Hykertelen täällä iloisesti, koska tein kuukausi sitten periaatepäätöksen joka kantoi hedelmää.
Kieltäydyin huhtikuun alussa työstä, koska tuleva pomoni käyttäytyi jo työhaastattelussa sovinistisesti minua kohtaan, ja lähetteli myöhemmin vielä kyseenalaisia viestejä. Työtä olisi sesonkiaikaan ollut 160h+ kuussa, ja siitä olisi saanut paljon rahaa. Muilta osin työhaastattelu meni hyvin ja minuakin harmitti, kun jouduin kieltäytymään paikasta, mutta vuosi sitten tapahtuneen työpaikkakämmin takia (sain lopulta potkut) en enää ota epätoivoisesti kaikkia työpaikkoja vastaan, vaan luotan vaistoihini. Jos jokin asia ei tunnu hyvältä, keksitään vaikka lennosta suunnitelma B ja toteutetaan se. Huhtikuun alussa kieltäydyin, ja tänään sain kyseiseltä työnantajalta sähköpostin, jossa hän ehdotti minulle osa-aikapestiä. Jos kielenkäyttö menee liian rajuksi, voin lähteä milloin tahansa kävelemään.
Tämä teki minut todella iloiseksi ja tyytyväiseksi. Olemalla rehellinen työnantajaa ja ennen kaikkea itseäni kohtaan loin tilanteen, josta pystyin kunniallisesti perääntymään ilman draamoja, ja annoin samalla toiselle tilan ja ajan mennä itseensä ja kehittyä ihmisenä. Osoitin itselleni että osaan pitää puoliani, ja pomolleni, että ansaitsen nuoren naisen asemasta huolimatta kunnioitusta. Mummoni sanoin, minuahan ei kohdella kuten halpaa makkaraa.
Sen lisäksi minulla on positiivinen kutina vatsanpohjassa: aion hakea Mamma mia! -musikaalin suomenkieliseen versioon teatteriin. Vaikka en pääsisikään, olen iloinen siitä, että haen. Kaksi vuotta sitten en olisi uskaltanut. Olisin tuijottanut silloin "akateemista koulutusluetteloani" ja todennut, että en ole ammattilainen.
Musikaalin hakuilmoituksessa lukee: etsitään kokeneita laulajia/näyttelijöitä/tanssijoita." Siinä ei lue "ammattilaisia", vaikka ammattikoulutus katsotaan eduksi. Alan hiljalleen ymmärtää, että tutkintopaperit eivät ole välttämättömyys työn osaamiseen. Olen selvinnyt Helsingissä vuoden, koska olen ollut sinnikäs ja kehittänyt itseäni, en siksi, että minulla olisi työalojen vaatimat paperit. Vuosi ei todellakaan ole ollut helppo, mutta se on antanut hurjan paljon. Jään jännityksellä odottamaan, mihin tämä kaikki johtaa.
//Muoks. Lisättäköön vielä, että kaksimielisyys ja sovinistisuus eivät saa minua käpertymään kuoreeni, kiitos teknikko- ja roudaritaustani. Sen sijaan minua häiritsee ajatus siitä, että minua kohdellaan ikäni ja sukupuoleni takia muusta työporukasta poikkeavalla tavalla. Ja epäammattimaisuus ei kuulu minun työsuhdearvoihini. En ole kuitenkaan lyhyen muusikkourani aikana koskaan törmännyt yhtä räikeään vihjailuun kuin tämän ihmisen kohdalla. Vitsailu roudaripiireissä on yleistä kaksimielistä huulenheittoa, jolla ei ole selkeää kohdetta.
Huomenna onkin sitten palaveri aiheesta, mutta nyt ei ainakaan tarvitse mennä tyhjin käsin, ja se kyllä lohduttaa.
Kun heräsin näin varhain, pääsin net-chatin kautta heti kysymysteni äärelle, ja vastaukset olivat vielä mieluisia. Uuden asuntoni verkkotunnukset tulevat huomenna sähköpostiini ja nykyinen modeemini käy uudessakin asunnossa! 
