Elén kertoo menneisyydestään (jos nyt jotakuta kiinnostaa
Jotakin on säilynyt minullakin ensimmäisen päivän jutuista. Ensin vähän hahmostani, josta kerroin Pagballe näin:
Vähitellen alkoi minullekin selvitä lisää Nyarro-Elénin historiasta, joka oli aluksi aika hämärä. Sitten sain roolini Nopanheittäjältä. Erityistä minua koskevaa siinä oli suunnilleen tämä:
Tuo lihavoitu kohta sai minut uskomaan, että pahiksen kuolema aiheuttaa neutraalin kääntymisen pahuuteen. Kaikkea sitä ihminen, ei kun haltia, uskoo, kun on uskoakseen. Mutta Pagba jatkoi:
Tämä kannustus hyviin tekoihin ja vaatimus niistä raportointiin aiheutti minussa varsinaisen puheripulin, varsinkin ensimmäisenä päivänä, jonka päätyttyä tein tällaisen selonteon:
Siinä oli toki se ongelma, että kissojen purskahtelu oli hieman samankaltaista. Aloin tuota pelätä ja kirjoitin Pagballe:
Näin se peli lähti käyntiin.
Jotakin on säilynyt minullakin ensimmäisen päivän jutuista. Ensin vähän hahmostani, josta kerroin Pagballe näin:
Elén sanoi:Kas tässä. Lähetänkö sen myös offtopikkiin?
Nimeni on Nyarro. Sen minä tiedän. Olen haltia ja kuulun vanyariin, eldarin Ensimmäiseen Huoneeseen ja sen Ensimmäiseen Huoneeseen. Isoisäni on Ingwë, Haltioiden Korkea Kuningas. Senkin minä tiedän. Olen aivan varma.
Mutta miksi olen tässä kummallisessa, savuisessa ja meluisassa paikassa, sitä en lainkaan tiedä. Muistan vain, että olin Eönwën henkivartioston mukana laskeutumassa Angbandin syvyyksiin etsimään Melkoria, jota myös Morgothiksi kutsutaan, ja päästyämme 27. tasolle, useita balrogeja ja lohikäärmeitä surmattuamme, käännyin käytävällä väärään suuntaan.
Sitten eksyin pimeään ja harhailin pitkään tovereitani etsien. Törmäsin matkalla muutamaan balrogiin. Surmasin ne. Sitten yhytin pakomatkalla olevan örkkikomppanian. Surmasin kaikki.
Mutta sitten alkoi syvyyksistä kuulua jyrinää. Ilmeisesti Eönwë oli viimein löytänyt etsimänsä. Käytävä sortui. Sitten en muista mitään - tai, kyllä sentään, minusta tuntuu, että olen uinut. Kyllä, minä heräsin ja huomasin kelluvani meressä. Sitten aloin uida, kunnes - niin se oli - tulin pienen saaren rantaan. Saarella oli kumpu ja kummun päällä kivi, johon oli hakattu nimiä - riimut olivat hieman oudonlaisia - mitä ne nimet olivat? Siinä luki myös jotakin muuta.
Muuta en muista. Kuka lienee tuonut minut tänne? Olen varmasti Beleriandissa, mutta armeijamme leiri tämä ei ole, ei tosiaankaan. Täytyy ottaa selville, onko joukkueeni jossakin lähistöllä. Miksi kaikki puhuvat niin oudosti?
Vähitellen alkoi minullekin selvitä lisää Nyarro-Elénin historiasta, joka oli aluksi aika hämärä. Sitten sain roolini Nopanheittäjältä. Erityistä minua koskevaa siinä oli suunnilleen tämä:
Pagba sanoi:”Nyt tuo aika on koittanut”, Valtiatar Galadriel sanoo vakavasti, ”ja me tarvitsemme apuanne. Pahuus tekee työtään Keski-Maassa ja vain te voitte vastustaa sitä Briissä. Kaksi teistä on suojelijoita, jotka yrittävät estää murhayrityksiä. He saavat tietää toistensa henkilöllisyyden, sillä heidän pitää yhdessä päättää suojeltavista. Te muut saatte valita, saavatko toiset tietää teistä. Liittoutuminen olisi järkevää, mutten pakota teitä siihen. Jos haluatte yhteyteen toisten kanssa, teidän pitää itse löytää heidät. Kolmesta muusta yksi on näkijä, joka voi erottaa Mordorin kätyrit jonkin rodun keskuudessa. Toinen on siunaaja, jonka tietylle rodulle langettama siunaus heikentää merkittävästi siihen kuuluvien tappajien voimaa. Kolmas on valopatsas. Jos vastapuolen shamaani tai kiroaja yrittää tehdä taikojaan hänen rodulleen, hän saa katua. Samoin näkijän ja siunaajan tulee varoa mielennylkijää.”
Valtiatar alkaa katsoa kutakin teistä yksitellen silmiin ja tuntuu antavan lisäohjeita. Sinun kohdallesi päästyään hänen kaunis, melodinen äänensä kuuluu mielessäsi: ”Sinä olet toinen suojelijoistani. Toverisi on Hilla Piipari. Päättäkää yhdessä ketkä kaksi hahmoa saavat suojelunne osakseen yöllä ja kertokaa siitä minulle päivän lopuksi. Hahmoista ensimmäinen saa suurimman osan suojelusta ja toinen vähäisemmän. Voitte päätyä myös toistenne suojeluun, jos pelkäätte pimeää. En katsoisi sitä viaksenne. Tässä majatalossa pahuuden voimat ovat suuret ja urheimmankin rohkeus voi pettää. Kohtalo valitsee toisen teistä kilveksi, joka voi vahingoittua jos Mordorin mahti on tarpeeksi suuri. Väliaikaisesti voi halvaantuakin, muttei kuolla. Eru ottaa vastaan ylimääräisen mahdin. Käsittääkseni Morgoth ei tee samaa palvelusta, joten jos suojelu on tarpeeksi vahva, tappaja voi jopa kuolla. Hänet korvataan toisella orjalla, sillä pahuudelle kätyrit ovat vain käyttötavaraa. Te sen sijaan olette korvaamattomia. Jos te kaadutte, kukaan ei nouse sijallenne. Pitäkää itsestänne huolta. Joinain öinä ajatukseni ovat kanssanne ja tehtävänne helpottuu, mutta älkää tuudittautuko siihen toivoon. Näinä pimeinä aikoina minulla on paljon ajateltavaa.”
Tuo lihavoitu kohta sai minut uskomaan, että pahiksen kuolema aiheuttaa neutraalin kääntymisen pahuuteen. Kaikkea sitä ihminen, ei kun haltia, uskoo, kun on uskoakseen. Mutta Pagba jatkoi:
Pagba sanoi:Okei, Tik, tässä on roolisi. Olet hyvis ja tehtäväsi on suojella muita Samoojan kanssa. Toinen teistä tosiaan valitaan kilveksi päivän alussa (kolikkoa heittämällä) ja kerron teille valinnasta. Yhden ainoan kerran kilven roolia voi vaihtaa ennen yötä yhteisymmärryksessä. Kilpi saa lisäpisteitä voimaansa, jos suojeltavaa vastaan hyökätään ja suojelu kestää. Voima vähenee päivittäin rappioitumalla ja sitä voi saada takaisin tekemällä Valolle otollisia tekoja majatalossa: kannustamalla yhteistoimintaan, luomalla toiveikkuutta, tekemällä muita hyviä tekoja. Kertokaa teoistanne minulle päivän lopuksi jotta voisin päättää, saatteko voimaa takaisin vai ette. Rima nousee päivä päivältä. Onnea vain.
Tämä kannustus hyviin tekoihin ja vaatimus niistä raportointiin aiheutti minussa varsinaisen puheripulin, varsinkin ensimmäisenä päivänä, jonka päätyttyä tein tällaisen selonteon:
Elén sanoi:[quoteth="Pagba]Voima vähenee päivittäin rappioitumalla ja sitä voi saada takaisin tekemällä Valolle otollisia tekoja majatalossa: kannustamalla yhteistoimintaan, luomalla toiveikkuutta, tekemällä muita hyviä tekoja.[/quoteth]
Arvoisa pelinjohtaja. Kautta koko kuluneen päivän olen kaikilla teoillani ja toimillani pyrkinyt noudattamaan näitä kolmea onnenhankintasääntöä ja antanut hyvän kiertää. Toivottavasti Keski-Maa on sen ansiosta hitusenkaan parempi paikka elää ja taistella.
Vaikka luontainen vaatimattomuuteni ei sallisi minun tuoda esiin tekojani, koetan sen kuitenkin -- ylpeilemättä ja nöyränä -- tehdä, koskapa siten voin ehkä paremmin toteuttaa kunniakasta velvollisuuttani pienten ja heikkojen suojelijana Idästä leviävää Pimeyttä vastaaan.
[b]I. Miten Elén on kannustanut yhteistoimintaan[/b]
Kolmannessa viestissäni (03.09.2007 14:54) lujitin Pomppivan ponin haltioiden yhteishenkeä, kun osoitin heille, miten heitä rotunsa puolesta saatetaan epäillä murhateosta, ja täten kannustin heitä yhteistuumin hälventämään perusteettomat epäilykset.
Kuudennessa viestissäni (04.09.2007 12:06) kannustin Vili Törmää seuralaisineen rohkeasti käyttämään e-mittaajaa, jonka tarkoitushan oli paljastaa syyllinen. Lisäksi laskisin tämän viestin toiveikkuuden luomiseksi, sillä paljastaessani olevani nainen koetin antaa jokaiselle, kuten ylimielinen sanonta kuuluu, "heikompaan sukupuoleen" kuuluvalle rohkaisevan esimerkin siitä, että nainenkin voi halutessaan käydä puolustamaan maataan ase kädessä -- tai ylipäätään tehdä mitä haluaa jos vain tarpeeksi tahtoo. Älköön kukaan hyväksykö häkkiä edes omassa sielussaan, sillä aina on viila lähettyvillä ja sen saa käsiinsä, vaikka joutuisikin uhraamaan hiuksensa, näin vertauskuvallisesti sanoen.
Yhdennessätoista viestissäni (06.09.2007 01:11) herättelin kääpiöitä yhteistoimintaan, kynimään rahat pahaa-aavistamattomalta haltiaheitukalta, sillä ovathan kääpiöt tunnetusti Keski-Maan taitavimpia huijareita ja armoitettuja pelureita.
Neljännessätoista viestissäni (07.09.2007 00:58) koetin johdattaa vieraat majatalon saliin illallisen pariin ja ainakin jonkun heistä keskustelemaan kanssani -- sallitaanhan ansioiksi myös metatason teot -- ja jatkamaan yhdessä peliä salin tapahtumien parissa.
[b]II. Miten Elén on luonut toiveikkuutta[/b]
Jo ensimmäisessä viestissäni (03.09.2007 09:02) totesin: "Carnil oli viime yönä kirkas." Tämän pitäisi nostattaa kaikkien Vapaiden Kansojen jäsenten sydämiä, sillä ovathan tähdet Varda Elentárin tekoa, ja mitä kirkkaammin ne loistavat, sitä lujemmin voimme uskoa siihen, että valar meitä varjelevat. Ja koska monet yhdistävät juuri Carnilin suureen soturiin, Tulkas Astaldoon, tämän tähden kirkkauden pitäisi eritoten innostaa puhdasmielisiä sotureita kamppailemaan Pimeyttä vastaan.
Toisessa viestissäni (03.09.2007 09:37) keskustelin Timi Törmän kanssa, ja täten rauhoitin poismennyttä surevien mieliä: Timillä on hyvä olla, hänen haavansa ei aiheuta kipua, ja hän saa rauhassa matkustaa Viimeiselle Rannalle, missä laiva odottaa. Epäilemättä kerroin keskustelustani myös vainajaa kaipaaville hoviteille.
Neljännessä viestissäni (03.09.2007 22:16) kannustin majatalon väkeä laulamaan, mikä on tietysti yksi verrattomimmista keinoista parantaa tuskaisen ja epäilevän mielen haavoja. Voisin myös laskea tämän muihin hyviin tekoihin, sillä kuten sanoin, laulaessaan ihminen paljastaa sielunsa ja jos lauluja kuuntelemalla voi saada aavistuksen syyllisten henkilöllisyydestä, mikä sen parempi?
Seitsemännessä (04.09.2007 22:47) ja kahdeksannessa (05.09.2007 10:41) viestissäni jatkoin toimiani lauluharrastuksen sytyttämiseksi, joka ilahduttavasti onnistui yli odotusten, sillä useat majatalon asukkaat rohkaistuivat esittämään hersyviä tuotoksiaan. Kymmenennessä viestissäni (05.09.2007 22:36) annoin ystävällisiä kehuja laulajille ja edelleen jatkoin lauluharrastuksen suosimista.
[b]III. Mitä muita hyviä tekoja Elén on tehnyt[/b]
Viidennessä viestissäni (04.09.2007 10:44) esitin haltialaulun Kuolemattomilta Mailta. Niin kuin on sanottu, haltialaulujen sanat kaivertuvat kuulijan muistiin, ja ne menevät suoraan sydämeen. Lisäksi poistin salista sangen ruman ja epäkäytännöllisen kaapin, jonka sisällä sitä paitsi olisi voinut olla vaikka arvokasta todistusaineistoa tai määrätyllä hetkellä laukeamaan asetettu helvetinkone.
Yhdeksännessä viestissäni (05.09.2007 14:37) tein arvokkaita kansatieteellisiä havaintoja, jotka aion julkaista tulevassa 11-osaisessa kirjasarjassani The History of the Toilet-Carvings of the Middle-earth, osassa 4, The Shameless of Middle-earth.
Kahdennessatoista viestissäni (06.09.2007 08:35) paljastin oman terveyteni uhalla saliin kätketyt salamurhien välikappaleet, myrkytetyt nuket. Mitä olisikaan tapahtunut, jos joku lapsi -- humalainen tai selvä -- olisi mennyt pahaa aavistamatta nuuhkimaan niiden myrkkymaaleja?
Kolmannessatoista viestissäni (06.09.2007 20:05) olin nukkuvinani -- haltioillahan on ainakin toinen silmä auki koko ajan -- ja annoin kissan ojentaa Vili Törmälle medaljongin, täten edesauttaen tutkimuksia, sillä olihan kaikkien kultaesineitä hallussaan pitävien määrätty sellaiset tutkijoille luovuttamaan.
[b]Yhteenveto[/b]
Toivottavasti nämä teot oikeuttavat edes pieneen voimien lisäykseen, sillä voimia me Valon puolesta taistelevat totisesti tarvitsemme. Eru on suuri!
Kunnioittavasti, Teidän
[i]Elén Ripléyë[/i]
Suojelija[/quote]
Että semmoista yrittämistä, mutta hyvän asian puolesta!
Kuolemani aavistin jo aivan alussa ja se toteutui lähestulkoon tämän pelinjohdolle lähettämäni käsikirjoituksen mukaan, mistä kiitos. Linnut olivat muuten hieno lisäys kohtaukseen!
[quote="Elén"]Vaikka elämä on ihanaa, ja on tartuttava hetkeen, täytyy joskus muistaa myös Mandosta. Etten unohtaisi, lähetän jo nyt kaiken varalta tekstin, jota toivoisin käytettäväksi siinä onnettomassa tapauksessa, että fëani vaaditaan pitkään kartanoon. Kas tässä:
Elén alkaa äkkiä yskiä rajusti. Väkivaltaiset kouristukset puistelevat hänen ruumistaan ja hänen kasvonsa vääntyvät kauheaan irvistykseen. Hän painaa kädet vatsaansa ja haukkoo henkeään. Sitten hän kaatuu selälleen pöydän päälle ja taipuu tuskissaan kaarelle. Suupielestä valuu verinoro. Kouristuneiden käsien alla vatsan iho pingottuu ja kohoaa paisuvaksi möykyksi. Sitten ruumis revähtää veltoksi, möykky räjähtää halki ja vatsasta nousee kammottava verinen suippo pää, jonka suu avautuu terävähampaiseen irvistykseen. Kimeästi kiljaisten olento ponnahtaa ilmaan ja hyppää kattokruunun päälle. Elénin runneltu ruumis retkottaa pöydällä verisenä myttynä. Olio hyppää kattokruunun päältä ikkunaan, joka räsähtää pieniksi sirpaleiksi. Ilmalentonsa aikana olio purskauttaa suustaan korventavan tulenliekin. "Lohikäärme!" joku huutaa.
Siinä oli toki se ongelma, että kissojen purskahtelu oli hieman samankaltaista. Aloin tuota pelätä ja kirjoitin Pagballe:
Elén sanoi:Tuota, toivottavasti en sitten saa aiheettomia epäilyksiä niskoilleni, jos pahiksia alkaa poksahdella ja joku huomaa, että minultakin on valunut syövyttävää verta nenästä, oudot yskänpuuskat vaivaavat ja ohimoilla on rivi kalpeita arpia. Mahtaako silloin Elén vaikuttaa samaan jengiin kuuluvalta? Hullu eukko, kun tuolla tavoin itsensä paljastaa, mutta ehkä se on vain niin ylimielinen. Jos nyt tuommoinen ajatus kenenkään mieleen juolahtaa.
Totuushan on se, että minuun istutettiin Angbandissa lohikäärmeen alkio ja sen jälkeen vietin suurimman osan Toista Aikaa Sorontilin Malmijalostamossa hautoen sitä vatsassani. Rakastuin siellä paikallisen Parannuksen Tarhan ihmislääkäriin (rangaistusvanki hänkin) ja sain tyttären nimeltä Amanda, joka riistettiin minulta käytettäväksi samaan tarkoitukseen kuin äitinsä, niin kai tai sitten ei.
Kaiken takana ovat tietenkin Mustat Númenorilaiset, jotka aloittivat toimintansa Sauronin kanssa jo ennen lähtöään Tähden Maahan - tai siis Mustaksi Edainiksi heitä ensin kutsuttiin. Tarkoituksena oli kaapata valta Númenorissa lohikäärmearmeijan avulla. Tätä tarkoitusta varten perustettiin Sorontilin alle salainen tukikohta, johon oli tuotu minunlaisiani onnettomia Vihan Sodan pyörteissä kidnapattuja haltioita olioiden hautoma-alustoiksi.
Mutta heidän suunnitelmissaan jokin meni vikaan, en vielä tiedä mikä, ja Elén pääsi pois saarelta ennen sen uppoamista, mutta menetti täysin muistinsa. Hänen tyttärensä kuoli saaren upotessa, luulisin.
Kissa on paha. Sen tarkoitus on saattaa projekti viimein loppuun ja lohikäärme Sauronin käyttöön Sormuksen Sodassa. Sen ensimmäinen kohde on Rivendell, joka on tarkoitus tuhota täsmätulipommituksessa. Katsotaan nyt, onnistuvatko.
PS. Et usko miten vaikea Amandan raskaus oli. Lohikäärmeen takia, tietenkin. Mutta se ei ollut silloin vielä laskeutunut, joten terve tyttö Amandasta tuli, vähän ehkä tulinen temperamentiltaan, mutta muuten ihan kunnollinen.
Näin se peli lähti käyntiin.
