Mieleen jääneet repliikit TSH-elokuvissa

Olen minä tuon huomannut, muttei se erityisesti naurattanut, korkeintaankin hymähdin.

Joku on tämän aiemmin jo maininnutkin, mutta nyt huomasin tämän repliikin kauneuden itsekin: "End? No, the journey doesn't end here. Death is just another path... One that we all must take. The grey rain-curtain of this world rolls back, and all change to silver glass... White shores... and beyond. The far green country under a swift sunrise..." Jätin Pippinin replat välistä, koska en muistanut niitä.

Gandalfista on saatu todellakin jumalaolennon näköinen. Hänen silmiensä pilke, unelmoiva ilme ja upea näyttelijätyönsä. Kyllä täytyy sanoa, että roolivalinta on osunut kohdalleen. Kukaan muu ei olisi pystynyt noin hyvään suoritukseen Gandalfin roolissa. Mutta ei tämä repliikki minusta olisi sopinut leffan Gandalf Harmaalle.

Taas näitä väsyneenä lähetettyjä sekavia viestejä...

Herugrim sanoi:

"End? No, the journey doesn't end here. Death is just another path... One that we all must take. The grey rain-curtain of this world rolls back, and all change to silver glass... White shores... and beyond. The far green country under a swift sunrise..." Jätin Pippinin replat välistä, koska en muistanut niitä.

- - - Mutta ei tämä repliikki minusta olisi sopinut leffan Gandalf Harmaalle.

Click to expand...

Ei myöskään kirjan Gandalfille, koska repliikin loppuosa on otettu TSH:n luvusta Harmaat Satamat, jossa kuvataan Frodon saapumista Amaniin: And then it seemed to him that as in his dream in the house of Bombadil, the grey rain-curtain turned all to silver glass and was rolled back, and he beheld white shores and beyond them a far green country under a swift sunrise.

Mutta mistä mahtaa olla peräisin tuo alkuosa: "End? No, the journey doesn't end here. Death is just another path... One that we all must take." Tuskin TSH:sta ainakaan kovin suoraan. Minulle tulevat mieleen vain Samin Cirith Ungolissa laulaman laulun sanat: Though here at journey's end I lie / in darkness buried deep...

"Kuten kaikki tässä ajassa elävät mutta se ei ole heidän päätettävissään, me voimme päättää vain mitä teemme sillä ajalla joka meille annetaan" (Jotenkin noin se meni mutta en nyt ihan tarkkaan muista)

Tik, minulla ei ole osoittaa tietyllä minuuttimäärällä lausuttua lainausta luuloni tueksi, mutta olen aina olettanut, että tuossa Gandalfin ylimääräisessä lausunnossa on samoja kaikuja siitä kuuluisasta Oikeasta Elämästä kuten Into The West-kappaleessakin. Molemmissa näkyy mielestäni käsikirjoittajatiimin oma kuolemakokemusten käsittely, erityisesti kai nuorena poisnukkuneen <a href="http://cameronduncan.com/">Cameron Duncan</a>in tapauksen kautta koettuna. Ja eipähän tuo lause nyt kuitenkaan niiin kauaksi kaanonista poikkea, että minä ainakaan jaksaisin heittäytyä moraalipoliiksi ja kysellä, että onko oman ideologian ymppääminen tämän klassikkotason leffaan oikein (jos siitä edes on kyse).

Death - another path

Joo, ei siinä mitään. Lausehan on kerrassaan hieno enkä olisi missään nimessä ottamassa sitä pois elokuvasta. Sopii paikkaansa.

Itse asiassa nuo repliikkien siirtelyt henkilöltä (tai tässä tapauksessa kertojalta) toiselle ovat minusta yleensä hauskoja yksityiskohtia, esim. Galadrielin alkupimeydessä siteeraamat Puuparran sanat. Tehköön ohjaaja hahmoilleen mitä tykkää, kunhan ei vääristele liikaa hahmojensa olemusta (ilahduttavan harvoin nähty Jacksonilla) tai trivialisoi ympäristöä (vielä harvinaisempaa). Puhtoisen Faramirin synkentäminen oli jo siinä rajalla. Mutta jos Howe olisi mennyt sekaisin ja Jackson ostanut hänen hulluutensa ja pojat olisivat yhteistuumin istuttaneet emuja (oltiinhan U-Seelannissa) Keski-Maahan kummallisten joulukuusien keskelle, niin johan olisi oxfordilaisella hautausmaallakin alkanut mullat pölistä (Edith: "Ronnie, sinä olet kuollut! Ei tuollainen kääntelehtiminen ole mistään kotoisin.")

EDIT: Itse asiassa tuo lause (Death is...) on niin hieno, että haluaisin oikeasti selvittää, onko se lainaus jostakin vai filmitiimin itsensä keksimä. Valitettavasti googlaaminen tuottaa tulokseksi vain leegion leffasitaatteja. Lähimmäs aforismin juuria pääsin tässä Tracy Douglasin mielenkiintoisessa kirjoituksessa. Näin sanoo hän:

Tracy Douglas sanoi:

The most philosophic moment of the film comes when Gandalf discusses death with Pippin.

"Death is just another path," he tells Pippin. It is a sentiment that harkens back to Peter Pan when Peter says "To die would be a great adventure."

It is a sentiment voiced in Harry Potter and the Sorcerer's Stone when Dumbledore tells Harry that "To the well organized mind, death is but the next great adventure." Fantasy movies seem to be more open to the concept of death than others.

Click to expand...

Niinpä joo. Mutta ei vielä olla lähteestä perillä, välttämättä. Ehkä tässä viitataan peitellysti myös Bilbon ruminointeihin siitä, miten vaarallista on astua ulos ovestaan ja antautua tien vietäväksi.

[offia]
Näin ihan mutuna mietin, että josko tuo kuolemapolkujuttu voisi olla jotenkin jostain itämaisesta filosofiasta tai uskonnosta peräisin. Buddhalaisuudessa ainakin on joitain polkuja, mutta niitä vissiin käytetään johonkin kärsimyksestä vapautumiseen tai jotain sinne päin. Pikaisella kuukeloinnilla en tosin minäkään löytänyt mitään muuta kuin Gandalfia tai sitten aika ympäripyöreitä juttuja Buddhasta, Krishnasta, Yamasta, jin jangista ja sen sellaisista.
[/offia]

Vielä tuli mieleeni yksi samankaltainen teema: Veljeni Leijonamieli. Vaan olisiko tuolla Uudessa-Seelannissa Lindgreniä luettu?

Nyt menee metsään niin jotta rytisee. Uskallan väittää 99,9% varmuudella, ettei tuota lausetta möläytä Skorpan eller Jonatan.

Tuo 0,1 % varaus tulee siitä, että luen Lindgrenini ruotsiksi. Jos jokin kohta on englanniksi käännettäessä pistetty kääntäjän vapauden villiin myllyyn voi tuollaisen lauseen ehkä polkaistakin alusta, jossa Jonatan talar med Skorpan om Nangiala.

Käsittääkseni Tik ei meinannutkaan että Veljeni Leijonanmielessä olisi mitään lainausta TSH:sta tai vice versa (kumpi on vanhempi?). Vain yhtäläinen ajatus ettei kuolema ole päätepiste vaan matka, matkan alku tai sen osa. Hui kuinka tekee mieli ryhtyä offaamaan! Täytyy häippäistä kiireenvilkaa....

Vaikka sanon että minua häiritsee aina kun Gandalf sanoo Pippinille tuon replan. Kuinka niin ''meidän''? Daaa, hän on maia, ei hänelle ole olemassa samanlaista kuolemaa kuin Pippinille, eikä hän joudu tuntemaan samanlaista pelkoa. Eikä hän mene ''kuoltuaan'' samaan paikkaan kuin Pip, joka joutuu ensin tuomiolleni ja sitten laivaan ja seilaamaan kohti tuntematonta päänmäärää. Tietenkään Gandalf ei halua kuolla edes sitä ''kuolemaa'' minkä maia tai haltia kokee, ruumistaan kivuliaasti erotetuksi tuleminen ja blah blah, mutta silti.... Pippiniä odottaa ihmisten tuntematon kohtalo.

No ooke, myönnytys: Piphän ei tiedä näistä asioista varmaan yhtään mitään, eikä hänellä ole varmaan harmainta aavistusta metafysiikasta tai kuolemanjälkeisestä elämästä a la Tolkien. Hetki juuri ennen tuota pelättyä tapahtumaa ei varmastikaan ole oikea aika alkaa valistaa velhon helmoissa pyörivää tukintolvanaa, joten kaipati Gandalf vain halusi lohduttaa Pippinä tekemällä heistä veroiset tai jotain. Mutta se on silti vain niin väärin ja Gandalf suorastaan huijaa pikkuista ja

En minä sitä meinannutkaan, mutta oli pakko saada päteä. Toisaalta kyllä minusta koko jellonanmieli on aika kaukaa haettu tähän yhteyteen (en ole koskaan mieltänyt kyseistä opusta miksikään kuolemanpoluksi näin karkeasti sanottuna). Leijonanmielessä kyse on mnusta enemmänkin toivosta ja lähimmäisen rakkaudesta, enkä koe niiden liittyvän tarun filmatisointiin tahi Gandalfin repliikkeihin mitenkään.

Jeps. Lopetetaan offailu? :wink: Tarvitsen vielä kupin kofeiinia ennen yliopistolle lähtöä.

(Piilotettuna lainauksia eli spoilereita Astrid Lindgrenin teoksesta <i>Veljeni Leijonamieli</i>)

targuin sanoi:

Toisaalta kyllä minusta koko jellonanmieli on aika kaukaa haettu tähän yhteyteen (en ole koskaan mieltänyt kyseistä opusta miksikään kuolemanpoluksi näin karkeasti sanottuna).

Click to expand...

[url=http://www.astridlindgren.se/index_1024.htm]Astrid Lindgren i ett intervju (alasivu 'Bröderna Lejonhjärta' sanoi:

...men så var jag uppe i Värmland nyåret 1970 tror jag väl att det var, och åkte på den här lilla banan som går utmed Fryken och det var tidigt en vintermorgon. Och himlen hade de underbaraste färger, det var en sån underbar morgon och så vackert så det var inte jordiskt. Och då tänkte jag att dom var nog inte på jorden...

Så då tog dom ett skutt upp till Nangijala med en enda gång!

Click to expand...

[hide]- Tiedätkö sinä että minä kuolen, minä sanoin ja itkin.

Joonatan mietti hetken. Kenties hän ei vastannut kysymykseen kovin mielellään, mutta loppujen lopuksi hän sanoi:

- Kyllä minä sen tiedän.

Silloin minä rupesin itkemään vielä kovemmin.

- Mitä varten niin kamalia asioita saa tapahtua, minä kysyin. - Mitä varten saa tapahtua semmoista, että toisten on pakko kuolla, ennen kuin ovat täyttäneet edes kymmenen vuotta?

- Kuule Korppu, minä en usko että se on kamalaa, Joonatan sanoi. - Minusta tuntuu, että sinulla tulee olemaan ihanaa.

- Vai ihanaa, minä sanoin. - Onko muka ihanaa maata kuolleena maan alla!

- Äs, sanoi Joonatan. - Maan alle sinusta joutuu vain joku semmoinen kuori. Sinä itse lennät jonnekin ihan muualle.[/hide]
* * *
[hide]- Hahaha, voimme hypätä suoraa päätä Nangilimaan, minä sanoin ja nauroin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

- Niin voimme, Joonatan sanoi. - Ja heti kun kosketamme maata, näemme myös Omenalaaksoon vievän polun suoraan edessämme. Ja Rimma ja Fjalar seisovat jo siellä meitä odottelemassa. Meidän ei tarvitse muuta kuin nousta satulaan ja lähteä matkaan.[/hide]
* * *

Jotain tällaista minä tarkoitin, kun puhuin samasta teemasta. En oikeasti usko, että Rotkissa mukailtaisiin Lindgreniä, mutta siitä huolimatta tässä kohtauksessa, eli Gandalfin ilmaisemassa ajatuksessa kuoleman olemuksesta sekä hänen ja Pippinin suhteessa on jotakin samaa kuin Joonatanin yhtä lailla pelokkaalle pikkuotukselle lausumissa lohdutuksen sanoissa.

Joonatan ja Gandalf <i>tietävät</i> enemmän, he ovat täysin varmoja siitä, että se, mitä kaikki pelkäävät ja pitävät jonakin lopullisena ja kauheana, on vain portti uusiin seikkailuihin, uuteen maailmaan - oli sen nimi sitten Aman tai Nangijala.

Mutta niin kuin Nienna sanoi, Pippinin tapauksessa määränpää oli jokin muu kuin Aman. En silti syyttäisi movie-Gandalfia teuraaksi vietävän hobitin lohduttelusta vastoin parempaa tietoaan, vaan elokuvan tekijöitä, jotka eivät ottaneet huomioon Ihmisten Kohtaloa ja yksinkertaistivat Tolkienin universumin lakeja.

PS. Bröderna Lejonhjärta on peräisin vuodelta 1973.

PPS. Vielä yksi mielenkiintoinen sitaatti eräästä Astrid Lindgrenin haastattelusta:

Astrid Lindgren berättar i en intervju i Expressen om ett seminarium på Ericastiftelsen. En ung psykolog menade där att han aldrig skulle kunna läsa slutraderna i Bröderna Lejonhjärta för något barn, eftersom det var så hemskt att bröderna skulle behöva dö två gånger:

"Då sa jag: 'Du förstår, att ju flera gånger du dör, dess vanare blir du.' Men han kunde inte finna någon tröst i detta.
När jag kom hem efter det mötet ringde tjejen som spelar lilla Ida i Katthult i Emilfilmerna och sa:
'Jag har just läst Bröderna Lejonhjärta och tack för att du gjorde ett så lyckligt slut.'
Så kan barn uppleva det."

Click to expand...

(sama linkkiosoite kuin edellisessä, alasivu "Om Astrid Lindgren", siirry aikajanalla vuoteen 1970.)

Tuttu haastattelu ja hyvin tuttu teksti (minulla on sama versio omassa hyllyssäni). Ja silti: Ymmärrän kyllä sen, että Leijonanmielessä on kuolema koko ajan läsnä, mutta siihen suhtaudutaan vain siirtymänä. Silti minun ajattelumaailmassani Gandalfin ja Pippinin keskustelua sekä Jonatanin ja Korpun keskustelut ovat...erilaisia. Niiden ympärillä on erilainen maailma, erilainen konteksti. Jos tämäkin unohdetaan koen yhä Leijonanmielessä kantavana teemana olevan toivon ja toisaalta lähimmäisen rakkauden.

Toki kuolemakin on läsnä. Kuitenkin Leijonanmielessä kuolema on enemmänkin vapautus vallitsevasta pahasta kuin välttämätön paha. Pippin kuitenkin haluaa aidosti pysyä siellä, missä on: hänen ystävänsä ovat (luultavasti) edelleen tuossa maailmassa, hänen kotinsa on siellä, hän on terve, hänellä on syytä elää ja olla. Hän ei tahdo kuolla, eikä näe sitä minään "parempana" vaihtoehtona. Jonatanhan nimenomaan selittää Korpulle, että hänen olemisensa paranee kuoleman jälkeen Nangialassa, Korppu ei olisi enää sidottu keittiön laverille yskimään.

Lohdutusta on toki molemmissa, mutta sen syy on niin erilainen. Molemmat pelkäävät kuolemaa, suurta tuntematonta. Molemmille paljastetaan, ettei kaikki olekaan tässä ja nyt. Silti Pippinin kohdalla kyse on enemmänkin siitä, että häneen valetaan rohkeutta ja toivoa, joka on mennyt. Korpulle, joka todennäköisesti on hyvin pettynyt elämäänsä, annetaan aidosti toinen mahdollisuus, hänelle avataan verho sellaiseen, joka tekee mielekkääksi olemisen.

En tiedä olenko tässä lainkaan selkeä; koetin tiivistää ajatusteni juoksua jotenkin. Kaiken kaikkiaan myönnän kyllä samankaltaisuuden olemassa olon, mutta jos rikotaan kuori ja katsotaan sen alle en enää näekään sitä niin selkeänä. Reaalimaailmassahan lohtua voi saada hyvin monistakin lähteistä. Taatusti myös Leijonanmielestä. En vain ole koskaan ymmärtänyt, miksi kuolemaa korostetaan niin vahvasti tuosta kirjasta puhuttaessa. Se ei ole koskaan näyttäytynyt niin minulle, vaikka Lindgren itsekin on puhunut useissa eri lähteissäkin kuolemasta tämän kirjansa kohdalla.

Toki tässä on mukana se tosiasia, että jokainen lukee kirjoja omasta näkövinkkelistään ja tulkitsee niitä omista lähtökohdistaan. Mitään absoluuttista totuutta ei tässä(kään) ole olemassa. Nyt kuitenkin taidetaan mennä jo niin kaukana alkuperäisesti pikku heitosta, että voisin olla valmis siirtymään kirjaston puolelle.

Tämä jäi mieleen kuin paistinpannulla päähän lyötynä:

Galadriel: "Instead of the Dark Lord you would have a queen! Not dark but beautifull and therrible as the dawn! Treacherous as the sea! Stronger than the foundations of the earth! All shall love me and despair!" (En muuten osaa kirjoittaa joitain sanoja, please älkää välittäkö virheistä)

Ja myös tämä jäi mieleen:

Gandalf (pitkässä versiossa): "Ash nazg durbatulûk, ash nazg gimbatul, ash nazg thrakatulûk, agh burzum-ishi krimpatul!"

Tuo kohtaus on tehty erittäin hyvin ja se on juuri niin mystinen (+pelottava) kuin kirjassakin (ehkä vähän enemmänkin! )

They have a cave troll



Sille on kaverin kanssa naurettu monet kerrat. Boromirin ääni on semmonen että tämähän se tästä vielä puuttui

Sam paukuttelee örkkejä paistin pannulla Moriassa, ja sitten toteaa itselleen:''Tämähän alkaa sujua.''

Tietysti nuo Gimlin jutut. Varsinkin kun Gimli väittää, että kääpiöt eivät tarvitse lepoa, ja kun mennään örkkijahtiin, ensimmäisenä Gimli väsyy.

Kohta missä Klonkku puhelee lammen peilikuvansa kanssa, saa vedet silmiin. Varsinkin tää:
''Sitten se heittää niiden vaatteet ja mitä sitten?'' ''Me otetaan se minulle!!'' ''Meille...'' ''Niin, niin meille.''

Suunnilleen noin se meni. Ja muutenkin ne Klonkun pahemman puolen ilmeet, kun hyvä puoli ei tajua joitakin asioita.

Ai niin ja "they have a cave troll" oli myös tosi hyva!

Ainakin silloin - kun katsoin ensimmäistä kertaa Sormusten Ritarit - oli tuommoiset kommentit mukavaa helpotusta siihen epäselvyyden tulvaan, jonka LotRin juoni ensimmäisellä kerralla aiheutti.

Miriel sanoi:

They have a cave troll



Sille on kaverin kanssa naurettu monet kerrat. Boromirin ääni on semmonen että tämähän se tästä vielä puuttui

Click to expand...

Joko minä muistan aivan metsikköön, tai sitten olen oikeassa, jos väitän, että Legolas sen sanoi. Taitaa mennä pilkun viilauksen puolelle, mutta nyt asia jäi kaihertamaan, kun en asiasta ole varma. Sen tosin muistan, että äänensävy oli juuri tuollainen: sehän siitä enää puuttui.

Kyllä se on Boromir. Legsie ei tuossa kohtauksessa pahemmin pukahtele. Asian voi tarkistaa vaikka <a href="http://www.stupidring.com/fotrscript/">täältä</a> jos leffaa ei ole juuri nyt saatavilla.

>>Minä vien sen<<
Tukintolvana! Heittäydy itse kaivoon niin pääsemme typeryyksistäsi <--luin juuri ko. kohdan kirjasta muuten muista kuinka se siinä oli

Mitä asiaa haltialla, kääpiöllä ja ihmisellä on Riddermarkiin? Puhukaa! (jasiitäeteenpäin)

"Elävä mies ei minua tapa" "MInä en ole mies". Kirjassa kohta ei jäänyt erityisesti mieleen.
plus Aragornin puhe kuninkaan paluun lopussa, länsi voittaa etc. tuli vähän bush mieleen.
ja monia muita.

Nerwen sanoi:

Kyllä se on Boromir.

Click to expand...

Aaargh, niinhän se olikin. Tarkistin asian ensin kavereilta ja sitten katsoin sen vielä itsekin, kun olin kipeä ja pois koulusta. Anteeksi Boromir, että vein replasi haltialle.