Mikä vuosikymmen/vuosisata/aikakausi on mieleesi?

Minä kyllä epäilen, että kukaan täällä ei oikeasti viihtyisi hetkeäkään ihannoidulla keskiajalla. Ainakaan yksikään naispuolinen henkilö.

Ja miksi ihmeessä kukaan haluaisi heiluttaa miekkaa ja taistella? Jos kovasti tahtoo ihmisiä tappamaan, niin sitä voi tehdä ihan yhtälailla tässäkin ajassa - jopa miekalla, jos niin kovasti tahtoo.

Minä olen kovin kiintynyt nykyaikaiseen lääketieteeseen sekä tähän tasa-arvon ripaukseen, jota olemme hiljalleen saavuttamassa, enkä mitenkään unelmoi vaihtavani näitä tauteihin, aikaiseen kuolemaan ja itsemääräämisoikeuteni menettämiseen.

Ainoa mitä voisi ehkä harkita, olisi joku mukava pieni heimo jossain päin Etelä-Amerikkaa, sellainen jossa harjoitettaisiin hyvin toimivaa shamanismia - Etelä-Amerikassa sentään on maailman mantereista eniten erilailla tajunnantilaan vaikuttavia kasveja, joten siellä shamanismi on pisimpään pysynyt aitona ja toimivana, ja on sitä osittain vieläkin. Tällaisella paikassa voisi olla hyvät edellytykset siihen, mitä me ehkä kutsuisimme tietämättömyyttämme taikuudeksi tai yliluonnolliseksi.

Antiikin Kreikkaa en kyllä menisi kutsumaan tasa-arvoiseksi sitten niin millään. Orja, nainen, lapsi ja eläimet ovat vapaan miehen omaisuutta, yritä nyt sitten siitä repiä jotain tasa-arvoa. Kivahan siellä varmaan olisi vapaana miehenä keksiä hienoja filosofisia teorioita jotka puolustavat vallitsevaa epätasa-arvoa, mutta näin naisena en kyllä toivoisi moiseen paikkaan joutuvani. Ja mies en missään nimessä haluaisi olla, en nyt ja tässä ajassa enkä milloinkaan missään muussakaan ajassa (toki jos jälleensyntymään uskotaan, niin olen hyvinkin oletettavasti ollut joskus mies jossain menneessä ajassa :roll: )

Olisin halunnut olla 13-vuotias vuonna 1982. Olisin elänyt teini-ikäni pahimman kasarin keskellä! Paras musiikki on tehty 80-luvun lopusta vuoteen 1996, jolloin olisin juuri sopivasti parikymppinen.

Vartuttuani häpeäisin teinityyliäni, joka näkyisi joka ikisessä valokuvassa kaameina kampauksina ja outoina vaateviritelminä. Olisin ollut luultavasti punkkari tai vastaava elämäntapa-aktivisti, joka tajusi olevansa avainasemassa maailman pelastamisessa.

Ei, en ole katsonut liikaa 80's Showta. Paras musiikki vaan tehtiin silloin, kun olin liian pieni ymmärtämään sitä (vuosimalli 1984).

Lyhyesti ja ytimekkäästi: joku aikakausi ennen 1900-lukua. Syy: inhoa nykyhetkeä sen maailman raiskauksen takia!

Minua nyt jostain syystä on aina tuo keskiaika kiehtonut, keskiaikainen Eurooppa... ah. Tosin silloinhan nyt tosiaan oli tuo naisen osa hankalahko - niinkuin melkein kaikissa aikakausissa, eli en ala pelkkää keskiaikaa syyttämään - ja noita tauteja tosiaan riitti ("no, mitä nyt tuo rutto tappoi koko naapurikylän viime vuonna, mutta muuten ollaan pärjäilty" jne.), vaikka onhan näitä nykyäänkin. Minuun on tarttunut tuosta Näkijän tarusta sen verran vaikutteita, että joku salamurhaajan ammatti olisi ihana - vaikka en nyt tuosta ihmisten tappamisesta niin tiedä. Tai mahdollisesti joku prinsessa... joka ei sitten saisi päättää, kenen kanssa menee naimisiin ja muuta kivaa... Noh, elämä on kovaa, elipä millä tahansa aikakaudella. "Life is hard, but so am I!"

Pompeijin kylpyläkaupunki, kymmenisen vuotta ennen Vesuviuksen purkausta, joka tuhosi koko kaupungin, eli noin vuonna 70 jKr (purkaus siis vuonna 79 jKr.) Olisi upeaa saada kulkea kuuluisan kylpyläkaupungin katuja ja katsella elämää ympärillä. Saisi hoitaa itseään kylpylöissä, seurustella ystävien kanssa ja nauttia viiniä iltapäivän auringon paisteessa. Voisi liotella jalkojaan Tyrrhenanmeressä, katsella laivoja ja kuunnella merimiesten puhetta. Se vasta olisi elämää.

mä haluaisin elää nyt tätä hetkee mutta ennen mun syntymistä isä ja äiti olis muuttanu kanadaan lähelle mun meijän sukulaisia.olis kiva asuu Camrose-pikku kaupungissa tai edmonttonin esikaupunki alueella,se olis vasta elämää... 8)

-Mew ipe:

Aikaisenpaan kirjoitukseen vielä lisäyksiä. Kauhea hinku menneisyyteen.

Joskus 1950-luvulla, tai siinä paikkeilla olisi ihanaa asustaa jossain Pohjois-Amerikan pikkukaupungissa. Olen katsellut muutaman elokuvan, jossa tapahtumat ovat juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan, minulle. Uskoisin, että olisin melko tyytyväinen.

Myös joskus 1800-luvulla olisi mahtavaa elää. Mahtavin paikka olisi kyllä vaikka Kanada. Olen kyllä aivan lääpällään tuolle vuosisadalle, kun historiassa sitä käsitellään.
Kyllä, L.M Montgomeryn Anna-sarja ja Runotyytösarja on paljonkin vaikuttanut tähän. Juu, mie tahaon PRinssi Edvardin saarelle . Aika hassu unelma, joka on siitä lähtien ollut, kuin luin kirjat. Kirjat vaikuttvat aika paljonkin toiveisiini.

80-luku rulettaa, minunkin mielestä. Mahtavaa.

Japani olisi upea paikka, samuraiden ja muiden aikaan.

Irlanti, tai kyllä Iso-Britanniakin kävisi, olisi myöskin ihana. Minulle Irlanti on tuonut aina mieleen Rohanin, vaikka Irlannista en juurikaan mitään tiedä. Olisi upeaa.

Suomi, rakas maamme, kelpaa myös minulle. Nykyaikana ja menneenäkin aikana. Kaikki on täällä aika mallillaan (ei tämä toki täydellinen maa ole), mutta hyvin asiat ovat, näin yleensä. Joskus lähden kiertelemään tätä maata, edes yhdeksi kesäksi.

Tällä hetkellä haluaisin olla Pohjois Amerikassa ennen sen löytämistä. Siellä elelisin rauhassa intiaanien seurassa

Ei tietoakaan tuliaseista. Vain keihäät(ja jousipyssyt?). PALJON Biisoneita ja vapaata maata 8)


Toinen mikä kiinnostaa, on Keskiajan Iso-Britannia. Se vanha kunnon keskiaika, jolloin miekkailtiin ja tehtiin urotöitä. Eikä ollut tietoa Tuliaseista. En kannata tuliaseita. Haittana olisivat vain Taudit... Kuten Musta surma(Paiserutto).

Viesteistä päätellen en ole ainoa keskiajasta kiinnostunut... En tiedä mikä siinä niin viehättää, ehkä juuri se erilaisuus. Nykyelämä on tosiaankin liian helppoa. Täytyy kyllä myöntää, että ajatus aidosta keskiajasta nälkineen, sotineen, ruttoineen sun muineen ei kuulosta kovin houkuttelevalta, mutta haluaisin silti kokeilla elämää keskiajalla, edes vähän aikaa. Minäkin kuulun Suomen Keskiaikaseuraan (Rose's Ghost kertoi seurasta jo aiemmin) joten saan viettää keskiaikaa ilman mainitsemiani riesoja...

Toinen mielenkiinnon kohteeni on mammuttien, cromagnon- ja neandertalinihmisten ja sellaisten aikakausi. Metsästäminen, tulen teko piikivellä, ruuan laitto avotulella, nukkuminen talja peittonaan ja tähtitaivas kattonaan... Sitä minä todella haluaisin kokeilla. Pidemmän päälle alkaisin kyllä luultavasti kaivata nykyelämän helppoutta, mutta luonto kiehtoo minua ja haluaisin elää lähellä sitä, olla tavallaan osa sitä luonnollisella tavalla, jos ymmärrätte. Haluaisin osata selviytyä luonnossa, mitä luultavammin en ainakaan tällä hetkellä osaa. En ole päässyt kokeilemaan.

Oikeastaan minua kiehtoo kaikki näiden aikakausien väliltä, mutta erityisesti nuo.

Hm. Jos lähdetään historiallisista faktoista, minua ei saisi mikään maailmassa muuttamaan keskiajalle! Sen sijaan, jos ihmisrotu selviytyy hengissä ydinaseista huolimatta, olisi erittäin kiintoisaa elää tulevaisuudessa, jos ihmiskunta olisi levittäytynyt muihin tähtijärjestelmiin... Tai ainakin käväistä tulevaisuudessa. Olisi hienoa päästä tutustumaan muiden planettojen ekologiaan, tai jopa tavata muita älyllisiä olentoja ja tutustua heidän kulttuuriinsa!

Minäkin olen ehdottomasti viikinki- ja keskiaika fani. Paras vuosiluku ois siis jotain 800-1000 jKr. Eli kuitenkin ennen kuin kristinusko tuli ja upotti (kabum!)häikäilemättömästi kaiken jännän. Maantieteellisesti sijoittaisin itseni ihan tänne kotosuomeen tai mihin tahansa Skandinaviaan.

Niin kuin jo edellä mainitsitte, tiedän että silloin taudit piinasivat ja kuolema kolkutti 40-50 vuotiaana, mutta silloin ei vielä paremmasta tiedetty, ja mitä täällä nyt oikeastaan 80 vuotta tekeekään Oishan se ihan vakavasti ajateltuna todella rankkaa elää silloin, mutta jokin siinä ajassa ilmeisen monia kiehtoo. Minä ainakin pidän tuon ajan vaatteista ja väreistä.

Mä oon aina rakastanut kasari musaa,vaatteita,leffoja ja kaikkea muuta mikä liittyy 80-lukuun. Harmi,et mä synnyin 80-luvun loppupuolella

Varhaiskeskiaika kiehtoo minua - parempi onkin, kun sen tutkiminen on tällä hetkellä vähän niinkuin leipätyö.

Mutta en kyllä haluaisi itse elää varhaiskeskajalla. Nälkää, varhaista kuolemaa, kipua (vaikka jalka irtoaisi, ei olisi mitään kipulääkitystä tarjolla). Väkivaltaa, eläinrääkkäystä, orjuutta, alistamista...

Joo, keskiaika on aika, jota kelpaa ihailla 1000 vuoden turvallisen välimatkan päästä .

Jos minulla olisi aikakone, piipahtaisin ehkä 1960- ja 1970-luvulla Lontoossa ja San Fransiscossa sen verran, että saisin nähdä ne kaikkien aikojen parhaat rock-bändit livenä ja parhaassa iskussaan.

Joku Pariisi tai New York toisen mailmansodan jälkeen voisivat olla nekin mielenkiintoisia turistimatkoja. Tai Chicago kieltolain ja gangstereiden aikaan...

80-luvun teininä minusta on muuten todella hassua, että jotkut nykynuoret ihannoivat musiikkia, joka soi kaikkialla ollessani yläasteella. Itse nimittäin sain monesti turpaan kun en suostunut fanittamaan Iron Maidenia...se oli rikos aikakaudella, jolloin käytännössä katsoen kaikki murrosikäiset olivat hevareita!

Kiinnostavin aikakausi? Hm, jääkauden loppuajat kun nykyihminen asutti jo Eurooppaa, mutta neandertalin ihminen eli yhä nykyihmisen rinnalla. Tuohon aikaan liittyy niin paljon kiinnostavia kysymyksiä, paljon avoimia kysymyksiä ja jänniä hypoteesejä. Siitä ei ole kauaa kun saatoin ilmoittaa, että kiinnostukseni historiaa kohtaan lakkasi kun maanviljelys keksittiin. No, nykyään tuo ei enää pidä paikkaansa, olen huomannut että historia voi olla hyvinkin kiinnostavaa. Mutta edelleen ajat ennen maanviljelyksen leviämistä tuntuvat kiehtovimmilta.

Haluaisin asua minäkin viikinkiajalla ennen kristinuskon saapumista. Miesten ja naisten välinen tasa-arvo oli olemassa, muistaakseni naiset jopa joskus saattoivat lähteä miesten rinnalla taisteluun, mutta ikävä kyllä myös kastijärjestelmä, jonka alimmalla tasolla olivat orjat, oli voimassa. Toisaalta hekin pystyivät ostamaan tiensä vapauteen vapaa-ajalla keräämällään varallisuudella. Se, että keskiajalla olisi peseydytty todella harvoin on yleinen väärinkäsitys, johon on luultavasti syynä aiemmin, ennen varsinaisten tutkimusten aloittamista, syntynyt ajatus ennen renessanssia Eurooppaa asuttaneista sivistymättömistä kansoista.

Keskiaikajalla elänyt tuskin kärsi useammista taudeista kuin nykyajan ihminen - ongelmana oli se, että monet sellaisista taudeista, jotka nykyään ovat melko helposti hoidettavissa, olisivat ennen olleet mahdollisesti kohtalokkaita. Tautien määrähän kasvoi huomattavasti vasta teollisen vallankumouksen ja nopean kaupungistumisen myötä. Tavallinen kuolinikä tosiaan oli neljänkymmenen ympäristössä, mutta on pidettävä mielessä, että suuri osa kuoli ennen kymmenettä ikävuottaan, joten niiden elinikä, jotka selvisivät lapsuudesta, luultavasti oli pidempi. Saagoissa muistaakseni mainitaan yli seitsemänkymmenen eläineitä ihmisiä. Snorri ainakin eli kuusikymmentäseitsemänvuotiaaksi.

Sodassa ei jouduttu riutumaan juoksuhaudoissa ja kuolema harvemmin tuli sattumanvaraisesta luodista. Ennemmin minä ainakin kuolisin keihäästä nähden voittajani kasvot ja tietäen, että kuolen nyt, kuin tietämättäni harhautuneesta luodista. Viikinkiajalla ei myöskään ollut nykyaikaista teknologiaa, joka usein tekee mielestäni elämän turhankin helpoksi (paraskin puhumaan, mitäköhän olen juuri nyt käyttämässä...) ja jokaisella oli oma enemmän tai vähemmän tärkeä roolinsa yhteisössä. Kaikkia tarvittiin.

The Complete Case For Living in the Viking Age... Toisaalta haluaisin myös 1600-luvun Skotlantiin tai 1400-1500-luvun Saksaan.

MINÄ haluaisin elää siinä aikakaudessa, milloin ei ollut vielä keksitty ruutia. Ja ehkäpä Ranskassa tai Italiassa..
Silloin sodat käytiin míekoin ja jousin jaja.. En minä osaa selittää, mutta voin sanoa, että ennen ruutia maailma oli hyvä(?) paikka.
Tosin menneisyydessä harmittaisi olla, kun ei olisi nykyajan hyvää musiikkia, tietokonepelejä (->nörtti) eikä kirjojakaan ihan kuka tahansa pääsisi lukemaan ja niitä oli vielä niin harvassa..

Jep, menneisyydessä minä elelisin.
Siinä on jotain kiehtovaa.

Mikäköhän siihen vaikuttaa, että ihmiset tykkäävät juuri tietystä aikakaudesta eivätkä sitten jostain muusta?

Omalla kohdalla olen huomannut, että kirjat ovat aika merkittävä tekijä. Viktoriaaninen aika kiinnostaa Tuulen viemän takia, keskiaika kiinnosti jossain vaiheessa keskiaikaisvaikutteisten fantasiakirjojen takia, ja nyt on muinainen Egypti alkanut tuntumaan jälleen hurjan kiehtovalta kun luin Sinuhe egyptiläisen pitkästä aikaa. Mitenkäs teillä?

Olihan tuo joskus ihan tiedossakin Joskus väitin haluavani 1400 luvulle.Pitäisi kait tarkistaa historiankirjasta.
Luovuus,Yleiskyky,Yksilöllisyys.Kolme kovaa sanaa jonka takia valitsin Renesanssin ajan.
Älyllistä uteliaisuutta arvostettiin ja personallisuutta korostettiin.Ihminen oli valmis kehittämään itseään.Häntä kiinnosti todellisuus.

Sen ajan taiteilijat ja viisaat,haluaisin uskoa että olisin ollut lisä heidän joukkoihinsa tuona aikana!
Mitä eikö sitten kukaan teistä ole ajatellut esm teräsmiehen pelastamista kryptoniitiltä?

Narwíen on oikeassa. Rakastan Montgomeryn Emilia kirjoja ja siksi tahtoisinkin elää 1900-luvun alulla tai 1800-luvun lopulla Kandassa... :roll:

Keskiaika kiehtoo minua suuresti. Oli ritareita ja linnanneitoja ja kaikki kirkot ym. linnat. Ihmiset ovat minusta unohtaneet monia asioita, jotka vielä keskiajalla tiedettiin, yksi näistä on yrttitieto. Siis silloinhan oli noitia ja nunnia, jotka tiesivät paljon eri yrteistä ja kasveista. He osasivat parantaa niillä monia sairauksia ja muutenkin luontoa osattiin käyttää hyödykdi toisin kuin nykyaikana, jolloin luontoa lähinnä tuhotaan.
Toinen asia on sotiminen. Nykyajan sodankäynti on kamalan epäreilua ja pelkkää teurastamista, sillä nykyisin kun ammut konekiväärillä, niin tapat ihmisen kahden kilometrin päästä tuntematta varmaankaan mitään suurempia tunnontuskia, kun et voi nähdä kuolevan vihollisen kärsimyksiä. Miekkataistelussa taas ollaan vastustajan kanssa lähikontaktissa ja kun toinen kuolee tajuat varmaankin helpommin, että tapoit juuri ihmisen, jolloin varmaan rauhakin saatiin nopeammin aikaiseksi, tai niin ainakin minä kuvittelisin. En tosin ole perehtynyt keskiajan rauhanneuvotteluihin. Jos saisin päättää, haluaisin olla ritari, mutta en kuitenkaan mies. Joku kuninkaan kaartilainen tai joku tämmöinen.
Tiedän toki, että keskiajalla oli myös paljon pahaa, kuten Musta surma ja noita vainot ja jos voisin jotenkin palata keskiajalle ottaisinkin mukaani lääkkeen ruttoa vastaan, jos sellaista on edes keksitty
Kaikesta pahasta huolimatta, pidän paljon keskiajasta ja haluaisin todella päästä siihen aikaan edes pariksi päiväksi. Luojan kiitos joku ihana ihminen on keksinyt minunlaisilleni ihmisille ihanan asian, larppaamisen!