Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?

ööh, jotenki muaki viehättää noi pahat pojat. ops: varsinki nyt ku luin Marsia (manga) jossa Rei on niin paha poika (ja aiivan U P E A ! ).
kuten joku jo sanoki, miehen pitäis pystyä suojeleen naistaan, musta tuntuu vähän samalta. ottakaa tostaki nyt selvää.

Tämähän on reipasta luettavaa.
Väärän sukupuolen edustajana en osaa sanoa,miksi.
Tämä on vähn sama,kuin se kuuluisa harjanvarren pituuden ja luutimisliikkeen tehokkuuden välinen aihe,johon ei suoraa vastausta saa koskaan...

Oman teoriani mukaan naiset rakastuvat renttuihin,
koska heitä näkee enemmän.
Siinä kun nössönörttiläinen istuu netissä
ja friikki jää takapihalleen heittelemään puukkoa
menee renttu baariin juomaan ja sen jälkeen tappelemaan.
Koska 1 renttumies vastaa näkyvyydellään ainakin 8 tavallista tassukkaa
niin ihastuu sattumanvarainen kissa häneen ainakin 8 kertaa todennäköisemmin..
Ah,tilastotiede on ihanaa!!!

Jaa-a, mikä siis onkaan se rentun määritelmä? Oli mikä oli, voin kertoa omista mieltymyksistäni. Pidän nimittäin ihmisten kiduttamisesta jaarittelulla...

Ulkonäöltään ihastukseni ovat yleensä olleet vähän pahiksen näköisiä tyyppejä, sellaisia, joita keskivertomummo kavahtaa kadulla. Tämä liittyy varmasti sekä omiin mieltymyksiin (pidän tietyistä asioista, joista nämä mummot eivät) että jonkinlaiseen vähältä alitajuiseen suojeluntarpeeseen. Jälkimmäisen olen huomannut, kun olen liikkunut erään tyypin kanssa kaupungilla, ja kerrankin ne häiriköijät ovat pysyneet kaukana! Se on varsin miellyttävää, minä kun satun olemaan jonkinlainen ääliömagneetti, kuten olen tainnut ainakin rintatopicissa mainita.

Ne pahiksen näköiset tyypit, joista olen ollut oikeasti kiinnostunut, eivät kuitenkaan ole olleet mitään aivottomia tappelijoita, tai jos ovat, on kiinnostus laantunut hyvin nopeasti. Tässä maailmassa on ihan tarpeeksi idiootteja, ei minun tarvitse sellaisen seurasta nauttiakseni varta vasten hänen kanssaan olla. Valitettavasti. On tietysti mukava tietää, että mikäli tarvetta olisi, pystyisi jo mainitsemani seuralainen kyllä selvittämään ikävän tilanteen; sellaista aiheuttamaan ei hänestä silti ole.

Ja tunteilla leikkiminen taas... No, se on moi moi. Menköön kotiinsa kasvamaan.

Ehkä minulle sopii siis semmoinen kotirenttu?

Ehkä se on niin, että rentuissa(siis sellaisissa "pahiksissa") on haastetta. Toivoo, että saisi itselleen sellaisen miehen joka olisi "vain minun". Muille pahis, mutta näyttäisi juuri MINULLE sen hellän rakastavan puolensa. Vähän niinkuin susikoira, joka saattaisi tappaa jonkun muun, mutta puolustaisi omistajaansa kaiken uhalla...
(ja se että käytin MINÄ muotoa, ei mitenkään liity siihen, että minä olisin rakastunut renttuun... vaikka kyllä niissä jotain viehätystä on esim. Raistlinissa :wink: )

Öppöö. Eihän Raistlin nyt mikään renttu ole :wink: Kylmäsydämisyys, ylimielisyys, äly ja kiehtovuus eivät vielä tee renttua, siihen vaadittaisiin vielä ainakin hurmaavuutta, remuamista ja rentoa asennetta elämään.

Mitä vikaa on kilteissä pojissa? Ei mitään. Mää olen ainakin ollut aina niihin kiltteihin ja juntteihin päin, kunnes saan aina pakit. En tiiä. Aina ne vaan sanoo, että oon vaan ystävä, ja se siitä. Pahus...
Rentut on jotenkin mystisiä ja... renttuja...? Ei sille voi mitään. Ne vetää naisia puoleensa hetkellisesti. Ei kauaa, viehätysvoima loppuu...

Raistlinista tuli mieleeni, että pahis ja renttu ovat ainakin minun sanastossani kaksi aivan eri asiaa. Pahis on juuri sellainen karismaattinen ja salaperäinen "tappaja", kun taas rentusta tulee mieleen peräkylän mopojengin kovin kolli, joka poimii ojasta horsmia emännälleen.
Taiteilijarenttua en ottaisi. Olenkohan jotenkin outo, kun minuun eivät sellaiset vetoa? Tulee mieleen tärpättiä litkivä ikuinen taidekoululainen joka jaksaa päivästä toiseen apurahan toivossa.
Sen sijaan kamppailulajien harrastajat kiinnostavat. Myönnän, että olen nähnyt liikaa kung fu-leffoja, mutta... no joo. Ei siitä sen enempää.

Muuten, jos naiset rakastuvat renttuihin, niin miksi kaikki kiltit miehet ovat naimisissa?

Ered Engrin sanoi:

Muuten, jos naiset rakastuvat renttuihin, niin miksi kaikki kiltit miehet ovat naimisissa?

Click to expand...

Koska naimisissa olevat miehet ovat juuri niitä kotirenttuja, joista oli aiemmin puhetta? *kotirentun onnellinen vaimo*

Ered Engrin sanoi:

Muuten, jos naiset rakastuvat renttuihin, niin miksi kaikki kiltit miehet ovat naimisissa?

Click to expand...

En ole.


Noh, enemmän se taitaa riippua siitä, olenko kiltti ollenkaan.

Ah, ikuisuuskysymys naisista ja rentuista !

Pidän miehessä kuin miehessä haasteellisuudesta, itsenäisyydestä ja omanlaatuisesta huumorintajusta. Lisävaatimuksena on, että hän saa sydämeni väpättämään joka kerta kun tapaamme. Tällä hetkellä se sattuu olemaan mies, jota voisi kai nimittää rentuksi. Melkein puolitoista vuotta takana enkä tiedä lakkaako kiinnostus koskaan :wink: .

Inaya sanoi:

renttu on sellanen särmikäs ja jotenkin kova, mutt ei aina välttämättä paha..

Click to expand...

tuo vastaa omaa käsitystäni rentusta. Olen huomannut kyllästyväni kaikessa suhteellisen helposti ja kai nämä rentut ovat arvaamattomampia. Ehkä sitten joskus vanhempana arvostan enemmän tasaisuutta tai vastaavaa mutta... sitäpaitsi olen sen luonteinen että tarvitsen kunnon riidan tasaisin väliajoin ja se on helpompaa jos vastapuoli ei vain yritä rauhoittaa ja tehdä kompromissia.
Pisin ja itselleni merkityksellisin suhteeni oli välillä ulkopuolisten mielestä ehkä jopa väkivaltaisen näköinen koska "tappelimme" välillä fyysisestikin mutta kumpikaan ei koskaan oikeasti satuttanut toista. kuitenkin se oli sellaista vääntöä koko ajan. se toimi. me ymmärsimme toisiamme. se loppui käytännön pakosta. Mielestäni se oli rentun kanssa.

Sellainen pettäjä/hakkaaja/valehtelija on enemmänkin paskiainen kuin renttu. Renttu on nimenomaan omapäinen. Salaperäinen. Vaarallinen. Grr.

Click to expand...

Juuri näin!! paskiaisista taas pitäisi kaikkien ymmärtää. Tosin se näyttää olevan vaikeaa.. olen todennut lähipiirissäkin...

toisaalta.. joku tuolla taisi jo sanoa jotain siitä että kaikista löytyy renttua.. hmm löytyy, mutta joissain sitä on vain enemmän ja luonnostaan.

Häitinköhän jo pointtini jossain matkan varrella? No se taisi olla että siis minua ainakin rentut kiehtovat enemmän kuin "tavalliset" miehet. Pitkälti juuri sen jännittävyyden takia.

Jos renttu on käsitteenä pelkästään positiiinen niin kuin monien mielestä tuntuu olevan, niin miksi naisten rakastumista heihin pidetään ongelmana? Miksi ei saman tien kysytä miksi naiset rakastuvat jännittäviin ja kiinnostaviin miehiin? Ainakin meillä päin sekä sana renttu että tuo kysymys ovat hyvinkin negatiivisesti värittyneitä, mutta ehkä on kyse murre-eroista.

"Rentusta" tulee ainakin minulle mieleen lähinnä joku Uuno Turhapuroa muistuttava tosi laiska ja epäsiisti henkilö

Tämän keskustelun perusteella voisi vastata kysymykseen, miksi naiset aina rakastuvat renttuihin, että ”renttuun” voi liittää kaikennäköisiä mielikuvia, haaveita ja fantasioita. Koska renttu on kaikkea ja ei mitään, on se sellainen fantasiahahmo, jonka jokainen nainen haluaa. Vähän niin kuin Auervaara. Oikea Auervaara ei ollut mikään hieno naistenmies, mutta hän kykeni uskottavasti kertomaan naisille juttuja itsestään koska he halusivat kuulla juuri sen mitä Auervaara kertoi. Totuusarvo on toissijaista. Tärkeämpää on kokemus rakastetuksi tulemisesta.

FreakyMike sanoi:

"Rentusta" tulee ainakin minulle mieleen lähinnä joku Uuno Turhapuroa muistuttava tosi laiska ja epäsiisti henkilö

Click to expand...

Vohobitille tulee rentusta mieleen Irwin Goodman.

Vohobitti sanoi:

Tämän keskustelun perusteella voisi vastata kysymykseen, miksi naiset aina rakastuvat renttuihin, että ”renttuun” voi liittää kaikennäköisiä mielikuvia, haaveita ja fantasioita. Koska renttu on kaikkea ja ei mitään, on se sellainen fantasiahahmo, jonka jokainen nainen haluaa. Vähän niin kuin Auervaara. Oikea Auervaara ei ollut mikään hieno naistenmies, mutta hän kykeni uskottavasti kertomaan naisille juttuja itsestään koska he halusivat kuulla juuri sen mitä Auervaara kertoi. Totuusarvo on toissijaista. Tärkeämpää on kokemus rakastetuksi tulemisesta.

Click to expand...

Minä en halua itselleni fantasiahahmoa. Minä tahdon elävän miehen joka on verta ja lihaa ja kuumaa lihaa mieluiten. Tarkoitan etten siis syöksyisi suhteeseen kenen tahansa kanssa (se olisi jotenkin halpaa). Haluan tietää mikä renttu(tai ei) on miehiään. Nyt en siis puhu vaikkapa discossa -kummankin puolelta- tapahtuvasta "halimisesta".
Ja se että totuus ei olisi tärkeää. Jos sitä todellakin aikoo aloittaa jotain pysyvämpää niin kyllä minä tahdon mieluummin totuuden kuin suloisia valheita. Valheet sopivat hupileikkeihin.

Ja jos tarkastelen itseäni niin en tahdo renttua (määrittelen rentun Big Brotherin Spenceriksi) vaan määrätietoisen, kokeneen ja ison miehen. en tarkoita kaksimetristä kaappia vaan sellaista varmaotteista ja riuskaa.

Tätä topicia lukiessani pohdin keskustelun kuumaa kysymystä: Mikä on rentun määritelmä.

Mulle renttu on hitusen negatiivinen käsite. Joissain tapauksissa renttu voi olla hyvinkin negatiivinen tapaus. Ulkonäköön se ei liity, vaan taipumuksiin - jollain lailla voi sanoa, että renttu on tapaus, joka ei ole kasvanut aikuiseksi. Enkä tarkoita tätä positiivisessa mielessä, tyyliin mieluummin vanha kuin aikuinen vaan siinä mielessä, että renttu ei ole aikustunut ottamaan vastuutaan itsestään - saati muista, kuten perheestä. Renttu osaa huomioida täydellisesti vain itsensä. Tottahan renttu voi olla supliikki mies, hauska seuraihminen ja muutenkin suosittu sosiaalisissa kuvioissa. Mutta kun mennään tavalliseen jokapäiväiseen elämään, renttu on mitä rasittavin elinkumppani... Renttu tekee niinkuin itse tahtoo, mikä itsestä tuntuu hauskalta, ottamatta muita huomioon. Ei ehkä edes itsekkyyttään, vaan kun se ei vaan tajua. Renttu olettaa, että riittää se kiva kun on mukavaa, ainakin hänellä, ja tylsät velvollisuudet eivät ole niin välttämättömiä.

Nuorena sitä katseli enimmäkseen rentuhtavia (juu, ihan uusi sana maailmankaikkeuteen) poikia / miehiä. Sellaiset tuntuivat jännittävämmiltä kuin luokan tavalliset pojat, jotka renttujen vierellä tuntuivat hissukoilta. Kenties siihen sopii tämä keskustelussa aiemmin esille tuotu väite: ehkä ne rentut pitivät itsestään niin kovaa ääntä, olivat niin selkeästi esillä, että ne tavalliset jäivät varjoon. Siinä varmaan tuli missattua monta miellyttävää nuorta miestä kun tuijotti vaan sitä renttua.

Niin, ja mullahan kokemusta on. Ex-mies oli renttu ihan täydellisesti. Ja mä olin täydellinen rentun vaimoke, uskoin olevani hänelle se Suuri Rakkaus, ja että vaikka vastoinkäymisiä on, meillä olisi lopulta kaikki kaunista ja ihanaa kuin juuri ennen elokuvien lopputekstejä. Tuli nähtyä kaikkia renttuus-tasoja - sitä ehti 11 vuodessa. Muusikko, viinaan menevä, huumorimies, ulospäin hauska seuramies, synkkä ja ailahteleva, ihana ja romanttinen ja vastapainoksi ilkeä, tyly ja vaativainen... Kaikkea sellaista rentunkriteerit täyttävää löytyi. Välillä elämä oli hurmaavaa kuin mikä, välillä taas hukkasin jopa itseni ollessani se elämän tukipilari sille rentulle, itseni hukaten. Sillä renttuhan kun ei ota vastuuta elämänsä kaikista osista, niin hän mielellään jättää sen asian jollekin muulle. Vaikka sille puolisolle, joka sitten oman elämänsä lisäksi huolehtii, että rentun elämä sujuu.

Renttu voi olla siis hurmaava. Mutta myös hirmuisen rasittava. Kuka jaksaa sellaista vuoristorataa?

Ja takas todellisuuteen ja nykypäivään. Löysin miehen, mukavan, tavallisen, rohkean muttei turhan räväkän, epätaiteellisen (äitini kysyi tätä heti kun tavattiin: ethän sie ole taiteellinen, sitä on tässä suvussa nähty liikaakin), huumorintajuisen, joka tuli toimeen kaikkien sukulaisteni kanssa (toisin kuin välillä yrmeä renttu, joka viihdytti lähinnä ystäviä ja tuttavia, esim. anoppi on vain häiriö)... no, tämmöinen perusäijä, jota en nuorempana olisi pitänyt kovin kiinnostavana. Ja mitä tapahtui? Rakastua repsahdin totaalisesti, välittömästi ja täysin. En epäile, etteikö mieheni pystyisi puolustamaan minua kuin seikkailusankari Renttu, mutta se ei ole itsetarkoitus eikä uhoilua. Eikä mieheni ole tylsä, vaan mitä mainiointa seuraa, mutta myös juhlien ja humun ulkopuolella. Eikä ole niitä ylös-alas-menoja, mielialan vaihteluja sun muuta, vaan sellaista tavallista tasapainoista arkea suurimmaksi osaksi aikaa.

Eli ns. kunnon miehet voittaa rentut aviomiehenä 6-0.

Muoks.
Tuli mieleen tää keskustelu kun kuuntelen nyt illalla Juliet Jonesin Sydäntä...
"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin,
rakastuvat pitkätukkahulttioihin,
petollisiin kulkureihin...
Ja pilvilinnan rakentajiin,
unelmoiviin työnvieroksujiin...
Ja sehän tässä huolestuttaa,
sehän tässä huolestuttaa,
että kuinka meidän kunnon miesten käy..."
:wink:

Titiuu sanoi:

Eli ns. kunnon miehet voittaa rentut aviomiehenä 6-0.

Muoks.
Tuli mieleen tää keskustelu kun kuuntelen nyt illalla Juliet Jonesin Sydäntä...
"Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin,
rakastuvat pitkätukkahulttioihin,
petollisiin kulkureihin...
Ja pilvilinnan rakentajiin,
unelmoiviin työnvieroksujiin...
Ja sehän tässä huolestuttaa,
sehän tässä huolestuttaa,
että kuinka meidän kunnon miesten käy..."
:wink:

Click to expand...

Mikä on kunnon miehen ja tylsän miehen ero määritelmä?

Te olette ymmärtäneet väärin tämän topicin kysymyksen. Ei tässä kysytä onko kunnon mies parempi aviomies kuin renttu tai voittaako kunnon mies rentun, vaan miksi naiset rakastuvat renttuihin. Kyseessähän on kaksi aivan eri asiaa.

Vohobitti, joten en osaa vastata kysymykseen, koska en nykyään rakastuisi renttuihin.

Ja kunnon miehen ja tylsän miehen ero... Tylsä nyt on tylsä. Sen kyllä huomaa. Kunnon mies on se, joka ei ole tylsä, mutta on... vastuuntuntoinen ja sillä lailla mukava. Ei tarvitse olla tylsimys ollakseen rehti ja hyvä mies. Kunnon mies on se, joka ottaa vastuuta itsestään, sekin on jo paljon, ja jopa muistakin kuten perheestä.

Tuota, yks teoria siihen, miksi rakastutaan/ihastutaan on samanlaisuuden etsiminen. Kiltit miehet löytävät kiltin vaimon ja elävät myöhemmin kiltisti perhe-elämää ja anoppikin on tyytyväinen, kun samaan aikaan renttu ja sen muija ovat kaupungilla ja koettavat välttää anopin puheluita.

Voisiko muuten puhua "renttu-tytöistä"? Jos voi, niin sitten näen itsessäni sellaisen. Haen itse aina samanlaisuutta miehistä ja voisi sanoa, että nykyinen ihastukseni on selvä renttu: etäinen, paljon paheita, äänekäs, tappelija(silloin kun se kaikille sopii) ja edes paras ystäväni ei pidä hänestä.
Tuollainen voisi olla kai sellainen tosi-renttu.