Mitä kuuluu?

Tämä juuri. ei pidä koskaan työkkärissä kertoa mistään harrastuksista tai kertoa et avoimessa yliopistossa suorittaa jotain kurssia tms., kuinka innokkaasti on vastaanottamassa työtä, mihin on koulutettu tai vähän muutakin, kokoaikaisesti.

Tämän takia juuri pitäisi jo peruskoulussa olla kurssi kuinka käyttäytyä työkkärissa tai sossun toimistossa.

Mikäli peruskoulussa olisi tämmöinen kurssi, sen tarkoituksena tuskin olisi opettaa nuoria "valehtelemaan sopivasti" vaan nimenomaan olemaan kunnon kansalaisia ja kertomaan totuuden. Hyvä vaan jos eivät moista tukea saa ja ryhdy loisiksi.

Itse en voi ottaa vastaan kokoaikatyötä koska olen osa-aikatyössä. Lisäksi olen tietysti myös burnoutissa, mutta sellaista en minäkään työkkärissä toteaisi. En ajatellut että työni on asia, mistä pitää valehdella tai että moinen olisi ollut hyödyllistä. Kaikkein vähiten haluan joutua joskus myöhemmin maksamaan mätkyjä. Tämä työni on luonteeltaan sellainen, että en voi ottaa lopareita ja siirtyä kokoaikatyöhön, mikäli haluan koskaan enää töitä omalta alaltani.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että olin varmaankin turhan rehellinen. Mielestäni tämä tarina kertoo kuitenkin enemmän systeemin typeryydestä kuin omastani.
 
Hain vähän aikaa sitten töitä Helsingin TE-toimistosta, kun siellä työskentelevä tuttu vinkkasi vapaista paikoista (vastaus oli taas klassinen "saimme paljon hakemuksia, sinä et tällä kertaa ollut haastatteluun kutsuttujen joukossa"). Kyselin häneltä tietysti, millaista työ käytännössä on, ja toinenkin aiemmin TE-toimistossa työskennellyt tuttu antoi vinkkejä. Kuvaavin oli "Suomen työvoimapolitiikka on täysin rikki, mutta sillehän et mitään voi. Jos aiot jaksaa työssä, koita olla ajattelematta isompaa kuviota ja keskittyä siihen, että saisit autettua edes yksittäisiä ihmisiä."
 
Mikäli peruskoulussa olisi tämmöinen kurssi, sen tarkoituksena tuskin olisi opettaa nuoria "valehtelemaan sopivasti" vaan nimenomaan olemaan kunnon kansalaisia ja kertomaan totuuden. Hyvä vaan jos eivät moista tukea saa ja ryhdy loisiksi.

Itse en voi ottaa vastaan kokoaikatyötä koska olen osa-aikatyössä. Lisäksi olen tietysti myös burnoutissa, mutta sellaista en minäkään työkkärissä toteaisi. En ajatellut että työni on asia, mistä pitää valehdella tai että moinen olisi ollut hyödyllistä. Kaikkein vähiten haluan joutua joskus myöhemmin maksamaan mätkyjä. Tämä työni on luonteeltaan sellainen, että en voi ottaa lopareita ja siirtyä kokoaikatyöhön, mikäli haluan koskaan enää töitä omalta alaltani.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että olin varmaankin turhan rehellinen. Mielestäni tämä tarina kertoo kuitenkin enemmän systeemin typeryydestä kuin omastani.
Nimenomaan pitäisi nuoria opettaa systeemin tavoille. Systeemi on sellainen, koska kansalaiset ovat äänestäneet poliitikkoja eduskuntaan, jotka ovat rakentaneet tällaisen systeemin: jos haluaa työttömyyskorvaus, niin on sanottavat työkkärissä, että on valmis ottamaan vastaan kokoaikaista työtä, teoriassa. Käytännössä sitten on yksilön vastuulla kikkailla tukien kansa, jos on vain osa-aikaista työtä. Näin Vohobittikin teki kun tein vielä töitä tuntiopettajana. Ne elättivät tiettyinä kuukausina varsinkin kun oli mahdollisuus kikkailla myös milloin nosti palkkansa. Joinain kuukausina palkka oli niin iso, etten saanut työkkäristä mitään, sitten kesäkuukausina oli vain työkkärin tukien varassa ja osassa kuukausina soviteltiin. Luonnollisesti yritin maksimoida käteen jäävän rahan. Asumistuki oli viel hankalammin arvioitavissa ja laskettavissa, jossain vaiheessa sitä tiputettiin kun vuositulot olivat liian isot.

Mutta missään vaiheessa en työkkärille tehnyt etukäteen selkoa siitä, mitä olin töistä suullisesti sopinut (eikä niitä puolta vuotta pidemmälle edes sovittu). Kirjallista työsopimusta kun kaikista tuntiopettajan tehtävistä ei ollut. Kerroin työkkärille vain olevani valmis ottamaan lisää töitä vastaan, jos niitä tarjotaan, ja väitin myös hakevani niitä aktiivisesti, vaikka pärjäsin tuollakin järjestelyllä. Lopulta sitten sattuman kautta allekirjoittanutta pyydettiin samaan mestaan kuukausipalkkaiseksi.
 
Tuli käytyä ortopedilla ja oikesta polvesta löytyi sisäkierukan kompleksirepeämä, ristisiteen osarepeämän jälkitila ja sisempi sivuside arpeutunut ja paksuunut, eli sekin on revennyt mutta parantunut. Lääkäri oli sitä mieltä, että kierukkaa ei kannata ommella tai oikeastaan tehdä yhtään mitään, koska mulla on länkisääret eli painopiste on niin voimakkaasti polven sisäsyrjällä. Kuulemma sääriluun voisi leikata katki ja oikoa jalan, jolloin voisi sitten polveakin operoida. Tämä sitten täytyisi tehdä myös terveelle jalalle, joka on vielä enemmän kieroon kasvanut.

Fiilis on nyt aika neutraali. Päätin että en halua operaatiota ja koitan kuntouttaa niin paljon kuin mahdollista. Polvi on kuitenkin melko kivuton ja toimii melko hyvin. Jos tulevaisuudessa tuo operaatio tulee eteen niin so it be.
 
Viime vuonna olin joulukuun aikaan päivittämässä EA-korttia ja kurssilla törmäsin uuteen tuttavaan, jolle jauhoin vaan spontaanisti Lotreista ja konsolipeleistä.
(Hän ei ole käsittääkseni mikään Lotri - fani, mutta erilaisten pelejen ystävä kylläkin.)

Uusi tuttava vihjas asuilevansa meikän naapurissa ja sano, että hänellä on lautaroolipelejä melkoinen kokoelma. Alettiin siltä istumalta suunnittelemaan tulevia pelisessareita seuraavalle vuodelle.

Rupesin miettimään kolmatta kaveria, joka on mahdollisimman intuitiivinen kaikenmaailman roolipelien suhteen, joten värväsin lankoni messiin ja hän erään toisen kaverinsa.

Nyt on kaks sessaria Divinityn Original Siniä takana ja on ollut kyl hauskaa. Vaikka olen aikamoinen noviisi Sebille hahmoni kanssa, niin aivan se ja sama. Hyvä vaan kun on kokeneempia pelaajia enemmistö messissä, niin voi oppia siinä samalla heiltä eri taktiikoita. (Divinity on minulle aivan uusi asia, kuten lautapelailut roolipelien parissa näin yleensä.)

Erityistä tästä edenneestä tilanteesta tekee sen, että tämmöisessä tuppukylässäkin pystyy luomaan vielä uusia suhteita elämässään ja väittäisin, että tilanneketjun lähde on peräisin Tolkienin synnyttämästä innostuksesta.

Mitäs muuta? Noh olen täyttänyt lapsuuteni sekä teini-iän aukkoja (olin aikoinani enemmän hourupäinen Halon multiplayerin pelaaja) pelaamalla Halo - pelien (1, 2, 3) bungien trilogiaa ja esiosaa sekä spin-offeja (Reach, ODST, Wars) xboxilla läpi. Samoin olen tilannut kyseiseen universumiin liitäten kolme kirjaa; The Fall of Reachin, The Floodin sekä The First Striken.


Aikamoista taisteluahan tuo on läpeensä, kun FPS-peleistä puhutaan, eikä hahmoihin saa niin syvää yhteyttä kuin muissa tuntemissani saagoissa, ellei luovaa tekoälyä Cortanaa tai Covenanttien Thel 'Vadamia (Arbiter) lasketa. Musiikit tekevät suuren osan kuvallisten lähteidensä lisäksi luoden peleihin tunnelmaa ja nostalgiaa. Kirjat syventäkööt Halon maailmaa myöhemmin. Innostuminen eri asioista on tosi jees ja niiden ketjureaktiot.
 
Last edited:
Nyt on kaks sessaria Divinityn Original Siniä takana ja on ollut kyl hauskaa. Vaikka olen aikamoinen noviisi Sebille hahmoni kanssa, niin aivan se ja sama. Hyvä vaan kun on kokeneempia pelaajia enemmistö messissä, niin voi oppia siinä samalla heiltä eri taktiikoita. (Divinity on minulle aivan uusi asia, kuten lautapelailut roolipelien parissa näin yleensä.)
Enpä tiennytkään, että Divinity, Original Sin löytyy nyt myös lautapelinä (jos siis oikein käsitin, että lautapeliä olette pelanneet). Itse olen kyllä ko. peliä pelannut mutta PC-peli versiona. Hankin sen aikanaan heti tuoreeltaan (2014). Pelisarja, sen taustatarina ja maailma yleensäkin oli minulle aivan tuntematon mutta en pettynyt. Pidin pelistä todella paljon ja Source Hunterina (tai sellaisten kaksikkona) oli todella mielenkiintoista pelata.
 
Enpä tiennytkään, että Divinity, Original Sin löytyy nyt myös lautapelinä (jos siis oikein käsitin, että lautapeliä olette pelanneet). Itse olen kyllä ko. peliä pelannut mutta PC-peli versiona. Hankin sen aikanaan heti tuoreeltaan (2014). Pelisarja, sen taustatarina ja maailma yleensäkin oli minulle aivan tuntematon mutta en pettynyt. Pidin pelistä todella paljon ja Source Hunterina (tai sellaisten kaksikkona) oli todella mielenkiintoista pelata.
Jo vain. Lautapelin muodossa ollaan kyseistä peliä pelailtu ja meidän neljän hengen poppoosta kaksi on pelannut kyseistä peliä joko PC:llä tai konsolilla. Kovasti ovat minulle peliä alkuperäisessä muodossaan suositelleet, kun panivat merkille innostukseni. Ehkä vielä joskus. Jahka kerkiää! :)
 
Meillä oli tänään töissä muutaman tunnin tekoälykoulutus. Se oli enemmänkin suunnattu tietotyöläisille, ja näin suorittavaa työtä tekevänä en hirveästi löytänyt kontaktipintaa omaan duuniini. Mutta aloin sitten leikkiä sillä (ja puolet luennosta meni ohi korvien) kun tehtävänä oli pyytää tekoälyä tekemään esim. runoja ja blogikirjoituksia haluamistaan aiheista. Runo oli luonnollisesti haiku aiheesta kakkaava koira (siitä tuli hulvaton), mutta blogin osalta menikin aika mielenkiintoiseksi. Pyysin ensin vaan kirjoitusta aiheesta Aragornin kruunajaiset (en tiedä miksi juuri tämä aihe tuli ekana mieleen). Sitten pyysin suunnilleen samoilla sanoilla variaatioita, esim. lasten iltasatu, virallinen, mahtipontinen ja örkkien näkökulma. Se hemmetin tekoäly oikeasti tekee jo noinkin pienillä muutoksilla ja ylimalkaisilla ohjeilla aivan erilaisia tekstejä. Ja melko silleen uskottavia.

Lopussa näytettiin tekoälyn tekemiä videoita joissa oli kohtuullisen aidon näköisiä ihmishahmoja tekemässä asioita ja kävi mielessä kauhukuvia että kun se tästä vielä kehittyy niin mitkä mahdollisuudet se avaa esim. disinformaatiolle, kun väärän tiedon levittämisessä käytetään tekoälyä jo nyt. Mihin kohta voi enää uskoa?
 
Tuli käytyä ortopedilla ja oikesta polvesta löytyi sisäkierukan kompleksirepeämä, ristisiteen osarepeämän jälkitila ja sisempi sivuside arpeutunut ja paksuunut, eli sekin on revennyt mutta parantunut. Lääkäri oli sitä mieltä, että kierukkaa ei kannata ommella tai oikeastaan tehdä yhtään mitään, koska mulla on länkisääret eli painopiste on niin voimakkaasti polven sisäsyrjällä. Kuulemma sääriluun voisi leikata katki ja oikoa jalan, jolloin voisi sitten polveakin operoida. Tämä sitten täytyisi tehdä myös terveelle jalalle, joka on vielä enemmän kieroon kasvanut.

Fiilis on nyt aika neutraali. Päätin että en halua operaatiota ja koitan kuntouttaa niin paljon kuin mahdollista. Polvi on kuitenkin melko kivuton ja toimii melko hyvin. Jos tulevaisuudessa tuo operaatio tulee eteen niin so it be.


Täällä toinen polvivaivainen!
Vasemman polven saaga alkoi jo yli 10v. sitten kun loukkasin sen urheillessa ja eturistiside meni katki. Silloin sain sen kuntoutettua hyväksi ja ortopedin kanssa totesimme että hyvä leikkaamaton polvi on parempi kuin huono leikattu.
Noh, sen reilu vuosikymmenen se olikin ihan hyvä, mutta sitten reilu vuosi sitten astuin Kolilla polulta harhaan ja upposin hankeen nivusia myöden. Polvi vääntyi siinä jotenkin samalla ja sen jälkeen se ei enää ole ollut hyvä. Pienikin vääntö tai sivuttaisliike sai sen muljumaan, välillä hyvinkin kivuliaasti.

Pari viikkoa sitten kaaduin ulkona liukkaalla ja polvihan siinä taas jotenkin vääntyi. Tällä kertaa se oli kuitenkin niin kipeä ja ei alkanut parantumaan samalla lailla kuin ennen (sillä ei edelleenkään voi astua täydellä painolla eikä se taivu tai ojennu täysin), että lampsin lääkärin vastaanotolle. Magneettikuvasta löytyi hieman venähtäneet sivusiteet ja sisemmän kierukan kassinkahvarepeämä, joka on osittain luisunut väärään paikkaankin eli interkondylaattitilaan. Ihme ja kumma että polvi ei ole tämän kipeämpi ei esim. levossa särje.

Nyt sitten odottelen vakuutusyhtiöltä maksusitoumuspäätöstä ja sen jälkeen leikkausaikaa. Yksityiseltä sen onneksi saa todella nopeasti, jopa muutaman päivän päähän, kunhan vakuutusyhtiö vaan hoitaa osuutensa.
Meinaavat kursia kierukan takaisin kasaan ja kiinnittää sen paikoilleen. Kuntoutus on tuskallisen pitkä, todennäköisesti n.6vkoa kepeillä siten, että jalalle ei saa varata laisinkaan.

Suhtaudun tähän kuin maailmanloppuun varautumiseen:
Olen nyt kotona tutkinut mahdollisuuksia; mistä pääsen yhdellä jalalla ylös? Esim. olohuoneen sohva on niin matala ja pehmeä, että siitä ei pääse. Sängystä pääsee. WC-pytylle taidan hommata korokkeen, varmuuden vuoksi. Suihkuun olen jo nyt hommannut tuolin, lisäksi olen testannut, että pääsen tarvittaessa potkuttelemaan pyörällisellä toimistotuolilla ympäri kämppää.
Kaikki kotityöt yritän tehdä pois alta ennen leikkausta, koiran trimmausta myöden, jotta sitten kipeänä ei tarvitse. Kauppakassipalvelulla olen tilannut kaikkea varastoon, jotta ei sitten tarvitse miettiä että joku loppuu.

Koiralle hommasin ulkoiluttajan; mies käyttää koiran ulkona aamulla ja illalla, mutta on niin pitkää päivää töissä, että se olisi koiralle liian pitkä aika odotella. Sellainen oikein kiva opiskelijatyttö käy 3-4krt viikossa arkisin ja vanhempani sitten 1-2krt. Koira onneksi tykkäsi ulkoiluttajasta kovasti ja opiskelija saa siitä toisaalta kivaa lisätienestiä itselleen.
 
Minulla on enää viikko kipsiä jäljellä. Tulevan muuton aikataulut selkiytyivät. Olen jotenkin tosi väsynyt koko ajan, sen verran uutta ja mullistavaa tunkee eteen jatkuvalla syötöllä, mutta eiköhän se tästä, kun lepää tarpeeksi ja priorisoi tekemisiä kiireellisyyden mukaan.
 
Minulla ei ole (onneksi) sairaskertomusta. Tsemppiä teille, joilla on.

Arki sujuu tällä hetkellä aika mukavasti. Leimulla on aika ok unirytmi, joten pahimmat väsy-yöt ainakin hetkeksi takana. Yksi lapsi sai tehostetun tuen, mikä on hieno juttu. Toivoisin sitä myös toiselle. Erityisopettajaystäväni totesi, että parin tunnin vierailunkin aikana hän huomaa jotain piirteitä molemmissa.itsekin haaveilen taas, että tutkittaisiin millaista kaistaa asiat tuolla pääkopassa oikein liikkuvat. Mutta hiljaa hyvä tulee ja onhan sitä pärjätty näinkin aika monta vuotta.

Huomenna lähden kahden lapsen kanssa Kymenlaaksoon melkein viikoksi. Ihana päästä pois netin ja muiden vastaavien häiriöiden ääreltä. Auto on jo melkein pakattu. Ison auton kontti melkein täynnä. Ihan kun oltaisiin muuttamassa. Onneksi osa tavaroista jää sinne. Viikonlopuksi tulee loppukin perhe. Meidän vieraita kohtaan agressiivinen koira menee tutuille koirahoitolaan pariksi yöksi. Siellä sille annetaan ruoka ja juoma, mutta muuten se saa olla tarhassa rauhassa. Käydään lauantaina hakemassa se lenkille jossain vaiheessa päivää.

Loman katkaisee vaan torstain aamupäivän webinaari. Ilmoittauduin vauvojen luontokylpy-ohjaajan koulutukseen. Onneksi äiti lupasi tuoda meille netin aamuksi. Ikävästi meni loman kanssa päällekkäin, mutta ehkä voin yhden aamupäivän uhrata. Ihana täti on luvannut katsoa Leimun perään sen aikaa:heart:
Vaikka on kivaa tulossa ja unet on ollu vauvaperheen mittapuulla hyviä (minä nukun n klo 22-04, sitten Leimu herää ja tulee viereen, jossa valvoo ehkä 30-60min ja nukahtaa uudestaan herätäkseen 06-07 maissa aamuun) niin jonkunlainen väsymys pukkaa nyt päälle. Mies oli viime viikon työmatkalla ja ehkä arjen pyörittäminen yksi monen päivän ajan painaa vielä vähän päälle. Kyllä se tästä. Jos Leimun unet ei reissussa huonone merkittävästi niin tuo loma tekee varmasti tosi hyvää.

Saas nähdä missä kirjaimessa laivan lastaus menee kun palailen seuraavan kerran netin äärelle 😊
 
Noro-virus (😖) iski ja onnistuimme vielä molemmat miehen kanssa saamaan tartunnan. Nuorin lapsista toi sen tuliaisena ties mistä ja hänkin on nyt kotona sairastamassa viidettä päivää. Onneksi huushollissa on kaksi vessaa.

Meidän oli tarkoitus mennä tällä viikolla Torpalle tekemään klapeiksi viikko takaperin kaadetut ja pölleiksi sahatut puut. Ensi viikon puolella pitäisi ennakkosäätiedotuksen mukaan sataa vettä, räntää ja lunta, joten puuhomma siirtyy sitten eteenpäin.
 
Olen työmatkalla puhallikapellimestarin ominaisuudessa Hämeenlinnassa, ja ajatus siitä, että minulle maksetaan hotelli, matkat ja päivärahat saa minut pyörälle päästäni.
Tällä hetkellä lötköpötkötän hotellin sängyssä pehmeän ja lämpöisen peiton alla, vatsa täynnä ruokaa ja kohta menen saunaan ja uimaan. Sain uimapuvunkin lainaan eikä siitäkään tarvitse maksaa. Tämä on niin käsittämätöntä luksusta! Ajatella, että työnantaja vielä haluaa maksaa kaiken ja kouluttaa minua. Hotellin henkilökunta on niin ammattitaitoista, avuliasta ja ystävällistä, että meinaa oikeasti tulla tippa linssiin. Tuntuu kaiken rytistelyn jälkeen hyvin etuoikeutetulta ja onnekkaalta olla täällä.

Tiedän tuhistelevani tänä yönä yhtä rauhallisesti kuin onnellinen, nukkuva siili.
 
Muutto häämöttää edessä, uusi vuokrasopimus on solmittu ja onneksi vielä ei tarvitse alkaa pakata. Muutan siis opiskelija-asunnosta tavallisempaan vuokrakämppään toukokuussa, ja pitää alkaa miettiä sähkösopimuksia ja vakuutusten siirtoa ja muuttoilmoituksia ja sitä saako sängyn osiin ja mahtuvatko nämä osat henkilöautoon.. stressaa mutta kyllä se tästä. Haluaisin töitä, mutta ruokakauppaankin on kahteen paikkaan melkein sata hakijaa, blääh.
 
^^ minulla oli nivustyrä 7-vuotiaana tyttönä.
:p Toki olin nukutettuna ja myöhemmin sen verran tropattuna että oikeastaan ainoa mikä nipisteli, oli tikkien poisto.
 
Tämä asia ansaitsee nyt kyllä oman viestinsä.
Olen tänään tuijottanut tv:tä yhtäjaksoisesti kaksi tuntia, ja antanut ajatusten ajelehtia tarpeen vaatiessa. Koko tämän ajan olen ollut hautautuneena hotellin sänkyyn ja ajoittain pupeltanut linssisipsejä.

Kun siis joskus kuukauden päästä mietin, milloin olen viimeksi lötköpötköttänyt, vastaus löytyy täältä. Tuntuupa hyvältä vaan olla, ja tehdä jotain täysin tarpeetonta. Haluan tehdä tämän uudelleen joskus.
 
Väsyneen raukea, mutta vähä overwhelming-olo (ylivoimainen?).

Olin melkein viikon reissussa vauvan kanssa. osan aikaa oli osa perhettä mukana, sitten pätkän kaikki ja sitten vaan minä ja Leimu. Reissun aikaan mahtui eikoisen kouluhommien huolehtimista, omaa koulutusta ja vauvan hoitoa. Keskivaiheille taas hirveää lapsiperhehärdelliä, joka hetkittäin kävi kaikkien paikalla olleiden voimille + koiran hoitopaikan kanssa operointia, kun koira ei päästä vieraita lähelleen ja jouduttiin itse käyttämään se kävelemässä päivällä ja lopuksi hämmentävän hiljaista oloa vain vauvan ja tädin seurassa, mutta samalla piti jo pohtia lähtösiivoiluja ja pakkaamisia.

Oli ihana reissu ja olen iloinen, että tein sen, mutta oli vähän liikaa asioita ja liikkuvia osia tupattu lyhyeen aikaan. Osa suunnitellusti ja osa vähän pakolla.

Oli voimaannuttavaa, stressaavaa, tunteita moneen suuntaan myllertävää. Oli liian pitkälle venyneitä peli-iltoja, Vauvan hampaiden tekoa öiseen aikaan, ihan liikaa sukulakua, suvun metsissä rämpimistä lumikengillä ja ilman. Näin paljon harvinaisia tiaisia ja neljän oravan kopla tuli tutuksi.

Tänään ajelin taukoineen kolmisen tuntia kestävän matkan kotiin. Kotona odotti pihassa lapsen koulukaveri, joten en päässyt heti rauhassa totuttelemaan taas olemaan kotona. Lisäksi lapselle oli tullut lääkäriaika taas tyyliin "teille on nyt varattu tämä aika ja paras vaan sopia teille ja varatkaakin tarpeeksi aikaa käyntiä varten ja tarvitaan tällaiset esitiedot ja lomakkeet ja katsokaakin, että lapsen asioista parhaiten tietävä aikuinen on varmasti mukana, eikä näistä sitten neuvotella". Stressaannuin heti.

Mutta itse asiassa en ole niin rääkistynyt kuin yleensä tällaisten lomien jälkeen. Tuohon paluuhetkeen vaan liittyi liikaa sisäistettäviä juttuja.

Nyt kun talo rauhoittui niin pääsin siihen tunnelmaan, että on ihan kiva olla kotona, mutta tuntuu hyvältä, että tehtiin tuo reissu
 
Last edited:
Nykyaika tuntuu välillä täysin absurdilta.

Nyt kun oon jonkin aikaa soitellut kitaraa ja pikkuisen rämpytellyt ukulelea niin sain päähäni että voisin opetella soittamaan vähän myös huuliharppua koska rock'n roll and blues and jazz kiss my ass ja miksipä ei. No ei kun etsimään sopivaa soitinta netistä. Verkkokauppacomista sellainen sitten löytyikin, mutta ajatus jonnekin Jätkäsaareen raahautumisesta julkisilla tuntui typerältä, koska se veisi aikaa kaikkineen varmaan pari tuntia. No kyseinen kauppahan tarjoaa lähialueille pienemmille tavaroille kotiinkuljetusta "jopa tunnissa" hintaan 4,95. Aattelinpas sitten kokeilla, ja 64 minuuttia (!) tilauksen jälkeen mulla oli huuliharppu kädessä kotiovella.

Tämähän on oikeasti aivan naurettavaa.

(Mutta vetäisin tossa äsken harjoittelematta osan Amazing Gracesta kohtuullisen tunnistettavasti. Ehkä tää oli ihan hyvä hankinta.)
 
Kevensin somealtistustani useilla alustoilla tuossa muutama viikko sitten, ja on ihanaa että whatsapp, messenger ja instagram ei koko ajan laula. Lähdin useista ryhmistä, sanoin että en vastaa samana päivänä, enkä välttämättä edes seuraavana, vaan ehkä parin päivän sisällä. Tuntuu hyvältä.
Muuten suoritan asiaa nimeltä aikuisuus sangen pätevästi. Yrityksen veroilmoitus tehty, promootio-orkesterin järjestelyt sujuu kuin tanssi, gradu meni kymmenen sivua eteenpäin pääsiäisenä, sekä yksityiset että yrityksen talous-excelit ovat ajantasalla, pianotutkinnon loppurutistus sujuu mainiosti ja rästitehtävienkin jonoa on pystynyt vähän purkamaan. Kyllä niitä tosin hieman jää myös rästiin mutta pääasia etteivät kasaannu.
Sitten se sekasortoinen osuus, eli mitä tapahtuu seuraavan puolentoista kuukauden aikana:
kolme kapukurssia (Hki, Tku, Vaasa), yksi pianotutkinto, kolme orkesterikonserttia, yksi Jyväskylän-reissu, yksi keikka, yhdet varusmiessoittokunnan pääsykokeet oboistina, gradun loput 40 sivua, bilebändin markkinointia ja ohjelmatoimistojen ovien kolkuttelua, pari luokkakonserttia oboella ja pianolla sekä klassisen laulun viikottaiset tunnit, joilla etenen tällä hetkellä valonnopeudella.
Mutta! Pääsiäinen oli hurjan levollinen, olen saanut kaksi helpompaa viikkoa, kaksi Nuuksion-reissua, ja nyt kun olen saanut sälää pois kalenteriin ja suoritettua niin eipä ole enää ollenkaan kiireinen olo. Auringonpaisteella on suuri merkitys oman jaksamisen kannalta, mutta toisaalta kevätsateet ilahduttavat, katupölyä ei juuri ole.
Ranskalainen kaverini opetti minulle tänään tunnin Beethovenin toista sinfoniaa - suomeksi. Se ilahdutti. Tämä sissi on menestynyt suomen opinnoissa erinomaisesti mutta kaikki puhuvat pelkkää englantia. Lupasin että tästä lähin puhun hänelle vain suomeksi ja näemme säännöllisesti. Minä autan häntä suomessa, hän auttaa johtamisessa.
Nähdään toukokuun puolivälissä, minä porhallan nyt madonreikään sangen levänneenä ja tyytyväisenä.
 
Ylös