Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Sain eilen leikkiä "lintuosaajaa" kun pidin lintujentunnistusillan Latuyhdistyksellä. Sinne oli ennakkoon ilmoittaunut 13 henkilöä, mutta paikalle tuli lopulta 2 x 13 ihmistä. Hyvä kun mahduttiin pieneen kerhotilaan. Paikallislehden tyyppi tuli tekemään juttua illasta ja kiva kun tuli kertoneeksi, että hän on harrastanut lintuja jo vuosia. Kiva hei, kerroin suoraan että itse olen viime keväänä käynyt viikon kurssin ja sen lisäksi opetellut itse vähitellen tirppoja tunnistamaan. Myönsin myös että varis ja harakka voivat vallan hyvin sotkeentua puheissani. Puolitoista tuntia kului siivillä. Kuvia katseltiin netistä ja omia ottamiani ja lintujen ääniä kuunneltiin. Kerroin omista retkistäni, joihin on liittynyt milloin mikäkin tilanne, johon liittyy lintuja ja niitä löytyi yllättävän monta. Vauhtiin päästessäni puhun myös käsilläni - niin kävi eilenkin. Silloin olen omassa elementissäni. Kolmen viikon päästä on vielä toinen tilaisuus, toivottavasti nautin siitä yhtä paljon.

Tämä viikko lomaa!! Ihan mukavata näin ennen pääsiäisen kiireitä.

Ja muuttolintuja tulee pikkuhiljaa ja täydentää Bongaa 100 lintulajia -listaa. Varsin mukavaa touhua kyllä

Ei ketuta enää! Valolaajakaistan asennusohjeessa sanottiin, että yhteyden muodostamiseen menee kymmenestä minuutista kahteen tuntiin. Aamulla yhteyttä ei ollut kahdestatoista tunnista huolimatta. Soitin aspaan ja sieltä kerrottiin, että koska firma ei ollut saanut ilmoitusta lähettämänsä paketin vastaanottamisesta, linjaa ei ollut aukaistu. Nyt se sitten pelittää ja V-käyrä meni välittömään laskuun.

Enää vain yksi autokoulujuttu, ja sitten kortti on lopullisesti 15 vuotta minun. Ei enää koskaan siihen autokouluauton kopperoon, josta ei nähnyt kunnolla ulos ja joka muutenkin oli vähän sinkoilevaa laatua kytkimen suhteen. Löysin myös pienen sinisen kukan kasvamasta ikkunani alta. Pikkuinen oli saanut aikaan jo viisi senttiä pitkät lehdet ja pari nuppua. En oikein tiedä mikä se on, mutta sinivuokko ei ainakaan. Aitasin sen kivillä jotta kukaan ei päädy tallaamaan sitä erehdyksissään.

Sidhiel sanoi:

Löysin myös pienen sinisen kukan kasvamasta ikkunani alta. Pikkuinen oli saanut aikaan jo viisi senttiä pitkät lehdet ja pari nuppua. En oikein tiedä mikä se on, mutta sinivuokko ei ainakaan. Aitasin sen kivillä jotta kukaan ei päädy tallaamaan sitä erehdyksissään.

Click to expand...

Veikkaan sinililjaa. Ne nousevat vaikka jäisestä maasta ja ovat yksiä kevään ensimmäisistä kukista.

Lumikellot. Rusakko, joka oli aamulla syömässä talon takana ja jota sai rauhassa ihastella ikkunasta. Lintujen laulu ja metsän tuoksu bussipysäkille kävellessä. Äidin synttärikortti, joka on viimeistä silausta vaille valmis annettavaksi huomenna. Joutsenlampi-baletti tänä iltana.

Sidhiel sanoi:

löysin myös pienen sinisen kukan kasvamasta ikkunani alta. Pikkuinen oli saanut aikaan jo viisi senttiä pitkät lehdet ja pari nuppua. En oikein tiedä mikä se on, mutta sinivuokko ei ainakaan. Aitasin sen kivillä jotta kukaan ei päädy tallaamaan sitä erehdyksissään.

Click to expand...

Pikkutalvio? - Luontoportin sivuilta voi käydä katsomassa löytyykö suojelemasi pikku löytö sieltä.

Tänään tullee parikymmentä kilsaa fillarilla täyteen ekaa kertaa tänä vuonna. Kolmessa paikassa joutui pistämään pienimmän välityksen mutta se oli tarkoituskin.

Nyt Sidhielin on kyllä pakko tulla jossain vaiheessa kertomaan mikä kukka voitti "arvauskilpailun"

En tiedä vielä, odotan että nuppu aukeaa niin saadaan vastaus. Ehkä se vaikuttaisi enemmän sinililjalta? Ehkä. Ainakin nuput ovat enemmän "kielomaisesti".

Näin eilen vihdoin viimein Joutsenlammen livenä. Oli tosi hienosti toteutettu versio ja ihan järisyttävän hyvät tanssijat. Olin jo ennestään Eun-Ji Ha -fani, mutta eilinen suoritus Odettena (vaan ei Odilena, koska tässä versiossa musta joutsen olikin oikeasti prinssin ystävä Benno) nosti ihailun aivan uudelle tasolle. Myös balettikuoron tanssi oli lähes yliluonnollisen täsmällistä ja hienoa, vaikka pikkujoutsenet pari kertaa vähän haparoivatkin rytmin ja päiden yhtäaikaisen kääntämisen kanssa. Tykkäsin myös säästeliäästä lavastuksesta ja puvustuksesta ja Rothbartin kasvaneista tanssiosuuksista. Joutsenlampi <3

Vietin tänään kuusi tuntia gradutyöpajassa, ja homma eteni enemmän kuin ehkä koko lukuvuonna – lukuvuonna, jolloin sen piti valmistua tai ainakin melkein valmistua, mutta en saanut tarkennettua edes tutkielman aihetta. Aika ja jaksaminen ei ole riittänyt itsenäiseen ajatustyöhön ja ohjaajien kanssa on ollut ongelmia yhteisen sävelen löytämisen kanssa. Nyt löysin jotain suuntaa ja hienoja käsitteitä alustavasti pohtimani ilmiön taustalle ja jopa hieman aiempaa kirjallisuutta aiheesta. Ja mikä parasta, kahdesta graduohjaajasta toinen vaikuttaa jopa pitävän ideaani ihan hyvänä lähtökohtana. Toinen ohjaaja oli aiemmin sitä mieltä, että se on kirjallisuustieteen eikä kirjoittamisen tutkimuksen asia ja se siitä... Ikään kuin kirjoittamisen prosessi jotenkin kuuluisi kirjallisuuden ulkopuolelle? [Edit: Ei se ohjaaja oikeasti nyt noin ajattelisi. Mutta minä ajattelin, että useimpia kirjallisuuden tutkimuksen näkökulmia voisi soveltaa kirjoittajan näkökulmasta, mutta tämä opettaja tuntuu pitävän kirjallisuuden ja kirjoittamisen välillä isompaa eroa kuin minä.]
Olisi pitänyt aiemmin vain raa'asti lintsata niistä muista läsnäolopakollisista jutuista, jotka estivät osallistumasta näihin työpajoihin aiemmin tänä vuonna.

PS. Joutsenlampi on ihana (näin sen reilu vuosi sitten Prahan kansallisbaletissa aika perinteisenä versiona), vaikka minä saankin yliherkkyysoireita soitetuimmista Tshaikovskin balettisävellyksistä enkä koskaan kuuntele niitä omaksi huviksi.

Minulle taas Joutsenlammen pääteema on aivan Erityinen, koska se oli aikoinaan ensimmäinen "oikea" kappale alkeishuiluvihkoissani. Oli tosi ison tuntuista soittaa ihan "oikeaa" balettimusiikkia, jossa oli nyanssit ja kaikki. Soitin sen myös musiikkiopiston pääsykokeessa ja tulin hyväksytyksi, joten se on sikälikin ollut hyvin merkityksellinen sävellys elämässäni.

Minäkin yllätän sanomalla että olen nähnyt Joutsenlammen livenä. Velipuoli kutsui minut viime talvena (vai olisiko ollut marraskuuta..?) katsomaan venäläistä balettia Hämeenlinnaan (oli kuskina balettiseurueelle).
Hienoa oli katsella mihin ihmiskeho taipuu ja välillä ihan oikeasti nautinkin katsomisesta. Täytyy kuirenkin todeta että baletin katselu ei ehkä ole sitä ominta juttua. Jos esityksen olisi saanut tiivistettyä ehkä reiluun puoleen kestosta niin olisi jäänyt positiivisempi tunne. Tuntui nimittäin että aloin jossain kohtaa kyllästyä, hartioita alkoi särkeä ja huomasin vilkuilevani kelloa. En silti inhoa balettia ja jos joku nyt ostaisi minulle liput balettiin niin en kieltäytyisi menemästä, mutta en usko että itse ostaisin lippuja.
Ehkä kaikkien ei tarvitse tykätä kaikesta ihan samalla tavalla. Joka tapauksessa voin sanoa sivistyneeni tässä asiassa ja reissu oli kokonaisuutena mukava kun oli sekä minulle että veljelle ensimmäinen kerta balettia katsomassa ja saatiin ennen esitystä sekä väliajalla turista kuulumisia ja pohtia pidimmekö baletista vai emmekö.

Balettia on tosi monenlaista hyvin klassisesta hyvin moderniin, eikä Joutsenlammestakaan ole vain yhtä koreografiaversiota vaan monta erilaista. Jopa tarina vaihtelee, tälläkin kertaa piti heti ohjelmasta kurkistaa, päättyykö se tällä kertaa Odetten pelastukseen vai siihen, että sekä Odette että prinssi kuolevat.

Itse olen nimenomaan klassisen baletin ystävä, ja mitä enemmän kovia tossuja, utuisia tutuja ja kimaltavia strasseja lavalla on, sitä tyytyväisempi olen. Olen kuitenkin hyvin selvillä ja ymmärrän senkin näkökannan, että klassinen baletti on tylsää ja kaavoihinsa kangistunutta ja moderni baletti paljon mielenkiintoisempaa. Tai että tarinoiden katsominen tanssituina on ylipäätään pitkästyttävää, koska ihan yksikertaisetkin tapahtumat voivat vaatia monen monituisen minuutin mittaisen koreografian, mikä tarkoittaa, että juoni etenee hitaanlaisesti.

Nyt on käyty äänestämässä (ensimmäistä kertaa äänioikeutettuna, jee). Syön pizzaa siman kanssa ja nautin keväästä.

Sama, keväästä nautitaan täälläkin ja tänään kävelyllä bongasin kevään ensimmäiset sinivuokot. Aurinko on kyllä piristänyt mieltä mukavasti.

Sinivuokot! Ah, kohta koittaa jo vappu anarkistimarsseineen ja sinivuokot ovat täydessä kukassa.

Kuntavaalien yleistulos on melkolailla miellyttävä omasta punavihersokeasta näkövinkkelistäni. Myös ainakin kolme kontulaista (joista tiedän) on pääsemässä valtuustoihin eri puolilla maata, onnittelisin jos uskoisin että kukaan heistä osuu tätä lukemaan. Näin se maailmanvalloitus joka tapauksessa etenee!

Valtuustoissaan aikaansa tulevat viettämään Delvor, Dúnadan, Hathaldir ja Titiuu.