[Hahhaa, minusta tuli kuin tulikin haltia, joskin kahden hobitiksi johtavan heiton jälkeen, hobitithan on jo jäädytetty.
Yritän tässä juuri kehitellä jotain "älykästä".
Laittaisiko joku ystävällinen henkilö minulle viestiä jos Thaurdagnir-niminen henkilö on oikeasti olemassa tai jos se tarkoittaa jotain sopimatonta, itse en löytänyt, niin hommaan jonkun toisen nimen.
Toivottavasti alla oleva kuvailu ei mene liian pitkälle, jos menee, anteeksi Pagba, otan siinä tapauksessa pakkia.
Hih, melko monta kertaa tullut muokattua viestiä.
]
Herugrim, alias Thaurdagnir istuu pöydän ääressä säänpieksemineen kasvoineen vilkuillen ärtyisästi toista kääpiöistä, joka tuntuu tuijottavan häntä jatkuvasti kuin halpaa makkaraa ja mongertaa jotain Thaurdagnirin mielestä käsittämättömän rumalla kielellä. Hän miettii paraaikaa, että mitä noidenkin kääpiöiden päässä liikkuu, sillä hän ei tiedä kääpiöistä paljon ja on nähnyt heitä vain harvoin. Ei hänellä mitään heitä vastaan kuitenkaan ole, kääpiö olisi hänestä varmasti mielenkiintoinen tuttavuus. Hän kuuntelee puolella korvalla keskustelua sodasta. Mutta sota taitaa kolkuttaa jo heidän omilla ovillaankin. Vaan kaikki epäilyttää häntä: Hobitteja, kääpiöitä kauppatavaroineen ja haltioita samassa paikassa, ulkona jyskyävä hirveä myrsky sekä samoojien häviäminen. Hänen vyöllänsä on kapea miekka, ja selässä nuoliviini ja jousi. Haarniskaa hänellä ei ole, vain harmaa litimärkä haltiaviitta ja muut kuteet. Vain toinen haltioista tietää toistaiseksi hänen koko tarinansa. Thaurdagnir harkitsee myös toiselle haltialle uskoutumista. Hän pohtii asioitaan pitkään otsa rypyssä.