*erittäin syvä kumarrus*
Kiitos teille kaikille loistavasta ropesta. Kun avasin sen postin, jossa kerrottiin minun olevan muukalainen, olin kyllä varsin ällistynyt. Olin varma, että minulla ei mitään suurempaa roolia ole. Täytyy kyllä sanoa, että oli äärimmäisen vaikeaa parin päivän pelin jälkeen todeta, että hahmo jota olen pelannut on kuollut ja rotta järsii hänen luitaan. Piti siis pelata kahta hahmoa: naista joka oli jo kuollut ja muukalaista joka esitti olevansa hän. Selvitäkseni tästä aloin pohtia muukalaisen (Lenin, niin kuin häntä nimitin) taustaa ja saatte varmaankin kohtapuoliin nauttia (tai kärsiä) vielä yhdestä hahmokuvauksesta.
Olen otettu siitä, että hahmoani oli mielenkiintoista seurata. Hänhän ei ollut ollenkaan samalla tasolla mielenkiintoinen kuin Ereinion tai Hatha. Ja minkä virheen mekaanikkoparka teki? Yritti pelastaa kaverinsa, sen hän teki. Peli olisi ollut toisenlainen, jos Lilli olisi ehtinyt äänestää, samoin jos muukalainen olisi äänestänyt lasta vastaan. Mutta en kadu mitään. Paitsi, hmm, pyydän anteeksi Lilithiltä heikkouttani sen erään päätöksen kanssa. Mutta kuten allekirjoitukseni sanoo (sitten kun muutan sen)...
Niin, erityiskiitos vielä muukalaistovereilleni. Oli ilo murhata kanssanne.
Ja syvä kumarrus Haltille monitasoisesta pelistä. Jos hahmoni kuolemaan olisin yhden asian lisää saanut toivoa (ja uskokaa pois, minä toivoin paljon ja sain mitä toivoin), niin se olisi ollut Haltin järkyttynyt ilme (ja jälkeenpäin tapahtuva romahdus). Mutta revin kyllä kaiken irti Haltin murhaamisestakin. Mikä petos, todellakin. Olen erityisen ylpeä siitä.
Toinen asia, josta olen erityisen ylpeä, on Ereinionin kuolintapa. Syyttäkää minua painajaisistanne.
Muukalaisuus on aika samanlaista kuin kaikkien muidenkin pelielo. Aivan oikeasti meinasin epäillä ties ketä muukalaisiksi, vaikka tiesin kyllä, että viattomiahan ovat. Plussana on tietysti se, ettei ole yksin, ja saa tappaa toisia. Iso miinus ovat sanat "Yö, ei ketään."
Hui kauhistus kun kirjoitan pitkään. Patoutumia? (Patoutumista puheen ollen, väki koulun kirjastossa vähän hämmentyi, kun käsiäni innostuneena hieroen hehkutin kaverille, että kuolin juuri)