Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Veli kyläilee.

Maanantaina näin sukulaisia ja sain kivasti päivitettyä kuulumisia ja muutama Amerikan ihme sieltä nuoremmasta päästä tuli tavattua ensimmäistä kertaa.

Kaunis päivä, ei liian kuumakaan.

Kandintutkielma on edennyt, pieniä askeleita tosin, mutta kuitenkin.
 
Sensaatiouutinen ("Matrixin ohjaaja vaihtoi sukupuolta!") kertoi minulle että yhdestä suosikkikirjoistani, Cloud Atlaksesta, tehdään elokuva, joka näyttää yhtä hämmentävän monimuotoiselta kuin kirja itsekin.
 
Pointsit koululle: lukujärjestykset oli kerrankin julkaistu aiemmin kuin uutta jaksoa edeltävänä päivänä :D

Aika kivat kurssit tiedossa nyt alkusyksylle ja jos hakisi vielä hyväksilukua taidehistorialle, niin saisi muutaman päivän vapaaksikin. Ehkä tästä alkusyksystä tulisi sittenkin vähän rennompi kuin viime keväästä!
 
Terve taas Kontu!

En sitten ollutkaan niin pitkään Suunnalla kun olin kuvitellut mutta ei se mitään! Elämäni paras leiri, ja vietin sen koko ajan teltassa! Ette voikaan uskoa kuinka virkistävää oli elää kuulematta koneellisen ilmanvaihdon hurinaa, olla roikkumatta tv:n tai tietokoneen ääressä, ja tehden työtä! Syvemmältä löytyy myös suurempi ilonaihe: onnistuin selättämään pelkoni verensokerien ja -paineiden laskua kohtaan, enkä tärissyt tai oksennellut tai pyörtyillyt tai tehnyt mitään muutakaan siihen viittaavaa, nautin vain elämästäni!:)

(Ja sitten se pieni murhe, oikeastaan kaksi: leiri loppui, ja polvet ja lonkat kipeytyivät pahasti, turposivat myös.)
 
Kävimme eilen katsomassa sekaroitusia koiranpentuja ja uusi koira muuttaa talouteemme näillä näkymin ensi viikolla. Entinen rakas koiramme Viivi kuoli noin kuukausi sitten ihan yllättäen.
 
^ Voi pentuja, onnea! Toivottavasti on tiedossa paljon ihanaa pennuntuoksua :)
Osanotot Viivin poismenosta.

Oma ilonaiheeni on, kun näin tänään töistä tullessa vanhan pariskunnan kävelemässä yhdessä kävelytiellä. Mies jättäytyi hieman jälkeen ja taittoi tien vieressä olevasta ruusupuskasta kukan ja köpötteli vaimonsa luo. Kumarsi hieman ja ojensi ruusun. En ehtinyt nähdä, mitä sen jälkeen tapahtui, kun käännyin eri tielle mutta jo tuon näkeminen sai minut äärettömän hyvälle tuulelle.
 
Kuntosalin läheisen metsäpolun pusikot tarjoavat nälkäiselle liikkujalle nykyään metsämansikoiden ja vadelmien lisäksi punaherukoita. Viljelypalsta ei tarjonnut ihan yhtä paljon juuri mitään, mutta yhdessä kolmesta kesäkurpitsareuhkasta oli jo kaksi tulevaisuudessa toivottavasti ihan valmiiksi kurpitsaksi muuttuvaa pötkylää. Ja herneitä, paljon rouskuvia herneitä iltapalaksi <3

Ärsytyksissä jo kiroamani uusi/väliaikainen kämppiskin taitaa sittenkin olla ihan tarpeeksi noheva ihminen - joskin hieman... erikoislaatuinen. Ongelmaksi useimpien ärsytysten takana onkin paljastunut poismuuttanut kämppis, joka ei ole infonnut uutta asukkia mistään asunnon käytännön "erikoisuuksista". Onpa uusi tyttökin ehtinyt jo kahdessa päivässä ehtinyt turhautua tähän vanhaan tunariin, kun esim. kalustettuna vuokrattuun huoneeseen ei ole jätetty käyttöön yhtään ehjää valaisinta. Tästä avautumista kenties myöhemmin #toisaalla, nyt on liian hyvä herneiden maku suussa valittamiseen.
 
Steelsheen tänään aiemmin käsityöketjussa sanoi:
Voi kyllä olla että rupean jo värttinällä testailemaan saanko omin päin mitään aikaan, malttamaton kun olen.
Click to expand...
Ja perinteisen kärsimättömään Steel-tyyliin hänellä oli jo tuossa vaiheessa värttinän askartelu meneillään ja testipussukka Novitan Hahtuvaista ostettuna ja nyt on ensimmäiset lankaviritelmätkin kehrätty. Opettelua tää tulee vaatimaan jotta voisi oikeasti joskus sanoa osaavansa mutta ensimmäiset kokemukset ovat rohkaisevia: tämä on ihan mielettömän siistiä, jännää ja hauskaa!
 
iqhncm.jpg

Vanhemmilleni on tullut uusi lapsi. :heart:
Kontulaiset, tässä on meidän uusi jämtti-tyttömme Sisu!
 
Suloinen neiti :)
Just tultiin mökiltä, ilma on kaunis ja sopivan väsynyt olo, mutta ei liian. Ens viikko enää töitä ja sitten taas lomalle.
Tuleva appiukko kehui minut ihan noloksi eilen. Toki alkoholillakin voi olla vähän osuutta asiaan, mutta ei niin paljon että voisin pelkästään sen piikkiin laittaa.
 
Tänään hääpäivänämme perheeseemme tuli uusi jäsen, koiranpentu jolle annoimme nimeksi Vilma. Vilma nukkuu nyt vaimoni jalkojen juuressa.
 
Sain polkupyöräni eli rakkaan ranskalaisen rakastajani huollosta. Annetun aika-arvion vuoksi olin hieman huolissani, saanko vekotinta vielä tämän viikon aikana käyttööni. Olin myös varautunut pulittamaan hoidosta pahimmillaan satasen verran, mutta selvisinkin neljälläkympillä. Vielä kun paranemaan päin olevat sääennusteet pitävät kutinsa, niin voin hyvillä mielin pakata pyörän mukaan lenkitettäväksi vaihteeksi maaseudun rauhassa :)
 
Vein Pichun päiväkotiin arkivapaastani huolimatta ja sain hoidettua nipun asioita. Pichulle on nyt uusi vesipullo sijaispäiväkodissa hävinneen tilalle ja oma xylimax-purkki päiväkotiin, Pikku-ukolle pieni nimpparilahja ja nimppariherkkua huomiseksi, meille nippu kulmarautoja, joilla aion saada sänkymme korjattua (kiitti taas kerran "laadusta", IKEA) ja minulle kirjepaperia ja -kuoria, jotta saan vihdoin rustattua edes jonkinlaisen epistolan kirjekaverilleni. Lisäksi sain äidin joululahjaan tarvitsemani langat, jotka eivät luulostani poiketen olleetkaan myynnistä poistuvaa väriä eli ei niillä olisikaan ollut niin kiire, ja miehen villatakkiin tarvitsemani kolmet puikot (talosta löytyy vaikka millaisia neulepuikkoja, muttei tietenkään juuri tarvitsemiani kokoja). Kävin myös kovan väittelyn itseni kanssa alelankakorin äärellä, siinä kun oli nippi Novitan Puron sävyä Juolukka, joka on ilmeisesti poistumassa valikoimasta. Se on todella nättiä, muttei toisaalta sellaista sävyä jota itse käyttäisin, ja lopulta sain uskoteltua itselleni, että langat jäisivät vain turhaan pyörimään käyttämättöminä. Toisaalta niistä saisi vaikka kivat lovikkalapaset jollekulle lahjaksi...

Nyt on jäljellä vielä nippu taloustöitä ja liikuntaspurtti, ennen kuin lähden noutamaan Pikku-ukon fudisseuran päiväleiriltä. En kyllä käsitä, miten normaalia työviikkoa tekevät pikkulasten vahemmat saavat ikinä tehtyä kaikkea mitä pitäisi. Minulle arkivapaat ovat ehdottomia rästihommien purkupäiviä.
 
Kointähti aamutopikissa sanoi:
Jaamar sanoi:
Nova alkoi just imuroida ja tarvinnee apua jossain vaiheessa.
Click to expand...
Nova on ilmeisesti ahkera siivouspuuhissa, löysin tässä aamulla youtubesta vanhan videon aiheesta. Parran on kuitenkin leikannut tämän otoksen jälkeen...
Click to expand...
:D Noita otoksia hänestä en ole tosiaan nähnyt. Lienee ajalta ennen minun kontulaistumistani ;)

Enää huominen töitä ja sitten alkaa loma! Huomenna saan Henanen tänne ja ens viikolla olisi lähtö Englantiin.
Tänään on ollut pihalla todella raikas ja hapekas ilma.
 
Adlibriksen paketti saapui sisältönään Pichun joululahjaksi tarkoitettu kirja 10 pikku pingviiniä ja jouluinen origami-lahjasetti, jonka ostin itselleni lähinnä siksi, että mukana luvattiin olevan 50 arkkia jouluteemaista origamipaperia, vaikka toki pakettiin kuuluva ohjekirjakin kiinnosti.

Pieni pettymys setti kyllä oli, paperivalikoimaan kuuluu vain viisi erilaista kuviointia ja nekin ankean puoleisia (ilmeisesti punaraitaisuus riittää tekemään paperista "jouluisen"). Ohjekirjakin on vain ohut vihkonen. Mutta on siinä muutama hyvä malli, ja kymmenen lumihiutalekuvioista paperiarkkiakin ovat kerrassaan kauniita. Lisäksi sain hyvät naurut pakkauksesta: noin sentin paksuinen pinkka 15 cm x 15 cm papereita plus samanlevyinen, muutaman millin paksuinen ohjevihko oli huolellisesti ja mahdollisimman leveästi kiinnittetty 5 cm x 23 cm x 28 cm -kokoiseen, näyttävästi kiiltopainettuun koteloon, jonka kannessa olevasta aukosta näkyi yksi valmiiksi taiteltu origamikuusi (se ohje on muuten todella syvältä, kuusi on ihan surkean näköinen) ja jonka pohjalla oli täytteenä paksu pahvikerros. Kotelo lensi saman tien pahvinkeräykseen.
 
Perseidien meteoriparven, tähdenlentojen kannalta, aktiivisin vaihe on ensi viikonloppuna. Täytyy toivoa pilvetöntä keliä ja yrittää pysyä valveilla.
 
Profiiliviesti
Keskustelu on suljettu.
Ylös