Mistä kirjasta? Lue ensimmäinen viesti.

Argh, en kuollaksenikaan muista kirjan tai edes sarjan nimeä, niin kauan on siitä kun ne luin. Muistan koko pitkästä tarinasta parhaiten sen, että viimeisen osan takakannen tekstissä spoilattiin todella tehokkaasti kirjan ja oikeastaan koko sarjan hyvin keskeinen käännekohta, joka sijoittuu aivan tarinan lopulle. Vieläkin ärsyttää, että joku virallisen esittelytekstin kirjoittaja voi olla kyllin törppö kertoakseen suoralta kädeltä, että yksi keskeisimmistä henkilöistä muuten sitten kuolee ja siitä seuraa tällaisia asioita. Vähän sama kuin että Feeniksin killaan takakannessa olisi jotain tyyliin "kummisetänsä Sirius Blackin kuoltua taistelussa kuolonsyöjiä vastaan Harry on murtua syyllisyydentunteen alle". Ei sellaisia asioita saa kertoa takateksteissä!
 
Kyllä! Vuorileijonan varjo on sarjan nimi, mutta tämä on osoittautunut niin haastavaksi että se riittäköön. Arvuuttamani kirja on sarjan ykkösosa, Kuuman tuulen aika. Arvuutusvuorossa siis @Shacklebolt!
 
Beata Perintytär oli matkannut Heisalan kylästä Suitiaan reellä jo viikko sitten, mutta vasta nyt hän näki Klaus Erikinpojan. Klaus kulutti näemmä kaiken aikansa rahvaanmiesten parissa eikä vaivautunut edes ilta-aterialle, joka oli päivän kolmesta ruokailusta se ainoa, minkä perhe nautti keskenään linnankamarissa sen sijaan, että olisi istunut väentuvassa koko huonekunnan kera.
 
Kyseessä on huomattavasti lähempänä nykyisyyttä kirjoitettu kirja, jokankeetop kertoo jonkun verran kaukaisemmista ajoista kuin Välskärin kertomukset.
 
"Jos jungfru haluaa, voin muistaa herra Joakimia rukouksissani."
"Kiitos."
"Entä toinen veli? Joko ritari Klausin eripura Hänen Armollisen Majesteettinsa kanssa on selvinnyt?"
Nyökkään ja lähden taas liikkeelle. "Kyllä vain. Veljeni sai tuomion Kuninkaan lautakunnalta, mutta hänet armahdettiin hänen palautettuaan lyypekkiläisistä pursista anastamansa turkikset ja maksettuaan soveliaat lunnaat."
 
Uloin nostoportti kahden kapean tornin välissä on ihmeekseni alhaalla, joten ratsastan rohkeasti sen ali esipihalle Pietarin ja neljän huovini ravatessa perässäni. Pysähdyn kahden pitkän hirsitalon lomaan ja tiedustelen ensimmäiseltä katseeseeni vastaavalta mieheltä mestari Mathiasta. Hän töllistelee minua hämmästyneen näköisenä ja toistan kysymykseni selittäen mestarin olevan herttuattaren apteekkari. Mies raapii lierikypärän suojaamaa päätään ja siirtelee jalkojaan sen oloisena, ettei asiani kiinnosta häntä hiukkaakaan.
"Filippa Fleming! Mitä hiivattia?"
 
Ei nyt näytä irtoavan arvauksiakaan, joten paljastettakoon että kyseessä tuore Kristiina Vuoren Filippa.
Kellä arvuutettavaa olis mielessä, napatkoon seuraavan :)
 
- James, näin härskiä kirjettä en ole ikinä ennen lukenut. Se on Cranfordilta. Hän on lopullisesti katkaissut suhteensa meihin ja aikoo haastaa meidät oikeuteen.
- Mitä me nyt olemme tehneet? kysyin.
- Hän syyttää meitä karkeasta loukkauksesta ja hänen karjunsa terveyden vaarantamisesta. Hän sanoo meidän lähettäneen hänelle siirappipurkillisen lehmänsontaa ja neuvoneen sivelemään sitä karjun selkään kolme kertaa päivässä.
 
Jesh!

- Tulin tarjoamaan sinulle partaani ajettavaksi.
A.n kasvot kalpenivat sen rahtusen verran, mikä niissä vielä kalpenemisen varaa oli. Sitten hän kietoi pyyhkeen B:n kaulan ympärille ja ryhtyi saippuoimaan hänen leukapieliään. Hän saippuoi kauan, ja kauan hän myös hioi partaveistä kovasimeensa. B:n parranajo alkoi.
Hiljaisuus laskeutui huoneeseen, kuului vain ajokoneen surina. Kaikki pidättivät henkeään.
Kone vaelsi vaeltamistaan poskilla, nenän alla, leualla. Tuo parta oli kuin rautalankaa, ja kone pörisi huoneen äänettömyydessä kuin ruohonleikkuri. Milloin sen terä suihki B:n leuan alla, milloin se liukui alamäkeä ja kapusi jälleen ylös pitkin hänen kaulaansa. Se viivytteli aataminomenalla rehoittavan karvatupsun vaiheilla ja teki siitä sitten selvää.
Vastakarvaan. Alunaa. Antiseptinen suihkutus. Puuteria.
 
Lähtiessään liikkeelle ani varhain pääsiäisaamuna B löysi xxxxxxxnsa ovelta suunnattoman suuren suklaamunan, jota koristivat kauniit, punasilkkiset ruusukkeet. Tai oikeammin sanottuna: hän löysi jättiläismunan, joka vain suuresti muistutti suklaamunaa. Itse asiassa se oli monen sadan kilon pommi, joka oli maalattu ruskeaksi sen jälkeen kun sen siivekkeet ensin oli sahattu irti.
 
Tämäkö on se kirja, jossa on hallusinaatioita saava sälli, se josta tehtiin myös näytelmä? En saa päähäni paikannimeä joka siinä nimessä muistaakseni oli.
 
Eipä ole Alaston lounas.

Kuka tahansa olisi B:n sijassa loukkautunut. Mutta B:llä oli teräksiset hermot ja rautainen itsekuri.
- Jos he kuvittelevat voivansa härnätä minut suuttumaan, niin he ovat erehtyneet osoitteesta, tuumi B. - Pappi ei toki voi ryhtyä tappelemaan viinituvan räyhääjien kanssa. Pappi ei alennu juopuneen jätkän tasolle!
Hän jarrutti, heittäytyi polkupyöränsä satulasta, asteli kohti ryhmää, tempaisi kouriinsa pöydän, veti sen pois ihmisten edestä, kohotti sen ilmaan ja sinkautti sen heidän keskelleen. Ja kun hänen käsiensä väliin osui penkki, hän ryhtyi mukiloimaan silläkin.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös