Outoja kokemuksia ja yliluonnollisuudesta

Uskon todellakin kaikkeen yliluonnolliseen!

Itsellenikin on muutamia outoja asioita tapahtunut...
Esim. olen nähnyt kuolleen isoäitini peilistä, jonka saimme häneltä perinnöksi.
Olin harjaamassa olohuoneessa hiuksiani ja pikkuveljeni istui sohvalla muutaman metrin päässä ja katseli telkkaria. Hyräilin siinä itsekseni joatin kun yhtäkkiä huomasi peilin jotenkin sumevevan kasvojeni kohdalta, ja peilin kirkastuessa taas näin siinä isoäitini kasvot jotka hymyilivät minulle. Ennenkuin ehdin tehdä mitään kuva alkoi haihtua ja isoäitini haihtuessa pois hän lähetti minulle lentosuukon.
Kun olin selvinnyt shokista kerroin veljelleni mitä tapahtui mutta ei hän tietenkään uskonut..!
Tällaisia juttuja minulle on sattunut...

Mä uskon aikalailla kaikkeen 'yliluonnolliseen' , tai no ehken ihan lähimainkaan kaikkeen, mutta antaapas olla...Uskon siksi, koska mun elämässä on ehtinyt sattumaan yhtä sun toista 'yliluonnollista' , en ala tähän nyt selittämään kaikkea, mutta tässä on nyt yksi erikoisimmista!


Eräänä toisena iltana, kun Pauliina oli meillä yötä (nimi vaihdettu) , kuuntelimme huoneessani aiemmin päivällä ostamaani levyä. Levy oli jo vanha, se oli ilmestynyt noin kaksi vuotta sitten...Ketään muuuta ei ollut kotona, paitsi kaverini ja minä...Levyllä kuului olla vain 15 kappaletta,siinä me sitten kuunneltiin sitä ja juteltiin samalla.Sitten kysyin Pauliinalta, että monesko kappale on menossa, Pauliina nousi ylös sängyltä ja meni cd-soittimen luokse ja sanoi että "kappale 25!" Jatkoimme levyn kuuntelemista, vaikka ihmettelimmekin miksi se yhä vaan jatkoi.Kappaleet, jotka soivat 15:sta kappaleen jälkeen, olivat selvästi saman bändin kappaleita, eikä niissä ollut muutenkaan mitään outoa...
Noin vuoden tämän tapahtuman jälkeen bändi julkaisi uuden levyn, kun uudet kappaleet alkoivat pyörimään radiossa tunnistimme ne samoiksi kappaleiksi joita me olimme kuunnelleet jo edelliseltä levyltä!!!Cd-soitin jolla soitimme tätä levyä, ei soittanut enää sen illan jälkeen niitä muita kappaleita, eikä niitä soittanut myöskään veljeni soitin... :roll: Mikäköhän tähän oli syynä?

Mä laitoin tän saman tekstin jo edelliseen Vanhaan Lohikseen, joten laitanpa sen tännekkin...

Joka maaliskuu mä oon jostain syystä jonkun kaverin kanssa yksin kotona. Joka kerta me valvotaan ja pelätään ulkopuolisia. viime vuonna me kuultiin paljon raahauksia ullakon tasolta(, meillä on 1-kerroksinen omakotitalo) ja oven suunnalta tuli keskellä kylmää maaliskuun yötä pehmeä lämpöaalto. Kun tultiin takasin erittäin lyhyeltä yö-kävelyltä, näki mun kaverini jonkun tumman käden nostavan veitsen. Sitten se peruutti kokeillakseen, että oliko se optinen harha, ei ollut. Noita Cd-soitin juttajakin on kuultu ennenkin. Yks ilta mä kuuntelin LotM(Lords of the Mystery)-CD'tä ja kun se oli loppu, mä jätin sen vaan olemaan siihen yksin hiljaa, mut noin 10 minuutin päästä kone alkoi soittaa vikaa kappaletta uudestaan. Kerran yks vanha musamasiina taas soitti CD'tä, joka ei ollut edes sisällä koneessa. Pari kuukautta sitten kun koko perhe saapui jostain kotiin, tuoksui mun huoneessa kynttilä, mutta mistään ei näkynyt, että siellä olis käyty. Muutenkin meillä aina tavarat katoaa [color=indigo:4758d964b9]mystisesti[/color]

Minun on aivan pakko kirjoittaa tänne vielä uudestaan. Olin juuri mökillä. Mökissämme on välikätto jossa ei varmaan ole käyty vuosiin, vaikka sinne johtaa katossa oleva luukku. No... kuitenkin eräänä iltana istuin tuvassa kun välikatto alkoi narista. Kuulosti siltä kuin siellä olisi kävelty. Ensin luulin, että veljeni tai isäni oli katolla, mutta sitten satuin katsomaan ulos ja huomasin, että he olivatkin kaikki rannassa! Silloin hiukan säikähdin ja hipsin ulos. Kysyin asiasta isältäni joka sanoi että se oli vain lämpölaajenemista. Tätä narinaa kuului joka päivä. Vai että lämpölaajeminen siellä välikatolla kävelee? Ne olivat varmasti askelia!

Juu... eräällä tuttavallani on teoria siihen miksi ihmiset näkevät outoja asioita. Hän vain sanoo: " Jos ihminen uskoo tarpeeksi niin hän pystyy näkemään mitä vain."

Hmm.. tottakai minä yliluonnolliseen uskon, mutta jos sitä on olemassa niin sittenhän se on luonnollista..?

Joop.. eli siis oma äitini oli joskus nuoruudessaan meedio ja on kertonut minulle aivan uskomattomia tarinoita. Osa hänen ystävistään on tullut hulluiksi kokemansa takia.

Topickin aloittajan (en nyt muista nimeä kun en tässä kirjoittessa sitä pääse katsomaan..) ja Rebelhuskyn tavoin olen herätessäni yöllä nähnyt sänkyni vieressä pitkän mustan hahmon.. saattaa kyllä olla että olin edelleen vain niin unessa että kuvittelin näkeväni jotain... silti. Se tuntui erittän todelta ja sen jälkeen en kunnolla saanut unta, se vain jäi siihen vähäksi aikaa. En uskaltanut kunnolla kääntyä katsomaan.

Olen muuten nähnyt pienempänä ihmisten auroja tämähän nyt ei mitään "yliluonnollista" ole mutta tulipahan vain mieleen. Myöhemmin se loppui, olin kai pienempänä vain tarpeeksi herkkä semmoiseen.

Minulle on myös sanottu, että koska äitini on ollut meedio niin minullekin saattavat tässä lähiaikoina ne kanavat aueta x) TOIVOTTAVASTI kyllä ei, koska haluan vain uskoa semmoiseen, en olla varsinaisesti mukana.

Ja vielä... yksi kokemus.. kävelin illalla laajan puiston hiekkatietä ja oli aika pimeää.. Kuulin askeleita takaani, ja kun pysähdyin nekin pysähtyivät. Jatkoin taas ja askelet alkoivat myös kuulua ja kun katsoin taakseni en nähnyt ketään. (klisheistä, tiedän, mutta totta xD) Sitten jatkoin juoksulla kotiin asti..

Niin, ja tottakai minullekin tulee ERITTÄIN usein niitä "joku on selkäni takana"-tuntemuksia mutta uskottelen itselleni että se on vain mielikuvitusta. Tai no, mistä sitä tietää? Yleensä se kyllä on ihan vain sellaista että olen lukenut esim. spiritismistä hirveät litaniat ja rupeaa pelottamaan. Sitten kuvittelen että joku henki on takanani ja yritän ajaa sitä ajatuksella pois. Että tämmöistä.

Tässä kaikki..? En niitä mutsini juttuja jaksa ruveta sepustamaan. Niitä on liikaa :mrgreen: Uskon myös enemmänkin pahoihin henkiin kuin hyviin. Sääli sinänsä, koska jos jossain vaiheessa rupeaa oikeasti pelottamaan, ei voi oikein turvautua mihinkään... äh, tästä on tullut jo liian pitkä x)

PS. Niin, ja noihin CD-juttuihin vielä... HIMin ensimmäisellä levyllä on niin kutsuttu "haamuraita" *nauraa* Jätin jossain vaiheessa sen vain soimaan kun ajattelin että levy oli jo lopettanut. Kappaleeseen 66 asti se on ihan hiljaa, ja sitten rupeaa hiljaista musiikkia kuulumaan xD siinä pelästyi ihan kunnolla kun ei älynnyt ekaksi että se tuleekin levyltä..

Minä uskon kaikenlaiseen yliluonnolliseen ja varsinkin taikuuten.
Olen nähnyt erilaisia unia jotka ovat selventäneet sillä hetkellä sekavia ajatuksiani, siten että seuraavana päivänä olen tiennyt mitä minun tulee tehdä.
Kaiken laista pientä, tiedättehän. Tässä topicissa on lueteltu monenlaisia asioita.
Kuitenkin kummallisinta on kun minä ja Dreanneh ajttelemme niin saumattomasti, että sitä voisi kutsua jopa ajatusten lukemiseksi. Hiukan selvemmin kuin vain tunteiden osalta, mutta ei aivan sanatarkasti. (Osaan sitten tehdä itsestäni vaikea selkoisen.)
En tiedä laskevatko kaikki, tai kukaan tätä yliluonnolliseksi, mutta sellaisena haluan sitä pitää.

Katsokaapas mitä mulle sattui pari minuuttia sitten



Sattumaako?

Uskon kaikenlaiseen yliluonnoliseen ja olen nähnyt ns. enneunia. Kun koulussa tapahtuu jotain, olen sataprosenttisen varma, että se on tapahtnut aiemminkin täsmälleen samalla tavalla. Tää on tapahtunu monta kertaa.
Kun laitan tietokoneeni päälle niin yhtäkkiä kaiuttimiinkin syttyy valo, vaikka olen varma, etten sitä sytyttänyt.

angel sanoi:

Kun laitan tietokoneeni päälle niin yhtäkkiä kaiuttimiinkin syttyy valo, vaikka olen varma, etten sitä sytyttänyt.

Click to expand...

Onko mitenkään mahdollista että kaiuttimesi saavat virtansa tietokoneen kautta? Jos siis et sammuta kaiuttimia kun suljet koneen niin ne mennettävät virran saantinsa ja kas, valo sammuu. Kun taas avaat tietokoneen niin ne menevät "automaattisesti" päälle.

Asiaa: uskon että on olemassa asioita jotka ylittävät oman käsityskykymme. En nyt oikein osaa ilmaista itseäni sen tarkemmin. Itse olen kaiketi nähnyt jonkinlaisia enneunia joskus.

Uskon kaikkeen yliluonnolliseen.
Näitä "joku tuijottaa minua", "joku on selkäni takana", "joku ajattelee minusta pahaa" ym. tunteita on niin monilla, etten ala niitä edes listaamaan.

Olen joskus nähnyt enneunia. Kerrankin näin unta että ope pitää pistarit, ja sitten se tekikin niin! Onneks sai "ennakkovaroituksen", luin koko edeltävän välitunnin vaikka kukaan muu ei... Ja sain tietysti ainoona täydet pisteet!
Tämä on aika karmivaa: Monesti kun olen "yksin" kotona, siis äiti ja isä on jossakin ja penikat nukkuu, kuulen puhetta. Ei voi olla että joku valvoo tai puhuu unissaan, koskapa ne on selvästi aikuisten ääniä, yleensä miesten. Kerran jopa kuulin parin tyypin suunnittelevan talomme ryöstöä! Ja kerran jotenkin tiesin, että joku polttaa tupakkaa ikkunan takana, vaikka verhot oli eessä. Jalanjälkiä ei ikinä löydy, pari tupakannatsaa sen sijaan kyllä. Jokuhan voi aatella että jaahas, hammaspaikka toimii radiona, mutta hampaitani ei ole paikattu sen jälkeen kun viimeinenkin maitohammas lähti. Veljeni ei kuule näitä ääniä, jos hän on hereillä. Pari kertaa talvella kuulin ihan selvästi jonkun kävelevän ulkona lumessa ja näin tumman hahmon ikkunassa - arvatkaa säikähdinkö - mutta jalanjälkiä oli turha etsiä.

Kerran olin jo melkein nukahtamaisillani, kun viereisestä vintistä - jonne pääsee vain minun huoneeni kautta - kuului koputusta. Siis ei mitään narinaa tai mitään, vaan ihan selvää koputusta. Eikä siellä ollut ketään.
Käskin pari kertaa olemaan hiljaa, mutta eihän se auttanut. Sitten - olin niihin aikoihin kirjoittamassa jotain söperrystä luonnonhengistä - mutisin jotakin sellaista kuin "ilmanhenget, estäkää tuota ääntä tulemasta". Se loppui siihen paikkaan - ja alkoi taas, kun pyysin sitä samalla tavoin.
Tätä on sattunut monta kertaa. Ei tule kovin helpolla uni silmään niinä öinä...
Kerran myös tunsin aivan selvästi jonkun istuvan sänkyni reunalla ja peittelevän minut, vaikka kaikki pienemmät nukkuivat ja sekä isän että äidin ääni kuuluivat selvinä alakerrasta.
Pari kertaa on myös näkynyt tummia hahmoja ikkunan takana, kun illalla ennen nukahtamista sinne vilkaisen... *spooky* Siksi minulla on aina puukko tyynyn sisässä, sen saa sieltä yhdellä kiskaisulla :mrgreen:

Joskus kuulen alakerran keskusteluista ihan selviä pätkiä, vaikka olisi portaat ja kiinni oleva ovi välissä. Sitten joku pienemmistä tulee innolla touhottamaan samaa minulle, ja minä sanon että kiitti, tiedän jo, kuulin sen jo. Nämä ihan äimistyneenä, että mistä nä muka tiedät, sä oot ensimmäinen jolle mä kerron... Eikä edes ne mun "kuulemat" tunnusta mitään sanoneensakaan!

Joskus on kylmä, vaikka on ihan lämmintä. Pari kertaa olen nähnyt yöllä pihalla tumman hahmon, joka katoaa... Ja kerran näin kaukana tiemme päässä vaalean hahmon, joka tuntui tuijottavan minua. Kaamean tästä tekee se, että tiellämme on muinoin sattunut murha suunnilleen niillä tienoilla kuin sen hahmon näin... :!:

Etiäisiä on monta laatua. Yleisin on se, että "kuulen" auton tulevan pihaan ja kuulen autonovien ääniä, puhetta, jopa ulko-oven äänen ja puhetta eteisestä - mutta kun katson, kukaan ei tule. Menee yleensä vielä 10-15 minuuttia, ennen kuin auto oikeasti tulee. Joskus myös "tiedän" nuorimman siskoni alkavan itkeä ennen kuin se tekeekään niin. Joskus jopa hyödyllistä!
Kerran olimme joulupäivänä isovanhempien luona, kun minulle tuli tunne, että kotona on lämpimämpää kuin pitäisi. Kun sitten pääsimme kotiin, huomasimme, että kynttilä oli jäänyt palamaan. Se oli kaatunut pianon päälle ja melkein sytyttänyt tulipalon...
Olin jonkun kaverini synttäreillä kun minulle tuli tunne, että pitäisi sulkea ovet ja ikkunat. Ylipäänsä oli jotenkin turvaton olo. Hetken kuluttua meille soitti tämän kaverini tuttava. Jostakin - en muista mistä - oli karannut lauma tyyppejä, jotka olivat karatessaan tappaneet jonkun vartijoista. Ne oli nähty niillä kulmilla... Kun sitten menimme jännittyneinä jutellen olkkariin, huomasimme että joku oli yrittänyt tunkeutua siellä olevasta tuuletusluukusta sisään, kun ei saanut ikkunoita auki. Onneksi hyttysverkko piti siihen asti, että tunkeutuja kuuli talon koiran tulevan mukanamme! Ei ollut kovin kiva, kun oli jo pimeä iltayö eikä yhtään aikuista paikalla. Ei tarvitse kai sanoa, että koira pidettiin sen jälkeen kaiken aikaa lähellä.

Mutta 5 wee pikkusiskoni on jo pariin kertaan säikyttänyt äitimme - ja minut. Kerran hän katseli jotain hirsimökkimainoksia ja sanoi sitten: "Äiti, sitten kun meidän talo palaa niin rakennetaanko meille tällainen?" Se sanoi sen ihan niin kuin olis selviö, että se talo joskus palaa. Oikein karmivaa se oli, kun kyseinen talomalli oli täsmälleen sama jota olin itse katsellut, että tuo meille voitaisiin rakentaa jos tarvittais taloa... Se olis nykyiselle porukalle ihan liian pieni, mutta heti sen nähdessäni oli jonkinlainen tunne, että tuo on just sopivan kokoinen meidän perheelle sitten kun taloa tarvitaan, ja on aina, kun näen sen kuvan. (Kaksoisetiäinen, siis sama etiäinen kahdella?) Ja tässä eräänä iltana se kysyi minulta: "Sitten kun meidän äiti kuolee niin tuleeko meille uusi äiti?"
Ne ei oo mitään hypoteettisia jossittelukysymyksiä, vaan se kysyy niin kuin ihan pian talo palais ja äiti kuolis ja sille ois se varmuutena ilmoitettu jostain ylemmältä taholta. Ei sitä edes huolestuttanut kyseiset asiat, mitä suotta murehtimaan äitin kuolemaa tai talon menetystä, kun ei voi niitä estääkään!
Ei sitä vielä ole tapahtunut, mutta voin vakuuttaa että olen nykyään paljon varovaisempi tulen kanssa.. :wink: Varsinkin kun tulipaloja ajatellessani minulle tulee aina ihan varma tunne, että minulla on vain viisi pikkusisarusta nykyisen lauman sijaan eikä äitiä laisinkaan!
Joskus myös tiedän miten kirja loppuu... Vai onko se vain juonen ennalta-arvattavuutta? :mrgreen:

Huhuh, siinäpä on tekstiä! Jos joku nyt saisi edes sen luettua loppuun...

Ja P.S.: Tuo luettu 666 kertaa -juttu ei ole sen enempää sattumaa kuin yliluonnollistakaan. Joskus sekin tulee, niin kuin numero 13. On se itsellekin sattunut. Itse kiinnitän enemmän huomiota lukuun 101, kun olin penikkana aivan hulluna 101 dalmatialaiseen... Silloin ois kyllä aika spookya , jos tuo sattuis samaan aikaan kun viestejä ois vaikka 66...

Hassu pikku juttu sattui minulle eräänä yönä... enkeli ilmestyi minulle... ihan totta... tai saattaa kyllä olla että se oli uni mutta se tuntus niin todentuntuiselta... Se tuli ikkunastani tähden muodossa... laskeutui sänkyni jalkopäähän... esitin nukkuvaa mutta valo sai minut avaamaan silmäni... ja siinä se oli... todella kaunis enkeli... tällä oli pitkät vaaleat laineikkaat hiukset kaunis 2 osainen hame päällä jonka yläosa oli sellainen tummempi liila mutta ei silti violetti ja alaosa oli lattialle asti ulottuva valkoinen hame... se puhui minulle jotain mutta en saanut sen puheesta mitään selvää... ihan kuin olisi puhunut jotain ihan eri kieltä... muistan kysyneeni siltä että onko nyt minun aikani tullut? Se vastasi että ei vielä... sitten se vain lähti samaa kautta kun oli tullutkin tähden muodossa...

Ihana juttu täytyy kyllä myöntää mutta silti hiukan pelottava...

Kyllä... uskon yliluonnolliseen erittäin vahvasti... minulla saataa olla ehkä hiukan omituinen käsitys tästä... uskon nimittäin että kaikki siis aivan kaikki on mahdollista ja uskon myös että kaikki oliot joita ihminen on käyttänyt iät ja ajat tarinoissa ym muissa niin ovat olemassa... siellä jossain... vampyyreitä, ihmissusia, lohikääremeitä, loch nessi, aaveet, jumalat (huom. monikossa) ym. ym. Ajattelin että jos minusta ei jostain syystä tulekaan näyttelijää niin sitten alan tekemään tutkielmaa näistä asioista... kierrän maailmaa ja yritän ottaa selkoa kaikista oudoista jutuista... ei tarkoitus ei ole välttämättä ratkaista näitä juttuja... tarkoitus olisi vain tutkia niitä... se olis mielenkiintoista...

Ainiin... paikkakunnallani on yksi talo jossa kummittelee... ihan oikeasti... tuttu oli nähny sen ja juossu pois ja jättänyt viinat sisälle... tosi outo juttu sen tutun kannallta... sen on nimittäin tosiaankin pitäny nähä jotain jos se viinatkin oli jättäny sinne ja siellä oli kuulemma vielä edellisenkin porukan viinat siellä... herrat kävi tutkimassa paikkoja kuulemma päivällä ja viipys siellä tunnin ja sano ettei siellä mitään muka ollut... ja paskanmarjat sanon minä... pitäis joku päivä vuokrata se ja mennä ite sinne kattoo mitä siellä on (kaupunki vuokraa sitä ja nyttenkin siellä näytti olevan auto pihalla) *katselee ympärille* Vapaaehtoisia tulemaan mukaan? *nauraa* kaveri ilmottautus jo aikoja sitten tulevansa mukaan... *nauraa*

Aika karmivia juttuja

Olin kerran yksin kotona. Olin yläkerrassa katsomassa telkkaa, kunnes havahduin siihen, kuinka alakerrasta kuului musiikkia. Luuluin että vanhempani olivat tulleet kotiin ja juoksin iloisinmielin alakertaan. Kauhukseni huomasin ettei meillä ollutkaan ketään muita kuin minä(ja salaperäinen stereoitten näprääjä).
Stereot olivat menneet päälle.. Eikä niihin ollut silloin asennettu ajastinta.. Tuntui koko ajan että joku tuijottaisi minua. Juoksin yläkertaan kauhuissani ja soitin vanhemmilleni että tulisivat kotiin...

Sitten kuukaus takaperin hoidin naapurin kissoja kaverini kanssa, heidän ollessaan Thaimaassa. Kenelläkään muilla ei ollut avaimia kuin minulla. No, kaverini ei sitten yhtenä iltana päässyt ruokkimaan kissoja, joten menin yksin.. Kävin yläkerrassa ja huomasin että tietokone ja sellainen "ilmanpuhdistus kone" olivat päällä.. Edellisenä päivänä katkaisin vielä virran koko talosta.. Sammutin tietokoneen ja sen ilmanpuhdistus hommelin ja juoksin kotiin.. Seuraavana päivänä kaverini tuli mukaani, koska en uskaltanut mennä sinne yksin... Siellä oli päävirta aukaistu.. Kummallsita :!:

Mä ainakin uskon "yliluonnollisuuteen".. sitä kun tapahtuu niin usein :arrow: minulle!

Haamuviesti

Tää tapahtui eilis-aamuna. Mä poistelin pari päivää aikasemmin AIVAN KAIKKI tekstiviestit. Sit ku mä lauantai-iltana selailin kännyäni, niin tekstarien saapuneet-kansio oli tyhjä. Aamulla mä sit katoin että josko radiolinjalta olis tullu viesti että "saldo on nollattu ja puhelimella voi taas soittaa..."-viestiä. Eihän siellä ollut muutaku yks viesti mun kaverilta. Viestin alussa luki: (osaviestistä puuttuu) ... sitten mä näppäsin alas-päin ja näin saman tekstin ku mitä mä olin lukenu jo yli viikon aikasemmin. Sitten ku se viesti oli loppu, niin mä katoin et millon se oli lähetetty... 12.07.2003.

Eihän siinä muuten mitään kummallista ollut, mutta kun siitä puuttu osa, jonka mä olin jo aikasemmin lukenu ja se, että mä [color=darkred:9888d1a7bb]luin tuhottua viestiä[/color]

Yliluonnollisuuteen on pakko uskoa ja oikeastaan se ei edes ole
yliluonnollista vaan ihan yhtä normaalia, kuin tavallinen elämä. Ihmiset vain eivät ymmärrä niitä asioita, mutta jos he oppisivat
ymmärtämään, se ei olisi enää niin outoa.

Koen itse usein aavistuksia, ne ovat kuin näkisi enneunen, mutta
on hereillä. Ne tajuaa todeksi vasta, kun se on tapahtunut,
silloin tajuan, että hetkinen tämänhän minä tiesin. Minun pitäisi
oppia, että minkälaiset ajatukset ovat näitä paikkaansapitäviä
aavistuksia. Sittenhän vasta noita olisin... :wink:

Kymmenisen vuotta sitten näin äitini tulevan ovesta ulos,
puhuin hänelle, hän ei kuitenkaan vastannut ja äkkiä näin
jälleen, että ovesta tuli äitini ja silloin hän oli todellinen.
Aivan outo tapaus... :roll:

Sitten on näitä UFO -juttuja, jotka ovat sitten vähän erillaisia
yliluonnollisia asioita. Olen muutaman kerran nähnyt UFO:n.
Toisen kerran en ollut yksin, joten tiedän mitä näin. Toisen
kerran olin yksin autossa, USA:ssa, illalla. Taivaalla näkyi aivan
järkyttävän kirkas valo, joka ei liikkunut. Se oli kyllä aika
matalalla. Käännyin risteyksestä ja valo jäi melkein taakseni,
mutta kurkkasin ikkunasta taivaalle ja näin kaksi punaista
valoa menevän hirmuista vauhtia taivaan halki. Näkymän jälkeen
tärisin kauttaaltani ja yritin nopeasti ajaa kotiin. Kotipihallakin
vielä tärisin, enkä meinannut saada avainta lukkoon. Olin
varmaan jonkinlaisessa shokissa tai jotain.
Tuollaisiin asioihin reagoi yksinään aina paljon voimakkaammin.
Kun et ole yksin, voit heti puhua asiasta toisen kanssa ja se
rauhoittaa.

Kaikki kokemani yliluonnolliset tapahtumat ovat jollakin tavalla
opettanut ajattelemaan elämää eri tavalla. Tuntuu, että
ihmiset, jotka eivät ole kokenut mitään sellaista, että heillä
on tavallaan silmät kiinni. Tai sitten voi olla myös niin, että
ihmiset, jotka eivät ole valmiita kohtaamaan tuollaisia totuuksia,
eivät niitä näe.
Uskon ainakin, että meillä on täällä rinnakkaismaailmoja, joiden
olemassaolosta saamme sillointällöin merkkejä. Ja uskoi niihin
sitten tai ei, niin ne ovat edelleen olemassa. Eli ihmiset, jotka
kieltävät kaiken yliluonnollisen, ovat milestäni vain huvittavia.
Heidän elämä olisi paljon rikkaampaa, jos he eivät niin jyrkästi
niitä kieltäisi. Eikä se edes hyödytä mitään, että he nauravat
tai kieltävät kaiken. Näistä asioista saa monesti aika kiintoisat
keskustelut! ipe:

kaltrina sanoi:

Tuollaisiin asioihin reagoi yksinään aina paljon voimakkaammin.
Kun et ole yksin, voit heti puhua asiasta toisen kanssa ja se
rauhoittaa.

Click to expand...

Mielestäni ei tarvitse aina rauhoittuakseen olla juttukaveria. Pää-asia on, että tietää ettei ole yksin.

Tota juttua lukiessani tuli mieleen aaveista tällänen lause:
Todellista aaveidenpelkoa on kieltää koko asia vaikka havaitsisit henkiolennon nenäsi edessä...

Ei aina tarvitsekaan. Se riippuu siitä, mitä olet kokenut ja minkälaisen reaktiot asiasta sait. Esimerkiksi aaveen näkeminen tai jotain muuta sen suuntaista, ei saa jostain syystä minua kovinkaan pois tolaltani, mutta tuo UFO:n näkeminen sai minut melkein shokkiin. En pysty sitä selittämään minkälainen tunne minulla silloin oli, mutta selvisin kyllä siitäkin ilman juttukaveria. Seuraavana päivänä vasta sain mahdollisuuden siitä puhua.

Totta kyllä on, että jotkut ihmiset vain ovat herkempiä ja todellakaan eivät pysty käsittelemään tuollaisia juttuja yksinään. Jotkut ihmiset taas ovat vahvempia, enkä laisinkaan häpeäisi olla se herkempi, sillä minusta on mukavempi kokea asioita, mitä tahansa, muiden ihmisten kanssa. Pidän keskustelusta ja jos yksin koen jotakin, niin eipä ole yksinään keskustelu kovinkaan antoisaa.

Lähinnä siis tarkoitin, että on upeampaa kokea jotain yhdessä,
silloin se muisto jää selvemmin mieleen ja siitä jää parempi olo.

Itse en varsinaisesti yli luonnolliseen usko, eikä seuraava aihe josta puhun ole niinkään yliluonnollinen. Riippuu tietysti siitä kuka mitenkin määrittää yliluonnollisen.
En nyt muista sanaa joka on ilmiön nimi mutta kuitenkin. Asiaan. Itselläni esiintyy yllättävän usein joissain tilanteissa, että tuntuu tilanteen tapahtuneen jo ennen, vaikkei se varmastikkaan ole. Eli aivan kuin olisin ollut ennenkin samassa tilanteessa.
Mietin vai, että onko kyseinen tilanne ollut joskus unena, jota en ole muistanut herättyäni ja sitten käynyt myöhemmin toteen. Mielenkiintoisia nuo yliluonnolliset kokemukset!

Tämä on mitä luultavammin deja vu (kirjotus?) ilmiö. En muista missä joku kirjoitti tästä (olikohan tässä topicissa... [en jakasanut tarkistaa] vai oliko se vanhassa vanhassa... vai jossain muualla). Se on, jos muistan oikein, jokin häiriö aivoissa... tai sitten niinkuin minun kohdallani... olet tosiaankin nähnyt unen siitä samaisesta asiasta.

Itelläni kävi näin... kun olin siellä mökillä kavereitten kanssa,öö, viime viikolla? Miettisin kauan miksi se paikka vaikutti niin tutulta... en ollut koskaan ennen käynyt siellä tai nähny kuvia... mutta sitten muistin! Olin nähnyt unta samaisesta paikasta! En muista muuta unesta kuin sen paikan. Ja varsinkin 2 asiaa oli kaikkein parhaiten mielessä (näistä selvisi ensimmäiseksi että unihan se) Sellainen vanha pommi roikkui koristeena keittiön katosta... ja hassu iso hyönteinen joka oli jotenkin kuivunut tai muumioitunut saunarakennuksen seinässä kukkapurkin takana ja silloin muistin kaiken muunkin... se oli hassua... näin enne unen silloin joskus kun sen näin... se oli vain pyyhkiytynyt muististani koska en kirjoittanut sitä minnekkään koska se ei ollut kovin erikoinen uni (kirjoitan vain erikoiset unet muistiin)

Mithglin sanoi:

Itselläni esiintyy yllättävän usein joissain tilanteissa, että tuntuu tilanteen tapahtuneen jo ennen, vaikkei se varmastikkaan ole. Eli aivan kuin olisin ollut ennenkin samassa tilanteessa.
Mietin vai, että onko kyseinen tilanne ollut joskus unena, jota en ole muistanut herättyäni ja sitten käynyt myöhemmin toteen. Mielenkiintoisia nuo yliluonnolliset kokemukset!

Click to expand...

Itselläni on myös tuollaisia tilanteita ollut monesti. Olen myös miettinyt, että olenko nähnyt kenties unta siitä tilanteesta. Minusta tuota voi sanoa yliluonnolliseksi, sillä siihen ei ole loogista selitystä, että miksi joillekin ihmisille tulee tuollaisia deja vu -ilmiöitä. Ja miksi ylipäätänsä sellaisia tulee? Mikä merkitys niillä on vai onko niillä mitään merkitystä. Se on kyllä todella jännä tunne, kun sellainen tunne tulee. Mieluusti kokisin niitä vieläkin useammin, kun nyt.

Minusta on hassua, ettei kaikilla ihmisillä ole tuollaisia kokemuksia ja siksi uskon, että se liittyy yliluonnolliseen. Esimerkiksi kerran vanhempieni kanssa autossa minulle tuli tällainen deja vu -tunne ja kerroin heille siitä ja he olivat ihan ihmeissään, että mitä minä nyt oikein selitän. Heille sellainen tunne oli aivan outo ja vieras. Muutamat ystäväni ovat myös kokeneet näitä tunteita. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, mistä ne ovat peräisin.

Minä en sinänsä usko mihinkään yliluonnolliseen, enkä haluakaan uskoa ja minua pelottaa nuo teidän kertomat jutut!

Kerran kaverini kanssa rupesimme keskustelemaan näistä henkimaailman jutuista ja häneltä kuulin niin kamalia tarinoita, että minua oikeasti rupesi pelottamaan.

Mutta yksi outo juttu on minuakin vaivannut jo pitemmän aikaa.
Eihän tämä mitään yliluonnollista ole, mutta outoa kylläkin.
Tässä pieni esimerkki:
Ajattelen yhtäkkiä syntymäpäivälahjaksi saamaani mukia, joka on lojunut jossain kaapinperällä jo kolme vuotta. Se vain tulee yhtäkkiä jostain mieleeni.
Myöhemmin illalla, kun menen keittiöön niin äitini hörppii kahvia juuri TÄSTÄ mukista, joka on lojunut siellä kaapin perällä vuosia koskemattomana.

Aika typerähän tuo esimerkki oli, mutta tälläisiä juttuja sattuu minulle aika useinkin. Yhtäkkiä mieleeni tulee joku juttu pitkästä aikaa ja useimmiten samana päivänä se tulee jotenkin minua vastaan.
Se on kummaa.