Lohikäärmeistä

fanye

Hobitti
Beregond, sekä Silmarillionissa että Keskeneräisten tarujen kirjassa on paljonkin puhetta lohikäärmeistä. Molempien lopussa on muistaakseni hakemisto, mistä hakusanalla "lohikäärme" varmasti löytyy tekstiä, mutta äkkiseltään tulee nyt mieleen "Túrin Turambar" ja "Tuorista ja Gondolinin tuhosta", joissa ainakin lohareita esiintyy.
 

Narsil

Hobitti
Beregond sanoi:
Tietäskö kukaan muista lohikäärmistä kuin Smaugista. Jos tiedätte, voisitte kertoa niistä, tai ketoa mistä voisin lukea niistä.
Kuten Fanye jo mainitsikin, Silmarillionissa niitä esiintyy useampiakin; mm. Glaurung ja Ancalagon Musta. Lisäksi on vielä lukuisia nimeltä mainitsemattomia.
 

Haltiamieli

Kontulainen
Beregond sanoi:
Tietäskö kukaan muista lohikäärmistä kuin Smaugista. Jos tiedätte, voisitte kertoa niistä, tai ketoa mistä voisin lukea niistä.
fanyen ja Narsilin jo listaamien lisäksi lyhyesti mainitaan myös Ered Mithrinin suuri Scatha-lohikäärme TSH:n liitteessä A, II Eorlin huone.

Elemmakil sanoi:
Pystyivätkö kaikki lohikäärmeet puhumaan? Ainakin Smaug ja Glaurung tähän kykenivät.
Vaikea sanoa, ainakaan meillä ei ole yhtään esimerkkiä lohikäärmeestä, joka tiedetysti ei olisi osannut puhua... Voi toki olla niinkin, että vain suurimmat ja kieroimmat hirmukäärmeistä taisivat puhua. Sekä Glaurung, lohikäärmeiden isä, että Smaug, Kolmannen Ajan lopun lohikäärmeistä hirmuisin, olivat melko tapauksia jopa lohikäärmeiksi. Heidän taitojaan ei välttämättä ole yleistettävissä kaikkiin lohikäärmeisiin, joita ilmeisesti oli ainakin Ensiajalla Beleriandin sodissa mukana suhteellisen monia yksilöitä.
 

Narsil

Hobitti
Haltiamieli sanoi:
Heidän taitojaan ei välttämättä ole yleistettävissä kaikkiin lohikäärmeisiin...
Muistaakseni monia Vihan Sodasta hengissä selvinneitä lohikäärmeitä surmattiin jopa suhteellisen helposti. En nyt suoralta kädeltä saa päähäni yksittäistapauksia, mutta niitä on kyllä mainittu joissakin kohden ainakin kirjojen liitteissä. Smaug oli näköjään huomattavasti kovempi pala.
 

Haltiamieli

Kontulainen
Narsil sanoi:
Muistaakseni monia Vihan Sodasta hengissä selvinneitä lohikäärmeitä surmattiin jopa suhteellisen helposti. En nyt suoralta kädeltä saa päähäni yksittäistapauksia, mutta niitä on kyllä mainittu joissakin kohden ainakin kirjojen liitteissä.
Niin, suhteellinen helppous on toki ehkä kyseenalainen termi, mutta kyllä niitä vähäisempiä yksilöitä onnistuttiin jokatapauksessa mitä ilmeisimmin surmaamaan ihan ilmankin kohtalon johdattelemia ihmeitä kuten Smaugin tapauksessa :p
Ainakin kääpiöiden onnistui ilmeisesti tappaa niitä ihan suhteellisen hyvin Ered Mithrinillä käymissään sodissa - toisaalta kääpiöt olivat osoittaneet kuntoisuutensa juuri lohikäärmeitä vastaan jo Beleriandin sodissa. Helpottaa varmaan lohikäärmeen nirhimistä kummasti, jos pienet tulenpurkaukset eivät käristä etenemisaikeita tuhkaksi. Tosin Dáin I:n ja poikansa surmasi salinsa ovella suuri hyykäärme, joka siis oletettavasti ei ollut tulta sylkevää sorttia, eli sillä nyt ei sitä etua muutenkaan olisi ollut.
Kääpiöiden lisäksi ainoa mainittu lohikäärmeensurmaaja liitteissä on Éothéodin Fram, joka surmasi jo edellisessä viestissäni mainitsemani Scathan. Mutta koska emme surmatyön tarkemmasta kulusta tiedä, lienee turha syyttää Framia helposta saaliista.

Yhtäkaikki tarkoitukseni ei siis suoranaisesti ollut väittääkään, että kaikki lohikäärmeet olisivat lyömättömyydessään yhtä mahtavia kuin Smaug ja Glaurung, mutta että heidän "erityistaitonsa" eivät välttämättä olleet suoranaisia lajiominaisuuksia. Toisaalta TSH:n liitteissä kyllä mainitaan Forodwaithin lohikäärmeiden kuulleen juttuja Ereborin rikkauksista... jos kuulee juttuja, se jo aikalailla viittaisi ainakin puheenymmärrykseen, ja siitä on enää lyhyt matka itse puhumiseen.
 

Narsil

Hobitti
Haltiamieli sanoi:
Tosin Dáin I:n ja poikansa surmasi salinsa ovella suuri hyykäärme, joka siis oletettavasti ei ollut tulta sylkevää sorttia, eli sillä nyt ei sitä etua muutenkaan olisi ollut.
Et viitsisi pistää sivunumeroa? Muistan tuon lukeneeni, mutten nyt muista mistä. Suomennos vain kuulostaa kovasti siltä, kuin kyseessä olisi ollut tultasyöksevän lohikäärmeen vastakohta, hyinen käärme, tulen sijasta kylmyyttä aseenaan käyttävä hirviö, ja ajattelin tarkistaa asian englanninkielisestä painoksesta.
 

Haltiamieli

Kontulainen
Narsil sanoi:
Et viitsisi pistää sivunumeroa? Muistan tuon lukeneeni, mutten nyt muista mistä. Suomennos vain kuulostaa kovasti siltä, kuin kyseessä olisi ollut tultasyöksevän lohikäärmeen vastakohta, hyinen käärme, tulen sijasta kylmyyttä aseenaan käyttävä hirviö, ja ajattelin tarkistaa asian englanninkielisestä painoksesta.
Kuninkaan paluun sivulla 465, siis vanhassa kolmiosaisessa painoksessa. Liite A, III Durinin heimo, ihan kohta heti alun jälkeen. Toisaalta voin kyllä säästää sikäli vaivaasi, että englanninkielinen alkuperäisnimi öttiäiselle on cold-drake. Ainakaan muistaakseni jostain HoME:n kätköistä löytyvien hahmotelmien mukaan tämä ei Tolkienin maailmassa tarkoittaisi kylmää/jäätä syöksevää käärmettä, vaan yksinkertaisesti sellaista lohikäärmeen tyyppiä, joka ei kykene sylkemään tulta - on vaan muuten vaan iso ja ilkiä.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Tuleepa mieleeni vielä yksi maininta tultasyöksevästä lohikäärmeestä ja sen kuolinsyystä: The Adventures of Tom Bombadil täytyy katsoa Keski-Maasta kertovaksi lähteeksi, ja sen runo numero 14 The Hoard ('Aarre') perustuu esipuheen mukaan "Rivendellin tarustoon (lore), haltioiden ja númenorilaisten, joka käsittelee Ensimmäisen Ajan lopun sankariaikoja; se näyttää sisältävän kaikuja númenorilaisesta tarinasta, joka kertoo Túrinista ja Mîm-kääpiöstä".

No, tämän runon toisessa säkeistössä kerrotaan vanhasta kääpiöstä, joka vaalii luolassaan vanhaa aarretta, kunnes paikalle saapuu nuori tultäsykösevä lohikäärme, joka polttaa kääpiön tuhkaksi ja omii aarteen.

Kolmannessa säkeistössä käärme on vanha ja sen tuli on hiipunut. Jalokivet ovat tarttuneet sen vatsaan ja se nuoleskelee kultaa ja hopeaa ja tuntee pienimmänkin sormuksen paikan mustan siipensä alla.

Paikalle saapuu nuori soturi haarniskarn renkaat kilisten, mutta käärme on jo niin kuuro, ettei edes kuule kilinää. Soturi haastaa käärmeen taisteluun ja surmaa sen, vaikka kärmeen hampaat olivat kuin veitsiä ja nahka kovaa kuin sarvi.

Tämä runo ei tosiaankaan kerro ehdottoman varmasti historiallisesta lohikäärmeen surmaamisesta, sillä runon ideana on seurata aarteen siirtymistä isännältä toiselle, ja episodit voivat hyvinkin olla kuvitteellisia ja niiden ainekset eri tarinoista koottuja (nimiäkään ei mainita), mutta onpahan se kuitenkin lohikäärmekertomus Keski-Maasta.

Eli: vaikka runossa mainittua lohikäärmettä ja sen surmannutta ritaria ei ehkä ole koskaan ollut olemassa (juuri sellaisina kuin runossa kerrotaan) ja runon ainekset on ehkä koottu useista kertomuksista, yksityiskohdissa saattaa silti olla oikeaa tietoa: lohikäärmeiden siivet saattoivat olla väriltään mustia, muidenkin kuin Smaugin tapana oli kuorruttaa vatsansa jalokivillä jne. - jos tosiaan runo on peräisin Smaugin Yksinäisen Vuoren valloitusta vanhemmilta ajoilta niin kuin esipuhe antaa ymmärtää eivätkä hobitit (vaikkapa runon muistiin merkinnyt Bilbo?) ole lisänneet siihen Smaugiin viittaavia kohtia oman lohikäärmetietoutensa pohjalta.

Tavallaan olisi hauska kuvitella Bilboa muokkaamassa vanhaa runoa ja rinnastamassa itseään kiiltävähaarniskaiseen soturiin...
 

Narsil

Hobitti
Entä kukas se tyyppi oli, joka surmasi aarretta vartioineen lohikäärmeen ja väsäsi kaulakorun sen hampaista? Oli muistaakseni joku kääpiö tai semmoinen.
 

Haltiamieli

Kontulainen
Narsil sanoi:
Entä kukas se tyyppi oli, joka surmasi aarretta vartioineen lohikäärmeen ja väsäsi kaulakorun sen hampaista? Oli muistaakseni joku kääpiö tai semmoinen.
Sepäs oli juurikin se edellisessä viestissäni mainitsemani Éothéodin Fram, joka surmasi Ered Mithrinin Scatha-käärmeen ja omi rikkaudet itselleen. Tästä suivaantuivat kääpiöt, joiden aarteita suurimmalti osin nuo Scathan helyt olivat alkuperältään, ja vaativat aarretta itselleen. Mutta Framipa ei antanut, vaan lähetti kääpiöille takaisin Scathan hampaista tehdyn kaulakorun viestin kera: "Tämänveroisia jalokiviä ette aarrekammioistanne löydä, sillä niitä on vaikea hankkia." Framin kerrotaan kuolleen kääpiöiden käsittelyssä.
 

Elegoste

Hobitti
Keski-Maan lohikäärmeet, muut lohikäärmeet

Olen tutkinut lohikäärmeitä, Keski-Maassa, kirjojen ja lehtien avulla, mutta olen myös saanut tietoja muista tyypeistä. Onko kukaan muu saanu selville mitään siitä aiheesta? Jos olet, jatka kirjoittamista. Nyt haluaisin kumminkin kertoa omista kokemuksista, sillä olen löytänyt dragonologiaa koskevia lähdeteoksia, mm. Suuri lohikäärmekirja, Draco >>Dragonologia< :


Lajit:
Näitä on monia, mutta useimmat ovat lainauksia kirjasta: esim. Huurrelohikäärme, elää pohjooisnavalla, keskipituus ja korkeus 13m ja korkeus noin 3,4-4,9m, isot etu- ja takaraajat, ja siivet.

Euroopan vihreä: Suuret siivet, etu- ja takaraajat, iso suomupinta, keskipituus- ja korkeus täysikasvuisena noin 12m ja korkeus 5m

Mammutti lohikäärme: Suuret Takaraajat, keskikokoiset siivet, eturaajat puuttuvat, keskipituus 17m, ja korkeus 6m, suurin tyyppi, joka on Ancalagon mustan lajityyppi.

Walesin punainen: Smaugin laji, punainen nahka, tummat piikit, suuri lajike jonka koko tuntematon.

Lohikäärmeiden käyttäytyminen:

Hamstraaminen:
Lohikäärmeet keräävät aarteita, kultaa ja jalokiviä, sekä muita kiiltäviä esineitä, sillä lohikäärmeillä on mahan alla heikko, pehmeä kohta, jolle he yrittävät saada suojaa. Lohikäärmeet hamstraavat kaikenlaista ja kasaavat ne isoksi aarteeksi, ja sitten jäävät sen päälle makaamaan, jolloin aarteita tarttuu niiden pehmeään mahaan ja tarjoaa suojan.

Kosiskelu:
Lajeille walesinpunainen ja eurooppalainen piikkipyrstö tulee kosiskelukausi vain noin 28 vuoden välein. Silloin ne koittavat löytää puolison ja lahjovat naaraita koruilla ja suurilla timanteilla, tehdäkseen vaikutuksen. Naaras munii 7-9 munaa ja kuumentaa niitä liekillä 4 tunnin välein, ja lisäksi hautoo niitä hännällään, sillä ne on pidettävä lämpimänä.

Kasvatus:
On vaikea ruokkia, sillä vain liha kelpaa, ja siihen opettaminen, että isäntäluolan polttaminen ei ole soveliasta käytöstä voi mennä hetki.

Tässä vähän tietoa, toivon kommentteja.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Shirriff's Best Greetings

Tuota noin, yleisen järjestyksen pitämiseksi minun täytyy esittää toivomus, että tässä tuvassa keskusteltaisiin nimenomaan Keski-Maan lohikäärmeistä; tietysti niitä voi vertailla muussakin kirjallisuudessa tavattaviin tulensyöksijöihin, mutta keskustelun lähtökohtana olisi oltava J.R.R. Tolkienin luoma maailma.

Yleisempään lohikäärmekeskusteluun sopinee ehkä Kirjasto (jos puhutaan kirjallisuudessa tavattavista lohikäärmeistä) tai ehkä jopa Kulmikas pöytä.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Katso, lohikäärme loikkaa, Túrin on pistänyt sen

Lukiessani Silmarillionista kertomusta Glaurungin viimeisistä hetkistä olen aina ollut hieman ymmälläni kun olen koettanut hahmottaa tapahtumapaikkaa ja Glaurungin ynnä sisarusten T. & N. asemaa siinä.

On siis kapea rotko, Cabed-en-Aras, jonka yli Glaurung keskiyön jälkeen heittää "päänsä ja etujalkansa" (s. 279). Silloin Turambar kiipeää Glaurungin alle ja iskee Gurthangin sen vatsaan.

Tämän jälkeen "se kohotti ruhonsa ja heittäytyi syvyyteen ja jäi makaamaan joen pohjalle kiemurrellen ja huiskien." (s. 280) Lisäksi G. ehti vielä murskata ja sytyttää ympäristönsä tuleen ennen kuin jäi makaaman.

Sitten Turambar ylittää virran ja laskee jalkansa kyljellään makaavan lohikäärmeen vatsalle. Eipä aikaakaan, kun lohikäärme on entistä enemmän henkitoreissaan ja Turambar makaa maassa sen vieressä miekkansa päällä. Níniel näkee heidät "lähellä Cabed-en-Arasin törmää" (s. 281) paikalle saapuessaan. Sitten Níniel "joutui Cabed-en-Arasin reunalle" (s. 282) ja heittäytyi virran kuohuihin.

Outoa on ollut tässä lähinnä kuvaus siitä miten Glaurung jäi <i>joen pohjalle</i> makaamaan, mutta seuraavaksi onkin jo Cabed-en-Arasin reunalla. Alkutekstiä tänään selatessani löysin viimein selityksen:

<I>But when Glaurung felt his death-pang, he screamed, and in his dreadful throe he heaved up his bulk and hurled himself <b>across the chasm</b>, and <b>there lay</b> lashing and coiling in his agony.</i>

Eli jos olen oikein ymmärtänyt, Silmarillionin sivun 280 ensimmäisen kappaleen loppu pitäisi suomentaa näin:

"Mutta kun Glaurung tunsi kuolettavan piston, huusi se, ja kauheissa tuskissaan se kohotti ruhonsa ja heittäytyi <b>rotkon toiselle puolelle</b> [tai: yli] ja jäi <b>sinne makaamaan</b> kiemurrellen ja huiskien."

Siis kuoleva Mato ei missään vaiheessa joutunut joen pohjalle, vai kuinka?
 

Karvajalka

Hobitti
Lohikäärme Smaughan esiintyi oikestaan enempi lapsille suunnatussa kirjassa eikä ainakaan minun mielestäni vaikuttanut mitenkään h i r v e ä n vaikuttavalta . Olisi ollut mielenkiintoista mikäli Tolkien olisi laittanut lohikäärmeen myös kunnianhimoisempaan TSH: an. Itse voisin kuvitella THS:sa esiintyvän lohikäärmeen persoonallisuuden hyvin samallaiseksi kuin erittäin älykkään ihmisen persoonallisuuden. Tälläisen olennon puhetta ja ajatuksia olisikin ollut todella mielenkiintoista lukea siitä kirjasta :)
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Aina hautuu joku paha Angbandissa

aragorn6 (18.11.2003) sanoi:
ja niiden kanssa tuli lohikäärmeitä jotka glaurung oli hautonut
suora lainaus silma s304
tästä varmaan selviää että lohareilla oli munia
Tämäpä pisti silmääni. Niin Silmarillionissa (suom.) tosiaan sanotaan: että Glaurung, tuo lohikäärmeiden <i>isä</i> olisi <i>hautonut</i> "monilukuiseksi ja hirvittäväksi suvuksi" paisuneen joukon lohikäärmeitä. Tiedä sitten, onko lohikäärmeiden tapana tosiaan niin, että uros hautoo munat, tästä ei liene tarkempaa tietoa, mutta alkutekstissä sanotaan vain, että <i>and with them came dragons of the brood of Glaurung</i> eli Gondoliniin hyökännyt osasto oli Glaurungin pesuetta, jälkikasvua, jälkeläisiä, tms., vaikka verbi <i>to brood</i> tarkoittaakin hautomista. Siis käsittääkseni Tolkien ei anna ymmärtää Glaurungin viettäneen aikaansa Angbandissa munia lämmitellen.

Se tosin on melko todennäköistä, että lohikäärmeet myös Tolkienin maailmassa kuoriutuivat munista. Ainakin kääpiöt, lohikäärmeiden kanssa liiankin kanssa tekemisissä ollut heimo, oli sitä mieltä. Esimerkiksi Glóin tokaisee Thorinin luo vieraisille tulleelle Gandalfille näin: "...ei mokoma [Bilbo] uskalla mennä edes vastakuoriutuneen lohikäärmeenpoikasen vainuetäisyydelle!" (KTK 454).

Vaan saattaa näiden viehkojen otusten perhe-elämästä olla vielä jossakin enempikin tietoja. Ken sitten kaivaakaan niitä esille.
 

Korppis

Hobitti
Lisäänpä soppaan omia pohdintojani:

Lohikäärmeiden synnystä
Kuten edellä on todettu Morgothin kerrotaan luoneen lohikäärmeiden rodun. Ilmeisestikin hänen varhaisiin luomuksiinsa kuului Glaurung, lohikäärmeiden isä, sekä oletettavasti vähintäänkin yksi 'prototyyppikappale'; Glaurung tuskin "isukkina" oli kykenevä munimaan vaikka olisikin hoitanut hautomispuolen :)

Silmarillonin perusteella tiedämme kuitenkin ettei Morgothilla ollut kykyä luoda itse elämää, hän kykeni ainoastaan turmelemaan olemassa olevaa. Näin ollen morgothin luomuksista kaikki ovat 'lähtöisin' Illuvatarin lapsista joita Morgoth on ainoastaan 'jalostanut' omiin tarkoituksiinsa. Yksi Morgothin suosimista metodeista tuntuu olleen erilaisten henkien sitominen maalliseen ruumiiseen... Näitä tapauksia tunnetaan ainakin Balrogit (fyysiseen ruumiiseen sidottuja Maia -henkiä), Ihmissudet ja vampyyrit (susien / lepakoiden ruumiisiin sidottuja pahoja henkiä) ja yksittäinen viittaus myös lohikäärmeiden suuntaan (Glaurungin ruumiissa asuva henki; tosin kyseinen kohtaus ainoa tämäntapainen viite lohikäärmeiden suuntaan ja on huomattavastui "proosallisempi" kuin Tolkienin "tieteellisemmät" pohdiskelut Keski-Maan luonteesta. Muissa yhteyksissä tolkien kertoo Morgothin ainoastaan kasvattaneen lohikäärmeet mutta ei erikseen mainitse hänen sitoneen niiden ruumiiseen henkiä.

Pohdittaessa sitä tarkoitetaanko kaikissa näissä tapauksissa nimenomaan Maiaria, mielestäni tälle olettamukselle ei ole perusteita. Kuten edellä on todettu, Balrogit olivat Tolkienin kertomuksissa voimaltaan aivan omaa luokkaansa... Hirviöitä jotka kykenivät ajamaan pakoon (vaikkakin ylivoiman turvin) jopa mahtavan Ungiolantin joka Vardan lähteet tyhjennettyään oli kasvanut niin voimakkaaksi että jopa Morgoth itse pelkäsi tätä. Ainoat Barogin surmaamiseen kykenevät olivat Gandalf (itsekin Maia) ja esiaikojen mahtavat haltiasankarit, ja nämäkin menettivät yleensä itse henkensä (tai Gandalfin tapauksessa alkuperäisen ruumiinsa) yhteenotossa.

Lohikäärme, jopa suurimmat ja mahtavimmat niistä kuten Glaurung ja Smaug, on silti mahdollista surmata ja selvitä kohtaamisesta itse hengissä... moniin nimen omaan henkiolennoiksi (kuten ihmissudet) mainittuihin olentoihin verrattuna löhikäärmeet ovat edelleen suunnattoman voimakkaita. Väittäisin että esim. lauman ihmissusia päihittäneellä Huanilla olisi iskenyt hätä tassuun jos vastassa olisikin ollut lauma lohikäärmeitä :D Näin ollen katsoisin että useimmat morgothin käyttämistä 'vähäisemmistä' hengistä olisivat olleet jotain-muuta-kuin-maiar.

Miten Morgoth sitten loi lohikäärmeet? Kuten moneen kertaan on todettu hän ei kyennyt luomaan itse elämää, sen sijaan hän korruptoimalla ja jalostaen loi uudentyyppisiä olentoja olemassaolevista. Lohikäärmeiden osalta kyseessä on varmankin ollut jonkintyyppiset liskot tai käärmeet joita on vuosien myötä sukupolvi toisensa jälkeen jalostettu entistä suuremmiksi, voimakkaammiksi ja älykkäämmiksi. (Pahan henkiolennon sitominen ruumiiseen jossain kehityssukupolvessa on valinnainen lisä). Glaurungia voitaneen pitää tämän jalostusketjun 'huippuna', ei suinkaan ensimmäisenä lajiaan (yksinkös mokoma olisi tuottanut jälkeläisiä) vaan jalostuksen "päätepisteenä" (ennen Morgothin myöhempää ajatusta päivittää versio 1,1 lentokyvyllä), vaiheena jossa Morgoth ajatteli "Jees, jotain tuollaista minulla oli silloin aloittaessani mielessä".
 

Curumo

Hobitti
Nyt olis kyllä hiukan kysyttävää Glaurungista;
Muistaakseni jossain Silmarillionin kohdassa sanottiin Glaurungin luikertelevan vatsallaan elikkä oliko niin että Glaurung oli noormaalin käärmeen näköinen paitsi kultainen, huomattavasti isompi ja syöksi tulta.
Ja muistaakseni jossain sanottiin että sillä (/hänellä) oli seitsemä kieltä... :urg:

En kyllä ole ollenkaan varma näistä jutuista.
 

Círdan

Kontulainen
Vastuuhenkilö
Suomen Tolkien-seura
Curumo sanoi:
Muistaakseni jossain Silmarillionin kohdassa sanottiin Glaurungin luikertelevan vatsallaan elikkä oliko niin että Glaurung oli noormaalin käärmeen näköinen paitsi kultainen, huomattavasti isompi ja syöksi tulta.
Ja muistaakseni jossain sanottiin että sillä (/hänellä) oli seitsemä kieltä... :urg:
Ei, kyllä Glaurung ihan normaali lohikäärme oli. Se oli kait opetellut nostamaan jalkansa kylkiin ja luikertelemaan kuin käärme [22].. Väri oli kultainen, se on varmaa.

Kyllä, Glaurungilla oli seitsemän kieltä, siitä olen 99,9 % varma. Joku korjatkoon jos näissä tiedoissa on jotain vikaa. :grin:
 

nerdanel

Hobitti
Vaan minäpä nostan uuden kissan pöydälle..tai siis nostan vanhan kissan uudelle pöydälle :grin: . Entäpä jos analysoitaisiin lohikäärmeitä kieliopin puitteissa? Ja kun Tolkienin lohikäärmeet ovat kyseessä niin tietysti sindarin ja quenyan kantasanoja käyttäen.

Alkukielen (siis englannin ) Silma tietää kertoa sanaelementeissään quenyan lohikäärmettä tarkoittavasta sanasta, että

ur- ´heat´, ´be hot´ in Urulóki
lok- ´bend´, ´loop´in Urulóki (Quenya (h)lókë ´snake, serpent´, Sindarin lhûg)

Pelkästään tältä sana- ja kielipohjalta väittäisin, että lohikäärmeet olivat balrogien tavoin tulielementin maiaria.
 
Ylös