Nyt viimein sain aikaiseksi hommata sitä hennaa! Äsken juuri sekoittelin ensimmäiset ainekset, ehkä huomenillalla pääsen iholle asti.
Siis, netistä tilasin hennajauhetta. Olin kuluttanut aikaa löytääkseni jotain erityisen hienoa, mutta lopulta ostin kuitenkin sellaista pääasiassa hiusten värjäämiseen tarkoitettua, jonka sitten siivilöin sukkahousujen läpi saadakseni isoimmat kököt pois. Nyt sitten sekoitin jauheeseen sitruunamehua, jota meni paljon enemmän mitä oli netissä yhdellä sivulla arvioitu, mutta se on kuulemma normaalia. Nyt mössö on kelmun alla, ja aamulla lisään loput aineet (sokeria ja laventeliöljyä, en löytänyt cajeput-öljyä Varkaudesta) ja jätän sen jälleen kelmun alle ja illalla sitten todennäköisesti voin jo levittää sitä iholle. Kokeilen ensin tehdä vaikka jonkun kukan jalkapöytään, jotta tiedän, onnistuiko koko seos ollenkaan ja osaanko minä alkuunkaan levittää sitä. Samalla yritän kai minimoida muut mahdolliset asiat, jotka voisivat mennä pieleen, jos heti alkaisin toden teolla tekemään sitä taideteosta, jota olen suunnitellut.
Lisää uutisia siis huomenna. Ehkä laitan kuvankin Tauluseinälle, millaisen kuvan sain aikaiseksi.
Muoks 2.4= Aamulla lisäsin sokerin ja öljyn ja nyt odottelen, että möhnä olisi valmista levitettäväksi. Menee varmasti myöhään iltaan. Aamulla väriä ei ollut vielä kauheasti irronnut, olisi ehkä pitänyt jättää pasta yöksi lampun alle, jotta olisi ollut lämpöisemmässä, mutta äiti sanoi, ettei meidän taloa sytytetä tuleen siksi, että jätetään pöytälamppu päälle yöksi. Ei sitten. Nyt on sitten mömmö lampun ja kelmun alla, toivottavasti vain tulee hyvää. En ollut aivan varma öljyn määrästä, enkä uskaltanut laittaa sitä paljon, siinä oli myös todella vahva haju, jota en kauaan kestänyt ja pistin pullon heti kiinni, kun olin saanut lusikkaan vajaat 5ml. Alan jo kovasti odottaa, millainen on lopputulos!
Muoks vol.2 4.4= Hyvin onnistui. Jäi mielestäni oikein hyvän värisenä. Ainoa, mikä vähän jäi harmittamaan, oli se, että tein pussiin, josta puristin väriä, liian ison reiän. Tuli siis paksua ja epätasaista jälkeä, eikä itse tatuointi siis ole erityisen hieno. Siitä tuli ensinnäkin paljon isompi, mitä olin suunnitellut. No, ensi kerralla tiedän tämänkin.
naotos sanoi:
Olen miettinyt rustolävistyksiä korviin. Mutta hieman pelottaa kuinka nopeasti sellainen paranee, ja myöskin kuinka ärhäkästi sellainen tulehtuu / parantuu tulehduttuaan. On nimittäin korvannipukoiden lävistykset herkästi tulehtuneet.
Puhun nyt sitten tästäkin saman tien, kun tähän topiciin eksyin. Minä otin syksyllä rustoon lävistyksen, eikä se ollut läheskään niin kamalaa, mitä olin kuullut. Otin lävistäjällä, ja kyllä se vähän sattui. Piti purra huulta ja rutistaa silmät kiinni, mutta se oli melko nopeasti ohi (eikä puhutaan mitään siitä, että meinasin pyörtyä, mutta sitä sattuu kohdallani verikokeissakin), ja itse lävistystä ei särkenyt kuin sen yhden illan, ja sitten alkoikin parantua hurjaa vauhtia (vähän kyllä hidasti syksyn Rismalahtimiitti, jossa tuli halattua ihmisiä, joista kaikki halasivat automaattisesti juuri vasemmalle puolelle, eli oikea korvani iski aina halattavan päähän, eikä se tuntunut kivalta). Tähän mennessä lävistys ei ole tulehtunut kertaakaan. Välillä se on kipeytynyt, koska nukun joskus liikaa sen päällä. Alkuun oli helppoa pysyä vasemmalla kyljellä, koska tuoreemmasta lävistyksestä huomasin heti, jos satuin makaamaan sen päällä, mutta nykyään en huomaa ollenkaan, jos käännyn nukkumaan toiselle puolelle. Siitä se siis vähän kipeytyy, muttei niin paljon, ettei se sietäisi ollenkaan kosketusta tai puskisi rähmää.
Kertaakaan en ole korua vaihtanut, johtuen siitä, etten ole saanut tuota auki, vaikka kuinka olen vääntänyt. Luulen kuitenkin, että näin puolessa vuodessa lävistys olisi jo valmis vaihtamaan korua, mutta koska tuo on hyvä ja nätti koru, niin olkoon siinä. Yritän aina muistaessani pestä sitä, tavoite olisi aamuin illoin märällä pumpulipuikolla pyyhkiä korun ympärys, mutta se jää yleensä siihen, että iltaisin pyyhkäisen sitä, tai joka toinen päivä. Ei sitä meinaa muistaa, jos se ei ole kipeä!
En voi sanoa, että sama pätisi kaikkiin, mutta minulla ainakaan ei rusto ole ollut kovin herkkä paikka. Minulla on korvalehdessä molemmin puolin kaksi reikää, molemmat ammuttuja, ja ne molemmat tulehtuivat lievästi noinh kuukausi ottamisen jälkeen, joten on minullakin taipumusta siihen, eikä siitä huolimatta rusto osoittanut mitään merkkejä. Saattoi toki vaikuttaa, että pidin siitä hyvää huolta, en räplännyt enkä nykinyt tai vaihtanut korua liian aikaisin, ainoastaan raavin varovasti, kun lävistyksen alue kutisi aivan mahdottomasti aika pitkään (vieläkin joskus). Edelleenkin siis yritän pitää sen puhtaana, koska en todellakaan tahdo, että joutuisin ottamaan sen pois tulehtumisen takia, koska pidän siitä äärettömästi (sitä paitsi vakuutin äidille, että sen ottaminen on ihan turvallista, ja sen vakuuttamiseen menikin noin kolme vuotta). Melkein tuli himo ottaa toinenkin lävistys, koska tästä jäi hyvä mieli, mutta koska en oikein sopivaa paikkaa keksi enkä ole varma siitä, haluanko itseeni enää mitään, niin olkoon vain korvissa reikiä.
Tai ehkä minä ihan ilkeyttäni otatan naaman täyteen rautaa heti, kun täytän 18. Varmaankin lentäisin kotoa ja jäisin ilman perintöä.
.
Täytyy vielä varmistaa, etten ole feilannut kirjoitusasussa, olisi hirveää saada kehoonsa pysyvä kirjoitusvirhe.
