Itsekin olin taas flunssassa, tosin tuntuu ettei tämä ehkä ole kehittymässä keuhkoputkentulehdukseksi, ja kiitos siitä.
Kouluhaut ahdistavat. Tuntuu aivan toivottomalta, itse asiassa. Suorastaan typerää yrittää. Ensimmäinen haku oli jo pari viikkoa sitten, tipahdin heti kärkeen, enkä tiedä miksi. Minua lohduttaa vähän se, että lähes kaikki tuntemani ihmiset tippuivat heti aamupäivästä. Kuukauden päässä häämöttää teak ja sitten tamkin uuden musiikkilinjan pääsykokeet. Haen sinne sävellykselle ja se vasta tuntuukin typerältä. Sinne on aivan todella paljon tehtävää, soittonäytteet, sävellysnäytteet, omaksumistehtävä, aineistotehtävä, teoriakoe, haastattelu, ja varmaan olen jo unohtanutkin jotain. Ja miksi? Jotta voisi saada taas yhden glorifioidun ein. Haluan päästä kouluun omana itsenäni omilla vahvuuksillani ja heikkouksillani varustettuna, mutta se vaikuttaa vahvasti siltä, että sitten en pääse ollenkaan. Jos en ole valmis muuttamaan itseäni ihmisenä päästäkseni.
Työt loppuvat ensi viikolla, viimeinen näytös lauantaina ja siihen loppuu tämä jakso elämästä. Olen yrittänyt pitää ajatukseni poissa siitä, se on karmaisevaa. Vihaan muutosta, ja hirveä muutosvaihe päällä. Nyt se sitten koittaa, se kaikki mitä olen pitkään pelännyt. Töiden loppu, pääsykokeet, totaalinen työttömyys ja mahdollinen pohjan putoaminen kaikelta. Harkkapianistin hommat alkavat parin viikon päästä, mutta ne eivät kauaa kestä. Vähän yli kuukausi jatkoaikaa. Ja sekin pelottaa. Kamalasti.
Olen aivan pihalla aivan kaikesta, eikä minulla ole aavistustakaan siitä, mitä pitäisi tehdä nyt.
Jos sitä pysähtyy ajattelemaan, tuntuu kuin katselisi joltain reunalta alas. Huimaa. Yksi virheliike niin kierähtää tuosta alas, ja mahdollisesti viimeistä kertaa.
Haluaisin olla terve ja haluaisin että olisi hyvä sää ja haluaisin juosta kunnes en voi keskittyä muuhun kun keuhkoissa tuntuvaan poltteluun. Haluaisin lähteä vuorille ja kuunnella hiljaisuutta ja katsella tähtitaivasta, ja tajuta ettei tällä typerällä vääntämisellä ole mitään merkitystä. Haluaisin jonkun varmuuden siitä, että löydän jonkun reitin jonnekin ja että se on sitten minulle se oikea.