Pieniä, suuria ja kaikenkokoisia ilonaiheita

Samaa olen ihmetellyt @Jaamar . Fiksuina, vastuuntuntoisina ja ilmastotietoisina pitämäni ihmisetkin lentelevät sinne tänne, kuulemma siksi, että nyt vihdoin taas pääsee ja on aikakin nähdä taas vähän maailmaa kun on ollut niin ahdistavaa olla jumissa Suomessa jne. Samoin työpaikalla ärsyttää, että vaikka korona-ajasta selvittiin käsittääkseni vallan mainiosti etäyhteyksillä, nyt sitten kuitenkin eri maiden yksiköiden väkeä seilaa taas jatkuvasti eestaas kotimaidensa ja Suomen välillä kaiken maailman neuvotteluissa. Eihän tässä ole mitään järkeä.
 
Eilinen retki Tampereen Finnconiin oli iso ilonaihe. Ihan jo irtiottona arjesta oli hauskaa lähteä omin nokkineen reissuun junalla, ja matkalla conitunnelmaan viritteli jo some, joka vilisi aiheeseen liittyviä kommentteja ja keskusteluja. Paikan päällä sain heti alkuun ilokseni ja tietoliikenneongelmista huolimatta hankittua koko perheellemme membershipit Archipelacon/Euroconiin, sitten suoritin pikapyörähdyksen läpi myyntialueiden tarjonnan, stuffasin itseeni pikapikaa pari leipää staffroomissa jaksaakseni edessä olleen kuuden tunnin työrupeaman (tottahan juuri siinä yhteydessä tuli moni tuttu moikkaamaan, ja minä yritin mökeltää vastauksia mahdollisimman vähän ällöttävästi suu täynnä kurkku-juustoleipää) ja pinkaisin sitten Konnun pöydän ääreen.

Pöydän takana istuessa oli hauska jutella niin muiden kontulaisten kuin myyntiartikkeleita tutkineiden ulkopuolistenkin kanssa, ja olipa muuten hienoa tavata siinä yhteydessä Vohobittikin livenä. Ideoimme pöydän ääressä päivystäessämme myös monta uutta hienoa myyntiartikkelia tulevaisuutta ajatellen. Kaksi tuntia siinä hommassa keikuttuani siirryin hoitamaan narikkaa, jossa siinäkin oli varsin Kontu/tolkienistipainotteinen miehitys pitkin iltaa ja jossa pääsi myyntipöydän tavoin juttelemaan niitä näitä kaikenkarvaisten ihanien spefinörttääjien kanssa.

Illan kruunu oli tietysti hyvä ruoka hyvässä seurassa, kun meitä kokoontui 16 kontulaista/Konnun ystävää Borneon kabinettiin nauttimaan malesialaisen keittiön tarjonnasta. Jouduin itse valitettavasti säntäämään kassan kautta junalle heti syötyäni, mutta olipa sitä ennen sentään ehditty jo seurustella pöydän ääressä melkein puolitoista tuntia. Kotimatkalla oli hyvin tyytyväinen, täysivatsainen ja kaikin puolin iloinen olo.
 
Onko mitään mahdollisuutta, että esim. Muratin puolelle saisi kuvan kyseisestä viktoriaanisessa goottiprinsessasta @Sidhiel ? Victorian gothic on todella kaunis tyyli, ihastuin siihen jo parikymppisenä, kun näin sattumalta Helsingin Pasilassa erään sen edustajan. En silloin vielä tiennyt edes, että "gootti" on asia, olin vain pudottaa silmät päästäni kun jollakulla oli niin kertakaikkisen hienot vaatteet päällään.
 
Last edited:
On kolmas lomapäivä, toinen täysin lääkkeetön päivä sen jälkeen kun epilepsialääkitys ajettiin hallitusti alas, kahtena viime päivänä on satanut joten lähipäivinä saattaa olla sieniä löydettävissä, tänään ei sada joten matkustaminen kuorotreeneihin on mukavampaa ja kyseiset treenit ovat ekstrapitkät Ropeconiin valmistautumisen ja siihen liittyvän turkulaisen sisarkuoron mukanaolon takia. Elämä hymyilee siitä huolimatta, että nukuin viime yönä todella huonosti (mikä johtuu osittain siitä, että kuopus päätti lähteä ulos pyöräilemään puoli kolmen maissa yöllä).
 
Tein äsken metsäretken, joka tuntui lyhyeltä mutta kestikin ilmeisesti lähemmä kaksi tuntia. Otin onneksi varmuuden vuoksi sadetakin mukaan, kun näytti niin pilviseltä, ja sadehan sieltä ennen pitkää tulikin. Sää on kuitenkin niin lämmin, että aika pitkään annoin mieluummin pisaroiden putoilla paidalle kuin kietouduin hiostavaan takkiin.

Kun vuodenaika on mikä on ja lintujen pesimärauha ja siihen liittyvä kielto liikkua polkujen ulkopuolella päättyivät viisi päivää sitten, lähdin tietysti tutkailemaan sienimaastoja keltavahverot ja herkkutatit mielessäni. Alkuun näytti huonolta, tutuilla paikoilla ei ollut yhden yhtä vahveroa ja ainoan löytämäni herkkutatin oli joku kaatanut ja jättänyt mätänemään. Seuraavalta sienipaikalta oli joku jo ehtinyt viedä vahverot ja rujosta jäljestä päätellen se joku saattoi hyvinkin olla kauris (ne syövät toisinaan sieniä ja niitä on tuossa metsässä melkoinen lauma). Alkoi jo vähän turhauttaa, mutta seuraava kantarellipaikka korvasi kaikki vaivat. Kannoin lopulta kotiin 1,5 litraa sieniä ja sen miellyttävän tietoisuuden, että parilla kauempana sijaitsevalla hyvällä sienipaikalla on todennäköisesti myös poimittavaa odottamassa. Tällä kertaa jätin ne kuitenkin odottamaan, koska kenkäni olivat jo läpimärät ja jalat halusivat kotiin kuivattelemaan.

Koska äiti pitää sienistä todella paljon muttei pysty enää itse sienestämään, tämä ensimmäinen keltavahverosaalis meni luonnollisesti hänelle. Sain siis iloa siitäkin, että sain ilahdutettua häntä yllätyssienillä.
 
Tein sunnuntaina uuden sieniretken mutta löysin useimmilta sienipaikoiltani vain siroja sorkanjälkiä ja kauriinkakkaa. Mutta kun olin reilut kolme tuntia tarponut metsää ristiin rastiin ja poiminut joka ikisen löytämäni edes suunnilleen syötävän kokoisen yksinäisen keltavahveron, saalista oli kuin olikin sen verran, että saimme tänään puolison kanssa perunoiden höysteeksi oikein kunnon kantarellikastikkeen. Oli niin hyvää, että nyt tekisi mieli mennä etsimään lisää, mutta tiedän toki, että tyhjyyttäänhän ne ammottavat kaikki tutut sienimaat tällä hetkellä. Vaan jos saataisiin lisää sateita, niin ehkä retkellä näkemäni pienet sienenalut innostuisivat kasvamaan.

Myös juolukat ovat kypsyneet, ja mietin, pitäisikö niitä tänä vuonna koittaa jopa kerätä vähän sen lisäksi, että popsin niitä retkilläni. Eniten iloa niistä - ja mustikoista - kuitenkin on nimenomaan suoraan varvuista suuhun nopittuina, joten saapa nähdä, viitsinkö.

Ilahduttaa myös se, että lähimmästä Eurokankaasta löytyi sopivat langat hobittimekkoon, jonka kanssa olen tähän mennessä päässyt niin pitkälle, että kankaat on hankittu, pesty ja silitetty. Samoin ilahduttavasti viereiseltä Tokmannilta löytyi pitkästä aikaa valkoisia korttipohjia, joten voin taas jossain tulevissa spefi-tapahtumissa kirjoittaa ihmisille tengwar-nimikortteja, ja vasta kotimatkan varrelle avatusta Juhlamaailmasta sain vielä uuden sateenkaariviuhkan kadonneen tilalle ja kukkaseppeleen hobittiasuani varten. Ostin lisäksi muffinivuokia, kun kerrankin sai kivan värisiä.

Ilahduttava oli myös eilen illalla tekemäni retki läheisen Kakolanmäen (Vantaa, ei Turku) luonnonsuojelualueen reunamille. Menin sinne oikeastaan katsastamaan, vieläkö siellä kasvaisi lapsuudestani muistamiani metsäkurjenpolvia kuopuksen koulukasviota varten, joten en tullut ottaneeksi mukaan pyörän lukkoa, mikä vähän harmitti. Itse suojelualueella ei nimittäin saa pyöräillä, ja vaikka oli hienoa jo ihan vain kulkea pyörää taluttaen sen alalaidassa olevaa polkua alueen liepeen poikki, olisi tietysti ollut aika nasevaa kiivetä saman tien itse mäellekin. Täytynee tehdä joku päivä uusi retki, sillä kertaa niin, että saan pyörän lukittua jompaan kumpaan alueen reunoilla olevaan telineeseen, ja mielellään tietysti myös pitkät housut jalassa, että voin kahlata alueeseen kuuluvan niityn poikki katsomaan erillistä kallioketoa.

Kakolanmäen alue on rauhoitettu paitsi luontoarvojen myös kulttuuriarvojen vuoksi: alueella on ammoin sijainnut useampi kylä, ja vaikkei niistä maastossa ole enää muuta jälkeä kuin pätkä muinaistietä, maisema on todennäköisesti säilynyt pitkälti samana. Se teki paikalla käymisen ja ympärille katselemisen erityisen merkitykselliseksi.
 
Last edited:
Pihassa on tänä kesänä ollut paljon enemmän kimalaisia kuin yleensä. Liekö hyvä kimalaisvuosi vai alkaako muutaman vuoden jatkunut hyönteiskasvien lisääminen nyt näkyä kimalaiskannassa. Piha on kyllä ennätystäynnä niittykukkia ja kukkapenkin laajennuksessa viime kesänä sinnekin lisättiin paljon kaikkea kivaa, kuten kahdenlaisia tähtiputkia, hunajakukkaa, ruusuruohoa ja mirrinminttua. Maa-artisokkakin kukkii vaikka minulle sanottiin, että ei välttämättä kuki ensimmäisenä kesänä.
 
Olin tänään elämäni ensimmäisillä sitseillä, nimittäin Ropeconin sitseillä, ja olipa hauskaa! Vieressä istunut kokeneempi sitsaaja opasti etiketissä ja valisti myös, että akateemisilla sitseillä yleensä lauletaan vähemmän ja juodaan enemmän, joten nämä olivat oikein hyvän sorttiset sitsit juuri minulle. Jo ilmoittautuessa sai sitä paitsi valita alkoholittoman juomalistan, ja ilmeisesti meidän pöytäkuntamme oli sitten se, jossa istuivat kaikki holittomat. Laulettiin läpi suurin osa Ropeconin laulukirjaa, jonka jokainen osallistuja sai omaksi, pöytäseura oli hyvää (no mitä muuta se olisi voinut ollakaan kun on Ropecon-nörteistä kyse), ruoka oli hyvää ja olen kaikin puolin iloinen, että uskaltauduin mukaan. Olin ajatellut, että tämä jäisi kertaluontoiseksi kokemukseksi, mutta jos Ropecon-sitsejä järjestetään tulevinakin vuosina, aion kyllä yrittää mahtua mukaan.
 
Ilma sanoi:
Mikä ilo on kertoa puhelimitse sähkönmyyjille, että meillä puoliso hoitaa sähkösopimukset eikä minulla ole harmainta aavistusta, millainen soppari meillä on. 😃
Click to expand...
Minä käytän tätä, mutta minulta myyjät on ruvenneet kysymään puolison numeroa eikä enää mene läpi, että en muista ja se on puhelimessa, joka on korvalla kun kaikki olettaa, että osaan katsoa kesken puhelun puhelimesta.
 
Jaamar sanoi:
Minä käytän tätä, mutta minulta myyjät on ruvenneet kysymään puolison numeroa eikä enää mene läpi, että en muista ja se on puhelimessa, joka on korvalla kun kaikki olettaa, että osaan katsoa kesken puhelun puhelimesta.
Click to expand...
Mä itse asiassa kerroin puolison numeron. Hekottelin sitten vieressä, kun hän kertoi myyjäparalle, että heidän kilpailijansa myy halvemmalla, emmekä me ala rahoittaa Fortumin Venäjän ja Saksan seikkailujen tappioita 😄. En yleensä käytä tällaista pieni heikko nainen -taktiikkaa, mutta puoliso tosiaan hoitaa meillä nämä hommat. Hän kun sattuu olemaan paitsi hyvin tarkka rahoistaan, myös sähköalalla töissä.
 
Ilma sanoi:
ilo on kertoa puhelimitse sähkönmyyjille
Click to expand...

Minä en soittajan myynti- tai kerjuuaikeiden selvittyä yleensä jää sen enempää kuuntelemaan tai keskustelemaan, vaan mahdollisimman huolellisesti artikuloiden lausun valmiiksi suunnittelemani repliikin "En keskustele [aiheesta x]. Hyvää työpäivän jatkoa sinulle, kiitos soitosta ja kuulemiin" ja suljen puhelimen.
 
Last edited:
Päivän suuri ilonaihe on se, että olen parhaillani matkalla Ropeconiin. Tämä päivä menee toki pääasiallisesti töissä, mutta huomenna on luvassa vapaata conitusta melkein koko päiväksi.
 
Olin rohkea ja menin pelottavalle ammattilaisten tanssitunnille Helsinkiin, missä otin monella tasolla turpaan mut menimpä kuitenkin ja oli ihan hauskaa. Onnistuin laskeutumaan hypystä korkokengillä nilkan ulkosyrjälle. Tämä on ilonaihe koska mitä suurimmalla todennäköisyydellä kyseessä on vain ykkösasteen ligamenttivaurio, mikään ei ole poikki. Säikähdin kovasti, enkä voi adrenaliineissa luottaa et kaikki olisi ookoo vaikka pääsen ylös ja jatkan. Nyt jo olen junassa ja vaikka vähän sattuu eikä liikerata ole normaali niin jalka kantaa painoa ja kipu on ihan ok. Selvisin siis säikähdyksellä. Huonolla tuurilla tuollaisesta katkeaa nivelsiteet.

On myös aina järkyttävän iloinen asia mennä kotiin. Ja ensi viikolla alkaa työt, sekin ilonaihe.
 
Ropeconissa on ollut hyvin hauskaa vaikka toki myös aika uuvuttavaa. Nyt on kaikki kuorokamppeet puunattu ja pakattu, huomenna on jäljellä enää keikka valmistautumisineen (kaikki Ropeconissa olijat tervetuloa kuuntelemaan, kun yhdistetty nörttikuoro Another Castle + Riverside Castle laulaa spektaakkelisalissa klo 13 - 14) ja sen jälkeen narikkatyövuoro, joka päättyy purkuun. Minulla ja Krasuksella on kummallakin jo suunnitelmia ensi vuoden Ropeconiinkin, koska näinhän se menee, että aina kuluvan kesän conissa kylvetään jo siemenet seuraavan kesän coniin.
 
Näin eilen Hämeenlinnassa kivikautisen hirvenpään. Luin alkukesästä sen ihmeellisestä löytymisestä joltain kesämökiltä ja se oli luonnossa aika maaginen. Tänään lähdin heti aamusta marjaan ja saalis oli ihan kohtuullinen ja sain möyriä metsässä tuntikausia.
 
Ropecon! Tuli taas lautapelattua noin 8-9h, tanssittua noin 7h, tehtyä 9000:n palan palapeliä 16h (ei saatu valmiiksi viikonlopun aikana, mutta se on nyt osittain talletettuna laatikossaan, jotta voidaan jatkaa ensivuonna), oltua työvuorossa 8h ja luennolla 1h sekä tietysti tärkeimpänä: nähtyä ihmisiä :) Ja tehtiin ennätys; 7100 kävijää. Viime vuoden ennätys oli 5900.
 
You must log in or register to reply here.
Ylös