Musikaalit

Cirindë

Hobitti
Minun täytyy sanoa, että olen nähnyt vähemmän musikaaleja kuin haluaisin. Silti voin sanoa, että mielesetäni ehdottomasti paras on Mamma Mia!. Siinä oli mukava tunnelma, hienot maisemat ja tutut kappaleet.
Pidän myös musikaaleista The Night Before Christmas ja Sound of music.
 

*Elanor*

Hobitti
Sound Of Music ja My Fair Lady ovat kyllä noina vanhoina leffaversioina ihan loistavia. Varsinkin Fair Lady on niin ihana prinsessatarina, että itken vaikka olen olen nähnyt sen jo vaikka kuinka monta kertaa.
Ja jos Piukat paikat on musikaali, niin siinä vasta mahtava leffa!
 

Vimes

Kiltti kallo
Konnavahti
*Elanor* sanoi:
Kolme ihan parasta ja mahtavinta musikaalia;
sillä niitähän ne ovat, vai mitä?,
ovat The Nightmare Before Christmas, Corpse Bride ja Sweeney Todd. Tuo viimeisin nyt ihan taatusti kuuluu musikaaleihin.
Hienoja ja alati pysäyttäviä! [26]
Niin, ovatko animaatiot tosiaan teidän mielestänne musikaaleja? Tietysti Burtonin nukke-/tietsikka-animaatioista voidaan kiistellä myös, kuuluvatko ne perinteisiin animaatioihin. Yleensä perinteisissä animaatioissa lauletaan paljon (ja musikaalityyliin eli kaikki mukaan), mutta kokisin sen ennemmin animaatioiden tyyliksi enkä laskisi niitä silti musikaaleiksi.

Sweeney Toddista olenkin sitten ihan samaa mieltä *Elanor*in kanssa. (Ja juu, Nightmare Before Christmas kuuluu myös lempielokuviini, mutta en laske sitä musikaaliksi. ;)) Silmäiltyäni topikkia läpi, täytyy kyllä tunnustaa etten ole nähnyt kuuluisista musikaaleista varmaankaan kuin Sound of Musicin jota rakastan. Ainiin ja Mamma Mia!n joka oli myös hauska.
 

*Elanor*

Hobitti
Mutta, onhan animaatioiden takana kuitenkin oikeat näyttelijät, jotka laulavat ne laulut. Joten, eikö se tavallaan kuitenkin ole musikaali? Musikaalianimaatio. Onhan noita muitakin yhdistettyjä elokuvagenrejä.
Tavallaan ainakin Corpse Bride voisi hyvinkin olla musikaali, koska laulua on niin paljon.
 

Tik

Konnavahti
Vastuuhenkilö
Konnavahti
Minusta on aina tuntunut, että Disney-elokuvat suurimmaksi osaksi jatkavat kierolla tavalla musikaalien perinnettä. Aina vähän väliä joku hahmonketkale puhkeaa laulamaan, kun ei enää puhumalla pysty ilmaisemaan tunteitaan. Shrekin tekijät ovat nähneet tämän myös selvästi ja tekevät moisista maneereista pilkkaa aika osuvasti. Kun ensimmäisen kerran näin sen Shrek I:n kohtauksen, jossa prinsessa tuhoaa linnun korkealla C:llä, olin onnesta soikea ja hihitin hysteerisesti teatterin penkissä. Jatkoin hihittelyä vielä teatterista päästyänikin, sillä olen aina inhonnut Disney-elokuvien lauluja, ehkä Aristokatteja lukuun ottamatta.
 

*Elanor*

Hobitti
Kyllä! Samaa mieltä olen ainakin osissa Disneyn leffoja. Jollotukset eiväät ole aina ihan parhaasta päästä ja sanoitukset etenkin käyvät hermoon.
Shrek 1.ssä oli loistava myös Robin Hoodin tanssikohtaus! Sille nauroin myös aika pitkään ja naurattaa se vieläkin kun muksut katsovat aina silloin tällöin sitä.
 

douv

Kontulainen
Vastuuhenkilö
Heh, etsin tätä keskustelua ensin Musahuoneen puolelta. Syy voi olla siinä, että viimeisin musikaalituttavuus on tullut päähäni vasta pelkkien kuulokkeiden kautta. Kesätyössä on mahdollista kuunnella musiikkia tai kuunnelmia tai radiodokumentteja työtä tehdessä ja olen hyödyntänyt tätä mahdollisuutta riemurinnoin. Erään iltapäivän työskentelyäni siivitti rap-musikaali Hamilton, joka on kuunneltavissa kokonaisuudessaan Spotifyssa ja aina välillä myös YouTubesta, kunnes oikeuksienvalvojat videot sieltä poistavat. Noin kolme tuntia kului nopeasti kuunnellessa Yhdysvaltojen synty- ja alkuvuosien historiallisia hahmoja (mm. nimihahmo Alexander Hamilton, George Washington ja Thomas Jefferson) laulamassa. Olen iloinen, että annoin Hamiltonille mahdollisuuden räppiennakkoluuloistani huolimatta. Tämän kuuntelukokemuksen perusteella tuntuukin, että itse esitystapa ei ole minulle lainkaan vastenmielinen, vaan vika on ollut useimpien kyseisen genren artistien kröhöm, contentissa.
 

Lindëalda

Hobiittinen
Onpas tämä keskustelu hiljainen. Onneksi se on kuitenkin olemassa. Itsekin Douvin tavoin olin hieman hämmentynyt siitä, että keskustelu on elokuvateatterissa, musikaali on loppupeleissä kuitenkin suurimmaksi osaksi näyttämöllistä työtä, ja vain murto-osa musikaaleista on valkokankaalla. Toisaalta meillä ei ole teatterihuonetta, joten tämäkin passaa vallan mainiosti!
Katson Jesus Christ Superstaria, ja ai että, Juudaksen ja Kaifaksen rooleihin on tehty nappivalinnat. Tim Minchinin vaivaton tenori ja Pete Gallaghanin järjettömän hienot ja jyrisevät bassoäänet saavat rakastumaan tässä musikaalissa "pahiksiin." Yllätyin siitä, että musikaalin alkuperäisäänityksissä Ian Gillan on laulanut J.C.:n roolin. Gillanhan on Deep Purplen solisti.
Tuntuu että tämä kyseinen musikaali on aavistuksen hassusti rakennettu. En osaa sanoa ihan tarkkaan, mistä on kyse.
Suosittelen lämpimästi kurkkaamaan Show must go on-kanavan youtubesta. Sieltä tulee välillä ilmaiseksi Lloyd Webberin teoksia korona-ajan piristykseksi.
Viime aikoina olen kuluttanut paljon musikaaleja erinäisistä palveluista. Katsoin Legally Blonden Youtubesta. Se on hieno kasvutarina stereotyyppisestä blondista, joka menee Harvardiin ja ottaa vastuun itsestään.
Sen lisäksi katsoin Disney plussasta Hamiltonin, joka on niin käsittämätöntä nerokkuutta, ettei sitä voi ymmärtää ennen kuin on omin silmin nähnyt.
Vielä katsoin ystäväni käskemänä High School Musicalin, johon ajan hammas on purrut melkoisesti, tai sitten se on omalla kohdalla oleva akateeminen muusikkous. Sharpayn ja Ryanin äänenavaukset olivat kaikkea muuta kuin toimivat.
Joskus tekisi mieli pitää listaa kaikista näkemistään musikaaleista. Se voisi olla ihan hyvä, ettei aina juuttuisi kaikenmaailman kummitusoopperoihin ja jaksaisi sivistää itseään.
 

Isilmírë

Kuukivi
Ehkä useimmille meistä tutuimpia ovat nimenomaan elokuvamusikaalit. Itsekin olen kasvanut katsellen äidin kanssa Disneyn piirrettyjä, joista varsinkin vanhat klassikot ovat melkein järjestetään musikaaleja, ja vanhoja Hollywood-musikaaleja kuten Sound of Music, Calamity Jane (rakastan sitä edelleen kaikessa hassuudessaankin), Oklahoma, Seven Brides for Seven Brothers, Singing in the Rain jne. Livenä lavalla olen sen sijaan nähnyt vain kaksi musikaalia (toki olen muinaisella 80-luvulla ollut mukana myös esittämässä kahta koululaismusikaalia, mutta niitä ei ehkä nyt lasketa tähän sarjaan). Kuvittelisin, että useimmille muillekin kontulaisille musikaali on ensisijaisesti jotain ruudulla tai valkokankaalla tapahtuvaa.

Muoks: Tässä vielä linkki yhteen lempilauluuni Calamity Janesta: I Can Do Without You
 
Last edited:
Ylös