En huomannut tällaista keskustelua, mutta kaikin mokomin saa poistaa, jos vahdit katsovat turhaksi. Toivottavasti, jos vahdit suovat tämän jäädä henkiin, tästä ei tule mitään listaustopikkia vaan henkevää keskustelua.
Alkoi eilen illalla ärsyttää erittäin paljon oma rajallinen maalauskykyni, kun katselin netistä todella korkeatasoisia fanart-vesiväritöitä. Nyt mulla on kesken taulu, josta kovasti uhkaa tulla Draco Malfoy (vaikka yritin sitä hiukan välttää - no, en kuitenkaan täydellä sydämellä), eikä se ole edes vertailukelpoinen eilisten näkemieni kaunottarien kanssa. Syynä on se, että mun maalauksista tuppaa tulemaan kauhean karkeita ja jotenkin kontrastisia ja värikkäitä. Tiedän, että jotkut herkkä-maalaajat taas sitten kadehtivat tätä ominaisuutta, mutta se ei paljoa lohduta, kun haluaisin itsekin maalata kerrankin jotain hienostunutta.
Toinen piirre, mistä en tunnu pääsevän eroon, on tietty muovisuus. Esimerkiksi juuri tässä en-muuten-ole-Draco-taulussa henkilön kasvot ovat niin muoviset että ällöttää. Välillä tekisi mieli heittää vain koko tekele roskiin tai tehdä jotain vielä dramaattisempaa, kuten viillellä se katu-uskottavasti halki. Tulisipa ainakin tunnetta. Aina kun yritän jotenkin siistiä sitä karkeaa maalausjälkeä, lopputulos on sitten ylipiirretty muovisuus paremmin kuin maalaus. En ole tyytyväinen siveltimenjälkeeni, koska minulla ei ole sitä - käytän sivellintä kuin kynää.
Onneksi olen vasta aloittelija enkä toivottavasti tuomittu tähän kurjuuteen loppuelämäkseni. Ja useimmiten olen jopa ihan tyytyväinen omaan ei-herkkään tyyliini.
Teidän vuoronne. Mikä ärsyttää ja miksi, oletteko juuttuneet johonkin virheeseen tai oletteko onnistuneet pääsemään eroon jostain klassikko-ongelmastanne? Auttoiko esimerkiksi välineiden vaihtaminen löytämään jotain uutta näkökulmaa tai niksiä?
Alkoi eilen illalla ärsyttää erittäin paljon oma rajallinen maalauskykyni, kun katselin netistä todella korkeatasoisia fanart-vesiväritöitä. Nyt mulla on kesken taulu, josta kovasti uhkaa tulla Draco Malfoy (vaikka yritin sitä hiukan välttää - no, en kuitenkaan täydellä sydämellä), eikä se ole edes vertailukelpoinen eilisten näkemieni kaunottarien kanssa. Syynä on se, että mun maalauksista tuppaa tulemaan kauhean karkeita ja jotenkin kontrastisia ja värikkäitä. Tiedän, että jotkut herkkä-maalaajat taas sitten kadehtivat tätä ominaisuutta, mutta se ei paljoa lohduta, kun haluaisin itsekin maalata kerrankin jotain hienostunutta.
Toinen piirre, mistä en tunnu pääsevän eroon, on tietty muovisuus. Esimerkiksi juuri tässä en-muuten-ole-Draco-taulussa henkilön kasvot ovat niin muoviset että ällöttää. Välillä tekisi mieli heittää vain koko tekele roskiin tai tehdä jotain vielä dramaattisempaa, kuten viillellä se katu-uskottavasti halki. Tulisipa ainakin tunnetta. Aina kun yritän jotenkin siistiä sitä karkeaa maalausjälkeä, lopputulos on sitten ylipiirretty muovisuus paremmin kuin maalaus. En ole tyytyväinen siveltimenjälkeeni, koska minulla ei ole sitä - käytän sivellintä kuin kynää.
Onneksi olen vasta aloittelija enkä toivottavasti tuomittu tähän kurjuuteen loppuelämäkseni. Ja useimmiten olen jopa ihan tyytyväinen omaan ei-herkkään tyyliini.
Teidän vuoronne. Mikä ärsyttää ja miksi, oletteko juuttuneet johonkin virheeseen tai oletteko onnistuneet pääsemään eroon jostain klassikko-ongelmastanne? Auttoiko esimerkiksi välineiden vaihtaminen löytämään jotain uutta näkökulmaa tai niksiä?