Mikä vuosikymmen/vuosisata/aikakausi on mieleesi?

Mä haluaisin päästä katsomaan faaroiden Egyptiä, mutta siinä tapauksessa että olisin siellä jonkun vaikka vuoden ja olisin melko varakas eikä mikään orja ymv. Olis mielenkiintosta tietää millasta se elämä siellä tosiaan oli.Inkojen ja asteekkien kulttuurit on kanssa hirmu kiinnostavii, eritoten haluaisin päästä selvittään historian suurten arvoitusten syitä. Niitä asioita joiden parissa historiantutkijat nykyään kamppailee.
Aikakautena keskiaika viehättää. Ritarit, linnat, linnanneidot jne. Olis ehkä ollu rentoo olla joku neito jossain linnassa mutta enemmän olisin kyllä halunnu olla joku ritari joka olis etevä miekankäyttäjä.
Mua kiinnostaa koko historia. Haluaisin päästä käymään kaikilla historianaikakausilla, mutta en varsinaisesti haluais elää millään muulla aikakaudella kun just tällä, tää on paras mulle.
Nykyään historian ajat voi vaikuttaa paljon jännittävämmiltä ja ehkä romanttisemmilta mutta jokasessa ajassa on huonot puolensa. Oon aika tyytyväinen tähän päivään, ainoo mitä täällä ei tarttis olla on tuliaseet, oltas vaan jämähdetty miekkoihin.Ainakin kaiken maailman ohjukset ja ydinaseet on semmotteita joiden en haluais olevan olemassa, liikaa tuhoo. Tulevaisuuteenkaan en kaipaa koska mitä sitä tietää mitä ihmiset vielä keksii, lisää vaan pelottavia koneita ja kojeita

Vilya Reppuli sanoi:

jos voisin jotenkin palata keskiajalle ottaisinkin mukaani lääkkeen ruttoa vastaan, jos sellaista on edes keksitty

Click to expand...

On keksitty. Ruton aiheuttaa bakteeri, jonka voi nitistää antibiooteilla. Ruttoa esiintyy yhä Aasiassa ja Amerikassa, mutta lääketieteen ansiosta se ei pääse enää leviämään laajoiksi epidemioiksi niin kuin keskiajalla. Sairastuneet selviävät hengissä, jos pääsevät hoitoon riittävän nopeasti.

Nuo mainitsemasi noitavainot eivät oikeastaan kuulu keskiaikaan . Noitavainot olivat yleisimmillään 1600-luvulla, eli vasta kauan keskiajan jälkeen.

Theoderic sanoi:

Nuo mainitsemasi noitavainot eivät oikeastaan kuulu keskiaikaan . Noitavainot olivat yleisimmillään 1600-luvulla, eli vasta kauan keskiajan jälkeen.

Click to expand...

Keskiajalla oli kyllä noitavainot käynnissä, mutta ehkä eniten porukkaa just nistittiin uudella ajalla. 1700-luvulla loppui sitten tyystin. Keskiajalla ihmiset tais olla niin varovaisia, ettei heitä saatu kiinni. Tiedä sitten... Oon lukenu jotain Salemin noitavainoista 1600- ja 1700-luvuilta. Tais olla niitä Ameerikan juttui.

Rose's Ghost, eivät noitavainot loppuneet ihan tyystin Suomestakaan 1700-luvulla. Itseasiassa Suomeen koko homma tuli vähän jälkijunassa. Kotiseudullani Pohjanmaalla oli kovasti innokkaita noitien metsästäjiä vielä 1700-luvulla, vaikka tietysti vähenemään päin.

Joskus olen miettinyt että olisi ollut varmaan vänkää elää sillä tavalla että olisi syntynyt 1945-1950. Eli siis suuren ikäpolven aikaan. Joskin silloin olisin joutunut/joutuisin kokemaan yhdeksänkymmentäluvun laman nelikymppisenä (eli parhaassa tapauksessa lomautettu/pitkäaikaistyöttömänä).

Toinen kiva aika syntyä olisi ollut 70 luvulla. Olisi ollut teini kultaisella kahdeksankymmentäluvulla. Niin ja sitten olisi voinut siirtyä tietokonealalle silloin kun niistä vielä olisi pystynyt jotain tajuamaankin. Joskin sitten olisi pänninyt se että juuri kun on oppinut ohjelmoimaan Basicilla kuusnepaa niin aika olisi vyörynyt sen yli.

Itseasiassa olisi miltei hauskinta olla syntynyt juuri vuonna 80. Olisi nyt 23 ja täyttäisi pian 24. Ai hitto, niinhän minä olenkin.

tälläisenä laiskana "lameass:inä" minulle kelpaa peremmin kuin hyvin nykyinen tilanne.no jos joku aika eikä nykypäivä niin kyllä menisi englantin/tanskaan pimeälle keskiajalle. (en siis pimeälle 60-luvulle).

Rose's Ghost sanoi:

Keskiajalla oli kyllä noitavainot käynnissä, mutta ehkä eniten porukkaa just nistittiin uudella ajalla. 1700-luvulla loppui sitten tyystin. Keskiajalla ihmiset tais olla niin varovaisia, ettei heitä saatu kiinni.

Click to expand...

Keskiajalla ei vielä ollut noitavainoille samanlaista sosiaalista ja poliittista tilausta kuin uudella ajalla. Siksi noitiakaan ei keskiajalla etsitty eikä nistitty kovin ahkerasti.

Noitavainojen kiihtyminen 1500-luvulta lähtien oli kiinteästi yhteydessä modernin valtion ja kapitalismin syntyyn sekä muihin tuon aikakauden yhteiskunnallisiin muutoksiin. Noitavainoissa oli kyse monimutkaisesta ilmiöstä, johon liittyi hyvin monenlaisia syitä ja motiiveja.

Valtio halusi yhdenmukaistaa kansan karsimalla uskonnolliset "toisinajattelijat" pois. Varhaisen kapitalismin edustajat syyttivät noitia kun joutuivat pettymään taloudellisissa suunnitelmissaan. Juonittelijat hankkiutuivat eroon vihamiehistään syyttämällä heitä noidiksi. Ja niin edelleen.

Kaikkiahan aikoja pääsee jotenkin kokemaan.Helpommin mitä lähempänä se on.Esm itselläni on Basic kotimikro, ja saman vuoden tietokoneopas,kyllä sillä väsääminen on aikasta retroa. :wink:
Tai sitten jos lukee esm 1917 vuoden päiväkirjaa jonka itsesi ikäinen isoisäsi on kirjoittanut(kuten allekirjoittanut), on kyllä paras taopa matkata ajassa mitä minä olen tavanut.

Tera sanoi:

Ehdottomasti nykyajan Japani. Japanin kulttuurissa on kaikkea sitä mitä Suomen kulttuurista puuttuu mutta kuitenkin monia samoja asioita. Ainut haitta vaan olisi että Japani on kallis maa. Voin vain kuvitella itseni pienikokoiseksi mustahiuksiseksi miehen aluksi kävelemässä ympäri manga ja anime kauppaa ja katsellessani kaikkia kivoja kirjoja ja videoita jotka ilmestyvät euroopassa monen kuukauden päästä tai sitten ei koskaan.

Click to expand...

Valitettavasti Japanissa on suuria miinuksiakin, joita ei heti ajattelemalla saa selville. Naisten asema on kuitenkin kohtuullisen heikko, lapsiperheitä ei arvosteta, nuoret miehet elävät kotona mitääntekemättöminä kolmekymppisiksi, töitä tehdään ja työt ovat tärkeintä elämässä. Ja kouluttautuminen on varsin pakonomaista ja siinäkin on samantapainen kilpailu. Varsin tiukkaa. Lomaa on vain vähän. Ja näin ulkomaalaisena on aina leimattuna ulkopuoliseksi, vaikka osaisi kielen ja kulttuurin kuinka hyvin ja viettäisi runsaasti aikaa Japanissa.

Nämä olivat siis näitä miinuksia aika kovasti kiteytettynä, ja ehkä äärimmäisempinä kuin asiat ovat. Ja todellista tilannettahan, omaa mielipidettäni, on vähän vaikea antaa. Maassa kun en ole kertaakaan käynyt.

Kaikissa aikakausissa on niin paljon hyvää että huonoa, että on vaikea valita mitään erityistä ajanjaksoa. Menneisyydessä on turvatonta, on suuri riski kuolla jo nuorena esim. sairauksiin. Tulevaisuus on taas tuntematon. Nykyaika passaa erittäin hyvin. Jos joutuisin muuhun aikakauteen tai jos olisin elänyt toisessa aikakaudessa, en olisi enää minä. Ympäristö vaikuttaa niin paljon siihen mikä on.

Merri puuttui edellisessä viestissään hyvin tärkeään asiaan. Minuakin ihmetyttää kovin kritiikitön japanilaisuuden ihannointi, johon toisinaan törmää. Kyllähän Japanin historia kiinnostaa minuakin, luen mangaa, olen alkanut löytää japanilaisen rockin (kiitos Musahuoneen keskustelun!), jumaloin Akira Kurosawaa ja olen käynyt aikidon alkeiskurssin

Mutta Japanissa on myös paljon pelottavaa, kammottavaa ja ahdistavaa. En ole itsekään maassa käynyt, mutta Japania tuntevat tuttuni ovat kertoneet sikäläisen yhteiskunnan kovuudesta, rasistisuudesta ja pinnallisuudesta.

Entä Japanin verinen historia? Japanilaisten hirvittävät teot toisessa maailmansodassa eivät paljoakaan jää jälkeen natsien raakuuksille (sodan aloittaminen, siviilien massamurhat mm. Nankingissa ja Manilassa, korealaisten naisten pakottaminen kenttäprostituoiduiksi jne.) Ja kyllähän samurai-maailmakin taisi olla täynnä alistamista, riistoa ja sortoa.

Kyllä Japania saa ihailla, mutta on hyvä pitää silmät auki myös sikäläisen yhteiskunnan epäinhimillisille puolille. Hyvää ja pahaa löytyy joka maasta.

Ikuinen Rooma

Ensimmäinen aikakausi ja paikka mikä aina tulee tällaisia miettiessäni mieleeni, on antiikin Rooma. Se on kiehtonut minua aivan pienestä pitäen. Valinnan vaikeutta tuottaisikin lähinnä se että minkä aikakauden Roomassa haluaisin elellä. Olisiko se aivan alkuaikoina, kun vielä oli kuninkaita, vai tasavallan aikaa kun valtakuntaa rakennettiin vai keisariaikaa, jolloin kaikki oli suurimmillaan: rakennukset, valtakunta ja rappio...

Valitsisin ehkä toisen sisällissodan lopun aina Augustuksen keisariaikaan asti, näkisin valtakunnan murroksen, Caesarin nousun diktaattoriksi ja Augustuksen ajan taiteiden kukoistuksen. Se ei ehkä olisi turvallisinta aikaa elää jonkin patriisiperheen vesana, mutta vestaalipapittarena ehkä. Siveyslupaus tai ei, asema ainakin toisi vaurautta ja parhaimmat paikat näytöksissä. Ja toimiajan päätyttyä sitä olisi varakas, arvostettu nainen, joka voisi mennä vihdoin naimisiin jos tahtoisi.

Seuraisin mielelläni kilpa-ajoja Circuksella, viettäisin aikaani kylpylässä ja lukisin kirjallisuutta. Mielenkiintoista olisi myös nähdä miten sopeutuisi hälisevään, ihmisiä pursuavaan ja haisevaan suurkaupunkiin, jonka taloista puuttuvat monet nykyajan mukavuudet, ja jonka arkkitehtuurista vielä uupuvat ne suurimmat ja kauneimmat ihmeet, joita nykyään käymme Forum Romanumilla ihailemassa. Nähdä omin silmin kaikki se ristiriitaisuus mikä Roomassa edelleen monia kiehtoo.

Kaikille keisariajan Roomasta kiinnostuneille suosittelen Jerome Carcopinon kirjaa: "Sellaista oli elämän keisarien Roomassa". Se antaa aika hyvän kuvan siitä millaista elämä mahtoi silloin muinoin olla.

Roma Aeterna on minunkin mielessäni. Varsinkin tasavallan loppuaikojen tai varhaisen keisarikunnan ajat, jolloin naisten asema oli parantunut ("Rooma oli rappiolla"). Rooman elintaso, kosmopoliittisuus ja sivistys, jota oli kerätty joka puolelta tunnettua maailmaa ovat verrannollisia nykypäivän New Yorkiin ja Yhdysvaltoihin yleensä. Vaikken mikään Amerikka-fani olekaan, New Yorkin kosmopoliittisuudessa on myös jotain vetoavaa.

Tahtoisin ylipäätään elää esiteollisella (tai kenties jälkiteollisella) ajalla, kun moottoriteitä, voimaloita ja sähkölinjoja ei ollut rakennettu pilaamaan maisemia. Maailma oli paljon suurempi ajalla, kun moottoriajoneuvoja ei ollut vielä keksitty. Kaipaan hiljaisia maanteitä ja avaria peltoja, enkä näe niitä tarpeeksi esikaupunkialueella, jossa asun. Ne ovat, kuten laitumet, niityt ja aitatkin, katoavaa perintöä.

Aikakausista ja paikoista voisin mainita muutaman: keisariajan Kiina (ylhäisön jäsenenä), keskiajan Wales, esieurooppalaisen ajan Pohjois-Amerikka, muinainen Suomi, Islamin kulta-ajan Bagdad, empireajan Englanti, 1500-luvun Ruotsi, moguliajan Intia... esimerkkejä on lukuisia.

Tahtoisin muuten korjata erään virhekäsityksen:
Keskiajalla oli tapana peseytyä usein. Kylpeminen oli sosiaalinen tapahtuma, johon saattoi osallistua useampia ihmisia, jopa eri sukupuolten edustajia, toisinaan moraalisäännöistä piittaamatta. Varsinkin varhaiskeskiajalla roomalaisten rakentamat kylpylät olivat vielä yleisessä käytössä, ja esimerkiksi ritariajalla paikoin oli isäntäperheen naisten tapana kylvettää vieraat näiden saapuessa. Puhtauden käsite periytyi roomalaisajalta. Kylpylät olivat yleisiä aina 1600-luvulle asti, jolloin yksityisyydestä tuli tapa eristäytyä yhteisöstä. Sitä ennen oltiin melkoisen puhtaita. Vasta barokin käsitys puhtaudesta kapeni pitämään sisällään vain käsien ja kasvojen pesun, ja tämä lähes barbaarinen epäpuhtaus jatkui aina viktoriaaniselle ajalle saakka Euroopassa, jossa kylvettiin kerran vuodessa ja tätäkin pidettiin vaarallisena. Vasta uudet puhtauskäsitykset ja bakteerien löytäminen saivat suuret joukot pitämään itsensä jatkuvasti puhtaina. Muissa kulttuureissa ollaan oltu näinäkin aikoina hyvin puhtaita, eikä ihmekään tässä valossa, että eurooppalaisia tutkimusmatkailijoita pidettiin haisevina barbaareina.
Pohjolassa ja protestanttisen kulttuurin alueella ollaan toisaalta oltu aina puhtaampia, koska etenkin Pohjoismaissa sauna ja peseytyminen yleensäkin olivat traditioita, joista ei poikettu, eivätkä uskonnolliset määräykset täällä kenties olleet niin tiukkoja peseytymisen suhteen. Esimerkiksi joissain luostareissa, joissa noudatettiin tiettyjä luostarisääntöjä, kylpemistä pidettiin ylellisyytenä ja sitä sai tehdä vain kerran-pari vuodessa. Toisaalta käsien ja jalkojen pesu kuului tiettyihin rituaaleihin olennaisesti. Näkemyksiä voi olla monia, mutta eurooppalaisten puhtaudessa oli kuitenkin parantamisen varaa barokista viktoriaaniseen aikaan...

Dear Middle Ages!

No joo.Se on se keskiaika,eikä mikään muu.Miksi te nykyajan pinnalliset ihmiset halveksutte sitä?Miksi uskotte olevanne kehittyneempiä ja älykkäämpiä?Eivät keskiajan ihmiset tietenkään ajatelleet että "elämme keskiaikaa".He uskoivat olevansa pelastettuja ja viisaita,koska he kunnioittivat Herraa ja kristinuskoa,toisin kuin pakanalliset esi-isänsä,joskin kehittyneet roomalaiset ja kreikkalaiset.

Heidän elonsa oli lyhyt, yhtenä hetkenä he juhlivat elämäniloa uhkuen ja teurastivat lajitovereitaan taistelukentillä,toisena nöyrtyivät vaatimattomassa kappelissa Kaikkivaltiaan Herran edessä.He ymmärsivät toisensa joukkona,eivät yksilöinä.He rakastivat toisiaan humalassa,kunnioittivat valtiaitaan ainakin näennäisesti,sietivät aviopuolisoitaan ja huolehtivat jälkikasvustaan,milloin sattuivat muistamaan nämä.He eivät eläneet "pimeää aikaa",he vain toivat tunteensa julki niin voimakkaina,kuin ne kuohuivatkin.

Ihminen on kummallinen otus.Se,joka tapahtui kuusisataa vuotta sitten,voi olla hänestä huonoa aikaa,Se mitä kuusikymmentä vuotta sitten,romanttista ja muistojen kultaamaa ja se mitä tapahtuu huomenna,toivorikasta ja kehittynyttä.Onko se näin?
Herättäkäämme eloon keskiaika vuosisatojen hämärästä ja nauttikaamme siitä kukin omalla tavallamme. :wink:

Neala. sanoi:

Joskus 1950-luvulla, tai siinä paikkeilla olisi ihanaa asustaa jossain Pohjois-Amerikan pikkukaupungissa. Olen katsellut muutaman elokuvan, jossa tapahtumat ovat juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan, minulle. Uskoisin, että olisin melko tyytyväinen.

Click to expand...

Sama pakkaus tänne, kiitos!
Olen nyt hurahtanut itse 1950-luvusta. Enimmäkseen niistä mekoista mitä silloin pidettiin. Ne ovat vaan niin mahtavia. Sellaisen mekon jos jostain saisin niin olisin ihan liian onnellinen. Ehkäpä laitan äidin sellaisen ompelemaan itselleni. Amerikassa 1950-luvulla olisi ollut varmaan ihan mahtavaa, kun en oikein tiedä miten asiat olisivat silloin täällä Suomen päässä olleet.

Toisaalta tuntuu, että tahtoisin asua tulevaisuudessa. Itseeni iskevät nämä scifi elokuvat. Avaruusaluksia, tähtiä, robotteja ym. outoja asioita. En kyllä usko, että mitään elokuvien kaltaista on tulossa, mutta saahan sitä aina toivoa.

Minä haluaisin asua Suur-Kreikassa ennen ajanlaskun alkua jolloin eräs viisas mies nimeltä Solon vaikutti siellä arkonttina ja lainsäätäjänä. Hän nosti kreikkalaiset moraalisesti korkeammalle tasolle (kuin muut sen ajan kansat) joka lähenteli kristinuskoa. Silloin oli syvä rauhan aika ja kansan olot paranivat huomattavasti. Solon luetaan myös "Kreikan seitsemän viisaan"joukkoon.

Myös jonkin intiaaniheimon joukossa olisi mukava roikkua. Siinä kiehtoo luultavasti luonnon läheisyys ja yksinkertainen elämä.Vaikka vietänkin luonnossa lähes kaiken vapaa aikani niin ei siitä saa kyllä millään tarpeekseen. Olin justiinsa tossa kesäloman alussa Urho Kekkosen kansallispuistossa vaelluksella kaverin kanssa kahdestaan ja täytyy sanoa että rankkaa oli. Käveltiin 28 kilon rinkoilla 140 kilsaa viidessä päivässä.
Mutta onneksi lähti vaan kaksi kynttä irti ja polvet vähän reistasi.

Meni hiukan aiheen ulkopuolelle.Mutta hei!
Eletään Täysillä

Haluaisin elää Pohjois-Amerikassa intiaanien parissa, ennen eurooppalaisten saapumista. Silloin kun sen luontoa ei oltu vielä turmeltu. Haluaisin viettää yksinkertaista ja luonnonläheistä elämää.
Myös keskiajan Japani on mielenkiintoinen.

Melkein jokaisella aikakaudella on vikansa, mutta myös mielenkiintoisia ilmiöitä. Olisi kuitenkin hienoa elää jossain, missä kunnioitettaisiin enemmän luontoa, eläimiä ja muita ihmisiä. Niin moni asia on huonosti meidänkin aikakaudella.

Delwen sanoi:

Haluaisin elää Pohjois-Amerikassa intiaanien parissa, ennen eurooppalaisten saapumista. Silloin kun sen luontoa ei oltu vielä turmeltu. Haluaisin viettää yksinkertaista ja luonnonläheistä elämää.

Click to expand...

Ai, jonkun klaanipäällikön kolmantenakymmenentenä jalkavaimona? Olisit synnyttänyt muutaman lapsen tuohon ikään mennessä ja jos olisit vielä hengissä, muutaman synnytyksen jälkeen enää tuskin. No, ehkä vähän kärjistän, mutta ei ”luonnonkansoja” kannata romantisoida liikaa. Eivät he edusta mitään sen alkuperäisempää ihmiselämää kuin mekään.

Vohobitti viihtyisi vallan mainiosti 1960-luvun jälkipuoliskolla. Mitä lähempänä San Franciscoa sen parempi. Tuolloin tehtiin loistavaa musiikkia, vaatteet olivat upeita ja hiukset pitkiä. Oli vapaata rakkautta ja muita ”huveja”. Kyseinen aikakausi vaan turmeltui liian nopeasti.

Toinen vaihtoehto olisi - samoin kuin nähtävästi monelle muulle - ensimmäisen vuosisadan Rooma. Rooma ja roomalaiset kaikessa ihanuudessaan ennen kuin kristityt turmelivat sen. Edellyttäen, että olisin patriisi. En kuitenkaan liian korkeassa asemassa. Silloin voisin menettää turhan helposti pääni.

Vastenmielistä olla samoilla linjoilla tamperelaisen kanssa, mutta jos pitäisi pysyvästi siirtyä menneisyyteen, niin eiköhän joku San Fransisco tai sitten Lontoo vuosina 1966 - 69 olisi minunkin valintani. Ihan vain musiikin johdosta. Rock oli vielä elossa, todellisena ja kehittyvänä ilmaisumuotona. Saisi nähdä Hendrixin ja The Whon livenä. Voisi myös pistäytyä Detroitiin katsomaan nuorta Iggy Popia ja New Yorkiin Velvet Undergroundin keikalle.

Voisi hyvässä lykyssä tavata Tolkienin...ja ryhtyä itsekin fantasiakirjailijaksi ennen kuin fantasiagenre kangistuu kaavoihinsa ja muuttuu kaupalliseksi formaattimössöksi.

Aikakoneella tekisin tosin ekskursiot myös Chicagoon ja New Yorkiin 1940-luvulle, upean bluesin ja jazzin takia. Tai ehkä Pariisi 1920-luvulla...

Tutkin yliopistolla varhaiskeskiaikaa (olen liian tyhmä ja laiska pärjätäkseni todellisessa työelämässä), mutta en itse kyllä haluaisi elää silloin. En herra paratkoon! Muinaisuutta on mukava ihailla turvallisen välimatkan päästä.

PS: Myyn eniten tarjoavalle 80-luvulla eletyn teini-iän. Tai vaihdan sen 90-luvulla elettyyn teini-ikään.

Tämä aika on varmasti paras aika elää mutta jos pitäisi valita, haluaisin vuoteen 900eKr-200eKr muinasen Persian ja Arabian Lähi-Itään. Minä kertakaikkiaan rakastan sitä kulttuuria vaikka varsinkin tuohon aikaan arabialaiset olivat käsittämättömän raakoja ja äkkipikaisia jne. Beduiinien elämä ja aavikot kiinnostavat myös. Ja tietenkin tämä kaikki vain jos olisin mies.

Itse asiassa - enkä ole vielä nähnyt elokuvaa, joten siitä se ei johdu - olisi aika mielenkiintoista olla joku niistä Aleksanteri Suuren kavereista jotka selvisivät rytäkästä hengissä. Sitten jos vielä pääsisi kaiken päätteeksi nykyaikaan mukanaan esim. pätkiä Gordionin solmusta ja se Ilias-eepoksen kopio, jota Aleksanteri piti aina tyynynsä alla, niin voisi myydä toisen Sotheby'sillä ja panna toisen hyllyynsä ja elellä mukavasti vanhuudenpäiviään kertoillen sotajuttuja lapsenlapsilleen.