Outoja kokemuksia ja yliluonnollisuudesta

Mietin kauan, kirjoitanko mitään tähän vai en. Lopulta tulin tulokseen, että kirjoitan, mutten ala listaamaan 'kokemuksiani' kummittelusta tai muusta sellaisesta.

Enneunet, etiäiset, henget, ouja-pöydät, verenseisautus, kummat sattumukset, loitsut.. En voi suhtautua yliluonnolliseen "yli"luonnollisena. Tuollaiset ovat enemmän tai vähemmän normaaleita ilmiöitä, tapahtuvat vain harvoin. Kaikkia edellä mainituista olen nähnyt tai luotettavasti tiedän tapahtuneeksi, joten en pidä asiaa liian erikoisena.

Toisaalta, näistä tällaisista keskusteleminen avoimella foorumilla on jotenkin vastenmielisen oloista, itselleni ainakin. Kyse on enemmän tai vähemmän luottamukseen ja uskomiseen perustuvista asioista, joten omalta osaltani en jatka keskustelua, vaikka minulla voisikin olla hyvin paljon sanottavaa ja kerrottavaa.

[OT]

Velkyn sanoi:

...verenseisautus...

Click to expand...

Kuulostaa mielenkinitoiselta, mutta mikä/mitä on verenseisautus?
[/OT]

Itsellä ei ole paljoakaan kokemusta yliluonnollisesta. Ainoa asia joka on vähän outoa(déjà vu:t eivät imo ole yliluonnollisia) on, että joskus kun vaikka luen läksyjä tms. ja tiedän 100% varmasti, että olen yksin kotona niin joskus saatan kuulla eteisestä kuinka joku (yleensä naisen) ääni lausuu nimeni ihan selkeästi ja vahvalla äänellä. Kun käyn talon läpi en silti löydä koskaan ketään eikä ole mitään "täällä on nyt joku muukin"-aistimuksia tms. Ei mitenkään pelottavaa, harmittaa vain kun se ei koskaan mene tuon pidemmälle. Tietysti äänien kuuleminen saattaa johtua vilkkaasta mielikuvituksestanikin or something, mutta kun sen äänen kuulee niin selkeästi niin on hankala uskotella itselle, että kuvitteli koko jutun.

Yksi asia mikä minua raivostuttaa elokuvissa ja kirjoissa yms. tarinoissa joissa joku näkee jonkun aaveen on, että nämä jotka tämän otuksen näkevät yleensä lähtevät karkuun tms. tyhmää; itselle ainakin tulisi ensimmäiseksi mieleen kysellä siltä kaikenlaista; ajatelkaa millainen harppaus olisi ihmiskunnalle jos saisimme yhteyden jonkin sortin astraalimaailmaan! That would be cool.8)

Jos olette kiinnostuneet myös poltergeisteista, kummituksista ja muista sen tyyppisistä asioista, niin tässä on aika hyvä arkisto johon on kerätty monia tunnettuja tapauksia 1700-luvulta tähän päivään.

http://personal.inet.fi/tiede/poltergeist/kansi.htm

Ja esimerkiksi tuosta Maironiemen pirusta olen kuullut varmaan lukemattomia tarinoita joskus lapsuudessa, kun äidin suku on peräisin sieltä tapahtumapaikan naapurista. http://personal.inet.fi/tiede/poltergeist/polter03.htm#maironiemen

Minua alkoi nyt pelottamaan.
Uskon yliluonnolliseen. Miksei muka sitä voisi olla? Se on käsite kaikelle, mitä ei voida selittää. Arvelen.
Minullakin on joskus sellaisia tuntemuksia, etten ole yksin *kurkkii taakseen*, silloin nappaan sakset, sählymailan :mrgreen: ja lampsin vessaan, ja lukitsen oven. Se on lapsellista, tiedän, mutta minkäs teet. Taikka sitten lähden pois koko paikasta.
Keittiö on pelottavan näköinen muuten öisin...
Minulle on sattunut aika montakin deja vuta. Mutta tässä tärkein:
Viime syksynä näin unen, jossa minun luokkani ja rinnakkaisluokka olimme linja-autossa. Kaikki olivat jotenkin kauhistuneita ja muutama itkikin. Jotkut pojat sanoivat jotan "Ei se reitti sielä metsässä kulje", ja minä huusin heille, että olisivat hiljaa. En tiedä mistä se johtui. Aamulla sitten mietin unea. Mutta ajan myötä se unohtui.
No, talvi tuli. Meidän perinne oli, että käymme vierusluokan kanssa laskettelemassa. Minulla oli koko päivän sellainen olo, että olin unohtanut jotain hyvin tärkeää. Kolme tuntia kuluin hyvin rinteessä, ja oli aika mrnnä linja-autolle. Siellä sainkin sitten kuulla, että hyvä ystäväni oli laskenut puuhun. Jalka oli mennyt aika pahasti. Lysähdin siihen penkille, ja muistin, että näin tämän ennenkin. Olisi minun pitänyt muistaa. Koko juttu oli aika pieni, mutta se kalvaa mieltäni.
Ja sitten jotain "yliluonnollista":
Olimme serkkuni kanssa mummolan ladossa. Kaksikerroksinen varasto, tavallaan. Siellä oli muutamia sohvia, ja loikoilimme niillä. Nurkassa oli myös ukin isän musta nahkatuoli, johon hän oli kuollut. Johonkin kohtaukseen. Siinä me höpötimme. Sitten satuin katsomaan nurkkaan. Tuolissa retkotti jotenkin läpinäkyvä vanha mies. Juoksimme ulos kertomaan ukille. Kuvailtuamme näkemämme miehen, ukki sanoi sen olleen suurin piirtein isänsä näköinen. Eipä siihen latoon enää menty.
No, nyt pelottaa vielä enemmän.

Olen oikeastaan aiak epäluuloinen kaiken yliluonnollisen suhteen, mutta kuitenkin tavallaan uskon siihen. No joka tapauksessa, en oikeastaan ole kokenut mitään kamalan yliluonnollista.

Viime yönä kun nukuin, niin yhtäkkiä tuntui, kun joku olisi silittänyt minua. Käännähdin äkkiä, mutten nähnyt mitään. Se aluksi ajattelin, että se ol ituuli tai jotain vastaavaa, mutta minulla oli niin paksu peitto, ettei sen läpi mikään tuuli tunnu. Se oli oikeastaan aika karmivaa :roll:

Ja sitten nämä déja vu tapaukset.. Muistan eräänkin tapauksen, kun menin ensimmäistä kertaa ystäväni mökille, niin kun saavuimme mökin pihalle, iski minulle tunne, että hei, tämähän on tuttu paikka! Tiesin aivan tarkalleen missä mitäkin on, vaikka en tosissaan koskaan ollut ainakaan valveilla siellä käynyt. Mutta se ei oikeastaan ollut pelottavaa, hieman omituista kylläkin.

Ooh, meinasin unohtaa. ystäväni oli muuttanut juuri aika vanhaan taloon, jossa oli asunut kolme perhettä. (Yläkertaan mentäessä portaiden päässä molemmin puolin ovet, joissa nimet ja ovikellot) Joka tapauksessa, me olimme ystäväni kanssa kahdestaan talossa ja istuimme olohuoneessa, joka on keskimmäisessä kerroksessa. Yhtäkkiä kuului alakerrasta ääni, aivan kuin meitä olisi pyydettty sinne. Ensin säikähdimme ja halusimme lähteä pois, mutta hetken mietittyämme menimme alas. (siellä oli pannuhuone, polttopuille semmoinen pieni komero ja sauna, jota rakennettiin juuri.) Pääsimme alas inhottavia kierreportaita ja ystäväni rohkeampana meni kurkistamaan pannuhuoneeseen. Kuului oven kolahdus ja kirkumista, siten juoksin ystävä perässäni ylös. En tiedä mitä hän näki, mutta hän oli joka tapauksessa aivan valkoinen. Kesti jonkun aikaa ennenkuin suostuin menemään alas uudelleen. Eikä sen puoleen ystävänikään pahemmin siellä alhaalla käynyt.

keljuh sanoi:

Tuo déjà vu ilmiöhän johtuu siitä, että aivojen toinen puolisko rekisteröi vastaanotetun tiedon nopeammin kuin toinen. Sitten kun toinen aivonpuolisko tajuaa saman, on tieto jo vanha ja sitten tuntuu kuin olisi elänyt saman ennenkin. Alkoholi ja huumeet aiheuttavat usein déjà vu.ita.

Korjatkaa jos olen väärässä.

Click to expand...

Keljuh on oikeassa.
Itse en usko ns. yliluonnolliseen.
En usko Jumalaan, tai mihinkään mikä vaikuttaisi minun elämään tavalla tai toisella. Onhan se kiva tukeutua ja syyttää jotain muuta,kuin itseään kun kaikki menee päin helvettiä.

Riku sanoi:

Itselläni on yksi tapahtuma menneisyydessä, jota en osaa vielä selittää. Luultavasti tälle on kuitenkin jokin looginen selitys, mutta minä en sitä vain keksi. Toisaalta vaikea enää asiaa miettiä, tämä kun tapahtui joskus ala-asteen ensimmäisillä luokilla; olin kaverini mökillä, ja koko poppoo nukkui samassa mökissä. Itse nukuin eräällä sängyllä niin, että ulko-ovi oli lähellä jalkopäätäni.
Heräsin yöllä siihen, että jokin ihmismäinen olento katseli minua jalkopäässä. Oli melko pimeää, mutta ihan ihmiseltä se ei näyttänyt, joskin erittäin lähellä ihmistä muodoltaan ja kooltaan. Koostumus ja liikkeet olivat erilaisia, jos nyt oikein muistan. Olento (tai mikä lie) katsoi minua ja hyppäsi ovea päin ja katosi sen siliän tien. Kukaan mökistä ei ainakaan tunnustanut kävelleensä yöllä.

Selityksiä otetaan vastaan. Säähavaintopallo-teoria on jo käyty läpi.

Click to expand...

Iik! Jos minulle olisi käynyt noin, olisin kirkunut ja lujaa!
Ehkäpä näit unta? Olisiko se tarpeeksi hyvä selitys .
Tai sitten se oli eläintarhasta karannut apina.. 8) Noh, ensimmäisenä minulle kyllä tuli kuvauksesta mieleen Klonkku. Olisikohan Smiikoli tullut vähän tsekkailemaan, löytyisikö aarretta?


No, itselleni on joskus pienenä, noin 4-6 vuotiaana käynyt tällä tavalla: Nukuin tavallisesti sängyssäni naama seinää vasten. Isosiskoni eivät vielä olleet tullut nukkumaan. Yhtäkkiä tunsin, kuin joku olisi "lyönyt" minua kummankin käden kaikkien sormien päillä selkääni, nopeasti. Käänyin, en pelännyt, sillä isosiskoni yrittivät usein säikäytellä minua sillä tavoin. Käännyttyäni (todella nopeasti), en nähnytkään ketään . En ihmeekseni pelännyt yhtään, nyt kun tarkemmin ajattelen. En ehkä tajunnut kunnolla... Jos tuo olisi tapahtunut minulle viime yönä, olisin huutanut ja valvonut koko yön paniikissa .

En usko yliluonnollisiin asioihin, mutta pelkään niitä hullunlailla . Äskeinen tapahtuma on varmasti jotenkin selitettävissä...

Minä uskon yliluonnolliseen, mutta minullakin menee jossakin raja eli ihan kaikkea minäkään en niele. Itselleni on sattunut usein deja vu ilmiöitä elokuvien suhteen. Siis jos vaikka menen katsomaan jotain elokuvaa niin minusta tuntuu että olen nähnyt sen vaikka se ei olisi mitenkään mahdollista. Se on aika karmivaa. Onhan niitä tietysti omituisempiakin juttuja mulle tapahtunu, mutta koska minulla on niin huono muisti tällaisten juttujen suhteen niin mä en muista melkein mitään.

Näihin "yliluonnollisiin" juttuihin en paljon usko. Ja kun uskon, se riippuu mielentilastani. Esimerkiksi luettuani Stephen Kingin kirjoja (luin viime yönä loppuun Christinen ja olin sen jälkeen aika hermoina, etteihän mikään auto tuolla itsestään ajele) tai kuunnellessani tai lukiessani tälläisiä juttuja. Tai katsottuani jonkin elokuvan, esim. Hohto (olen nähnyt siitä vain vähäsen ja vieläkin sen muisto aiheuttaa väristyksiä selkäpiihin).
Noihin kokemuksiin; olen saanut paljonkin noita déjà vu-ilmiöitä. Joskus sain niitä monta kertaa yhdellä viikolla, että niihin alkoi kyllästyä. Ei ole kivaa, kun pysähtyy monta kertaa miettimään, että "ihan kuin tämä olisi jo tapahtunut".
Tämä on muutes hupaisa kertomus. Kaverini suvussa on kuulemma ollut ihmisiä, joilla on ollut yliluonnollisia kykyjä. Joka tapauksessa, hän kertoi, että hänen joku sukulaisensa näki värillisiä unia. Ihminenhän näkee värittömiä unia, mutta muistaa ne värillisinä, niin hän kertoi. Joten se on mielestäni täysin valhetta koko tarina.
Unien tulkitsemiseen en luota. Eräs ystäväni lainasi minulle unikirjan ja huvikseni katsoin, mitä eräs uneni merkitsi. Sen mukaan joku sukulaisistani kuolisi ja se olisi hyvä tapahtuma.
Outoihin ääniin en paljon usko. Joskus kyllä on tuntunut, että joku on kutsunut minua kaikkien perheenjäsenieni ollessa kotona, mutta kun kysyn, kutsuiko joku minua, kaikki vastaavat kieltävästi, joten... Ja portaikko narahtelee itsestään aina yöllä, se on narahdellut niin kauan kuin muistan, eikä kukaan aave ole vielä tullut näkyviin (ja nukuin vielä jokunen kuukausi ovi auki, niin, että näin portaikkoon) ja tuskinpa tuleekaan.
Eivätkä nämä "aaveet" ole näyttäneet halunneen ketään tappaakaan, joten... En kuitenkaan kiistä, etteikö sellaista ole olemassa, kaikkea ei vain voi selittää järjellä ja hyvä niin. Onpahan joukko mysteereitä pelottelemassa meidän ihmisten elämää.

minä uskon myös jonkun verran yliluonnollisiin asioihin ja olen ehdottomasti sitä mieltä,että muuallakin on oltava elämää(väittävät että avaruus olisi ääretön ja me yksin mielipiteensä kullakin )

minulle sattui tossa pari vuotta sitten outo tapahtuma.me oltiin kaverin kanssa kävelyllä ja tasan kello 00.00 meidän vieressä ollut puu alkoi havisemaan vaikka silloin ei tuullut yhtään ja käveltyämme eteen päin lehmät oli kerääntyny tiiviisti yhteen keskelle peltoa
tuohon kyllä luultavasti löytyy järkevä selitys ,mutta kyllä silloin pelotti ops:

Ensinnäkin, en käyttäisi sanaa *yliluonnollinen*. Onhan se niin, että monet asiat, joita nyt sanotaan *yliluonnollisiksi* saavata joskus tulevaisuudessa järkeenkäypän selityksen. Toisaalta, koska monet asiat kuitenkin menevät yli ymmärrykseni, käytän termiä *yli oman käsityskykyni menevä*.. Nih.
Jatketaan sillä, että deja vu yms. ei ole mennyt aikoihin yli käsityskykyni. Etiäisä ei ole ollut, mutta enneunia ja ennenäkyjä (siis hereilläkin) on ollut. Niitä tulee nykyään varsin harvoin. Nykyään ovat yleisempiä ennetuntemukset. En osaa niistä sen enempää kertoa, kun en ole niihin oikein perehtynyt.
Ja tuohon Rikun näkemään outoon olioon.. ehkä se oli jokin. Jokin, joka elää, mutta jota ei tunneta.. Jokin. Mutta oikea. Nyt ei tule mitään järkevää. Mutta yritän tässä lähiaikoina kokeilla kaikenlaista.. Nähdään sitten mitä juttua tänne tullee..

Okei, minulla on pakkomielle. Haluan selittää aina kaiken yliluonnollisen. (se ei tarkoita ettenkö uskoisi siihen) Kaikkia näitä juttuja lukiessani yrtän kaikin tavoin etsiä jotain järkeen käypää selitystä näille tapahtumille. Itselleni ei ole juuri mitään yliluonnollista tapahtunut.Paitsi että näin enneunen pappani kuolemasta, se oli jotenkin alitajunnassa pitkään, ja sitten kun se kävi toteen ja sain kuulla pappani kuolleen, ensimmäinen reaktioni oli: "no olishan se pitänyt arvata" ,vaikka en sitä tietoisesti osannut odottaa. Asiasta toiseen nämä tapaukset joissa useampi ihminen näkee vaikkapa saman aaveen yhtä aikaa, kuulee joskus selitettävän jollain joukkopsykoosilla. (älkää kysykö mikä se on ja miten se toimii,itselläni ei ole hajuakaan) Sain jostain tietooni myös että jossain, (luultavasti jossakin ulkomailla) toimii ryhmä joka ammattitaitoisesti ottaa selvitettäväkseen juuri tällaisia tapauksia jotka tuntuvat ylitsepääsemättömän yliluonnollisilta,(Siis jotain että kymmenen ihmistä näkee saman näyn jolle ei tunnu mistään löytyvän luonnollista selitystä). Kaikkien ihmisten lohdutukseksi jotka kammoavat suunnattomasti kaikkea yliluonnollista, (itseni mukaan lukien) kerrottakoon että kuulemma vielä kertaakaan ei tämän joukon tielle ole eksynyt tapausta joka ei loppujen lopuksi olisi saanut luonnollista selitystä, kun tarpeeksi tutkitaan. Joka tapauksessa puolittain uskon yliluonnolliseen, ja vaikka tapanani on näiden asioiden kanssa tulla hermoheikoksi,on niissä myös jotain kiehtovaa.

Voi toki olla, että kaiken voisi yleensä selittää tieteellisesti, mutta mä en ainakaaan haluu tieää, että miksi asiat on kuin ne on. Mielummin elän tietämättömyydessä.
Mä ja useampi mun kaveri ollaa todettu useasti, että mä luen ajatuksia. Mullla käy usein mielessä joku ajatus, ja ennen ku avaan suuni, on se jo sanottu. Ja nää "ajatukset" tulee aina ulkopuolelta. Yhden kerran uskoisin olevan sattumaa, mutta en enää kymmenien kertojen jälkeen...

Viime sunnuntaina kävi taas kerran niin, että puhelin soi ja puhelimeen kävellessäni ajattelen, että tuo on varmaan äitini. Kuten olikin. Tämä tapahtuu melkein joka kerta kun hän soittaa enkä muista kertaakaan ajattelleeni äitini soittavan ja kuulleeni sitten puhelimesta jonkun toisen ääntä. Kenenkään muun henkilön kohdalla tämä ei toimi.

Kyse ei ole siitä, että osaisin jotenkin odottaa äitini soittoa. Hän asuu toisella puolella maata ja juttelemme kerran-kaksi kuukaudessa, hieman riippuen siitä milloin hän tulee soittaneeksi. Hämmentävää tässä on se, etten ole äitini kanssa mitenkään erityisen läheinen.

No nuo déjà vu:t ovat minulle ihan jokapäiväisiä tapauksia, olen jo niin tottunut siihen.
Näen usein myös "enneunia"... jotain pätkiä joistain tapahtumista, aina aamulla herättyäni alan odottamaan, koska se unessa näkemäni asia tapahtuu...
Myös minun huoneessani koen kaikenlaisia outouksia. Valokatkaisija on huoneeni toisessa päässä ja joudun siis kävelemään huoneen toiseen päähän pimeässä, ennenkuin valot syttyvät.
Melkein aina kun menen huoneeseeni, tuntuu siltä kuin joku tuijottaisi ja välillä näen tai luulen näkeväni semmoisen tumman varjon varsinkin peilin kautta katsoessani. Saatan myös nähdä sellaisia valovälähdyksiä pelissäni.
Pelini on siis osa sellaista piironkipöytää, vanhanaikainen, jo hieman kulunut pöytä ja siihen katsoessa näkee melkein koko huoneen. Välillä myös näen kaikenlaisia henkilöitä tai otuksia, joko ikkunasta tai ihan kaupungilla kävellessäni, jotka katsovat suoraan minuun ja hetkenpäästä katoavat...

Verenseisautus.

Jotain, missä kova verenvuoto saadaan lopetettua siihen erikoistuneen henkilön.. Hhm.. Tahdonvoimalla tai muutoin. Se on ammattisalaisuus, kuinka homma tapahtuu, mutta esim. tulvivan nenäverenvuodon saa lakkaamaan yhdellä puhelinsoitolla verenseisauttajalle. Vastata pariin kysymykseen siitä kuka vuotaa ja niin edelleen ja luuri alas, niin tovin kuluttua vuoto lakkaa kuin itsestään. Harvinainen, mutta äärimmäisen käytännöllinen taito.

Uskon erittäin vahvasti yliluonnolliseen, sitä näen sen verran paljon että se on oikeastaan luonnollista
Enneunia, spiritismiä... Pieniä juttuja, joista en erityisemmin jaksa kertoa.. Juuri siksi etten viitsi kinata kenenkään kanssa, ketä ei usko... Uskokoon ken lystää...

jaa... no outoa ainakin oli se kun äitini tuli kerran illalla halaamaan minut *punastelee* ja tiesin tarkalleen mitä äitini aikoi sanoa, vaikkei se ollut mistään ennalta arvattavissa. ja tietenkin on niitä enneunia. kuten se, että näin unta, että hammastahnani loppui ja aamulla se oli oikeasti loppu!

-lo

Hrrr..pelottavia juttuja

Minä henkilökohtaisesti uskon yliluonnolliseen ja olen kokenut jotain sellaista aika montakin kertaa.
No yksi näistä jutuista oli kun porukat oli Tampereella ja olin yksin kotona.
Kuulin oven paukahduksen ja papukaijamme kurnahti niinkuin se tekee aina kun joku tulee.
Luulin että ystäväni tulee sillä olin soittanut hänelle ja pyytänyt meille.
Menin ovelle ja siellä ei ollutkaan ketään.
Ajattelin että kuulin harhoja ja menin juttelemaan Kallelle (papukaija).
Olin menossa vessaan ja katsoin sattumalta oikealle ja näin kuinka äitini ja isäni ovi meni itsestään kiinni.
Sitten meinasin pyörtyä ja soitin kaverilleni että yrittäisi juosta...
Hän sanoi että voisin mennä heille vähäksi aikaa kun hän syö.
Menin laittamaan isosiskoni oven kiinni sillä Kalle asustaa siellä ja
ovi täytyy aina laittaa kiinni.
Menin ulko-ovelle ja kun avasin oven Kalle alkoi pitämään kauheata huutoa... :!:
En tiedä mistä se johtui vaan lähdin juoksemaa ja kovaa.
Kun tulin takaisin kaverini kanssa Kalle oli sentään kunnossa, eikä kutsumatonta vieraasta ole sen jälkeen kuulunut...
Epäilen että se saattoi olla eräs nainen tai mies (en muista kumpi) joka hirtti itsensä (kauan aikaa sitten) talomme vintille...


Muita en jaksa selittää kun viestistä tuli muutenkin niin pitkä...

En tiedä uskonko oikeasti "yliluonnolliseen". Siis on hauskaa tavallaan leikkiä, uskovansa muttei kuitenkaan...

Olen kokenut kaikenlaista, en muista tapahtumia tarkasti joten jätän ne kertomatta (saatan vahingossa keksiä jotain lisää :roll: )

Olin n. 10- vuotias ja nukuin kerrossängyn "yläosassa". Yöllä heräsin kun joku tuijotti minua. Nousin istumaan ja tumma hahmo seisoi sänkyni vieressä. Pyysin sitä tuomaan minulle vettä, koska luulin sitä äidikseni muttei vastausta kuulunut. Katsoin alas ja veljeni nukkui sängyssään (kova kuljeskelemaan unissaan). Outoa oli etten voinut nähdä hahmon kasvoja, vaikkei ollutkaan niin pimeää. Siihen se vain jäi seisomaan, minä käänsin kylkeäni ja jatkoin uniani (jos tuo tapahtuisi nyt pelkäisin varmasti!).