan Frodoa ja Samia pois Tuomiovuorelta kotkien avulla. Onko teorioita?

Siellä on ainakin jotain, mutta on tätä käsitelty muuallakin täällä foorumilla. Aloitan kaivaukset.

Myös Sormuksen Saattueen dream teamia kootessa nousi tämä puheeksi:

Eihän siinä olisi ollut mitään draaman kaarta, jos olis tosta vaan lennetty kotkien selässä Tuomiovuorelle tipauttamaan Sormus kraateriin. Olen aina ihmetellyt takaa-ajoleffoja, jossa takaa-ajettavat ajelevat ennalta-arvattavia reittejä sen sijaan että maastoutuisivat johonkin pusikkoon ja pyrkisivät metsän kautta karkuun. Mutta ei, kun auto on niin sitä on käytettävä. Onneksi Saattue ei tehnyt samoin. Siellä olisi varmaan nazgulit olleet valppaina ja raadelleet lentueen.

Ekaksi todettakoon, että Gandalf haki Frodon ja Samin kotkilla vasta kun sormus oli tuhottu ja Sauron kaatunut.

Toisekseen sain trilogian loppuun luetuksi tällä viikolla, ja shakkia paljon pelanneena en voinut olla huomaamatta yhteyttä shakin ja Sormuksen sodan välillä. (Kuten minkä tahansa sodan välillä ) Nimittäin Frodo ja Sam ovat kuin mitkä tahansa sotilaat, jotka odottavat laudalla ylennystä kuningattareiksi päästessään laudan toiselle puolen. Tässä tapauksessa Mordoriin yllättäen Sauronin totaalisesti säheltämällä sormuksen Tuomiovuoren rotkoon Klonkun avulla.

Lisäksi kirjassa mainitaan useampaan otteeseen, että Sauronilla on täys valmius ja puolustus odottaa suoraa hyökkäystä Mordoriin. Siihen päälle vielä Sauronilla oli palantírien kautta yhteys Sarumaniin ja käskynhaltija Denethoriin, jotka aivan varmasti olisivat pitäneet Sauronin entistäkin paremmin ajan tasalla moisista päähänpistoista.

Tai sitten Manwë tapansa mukaan tykkäsi vain katsella vuoreltaan tekemättä mitään. Kotkat eivät tuntuneet erityisemmin kiinnostuvan muiden touhuista paitsi silloin, kun piti olla taksikuskina, että kohtalo saataisiin käännettyä urilleen. Ainakin minulla on tämä teoria tästä.

Itse uskon, ettei Tolkien lisännyt kotkia kuin vasta kirjan lopussa siksi, että koko tarina oltaisiin saatu kerrottua. Muuten koko trilogia olisi varmaan ollut yhden kirjan kokoinen ja juuri ja juuri lastensatu. Frodo sai sormuksen, lensi Mordoriin ja tuhosi sormuksen. Ei kuulosta ihan niin jännittävältä

Minä kallistun Huskyn ja Palatírin kannalle siitä, että suora ja avoin lento Mordoriin olisi ollut liian vaarallinen, vaikka nazguleilla ei vielä tuolloin ollut lentäviä petojaan. Ne olisi varmasti voitu ottaa käyttöön koska vaan.

Lisäksi yhdistän tähän ajatuksen siitä, että kotkat eivät ehkä olisi olleet suostuvaisia moiselle retkelle. Osittain, koska ei kiinnosta ja osittain retken vaarallisuuden huomioiden.

Lisättäköön tähän vielä sekin että minä luulen varsinkin Gandalfin mieltä vähän kutkutelleen ajatuksen nimenomaan Sauronin huiputtamisesta. Onhan se nyt ihan eri juttu onnistua mehukkaasti naruttamaan toista kuin hyökätä suoraan päin ja tällainen ajatus olisi varmasti ollut Gandalfin mieleen. Eli, jos he olisivatkin pitäneet ahta vaihtoehtoa muuten tasaveroisina niin Gandalf olisi varmasti äänestänyt huiputuksen puolesta.

Tolkien otti itse kantaa kotkakysymykseen, kun muuan Forest J. Ackerman suunnitteli 50-luvun lopussa animaatioelokuvaa Herrasta ja antoi Tolkienille antamassaan ”story-linessa” kotkien touhuta aivan liikaa. Tolkien kirjoitti Ackermanille kesäkuussa 1958 pitkän kirjeen, jossa moitti kiivaasti yhtä ja toista, myös kotkien liiallista käyttöä:


EDIT: Näin jälkeenpäin ajateltuna tulee mieleeni, että Tolkienia saattoi Ackermanin liian ahkerassa kotkakortilla pelaamisessa harmittaa erityisesti se, että hän tajusi todella luoneensa hahmon, joka kykeni siihen, mihin Ackerman sitä sumeilematta käytti, ja että oli tullut antaneeksi tälle "koneelle" (= deus ex machina) itsekin useita kertoja samankaltaisia ihmepelastajan tehtäviä:

Hobitissa Sumuvuorten kotkat pelastavat Thorinin seurueen palavista puista ja tulevat myöhemmin Viiden armeijan taisteluun pelastajiksi kuin ratsuväki konsanaan.

Sormusten herrassa Gwaihir pelastaa Gandalfin ensin Orthancista ja sitten Zirakzigililtä ja tulee vasalliensa kanssa jälleen muuttamaan ratkaisevan taistelun kulun ynnä vielä tämän jälkeen nappaa hobitit varman kuoleman kynsistä Tuomiovuoren juurelta.

Ja olihan Tolkien jo tuolloin kirjoittanut Silmarillionin tarinoita, joissa Thorondor pelastaa Maedhrosin Thangorodrimilta, vie Fingolfinin ruumiin Morgothilta ja kaupan päälle raatelee tämän kasvot; kantaa Berenin ja Lúthienin turvaan Angbandin-retkeltä, vie Huorin ja Húrinin Gondoliniin ym. ym. ym.

Ackerman vain otti hahmon kyvyt käyttöön (ilmeisesti hän piti kotkista tai ainakin toivoi katsojien niihin ihastuvan), mikä olisi kuitenkin pilannut tarinan. Tolkienkin olisi voinut käyttää kotkia vielä ties mihin, mutta ei vain halunnut; hän oli itse lyönyt kotkakortin pöytään suorastaan vaarallisen usein: vielä yksikin tikki, niin kukaan ei olisi enää halunnut pelata hänen kanssaan.

Jos googlettaa "oglaf ornithology", löytää erään sarjakuvantekijän kannanoton tähän kysymykseen. Kotkien majesteettisuuden lisäksi hän nostaa esiin käytännön ongelman näiden mahtavien siivekkäiden käytölle vakituisena lentotaksipalveluna.

Palantír sanoi:

Toisekseen sain trilogian loppuun luetuksi tällä viikolla, ja shakkia paljon pelanneena en voinut olla huomaamatta yhteyttä shakin ja Sormuksen sodan välillä.

Click to expand...

Huomasit ehkä shakkivertauksen Gandalfin ja Pippinin keskustelussa "Minas Tirith" -luvussa. Englanniksi viittaus on tosin vielä selvempi kuin ainakaan vanhassa suomennoksessa.

"But the Enemy has the move, and he is about to open his full game. And pawns are likely to see as much of it as any, Peregrin son of Paladin, soldier of Gondor. Sharpen your blade!" ("The Return of the King", HarperCollins paperback vuodelta 1997, s. 743)
...
"A pawn did Gandalf say? Perhaps; but on the wrong chessboard." (ed; s. 750)

Sama suomeksi:

"Mutta vuoro on vihollisella, ja hän aikoo avata pelinsä. Ja sotilaat joutuvat tuolle laudalle siinä missä tornit ja kuninkaatkin, Peregrin Paladinin poika, Gondorin sotilas. Teroita miekkasi!"
("Kuninkaan paluu", kolminiteinen laitos vuodelta 2002, s. 26)
...
"Gandalf sanoi minua sotilaaksi. Saatan ollakin, mutta väärällä pelilaudalla." (s. 35)

Telimektar sanoi:

Huomasit ehkä shakkivertauksen Gandalfin ja Pippinin keskustelussa "Minas Tirith" -luvussa. Englanniksi viittaus on tosin vielä selvempi kuin ainakaan vanhassa suomennoksessa.

Click to expand...

Huomasin. Ei noita Gandalfin viisauksia voi olla laittamatta päähänsä. Mainittu kuvailu vaikuttaa ajatteluni taustalla väkisin ja heijastuu Samiin sekä Frodoon eniten, koska Gandalf luotti vahvasti kohtalon sanomaan Frodon kohdalla saada Sormuksen sodalle lopun.

Samalla "Sarkun" vinoilut hobiteille Konnussa siitä, että "Gandalf on käyttänyt heitä vain hyväkseen ja omaksi edukseen" saa itseni kieroutuneesti ajattelemaan: Ettei Saruman ollut kokonaan väärässä, sillä olihan hobitit sattumanvaraisia pelinappuloita koko sodan ajan. (Sarumanin manipulointi on taidokasta.) Vaikka voitossa oli tietysti kyse myös Konnun hobittien eduista.

Jätän tämän omistamani shakkilaudan tähän. (Hobitit eivät ole tosin sotilaita, mutta toimivat lähetteinä.)

Palantír sanoi:

Jätän tämän omistamani shakkilaudan tähän.

Click to expand...

Rohkenenko kysyä että käytätkö tuota lautaa ja nappulasettiä myös pelaamiseen?

Telimektar sanoi:

Rohkenenko kysyä että käytätkö tuota lautaa ja nappulasettiä myös pelaamiseen?

Click to expand...

Käytän. Aina kun kavereiden kanssa pääsee pelaan. Yks kaverini on todella taitava shakissa ja hänen kautta innostuinkin kyseisestä pelistä. Shakin pelaamistaso nousee huomattavasti, kun oppii avausteoriat ja niiden vaikutukset keskipeliin. Loppupeleissä en oo niin haka, ja se pitää meikäläisen aika sitkeästi keskiverto pelaajana. Aika ei tahdo riittää kaikkien taktisten kuvioiden opetteluun.

Off topiikkina: Jos täällä on shakinpelaajia, niin ois mukava jossain miitissä päästä pelaileen kyseisellä laudalla. Pelaan lichess.org ja chess.com nettisivuilla shakkia. Laittaa vaan yv:tä, jos on innostusta, niin eiköhän saaha pelejä aikaseks.

Kotkiin turvautuminen on mielestäni eräs pahimpia heikkouksia Sormusten herrassa, ja nimenomaan tapa, jolla ne ilmaantuvat ikäänkuin tyhjästä. Kiinnostava lähestymistapa olisi ollut tehdä kotkista yksi vapaista puhuvista kansoista, kehittää niille oma kieli, historia, yhteiskuntajärjestys, tavat ja uskomukset. Näiden avulla oltaisiin ehkä voitu selittää miksi kotkat tietyissä tilanteissa voivat tai haluavat tai eivät voi tai halua auttaa.

"Hobitin" ja "Berenin ja Luthienin tarun" tapaisissa ihmesatu- ja eläinsatupiirteitä omaavissa tarinoissa kotkat sopivat kuvioon ilman tarkempia selittelyjäkin. (Berenissä ja Luthienissa, varsinkin varhaisimmassa versiossa, on merkittävissä tehtävissä kissoja, koiria, susia, vampyyrilepakoita ja kotkia, Hobitissa hämähäkkejä, vampyyrilepakoita, susia, karhuja, rastaita, korppeja ja kotkia.)

Silmarillionista olisin jättänyt pois ainakin sen kohdan, jossa kotka pelastaa Fingolfinin ruumiin. Tarinan jylhää tyyliä olisi mielestäni entisestään
parantanut se, että Morgoth olisi aikomuksensa mukaisesti pilkkonut ruumiin ja syöttänyt susilleen. Enintään kotka olisi voinut napata Morgothin kädestä jonkin yksittäisen elimen, jota tämä olisi juuri voitonriemuisesti kohotellut, esim. pään tai irtileikatun sydämen.

Palantír sanoi:

Käytän. Aina kun kavereiden kanssa pääsee pelaan.

Click to expand...

Olin ehkä muotoillut kysymykseni huonosti. Ymmärsin, että olit pelaaja, mutta ajattelin että tuo LoTR -setti olisi saattanut olla jonkinlainen keräilykappale ja pelejä varten toisenlaiset nappulat. Minulla on ollut chess.com -tunnukset. Jos vielä muistan tunnukseni ja salasanani tai jaksan säätää uudet, niin voisimme ehkä joskus pelata sitä kautta, mutta ainakin jouluun asti olen hiukan kiireinen.

Eikö jossain Tolkien vihjaa, että Sumuvuorten suuret kotkat olisivat vähän niin kuin Manwen lähettiläitä. Toisin sanoen heidän asemansa on vähän sama kuin istarilla. Pitää silmällä kuolevaisia maita, mutta ei puuttua liikaa kuolevaisten touhuihin. Lisäksi toki kotkilla on eläimen luonto, ei haltian tai ihmisen olemus. He siis silloin tällöin puuttuvat peliin, tasapainottavat sitä, mutta eivät liikaa. Ja näin heidän osuutensa tulee ymmärrettävämmäksi.

Vohobitti on vähän sitä mieltä, että ehkä Viiden armeijan taistelussa kotkien osuus saattoikin olla ratkaiseva, sen sijaan Mustan portin edessä käydyssä taistelussa ei. Jos Frodo tai oikeammin Klonkku ei olisi onnistunut tehtävässään, niin ilmataistelu nazgulien kanssa olisi vain viivästyttänyt Sauronin voittoa. Kieltämättä helposti kotkat sitten hakivat Samin ja Frodon Mordorista, mutta ehkä ennen Sauronin loppua, se ei olisi onnistunut yhtä helposti.

Minulle on ainakin hieman jäänyt epäselväksi, että millainen tarkalleen olisi skenaario, jonka voisi tulkita helpoksi ratkaisuksi Kotkien avulla.

1. Kotka käy itse heittämässä lopulta Sormuksen
2. Kotka heittää Sormuksen Frodoineen päivineen (tai vaihtoehtoisesti uhrataan joku muu elävä olento nakattavaksi Sormuksen kanssa; Voiko kenties sormuksen sitoa eläimeen, ilman että sillä on vaikutusta kantavaan Kotkaan?)
3. Kotka vie Frodon luolan suulle ja Frodo sen kuin nakkaa Sormuksen ilman epäröintiä (helppo homma, eikö?)
4. Kotkat vievät myös Klonkun vuorelle ja Klonkun käytös ei eroa tilanteesta, jossa se on itse seurannut Sormusta
5. Jotain muuta

En ainakaan nyt äkkiseltään keksinyt tapahtumasarjaa, jonka voisi tulkita helpoksi ja varmaksi ratkaisuksi, vaikka lentävät sormusaaveet ja Sauronin puolustus jätettäisiin pois laskuistakin. Tuo ajatukseni on kylläkin siinä mielessä hataralla pohjalla, etten ole kovin tarkkaan miettinyt tuota kysymystä, että milloin jostakusta tulee Sormuksen kantaja, johon Sormus alkaa vaikuttaa/ vaikuttaakos se eläimiin? jne. Esim. Sormuksen sitominen rottaan tms ja koko hoidon heittäminen vuoren uumeniin.

Lagrangian sanoi:

Minulle on ainakin hieman jäänyt epäselväksi, että millainen tarkalleen olisi skenaario, jonka voisi tulkita helpoksi ratkaisuksi Kotkien avulla.

1. Kotka käy itse heittämässä lopulta Sormuksen
2. Kotka heittää Sormuksen Frodoineen päivineen (tai vaihtoehtoisesti uhrataan joku muu elävä olento nakattavaksi Sormuksen kanssa; Voiko kenties sormuksen sitoa eläimeen, ilman että sillä on vaikutusta kantavaan Kotkaan?)
3. Kotka vie Frodon luolan suulle ja Frodo sen kuin nakkaa Sormuksen ilman epäröintiä (helppo homma, eikö?)
4. Kotkat vievät myös Klonkun vuorelle ja Klonkun käytös ei eroa tilanteesta, jossa se on itse seurannut Sormusta
5. Jotain muuta

En ainakaan nyt äkkiseltään keksinyt tapahtumasarjaa, jonka voisi tulkita helpoksi ja varmaksi ratkaisuksi, vaikka lentävät sormusaaveet ja Sauronin puolustus jätettäisiin pois laskuistakin. Tuo ajatukseni on kylläkin siinä mielessä hataralla pohjalla, etten ole kovin tarkkaan miettinyt tuota kysymystä, että milloin jostakusta tulee Sormuksen kantaja, johon Sormus alkaa vaikuttaa/ vaikuttaakos se eläimiin? jne. Esim. Sormuksen sitominen rottaan tms ja koko hoidon heittäminen vuoren uumeniin.

Click to expand...

Hyvää pohdintaa. Tuohon viimeiseen pointtiin liittyen, Samhan kantoi Frodoa jolla oli Sormus, mutta oli jo sitä ennen ollut hetken itsekin Sormuksen kantaja. Toisaalta Sam myös antoi Sormuksen vapaaehtoisesti takaisin Frodolle, vaikka olikin "vastahakoinen luopumaan Sormuksesta". Selvästi Sormus alkoi vaikuttaa kantajaansa hyvinkin nopeasti, mutta ehkäpä välillinen kantaminen ei sitten vaikuttanut samalla tavalla - Samilla oli kuitenkin kosolti mahdollisuuksia ottaa Sormus, ja hänhän myös Tuomiovuorelle tullessa kannusti Frodoa tekemään tehtävänsä ja jäi itse ulkopuolelle vartioimaan.

Mitä tulee siihen vaikuttaako Sormus eläimiin niin mehän emme varmaksi tiedä mitä Sormukselle tapahtui niinä pitkinä vuosina kun se oli kadoksissa Anduinin pohjassa. Kalojen, kalmareiden sun muiden valtataisteluista ei ole kronikoita, maalle vesieläimet eivät jotain sammakoita, hylkeitä ja vesilintuja lukuunottamatta olisi pystyneet nousemaan, ja Sauron oli siihen aikaan heikko eikä hänellä ollut tietoa Sormuksen olinpaikasta. Tolkienin mukaan Sormus makasi joen pohjassa sen 2500 vuotta kunnes Deagol sen löysi.

Sitten vielä Sauronin silmä, eli hänen projisoimansa tahdonvoima. Sen pelkkä pyyhkäisy oli murtaa Frodon Amon Henillä, ja Sauron ei tuolloin ollut hänestä tietoinen. Pippinillekään sen kohtaaminen Palantírin kautta ei tehnyt hyvää, Gandalfin mukaan Sauron olisi voinut aivopestä hänet orjakseen ellei olisi ollut liian tohkeissaan ajatuksesta hobitista Sarumanin kynsissä.

Kotkan selässä lentävä Sormuksen viejä olisi sitä vastaan suojaton viimeistään Varjovuoret ylitettyään, ehkä jo aikaisemminkin jos Sauron saisi vakoojiltaan tiedon hänen lähestymisestään ja osaisi suunnata katseensa oikeaan suuntaan.

Säie innoitti minut kirjoittamaan lyhyttä esseistiikan luonteista fanifiktiota, vielä vähemmän kaunokirjallista kuin Vanhan metsän hyökkäys Bukinmaan raja-aitaa vastaan.