Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?
- Keskustelun aloittaja Sinium
- Aloitettu
Juu, niinhän se monien osalta on, että nuorena ollaan vähän uhkarohkeita ja kokeillaan kaikkea ja tietysti on ne ihanat pojat jotka on niin koviksia, juo, polttaa ja ties mitä. Itsekin olen ihan syvästi ihastunut yhteen tämän tyyppiseen, mutta onneksi tämän pahuudet loppuvat juontiin ja tupakointiin.
Siis voihan nuoruuden rakkaus kestää niin pitkälle, että molemmat alkavat tulla järkiinsä ja ottavat elämän jo vakavasti. Eli eivät kaikki vaihda sitten myöhemmin "kunnolliseen" mieheen. Monia tapauksia tunnen.
Siskoni on hyvä esimerkki "renttunsa" kanssa. 
Siis voihan nuoruuden rakkaus kestää niin pitkälle, että molemmat alkavat tulla järkiinsä ja ottavat elämän jo vakavasti. Eli eivät kaikki vaihda sitten myöhemmin "kunnolliseen" mieheen. Monia tapauksia tunnen.
Siskoni on hyvä esimerkki "renttunsa" kanssa. Ereine sanoi:
Hmmm... No, minä käytin ensimmäisessä viestissä siihen PUOLI lausetta. Sitä quotattiin. Minä vastaan. En korosta.
Pakko vaan korjata.
Tai sitten et kuulu tähän naistyyppiin joka "rakastuu renttuihin".
_______________
Thali sanoi:
Onko kapakkatappelija enemmän "kiltti mies" vai "renttu".
Aivan niin.
_______________
Ja sitten ettei joku väkisin halua ymmärtää väärin: Minä en pidä ITSE mitenkään arvossa kapakkatappelijoita. Mutta hei! Enhän ole nainen enkä edes rakastu renttuihin. Minä vaan TEORISOIN mikä VOISI olla syy.
Joo no se vaan on niin et rentuissa on sitä jotain.. Mä en ite käsitä renttua vaimonhakkaajana enkä minään juoppona luuserina.. renttu on sellanen särmikäs ja jotenkin kova, mutt ei aina välttämättä paha..
Jotenkin vaan tuntuu siltä ett rentut on aina komeampia ja kiinnostavimpia kuin nämä kiltit miehet.. Itell menee jotenkin maku jos jätkä on kotona nysvöttävä nahjus, kun taas renttu on menevä "villi" tyyppi, jonka seura on niiin kiinnostavaa.. Mutt kyll sitä varmaan lopulta valitsee sen kiltin, ku renttuihin ei aina voi niin luottaa... :wink:
Jotenkin vaan tuntuu siltä ett rentut on aina komeampia ja kiinnostavimpia kuin nämä kiltit miehet.. Itell menee jotenkin maku jos jätkä on kotona nysvöttävä nahjus, kun taas renttu on menevä "villi" tyyppi, jonka seura on niiin kiinnostavaa.. Mutt kyll sitä varmaan lopulta valitsee sen kiltin, ku renttuihin ei aina voi niin luottaa... :wink:
Roark sanoi:
Luulin että kerroin jo oman mielipiteeni tästä edellisessä viestissäni. Kerrotaan se sitten vielä kerran.
Eli minulle kapakoissa tappeleva mies on renttu. Ei sellainen, jonka itselleni haluaisin. Joku toinen saattaa määritellä rentun muulla tapaa, mutta minulle säännöllisesti baareista tappelua hakevat, muutenkin huonosti käyttäytyvät miehet ovat renttuja. Sellaisia olen tavannut, sellaisia tunnen. Enkä kyllä miehekseni ottaisi.
En muuten ihan täysin ymmärrä, mitä ajat tuolla "aivan niin" -kommentillasi takaa. Ehkä olen väsynyt, mutta voisitko hieman selventää, olemmeko edes samoilla linjoilla vai yritätkö kyseenalaistaa jotain kommenteistani? Varmuuden vuoksi vain kyselen.
Mielestäni nimitys "renttu" ei liity niinkään miehen ulkonäköö vaan juuri siihen käyttäytymiseen.
Luulen, että naiset haluavat jotain haastetta, jotain minkä takia nähdä vaivaa. Jos tyyppi on heti rakentamassa itselleen avaruusalusta, jotta saisi sinulle kuun ja tähdet taivaalta, saattaa nainen ahdistua tai tylsiintyä, koska mies on aivan "yli-innokas".
Itse tykkään pojista, joissa on ehkä pikkuisen sitä pahistakin, mutta kuitenkin se hyvä puoli vie voiton. En enää rakastu renttuihin, ainakaan kunnon renttuihin. :wink:
Luulen, että naiset haluavat jotain haastetta, jotain minkä takia nähdä vaivaa. Jos tyyppi on heti rakentamassa itselleen avaruusalusta, jotta saisi sinulle kuun ja tähdet taivaalta, saattaa nainen ahdistua tai tylsiintyä, koska mies on aivan "yli-innokas".
Itse tykkään pojista, joissa on ehkä pikkuisen sitä pahistakin, mutta kuitenkin se hyvä puoli vie voiton. En enää rakastu renttuihin, ainakaan kunnon renttuihin. :wink:
Minulla on myös tuosta "renttu"-sanasta hieman erilainen mielikuva. En mitenkään yhdistä sitä kapakkatappeluihin, väkivaltaisuuteen ja alkoholiin, vaan enemmänkin positiivisiin asioihin. Tuo Roarkin määritelmä oli hyvä.
"Renttu" on minusta sellainen vähän kapinallinen ja rento omantiensäkulkija((yhdyssana?)), joka rikkoo ehkä sääntöjä, mutta tekee sen tyylillä. "Renttu" on ulkoisesti paha poika, kovis, mutta sisältä tietenkin täyttä kultaa. Juu-u, kovin on tietenkin romantisoitu kuva (kuin vanhoista suomi-filmeistä konsanaan), mutta se on minun mielikuvani. Tuota alkoholisoitunutta ja naisia hakkaavaa kapakkatappelijaa taas voisi kutsua öykkäriksi. Tai ei, ei sittenkään. Se on aivan liian miellyttävä ilmaisu sellaiselle henkilölle.
"Renttu" on minusta sellainen vähän kapinallinen ja rento omantiensäkulkija((yhdyssana?)), joka rikkoo ehkä sääntöjä, mutta tekee sen tyylillä. "Renttu" on ulkoisesti paha poika, kovis, mutta sisältä tietenkin täyttä kultaa. Juu-u, kovin on tietenkin romantisoitu kuva (kuin vanhoista suomi-filmeistä konsanaan), mutta se on minun mielikuvani. Tuota alkoholisoitunutta ja naisia hakkaavaa kapakkatappelijaa taas voisi kutsua öykkäriksi. Tai ei, ei sittenkään. Se on aivan liian miellyttävä ilmaisu sellaiselle henkilölle.
Minä en oikeastaan ole ikinä pahoihin renttuihin ihastunut. En ainakaan niihin kapakkatappelijoihin, olen aina lopettanut kiinnostukseni siihen, jos tiedän, että hän polttaa ja juo jne (johtunee vain omasta mielipiteestäni, en yleensäkään kovin tupakanhajussa viihdy).
Mutta näihin hyviin renttuihin voisin rakastua. aika moni ihastuksistani on tlläisiä ollut.
Minä kun pidän kotona olemisesta, minua ei varmaankaan kovin haittaisi, jos kotona nyhjöttäisikin (tulevaisuudessa) nahjus. Tosin pitkään semmoista ei kestäisi.
Ehkä
minäkin rentun ottaisin, vilkkaan ja omalaatuisen, jotain menoa elämään, rentut ovat kiinnostavenpia.
Mutta näihin hyviin renttuihin voisin rakastua. aika moni ihastuksistani on tlläisiä ollut.
Minä kun pidän kotona olemisesta, minua ei varmaankaan kovin haittaisi, jos kotona nyhjöttäisikin (tulevaisuudessa) nahjus. Tosin pitkään semmoista ei kestäisi.
Ehkä
minäkin rentun ottaisin, vilkkaan ja omalaatuisen, jotain menoa elämään, rentut ovat kiinnostavenpia.
Mikä niissä rentuissa sitten viehättävää, kertokaapa se. Itselle renttu on myös sellainen ihme kapinallinen, ei välttämättä mikään pettäjä ja hakkaaja.
Pakko myöntää, että itseä ei liian kiltti mies kiinnosta. En tiedä mikä siinä on, mutta jos mies vaikuttaa liian kiltiltä ja mukavalta, niin kiinnostus lopahtaa. Minulle ei siis riitä pelkästään se, että mies on muusikko (minulla on fiksaatio muusikoihin), hitto vie. :mrgreen:
Sellainen pettäjä/hakkaaja/valehtelija on enemmänkin paskiainen kuin renttu. Renttu on nimenomaan omapäinen. Salaperäinen. Vaarallinen. Grr. :twisted:
Pakko myöntää, että itseä ei liian kiltti mies kiinnosta. En tiedä mikä siinä on, mutta jos mies vaikuttaa liian kiltiltä ja mukavalta, niin kiinnostus lopahtaa. Minulle ei siis riitä pelkästään se, että mies on muusikko (minulla on fiksaatio muusikoihin), hitto vie. :mrgreen:
Sellainen pettäjä/hakkaaja/valehtelija on enemmänkin paskiainen kuin renttu. Renttu on nimenomaan omapäinen. Salaperäinen. Vaarallinen. Grr. :twisted:
Icegorn
Kontulainen
Danyan, katsoppas hieman kielenkäyttöäsi. 
Minä en ainakaan ole koskaan renttuihin rakastunut. No eheh, okei asiaan.
Enhän minä toki voi tietää minkä takia naiset aina rakastuvat renttuihin, tosin tässäkin voisi sanoa, että ei sekään aian pidä paikkaansa.
Mutta voisin kuitenkin antaa näin miehisen lausuntoni tähän.
Eli tokihan se on paljon mielenkiintoisempaa, kun mies tekee muutakin kuin hyysää ja lupailee kuuta taivaalta. Omistaa oman elämän ja on hieman haasteellisempi.
Se on sitten hyvin paljon taas naisesta kiinni, että millaisesta pitää. Toiset pitävät "kotirentuista" ja jotkut jopa "kapakkarentuista".
En tiedä mihinkä luokkaan itseni luokittelisin, en minä juuri koskaan kapakoissa käy, ja vielä en ole koskaan tappeluunkaan joutunut. Mutta en minä silti kaikista helpoin tapaus ole itsekään.
Tässä on määritelty nyt niin monenlaisia renttujakin, että jos se yksistään todistaa sen, että koska ihmiset mieltävät eri asiat erilailla, on myös kaikkien miesmaku erilainen. Jos kaikki alkavat kutsua vain jotain stereotyyppiä rentuiksi (esim kapakkatappelijoita) niin varmasti kovin moni ei enää myönnä rakastuvansa renttuihin.
Oliko tässä tekstissä mitään asiaa? Sitä en tiedä, mutta oli pakko kirjoittaa omia ajatuksiani asiasta.
Minä en ainakaan ole koskaan renttuihin rakastunut. No eheh, okei asiaan.
Enhän minä toki voi tietää minkä takia naiset aina rakastuvat renttuihin, tosin tässäkin voisi sanoa, että ei sekään aian pidä paikkaansa.
Mutta voisin kuitenkin antaa näin miehisen lausuntoni tähän.
Eli tokihan se on paljon mielenkiintoisempaa, kun mies tekee muutakin kuin hyysää ja lupailee kuuta taivaalta. Omistaa oman elämän ja on hieman haasteellisempi.
Se on sitten hyvin paljon taas naisesta kiinni, että millaisesta pitää. Toiset pitävät "kotirentuista" ja jotkut jopa "kapakkarentuista".
En tiedä mihinkä luokkaan itseni luokittelisin, en minä juuri koskaan kapakoissa käy, ja vielä en ole koskaan tappeluunkaan joutunut. Mutta en minä silti kaikista helpoin tapaus ole itsekään.
Tässä on määritelty nyt niin monenlaisia renttujakin, että jos se yksistään todistaa sen, että koska ihmiset mieltävät eri asiat erilailla, on myös kaikkien miesmaku erilainen. Jos kaikki alkavat kutsua vain jotain stereotyyppiä rentuiksi (esim kapakkatappelijoita) niin varmasti kovin moni ei enää myönnä rakastuvansa renttuihin.
Oliko tässä tekstissä mitään asiaa? Sitä en tiedä, mutta oli pakko kirjoittaa omia ajatuksiani asiasta.
Icegorn sanoi:
Aika hauska määrittely.
Eli tuon mukaan pitäisin "kotirentuista", sellaista Roarkin kuvailemasta oman elämän hankkineesta, itsenäisestä ja rohkeasta miehestä. "Kapakkarentut", jotka ovat myös muitakin vähemmän mairittelevia nimityksiä täällä saaneet, eivät sitten ollenkaan sytytä.Toisaalta, naiset eivät aina rakastu renttuihin. Naisia on miljoonia erilaisia, kuten miehiäkin. Ei pidä mennä yleistämään, että kaikki naiset tykkäävät pahoista pojista ja kaikki miehet Britney-kopioista. Jos joku tykkää, niin ok, mutta makuja on monia.
Hopeakorva
Hobitti
Itsepäs en rentuista tykkää enkä missään nimessä ottaisi vaivoikseni onnetonta pikkupahista nurkkiin loisimaan ja arvatkaa-mitä venkoamaan. Toki tuohan on vain yleistys, renttuja on monenlaisia (jotenkin en osaisi kuvitella Roarkia nyhjäämässä sohvannurkassa kaljapullo kädessä, kunnes ilta saapuu ja on aika lähteä kantapaikkaan tappamaan aikaa luuseriystävien kanssa). Eli itse en siis rentuista perusta, rehellinen ja älykäs mies ( a la Faramir) olisi oma ihanteeni... Makuasioita. Kaikki naiset eivät siis rakastu renttuihin. Toivoa on, kunnon miehet!
R
Riku
Vieras
Siinä tapauksessa naiset eivät ole ainoita, jotka rakastuvat renttuihin.
Minä vastaan kaiketi jonkinlaista kotirenttua; sellaista, joka tottelee sääntöjä aina silloin kuin ja haluaa. Eli harvoin. Tottelee daoismin filosofiaa tietyllä varauksella. Seikkailumielinen. Pikku-tuhma. Ajaa parran vain kerran viikossa.
Mutta enpä minä mitään naislaumaa ympärilläni ole koskaan huomannut. Mitäs me rentut naisista, kun ei nekään näköjään meistä.
On vielä yksi asia jota ei ole tässä mainittu: huumori. Renttu kuin renttu, määritelmästä riippumatta, on epäilemättä ainakin päällisin puolin todella hauska tyyppi ja heittää hyvää läppää. Sellaiseen toki naiset ihastuvat helposti. Henkilöön paremmin tutustuttua sitten saa selville, onko henkilö positiivinen vai negatiivinen renttu, kai niistä voi käyttää noita koti- ja kapakkarentun nimityksiä.
Aina välillä törmää sellaisiin tyyppeihin ja hetken toivoo olevansa samanlainen, se pintapuolinen renttuhuumori on niin iskevää. Pidemmän päälle taitaa kuitenkin olla parempi olla tällainen "kiltti" tapaus, eipähän tule ongelmiakaan niin paljoa.
Aina välillä törmää sellaisiin tyyppeihin ja hetken toivoo olevansa samanlainen, se pintapuolinen renttuhuumori on niin iskevää. Pidemmän päälle taitaa kuitenkin olla parempi olla tällainen "kiltti" tapaus, eipähän tule ongelmiakaan niin paljoa.
Karen Hill
Hobitti
Sitä helposti ihastuu renttuun, mutten minä ainakaan voisi kuivtella tuntemieni renttujen kanssa loppuelämääni viettäväni. Ennemmin sitten vaikka jonkinlaisen boheemin lueskelijarentun, mutta ei nyt herranen aika sentään kapakkarentun tai helman-perässä-minnevain-renttun... Mutta taiteilijarentut kyllä kieltämättä puree muhun. Jos miehellä on luovia kykyjä, niin kylähän se vaikuttaa muhun erittäin positiivisesti.
Kaverustun helposti hauskan mies/poikatyypin kanssa, mutten kyllä osaa kuvitella ihastuvani/rakastuvani kavereihini.
Kaverustun helposti hauskan mies/poikatyypin kanssa, mutten kyllä osaa kuvitella ihastuvani/rakastuvani kavereihini.
rentut... heh... niihin jotenkin vain ihastuu, mutta eikös ole niin että vanhemmat eivät tykkää siitä jos "ehdokas" on sellainen renttu (noh.. ei tämä kaikessa pidä paikaansa) vaan haluavat tytölle/pojalle kunnon puolison...
sitten on vaan, että haluu juuri sellaisen joka ei ole sellainen vanhempien "suosikki" malli... jotenkin haluaa uhmata sitä. Mut ei se niin ole aina...(eli en yleistä)
sitten on vaan, että haluu juuri sellaisen joka ei ole sellainen vanhempien "suosikki" malli... jotenkin haluaa uhmata sitä. Mut ei se niin ole aina...(eli en yleistä)
