Musikaalit

Ihanaa kuulla, että joku on oikeasti pitänyt Phantomista. Näin sen lavalla Lontoossa pariinkin otteeseen muutama vuosi sitten, ja nyt olen pelännyt koko syksyn, onko se onnistuttu elokuvaversiossa pahastikin raiskaamaan...
Nyt olisi vain päästävä täältä pikkukylästä jonnekin, missä on kunnon leffateatteri.

Sattuiko kukaan muu muuten käymään katsomassa Les Miserablesia kun oli Suomessa, joko engl. konserttiversiota tai suomenkielistä?
 

Silmarien

Hobitti
The Phantom of the Opera oli ihana. Katsastin sen eilen ja tykkäsin kovasti. Musiikki ja puvustukset ja lavastukset ja kaikki oli vakuuttavaa. Itse asiassa leffa oli aika surullinenkin jossain kohdissa ja ihan itku meinasi tulla. :) Mutta hyvä oli. Kannattaa käydä katsomassa.

Sitten. Moulin Rouge. Aivan ihana leffa. Vielä parempi kuin Phantom. Omistan tämän dvd:n. Jäin erityisesti lauluihin koukkuun ja kuuntelin soundtrackiä yöt ja päivät. Nyt innostun on jo vähän hiipunut mutta leffaa se ei huonnonna. Hyvä on.
 
No niin.Pitkästä aikaa täällä kirjoittelen.Ja koneen armoilla seikkaillaan(siinä on nimittäin virus).
The Phantom of the Opera.Aivan uskomaton leffa.Minulle se itkeminen ei jäänyt ainoastaan meinaamiseksi,minä ja äitini porattiin tietenkin.Hyvä elokuva saa itkemään.Hyvässä elokuvassa on taianomainen musiikki.Yksi lempi kappaleistani.
I'm your angel of music. :wink:
 

Silmarien

Hobitti
Itse asiassa nyt kun olen katsastanut Oopperan Kummituksen kolmannen kerran olen tullut siihen tulokseen että leffa on paras piiitkään aikaan. Yltää miltein Tarujenkin tasolle mikä on kyllä kummaa mutta aivan totta.
Lempielokuvani ehdottomasti.

Musiikki paranee kerta kerralta. Tällä kertaa osasin jo jotain sanan pätkiä sieltä täältä ja teki mieli koko ajan laulaa. Mutta se ei kai ole kovin suositeltavaa elokuvissa? :p
Myös näyttelijät. Hurahdin ekalla kerralla jo ihan täysille Gerard "Phantom" Butleriin. Hän lauloi ihanasti ja näytteli hyvin ja ulkonäkökin on hyvä. ^^
Ja Emmy Rossumkin oli ihana. Tyttö on niin nuori mutta silti lauloi noin hienosti tuolla ja sillain.

Itku tuli tällä kertaa ihan reippaasti. Ihana. :heart:

Soundtrackiä nyt vaan enään halajan. Sitä ei vaan tällä hetkellä satu löytymään koko Suomesta. :(
 

Propos

Hobitti
Olenko sitten ainoa ihminen maailmassa, johon musikaalit eivät oikein iske? Hyviäkin musikaaleja on, mutta yleensä musikaalien perisyntinä on hyvä musiikki huonon tarinan päällä. Kyllähän ne biisit ihan hyviä yksinään on, mutta yhdessä ei sitten millään. Moulin Rouge, joka on ainoa musikaali, jonka kahdesti olen nähnyt on tyyppiesimerkki tästä. Juoni on nähty sadasti, eikä siinä ole mitään uutta. Elokuvasta pidin kyllä muuten, koska se oli teknisesti (ja ilmeisesti on yhä :)) hienosti tehty ja muutamat spektaakkelikohtaukset toimivat loistavasti tarkkoine ajoituksineen.

Musikaalien dramaturginen rakenne on löyhä, eikä se jaksa kiinnostaa kovin pitkään. Musiikkikohtaukset usein rikkovat jo hyvin alkaneen tarinanrakentelun. Musiikki on hyvin usein täsmälleen samanlaista koko elokuvan ajan, joten sekin rupeaa tympimään jossain vaiheessa. Oikeastaan musikaalien huonoin puoli onkin se, että ne ovat kauttaaltaan tylsiä ja mielenkiinnottomia. Vanhoista musikaaleista pidän kyllä enemmän kuin nykyisistä. Niissä meininki on jotenkin aidompaa.
 

Blagadon

Hobitti
Itse en ole hirveästi musikaaleja katsonut mutta Phantom of the Opera iski ja iski muuten lujaa!
Upea leffa vaikka sitä Angel of Music biisiä olis voinu soittaa vähemmän ja tunnubiisiä ENEMMÄN!!! Vaikka ne mitkälie teknorummut siinä taustalla melkein pilasi sen mutta.... :D
En nyt sitten tiedä onko The Wall musikaali mutta hyvä sekin oli (vaikkakin aika outo)!
 

Ruby

Hobitti
Moulin rougen sillisalaattiin ihastuin ensi silmäyksellä ja siinä tuntui vain olevan jotain. Vaikkei tarina kummoinen ollutkaan tarkemmin ajateltuna. Mutta osaltaan tuntui että se oli vain elokuvan kasasa pitävä rakenne, jonka tekivät musiikki, puvustus ja hienot näyttelijät. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee.

Vähän aikaa sitten ostin alelaarista 8 oscarin musikaalin Cabaretin. Siis aivan loistava! En ole oikeastaan koskaan pitänyt Liza Minnellistä (en tiedä miksi), mutta hän on todella mahtava tässä. Musiikkiosioita oikein odotti ja ne oli toteutettu hienosti Kit Kat- klubin kabareen kautta.
 

Ksu

Hobitti
Taitaa olla musikaalien melkein "yleispiirre", että tarina ei yleensäkään ole kovin kummoinen... :D Hyvin peruskaavalla suurin osa (ei tietenkään kaikki) musikaaleista menee, mutta eipä se ainakaan minua haittaa! Musikaaleissa kuitenkin se viehätys ainakin minulla on juuri musiikissa ja tanssissa, ei niinkään juonessa.

Tulipa vietettyä taas musikaaliperjantai ja katseltua klassistakin klassisempi Sound of Music (ensimmäinen oikea, aikuisten elokuva, jonka olen ikinä nähnyt elokuvateatterissa, muuten) ja sen perään vielä Cats. Varsin rentouttava tapa viettää iltaa.
 

ssonja

Hobitti
Oi vitsi, musikaalit on ihania. En ole vielä Singin in the rainia nähnyt, mutta pitää se tässä joku päivä kirjastosta lainata. Sound of music pitäisi katsoa taas uudelleen. Se on sellainen pätkä, joka saa hymyn huulille ja iloisen mielen. Moulin Rouge ja Chicago olivat vaikuttavia ja etenkin ensimmäinen sai monenmoista tunnetta aikaan. Crease taas oli juonellisesti liian kliseinen, ainakin minulle. Tanssikohtaukset oli kyllä kivoja ja laulutkin meni, mutta ei yhtä lailla iskenyt kuin esim. SOF. Maija Poppanen tuntui nuorempana aivan ihanalle elokuvalle, mutta nyt vanhempana se ei jotenkin tuntunut samalta. Sellaista.
 

Miltonia

Hobitti
Mä oon aina ollut musikaalien ystävä, niin livenä kun kankaaltakin kattona.
Viimeks kävin kattomassa The Phantom of the operan lähinnä musiikin takia, se tunnari vaan sykäyttää musikaalista minääni. Olihan se ihan hyvä elokuva ainakin just toi musiikki ja lavastukset oli tosi mahtavia. Niiden avulla saatiin tosi vaikuttavia kohtauksia, ja näyttelijät ylsi upeisiin suorituksiin, kummitus vei ehdottomasti mun sydämen mukavalla äänellään, oi joi poika lauloi koreasti :D Sen vois melki mennä kattomaan uudestaan, mutta valitettavasti kaveripiiriä ei kauheesti innosta. Sountrackin ehdottomasti hommaan heti kun sen saa tai ehkä seuraan Mewn esimerkkiä ja tilaan sen netistä. Elokuvaversion onnistuminen oli miellyttävä yllätys, nyt vaan haluaisin päästä kattomaan sen kunnon teatteriin englannin kielisenä. Toi elokuvaversiokin tuli seurattua lähinnä englanniks, ei niitä lauluja oikeen viitti suomeks ajatella.

Mun ehkä suurin suosikki kaikista näkemistäni musikaaleista on The Sound of Music, se vaan on hyvä. Rakastan sen maisemia ja ne laulut saa aina piristymään kummasti. Ja totta kai The West Side Story täytyy mainita kun musikaaleista puhuu, koska se kuuluu musikaalejen eliittiin vaikkei ehkä mun henkilökohtanen suosikki ookkaan, kyllästyn sen musiikkiin aika nopeesti, että ei sitä kauheen usein tuu uudestaan ja uudestaan katottua.

Lisää kaipaisin elokuviin ja teattereihin pyörimään hyviä musikaaleja, koska ne tuo aina mukavaa piristystä "musiikittomien" elokuvien ja näytösten rinnalle.
 

lullacry

Hobitti
Rakastan musikaaleja ja viimeksi nähty taisi juuri olla tuo Chigago.Pidän siitäkin mutta mieleeni ovat mielummin Grease,Sound of Music,West Side Story ja Hair.Grease on yksi lempielokuvistani ja voisin katsoa sen miljoonakertaa (varsinkin sen lopu dueton John Travoltan ja Olivia Newton-Johnin välillä <3 ) Noh tietenkin Moulin Rouge on aivan ihana.. nykyään itken jo aivan alussa vaikka siinä ei mitään traagista olekkaan vielä tapahtunut. :oops: No joo.. :)
 
Yllätin itseni tänään istumasta elokuvateatterissa katsomassa musikkaalia. Tähän asti ainoa mistä olen pitänyt on ollut Sound of Music, muut eivät ole oikein miellyttäneet. Tänäänkin oli tarkoitus mennä Kaunaa katsomaan, mutta sitä ei enää näytettykkään, joten menimme seuraamaan Oopperan kummistusta. Ja olen todella tyytyväinen että näin kävi. Hieno elokuva kokemus, ajoittain (lähes koko ajan) musiikki ja laulut olivat aivan mahtavia. Tosin muutamassa kohdassa olisin kaivannut tavallista puhetta laulamisen sijasta. Ei sillä että lisää puhetta olisin sinällään kaivannut vaan toisiin kohtiin olisi vain huomattavasti paremmin sopinut pelkkä puhe. Mutta muuten vallan mukavaa katsottavaa ja kuunneltavaa myös.
 

Guille

Hobitti
Minun on ollut jotenkin vaikea ymmärtää musikaaleja, aluksi tuntui niin teennäiseltä kaikki se laulaminen. En minä montaa musikaalia ole nähnytkään. Paljon kehuttu Moulin rouge oli kyllä hieno, muttei tehnyt minuun mitään erityistä vaikutusta ja My fair ladysta en pitänyt lainkaan. Evitasta minä sen sijaan jostain syystä tykkäsin. Kai se kevyt tapa, jolla Argentiinan historiasta laulettiin oli niin pahasti ristiriidassa niiden tapahtuminen kanssa ja se vetosi minun kieroutuneeseen huumorintajuuni, tai ehkä se hivenen kyyninen kerrontatyyli vain huvitti minua. Ei se mikään suorastaan hyvä elokuva ollut, mutta pidin siitä joka tapauksessa. Phantom of the operan kävin katsomassa viime viikolla ja onneksi kävin. Minä ihastuin siihen elokuvaan heti ja minun on pakko päästä näkemään se vielä uudestaan. Se musiikki oli upeaa, juuri sopivan mahtipontista. Tarina oli kaunis ja toteutus oli hieno. Minä vain yksinkertaisesti ihastuin siihen elokuvaan.

Bramblerose Goldworthy sanoi:
Sattuiko kukaan muu muuten käymään katsomassa Les Miserablesia kun oli Suomessa, joko engl. konserttiversiota tai suomenkielistä?
Minä kävin katsomassa tuon suomenkielisen version ja se oli aivan ihana. Harmittaa, etten päässyt näkemään tuota englanninkielisenä. Kurjat on ehdottomasti yksi lempikirjojani, joten mietin pitkään haluanko nähdä sitä musikaalina vai tulenko vain pettymään. Onneksi päätin kuitenkin, että haluan. Se tarina toimi uskomattoman hyvin musikaalinakin.
 

Entti

Kontulainen
Mä en oo oikeestaan ollu koskaan mikään hirveä musikaalien ystävä, tosin en kyllä ees muista koska olisin semmosen viimeks käyny kattomassa... :roll: Mutta jotenkin toi Oopperan kummitus kumminkin kiehto mua niin paljon, että oli pakko käydä kattomassa se, ja en oo hetkeäkään katunu sitä päätöstä :D

Heti siinä alussa, kun sen kattokruunun noustessa se musiikki alko soimaa, ni mulla juoksi kylmät väreet pisin selkäpiitä, eikä se jääny viimiseks kerraks leffan aikana :D Kyllä nyt ymmärränkin minkä takia ennen itte sen kattomassa käymistä en siitä ollu juur muita kun positiivisia kommentteja kuullukkaan :)

Mä en oikeestaan keksi mitään semmosta mikä mua olis jääny siinä leffassa vaivaamaan, musta siinä oli puhetta ja lauluakin ihan sopivassa suhteessa molempia :)
Hih, Mäkin ihastuin siihen kummitukseen.. Jotenkin se oli musta jopa paremman näkönen kun se Raoul ^^

Täytyykin tästä alottaa pikkuhiljaa sen soundtrackin metsästys, jos sen vaikka jostain löytäis ;)
 

Talvi

Kontulainen
Musikaalit iskee muhun kuin miljoona volttia. Tämä on ehkä mielenkiintosta, koska asiaa tarkemmin mietittyäni en voi sanoa näkemieni musikaalien olleen erityisen hyviä. Toisaalta voihan sitä pitää keskinkertaisistakin elokuvista/teatteriesityksistä.

Ehkä minua miellyttävin piirre musikaaleissa on se, että ne ovat niin epätodellisia. Tosielämässä kukaan ei laula kaduilla sateessa tai tanssi oopperatalon katolla (Eikä Pariisissa sada niin paljon lunta! :) ), mutta musikaalia katsoessani suorastaan odotan niitä ylispektaakkelimaisia ja epärealistisia kohtauksia.

Viimeksi näin Sound of musicin VHS:ltä alle viikko sitten kotona. Sitä ennen Oopperan kummituksen Tennispalatsi 12:ssa ja se kyllä murskasi sydämeni. Musiikki oli niin ihanan dramaattista, laulajat taitavia, eikä ne puvut ja miljöötkään mua tappanu rumuudellaan. :) Juoni tosin ei ollut mitenkään erityisen ihmeellinen, mutta minä en oikeastaan koskaan kaipaakaan sitä musikaaleissa. Niissä mielestäni on pääosassa se musiikki. Tietysti nyt voidaan sanoa, että miksi sitten pitää mitään näköaistille ollakaan, kunhan kuuntelee, mutta esimerkiksi tanssikohtaukset näyttävät huomattavasti paremmilta kuin kuulostavat ja musiikista saa ehkä eri tavalla irti, kun on sitä "kuvaakin".

Toinen sydämenimurskaaja löytyi viime keväänä, kun ensimmäistä kertaa näin ammattimaisen musikaalin lavalla: Helsingin kaupunginteatterin Miss Saigonin. Siinä ehkä kaikkein vaikuttavinta oli laulajien näkeminen ja kuuleminen livenä. Fiilis oli ihan erilainen kuin elokuvissa. Miss Saigonissa myös se musikaalius sopi tarinaan aika hyvin, koska hahmojen toiveet ja unelmat olivat niille yhtä kaukaisia ja epätodellisia kuin meille musikaalit.
Toivottavasti ymmärsitte, mitä haen takaa.
 
Uskaltaudin kuin uskaltauduinkin katsomaan Phantomin. Leffana se oli loistava, tarinansa versiona vähän kehno. Ohjaaja oli vähän turhan rankalla kädellä laittanut tarinaa uusiksi ja pääosaan olisin laittanut jonkun ihan muun ihmisen. Alkukohtaus oli kyllä mahtava ja Music of the Nightin jälkeen istuin penkissä kuin halvaantuneena...

Hauska nähdä, että vanha kunnon Phantom saa taas ilmaa siipiensä alle. :wink: Löysin jo yhden kivan suomalaisen sivunkin aiheesta, mutta saako täällä mainostaa....?
 

*Elanor*

Hobitti
Kolme ihan parasta ja mahtavinta musikaalia;
sillä niitähän ne ovat, vai mitä?,
ovat The Nightmare Before Christmas, Corpse Bride ja Sweeney Todd. Tuo viimeisin nyt ihan taatusti kuuluu musikaaleihin.
Hienoja ja alati pysäyttäviä! [26]
 

Elbereth

Hobitti
Miun lempparimusikaali on varmaankin Moulin Rouge, ihanat musiikit ja tositosi hyvä muutenkin, vaikka en normaalisti tuon tyyppisistä leffoista diggaile.

Sit tykkään myös Sweeney Toddista, Sound of musicista ja Mamma Mia!sta.
 
Ylös