Paras trilogian elokuva

Minä äänestin RotKia elokuvana. FotRin ja TTTn kohdalla käy jotenkin niin, että odotan vaan koko ajan loppuhuipennusta ja ratkaisua. Että tavallaan toivon, että olisi äkkiä ohi, että pääsen jatkamaan eteenpäin.

Ja FotR ja TTT eivät minua kuitenkaan niin hirveästi sykähdyttäneet. Kumpaakaan en käynyt katsomassa kuin kerran ja DVDt tuli hommattua kyllä-ne-kerkeää -tyylillä.

Että tässä huono perusteluni.

Muoks: poistin koko alkuperäisen tekstin, koska sillä ei ollut mitään tekemistä varsinaisen aiheen kanssa ops:

Eli kun nyt ymmärsin kysymyksen, vastaan että se on tuo pelkkä FotR, ja perusteet ovat: RotKissa on liikaa pelkkää taistelua, lähes kaikki muu on jätetty pois. TTT:stä en ole tykännyt ikinä niin paljoa kuin muista, syytä on vaikea sanoa, ehkä se johtuu siitä että kaverini sanoivat ennen kuin oli itse käynyt katsomassa että se on huonompi kuin FotR, ja tämä iskostui päähäni.

äänestin Sormuksen Ritareita elokuvana. En oikein osaa sanoa miksi...

Elemmakil sanoi:

Äänestin RotK:ia kirjana, koska se nimenomaan on paras ja toiseksi änkeää FotR (kirjana). Lisäisin vielä yhden vaihtoehdon (saattaa olla jo ennestään, en kyllä huomannut ), eli tuo kirja kokonaisuutena. Kirjahan on ennemmin yksi yhtenäinen kirja halkaistuna kolmeen osaan, ennemmin kuin kolme itsenäistä ja toisistaan riippumatonta kirjaa.

Elokuvien paremmuutta en osaa sanoa, kun nautinnostani vie aika paljon se, että huomaan kaikki puutteet, virheet ja poikkeukset ja arvostelen elokuvia niiden perusteella.
Sitten minussa on vielä toinen puoli, joka ei kiinnitä ollenkaan huomiota näihin "vikoihin", ja tämän puolen perusteella arvostelen useimmiten leffoja. :wink:

[color=white:32531c8a78]....[/color](älkää ihmetelkö, en tajunnut itsekkään puoliakaan mitä kirjoitin) :roll:

Click to expand...

Tuota... Jos en väärin ymmärtänyt, pollissa ei kysytty parasta kirjaa. Ei siis ollut sellaista vaihtoehtoa, että Kuninkaan paluu -kirja tms. Kysyttiin mikä on paras elokuva joko sillä perusteella, että se on uskollinen kirjalle tai että se on hyvä yksittäisenä elokuvana. Tämähän on sitä paitsi nimenomaan leffatrilogiaa käsittelevä alue, joten kirjojen paremmmuusjärjestystä ei periaatteessa voisikaan täällä pohtia.

Ilmarë sanoi:

Tuota... Jos en väärin ymmärtänyt, pollissa ei kysytty parasta kirjaa. Ei siis ollut sellaista vaihtoehtoa, että Kuninkaan paluu -kirja tms. Kysyttiin mikä on paras elokuva joko sillä perusteella, että se on uskollinen kirjalle tai että se on hyvä yksittäisenä elokuvana. Tämähän on sitä paitsi nimenomaan leffatrilogiaa käsittelevä alue, joten kirjojen paremmmuusjärjestystä ei periaatteessa voisikaan täällä pohtia.

Click to expand...

Oho! Pieni väärinymmärrys ops: ops: ops: (jälleen kerran)
Eli, unohtakaa koko juttu!

Kuninkaan paluu ehdottomasti! Voittaa TTT:n kepeesti ja niukin naukin FOTR:nkin. On vaan niin hyvä kun on lopetus osa, jossa kaikki tapahtumat hienosti hupentuu ja sillai...

Laitatte kuninkaan paluun parhaaksi, koska se on uusin.
TSH elouvien fanit ei ole mitään oikeiden fanien rinnalla. Parhaita osia on poistettu elokuvista.

Hetkonen: tällainen viesti on hieman väärässä paikassa tässä kohtaa. Toiseksi, näin suora hyökkäys vaatii mielestäni AINA perusteluja. Eli jos on todella tätä mieltä kipaise johonkin toiseen topiciin/aloita aiheesta topic. Mutta tähän ei viritetä aiheesta keskustelua. Piste. terv. targuin

Moi

Mun mielelestä paras TSH leffa on ehdottomasti Kuninkaan Paluu. Koska se on paljon jännittävämpi kuin aiemmat osat. Ja se oli myös aika koskettava. Joissain kohti nousi jopa kyyneleet silmiin! Ja myös kolmannen elokuvan juoni on parempi kuin aikaisempien.

Itse valitsin myös aikaisemmin tuon Kuninkaan Paluun parhaaksi, elokuvana. Mutta nyt kun tarkemmin ajattelee, niin oikeastaan Sormuksen Ritarit oli kyllä aivan mielettömän upea saavutus.

Kun ottaa huomioon, että siinä täytyi esitellä historia, roolihahmot jne jne. Oli tuloksena täysi kymppi.

ROTK ja TTT ovat sinällään pettymyksiä, koska odotin niiltä paljon enemmän. Ensimmäinen osa saa vieläkin minussa aikaan suurimmat väristykset eikä Gimlillä ja Legolaalla ollut samanlaista roolia kuin TTTssä ja ROTKssa. Tarkoitan tällä nyt elokuvissa tuttua Gimlin idioottimaisia vitsejä ja Legolasin skeittausta ja olifantin kaatamista. Toivoin lämmintä ystävyyttä kahden, eri kulttuureista tulleiden välille. En idioottimaista pelleä ja teinien ihailemaa supersankaria :roll:. FOTR oli kaikenkaikkiaan reilusti paras osa. Hobittihuumoria, tunnelmallisia nazgûl -kohtauksia, suuri taistelu alussa sekä surullisia hetkiä Moriassa ja elokuvan lopulla Boromirin kuolessa. Kenties kaikista elokuvista eniten väristyksiä aiheutti se, kun Boromir kutsui ennen kuolemaansa Aragornia kuninkaakseen. Olisin niin toivonut että olisin voinut äänestää ROTKia parhaimmaksi elokuvista mutta... Peleannorin kentiltä odotin jotain todella mullistavaa, mutta se lähinnä aiheutti minussa shokin viimeistelemättömyydensä takia. Taistelussa tuntui siltä että Jacksonin oli kiireellä saatava kohtaus alta pois ja jatkettava elokuvaa. Morannonin taistelu kaamea pettymys kuten myös Aragornin kruunaaminen. Kenties se kuusi vuotta oli sittenkin aivan liian pitkä aika Peterille valmistaa elokuvaa. FOTR oli todellisella huolella tehty mutta elokuvan taso tuntuu laskevan hienoisesti ajan myötä.

Yhdyn edelliseen puhujaan. Kaksi tornia oli tunnelmaton pettymys, ja Kuninkaan paluu rasittavan ylisentimentaalinen pläjäys, jota en kerta kaikkiaan pystynyt edes ottamaan vakavissani. Sormuksen ritarit on leffatrilogiasta ainoa, joka edes suurimmaksi osaksi tavoitti kirjan hengen.

Sitä mieltä olen asiasta, että ko. leffat pitäisi arvioida yhtenä tekeleenä, ja mielellään vielä SEE-versiona.

Mutta oli RoTK sitten ylisentimentaalinen tai ei, niin se on kyllä ollut jäätävin leffakokemus ikinä itselleni. Kaikista olen kyllä pitänyt valtavasti.

Hankala sanoa. Tiukaksi menee Fotr:in ja Rotk:in välillä. Valintaa vielä hankaloittaa kun en ole nähnyt mitään muuta koin teatteriversiot kaikista kolmesta leffasta, ja Kuninkaan Paluunkin vain kerran. Kaksi tornia kyllä tulee jäämään kolmossijalle, koska se on ehkä hieman sekava. Kuninkaan Paluu oli kyllä ensimmäinen leffa, joka sai kyyneleet silmiin ja kylmät väreet kulkemaan selässä. Toisaalta harmittaa kun ei näytetty Parannuksen Tarhaa, Konnun puhdistusta... Sormuksen Ritarit taas oli ensimmäisen leffana jotenkin häikäisevä, ja tunnelma siinä oli mahtava kun sen ensikerran näki. Ja nazgulien ratsutkin oli paljon pelottavampia.

En saa taaskaan mitään järkevää tekstiä, kun olen vielä ihan hurmiossa katsottuani Kuninkaan Paluun, vihdoin, ensimmäistä kertaa. Loistavaa kerrassaan. Taas jotain ihan sekoa. Korjailen sitten kun saan pääni järjestykseen

Itse en tahtoisi pohtia mielessäni kysymystä, kuten mikä oli trilogian paras osa, koska tahdon nähdä trilogian olevan iso kokonainen tarina. FOTR oli helpoin osa trilogiasta seurata, koska suuri matka oli vasta alkamaisillaan ja kenelläkään hahmoista ei ollut aavistustakaan mihin kohtalon polku heidät veisi. TTT oli mielestäni trilogian vaikein osa seurata, mutta uskon tekijöiden tehneen sen tarkoituksella. Koska kirjassakin TTT:en osassa kaaos varsinaisesti vasta käynnistyi ja Keski-Maan koettelemukset alkoivat. Toisinaan sekava sekä ahdistava olo valtasi kirjan hahmotkin ja jopa oman mielemme. ROTK toi mukanaan viimeisen taistelun, pysyvät ratkaisut, luopumisen kyyneleet ja voiton naurun. Kaikki hyvin, loppu hyvin, vaikka monesta rikkaasta asiasta jouduttiin maksamaan kallis hinta.

On kummallista, että miten noiden kolmen elokuvan välillä on niin paljon eroja, kun ottaa huomioon, että ne on kuvattu yhtä aikaa. Eli siis samana kuvauspäivänä voitiin kuvata vaikka FotR:a ja RotK:a.
Johtunee varmaan siitä, että ne on käsikirjoitettu erikseen. Gimlistä valitettavasti on tehty hieman idiootti ja Legolaksesta ihqilunkohde, mutta kyllä minä silti heistä kummastakin pidän. Elokuvassa tuon tyyliset henkilöt toimivat paremmin kuin kirjassa. Jatkuvan taistelun lisäksi kun on pakko saada jotain kunnon "naama repeää" huumoria. Gimlin vitsit ovat ainakin minuun tehonneet erittäin hyvin.

Jes! Nyt se on nähty eikä enää tarvitse kammoksua tätä osiota .

Kuninkaan paluu on paras. Sormuksen Ritarit oli huono elokuva minun mielestäni, pidennetyssäkään ei tullut tarpeeksi hyvää tunnelmaa. Oli ykkösessäkin hyviä kohtia kuten Kontu, mutta muuten huono, kirjan henki poissa.

Kaksi tornia taas oli jo aika hyvä, elokuvateatterissa olin innoissani kun oli parantanut niin paljon edellisestä elokuvasta, kakkosen pidennetty oli kuitenkin se mistä innostuin. Siinä ajattelin että aiemmista huonoista tai keskitason jutuista oli tullut vihdoin jotain keksikatoa ellei parempaakin. Helmin Syvänteen taistelu vain ei ollut tyylikäs kuten Kuninkaan Paluun taistelut, se oli puute. Kahdesssa Tornissa oli kuitenkin ylivoimaisesti parhaat maisemat kaikista kolmesta.

Kuninkaan Paluu, juuri kotona leffateatterireissun jälkeen. Olen tyytyväinen, Minas Tirithin taistelu oli todella hieno, tosin Eowyn vs Angmarin Noitakuningas oli jotenkin laimea, sääli . Maisematkin olivat hienoja ja itse Minas Tirith oli todella tyylikäs kaupunki, olen tyytyväinen. Pelennorin kentillä meininki tosin laimeni, onneksi Tuomiovuoren kohtaus oli ok. Palava Denethor kyllä näytti niin hölmöltä että...

Juup, Kuninkaan Paluusta sanon vielä että moni tässä versiossa hieman laimeaksi tai lyhyeksi jäänyt kohta oli sellainen että siitä varmasti kerrotaan pidennetyssä, niinpä antaisin ääneni nyt varmaankin täpärästi Kuninkaan Paluun ja Kahden Tornin pidennetyn välillä Kahdelle Tornille, mutta koska ero oli niin pieni niin äänestin kuitenkin Kuninkaan paluuta koska pidennetty versio parantaa aina.

"En osaa valita parasta."

Kamppailu on tasaväkinen Sormuksen Ritareiden ja Kuninkaan Paluun välillä. Sormuksen Ritarit on siinä mielessä ykkönen, että se oli elokuvasarjan ensimmäinen ja näin ollen hätkähdytti minua kaikkein eniten. Tolkienin luoma maailma oltiin saatu tuotua valkokankaalle häikäisevän hienosti, enkä keksi elokuvasta mitään pahaa sanottavaa. Kaiken kaikkiaan näistä kolmesta ehkä kaikkein taianomaisin ja kiehtovin.

Mutta Kuninkaan Paluu sitten puolestaan, loistava päätös trilogialle ja sanoinkuvaamattoman hieno elokuva, joka kyllä vastaa kaikin puolin Sormuksen Ritareiden tasoa. Tähän en ole luonnollisestikaan vielä kahden katsomiskerran jälkeen ehtinyt niin kunnolla pääsemään sisälle, enkä ennen SEE:n ilmestymistä voi olla tietoinen siitä mitä kaikkia hienouksia elokuvaan tulee vielä lisää, mutta jo tuollaisenaankin se oli mestariteos.

Mutta, ehkä tällä hetkellä kuitenkin se Sormuksen Ritarit vie täpärästi voiton, SEE:n jälkeen tilanne voi hyvinkin mitä todennäköisemmin muuttua.

Niin ja Kaksi Tornia, mestariteos yhtä kaikki sekin, mutta ei silti yllä täysin noiden kahden muun tasolle. Huonoin näistä kolmesta mielestäni.

Kuninkaan paluu oli hyvä.
Mutta jos sormuksen ritareista otetaan niin se ei kyllä ollut uskollinen kirjalle.
Mutta muuten se oli kyllä mun lemppari.

Culgrodiel sanoi:

Gimlistä valitettavasti on tehty hieman idiootti ja Legolaksesta ihqilunkohde, mutta kyllä minä silti heistä kummastakin pidän. Elokuvassa tuon tyyliset henkilöt toimivat paremmin kuin kirjassa. Jatkuvan taistelun lisäksi kun on pakko saada jotain kunnon "naama repeää" huumoria. Gimlin vitsit ovat ainakin minuun tehonneet erittäin hyvin.

Click to expand...

FOTR-elokuvassa Gimli ei varsinaisesti ollut vielä ottanut harteilleen tarinan huumorihenkeä kannettavaksi, sekä Legolaskin tuntui normaalilta soturilta jolla oli omat kykynsä ja heikkoutensa. Näin molemmat omien kansojensa edustajina suuressa kamppailussa. Mutta välittömästi TTT:in käynnistyessä, kun näen Aragornin, Legolaksen sekä Gimlin, huomaan kuka ottaa vastuunsa elokuvan aikana mistäkin asioista. Legolas tuntui olevan toisinaan liiankin "übersankari", kuten Pelennorin taistelukentillä tappaessaan Haradrimien Mumakilin, ei naarmun naarmua. Ja taas sama mitä Gimli sanoi TTT tai ROTK aikana oli väkisinkin saatava kuulostamaan hauskalta, miksei hän voinut olla samanlainen kuin FORT elokuvassa? Miksi hänestä oli yhtääkkiä tehtävä koominen vetonaula? Näkevätkö kaikki elokuvan katsoneet (mutta eivät kirjaan kummemin tutustuneet) nyt kääpiöt yhtä hauskuttelijoina?

Mutta ken tietää, ehkä näillekin kysymyksille on vastauksensa tekijöiden ajatuksissa :roll:

Mutta oli trilogiassa myös erittäin onnistuneitakin hahmoja, kuten Sam, Aragorn, Gandalf ja Frodo. Etenkin Sam kehittyi jokaisessa trilogian osassa yhä paremmaksi, luotettavammaksi sekä rakastettavammaksi. Ne jotka kirjaan eivät ole kerenneet tutustua mutta elokuviin kylläkin (ikävä kyllä) eivät ikinä varmasti uskoneet Samin ottavan niin valtavan roolin ROTK-elokuvassa. Aragornista teki hienon hahmon hänen uskottavuutensa, hän koki kipua inhimillisistä vaivoista. Kuten haavoittui taistelujen aikana, kärsi ikävää rakastettuaan kohtaan, tunsi huolta, vastuuta ja surua. Legolas ja Gimli eivät muistaakseni koenneet näistä ainoatakaan.

Tuo on kauhia valinta ja siksi laitoinkin etten osaa valita, mutta Kuninkaan paluu on ehdottomasti paras sittenkin. Se oli kaikkein tunteita herättävin minusta. se oli erittäin hyvin tehty. minusta se kulki myös aika lailla kirjan mukaan...