Tatuoinneista olen ollut kiinnostunut jo pikkupojasta lähtien, kun parhaan ystäväni isoisällä on kunnon oldschool-"äitisydän" keskellä rintakehää. Lävistykset tulivat mukaan kuvioihin 15-vuotiaana kun minua 6-vuotta vanhempi tuttavani tuli takaisin Saksasta olkapäässään lävistyksistä hahmoteltu pentagrammi. Joten tämä poikahan otti hakaneulan kauniiseen kätöseensä ja tökki sillä itseään
Ei todellakaan viisasta mutta jostainhan se on aloitettava, ja siihen aikaan tuolla maaseudulla lävistykset, ja ruumiintaide muutenkin, olivat täysin tuntematon taiteenlaji.
Nykyään itseltä löytyy lävistyksiä enää 7, mutta aikojen saatossa on tullut muistoihin haudattua ~80 lävistystä, lähinnä työnhankintaan (ja ihmisten ennakkoluuloihin) liittyneistä syistä. Tatuointeja on jonkin verran, käsiä tehty (koko käsien teema valmiiksi suunniteltu) arviolta noin 6 tuntia, ja sitten muualla muutama muu erinäinen kappale. Jatkoa tulee vielä useiden kymmenien tuntien edestä, ja tärkeintähän tässä hommassa on matka sinänsä eikä päämäärä.
Lävistyksistä tullut lähivuosina jopa tulonlähde itselleni, kun aloittelin ensin tekemällä ystävilleni ilmaiseksi halpisvälineillä, sittemmin tilasin A-luokan välineet ja nykyään teen lävistyksiä ihan kaikille niitä haluaville, ja eipä sen lisäksi muuta tulonlähdettä oikein tarvitsekaan.
Sitä en kyllä ymmärrä miksi joillakin on tapana tuomita lävistetyt ihmiset heti vähintäänkin rikollisiksi, tai muuten vaan yhteiskunnan pohjasakaksi. Aivan käsittämätöntä, mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi saada toteuttaa itseään kuten tahtoo. Jotkut harjoittavat kehonmuokkausta sen esteettisen puolen takia, ja joillekin jo pelkkä kipu on palkkio sinänsä.
Että annetaan ihmisten olla sellaisia kuin haluavat, eikös juu?