Puhelimet, kamerat yms. härpäkkeet
- Keskustelun aloittaja Jaamar
- Aloitettu
Heh, puhelin on statussymboli myös työelämässä tietynlaisille ihmisille. Työpaikkani yksi projektipäällikkö (yli 40 v.) on hirmu tietoinen siitä, jos hänellä on vanhempi tai huonompi puhelin kuin alempiarvoisilla assareilla (lue: minulla ja työkavereillani). Minulla on semmoinen valko-pinkki vanha Nokia työpuhelimena, valtiolla ei kauhean uusia luureja tarjoilla määräaikaisille. Oma yksityinen puhelimeni onkin kosketusnäytöllinen Nokia N9, josta projektipäällikkö oli kerran kateellinen... Hän kerkesi jo kehuskella minulle uudella työpuhelimellaan, koska oli nähnyt minun vanhan työpuhelimeni. Minusta moiset asiat eivät kertakaikkiaan ole tärkeitä. Uskoisin tällaisten statussymbolien kulkevan tiettyjen ihmisten mukana läpi elämän koulusta töihin ja eläkkeellekin.
Isilmírë
Kuukivi
Ja joita pelottaa lakkaamatta, ettei heillä ehkä olekaan tarpeeksi hienoja varustuksia ja sitten heitä ei kunnioitetakaan eikä ylipäätään pidetä minään ja sitten kaikki nauravat heille eikä kukaan halua olla heidän kanssan. Aika köyhää elämää.
Äidilläni oli aikoinaan vastaava työkaveri. Muistan vieläkin ratkiriemukkaan jutun siitä, miten hän oli jonain päivänä tullut töihin olikohan nilkkansa nyrjäyttäneenä ja kertonut traagisen tarinan siitä, miten hän oli pudonnut nostettuaan Chippendale-tuolinsa Bechstein-flyygelinsä päälle ulottuakseen tomuttamaan böömiläistä kirstallikruunuaan =D
Vuittonilla vartioidessa näitä surullisia tapauksia tietysti näki melkein päivittäin. Oli teinityttöjä, jotka kävivät porukalla ääneen haaveilemassa siitä, miten kaikki koulukaverit olisivat ihan älyttömän kateellisia kun vain heillä olisi rahaa ostaa itselleen aidot LV-vyöt, ja ihan aikuisia ihmisiä, joille laukun esteettisyyttä tärkeämpää oli se, että siitä varmasti näkee ensi silmäyksellä sen olevan aito LV. Jotkut jopa tivasivat myyjiltä keinoja saada tuttavansa vakuutettua siitä, ettei vasta ostettu laukku todellakaan ole kopio.
Äidilläni oli aikoinaan vastaava työkaveri. Muistan vieläkin ratkiriemukkaan jutun siitä, miten hän oli jonain päivänä tullut töihin olikohan nilkkansa nyrjäyttäneenä ja kertonut traagisen tarinan siitä, miten hän oli pudonnut nostettuaan Chippendale-tuolinsa Bechstein-flyygelinsä päälle ulottuakseen tomuttamaan böömiläistä kirstallikruunuaan =D
Vuittonilla vartioidessa näitä surullisia tapauksia tietysti näki melkein päivittäin. Oli teinityttöjä, jotka kävivät porukalla ääneen haaveilemassa siitä, miten kaikki koulukaverit olisivat ihan älyttömän kateellisia kun vain heillä olisi rahaa ostaa itselleen aidot LV-vyöt, ja ihan aikuisia ihmisiä, joille laukun esteettisyyttä tärkeämpää oli se, että siitä varmasti näkee ensi silmäyksellä sen olevan aito LV. Jotkut jopa tivasivat myyjiltä keinoja saada tuttavansa vakuutettua siitä, ettei vasta ostettu laukku todellakaan ole kopio.
Mattfield
Kontulainen
Pagba sanoi:
Tärkeys riippuu siitä, missä olosuhteissa kuvaat.
Esimerkiksi hämäräkuvauksessa ilman salamaa ja käsivaralta paikallaan olevaa kohdetta kuvattaessa optinen kuvanvakain on tarpeellinen, koska joudutaan kuvaamaan pitkillä suljinajoilla ja kameran tärähtäessä kuvasta tulee epätarkka. Optinen kuvanvakain auttaa tähän probleemaan ja kuvasta voidaan saada tarkka hieman pidemmälläkin suljinajalla.
Rohanin ratsastaja
Kontulainen
Yleisesti hyvä optinen vakain lisää huomattavasti kameran käytettävyyttä vaihtelevissa olosuhteissa ja tilanteissa eli helpommin ja varmemmin parempia kuvia eli suurempi osa noin vain räpsityistä kuvista on tarkkoja eli mikäli mahtuu budjettiin, kannattaa ottaa.
Kyllä minäkin olen omenaälypuhelimen hankkinut, ja omenakoneen, mutta en ole ikinä kokenut, että ne pitäisi olla siksiettäomena, eli statussymboleina (omg kattokaa mulla on rahaa ostaa omppukone! - ei, ei ollu, rehkin kesätöitä 5-6 päivää viikossa yhden kesän kokonaan ja vielä osittain koulunkin päällä, jotta sain maksettua koneen isälle, joka sai tilattua sen firman nimissä alvittomana). Ratkaisuihini on vaikuttanut ensisijaisesti niiden käyttötarkoitus.
Minua ei koskaan kiehtonut erityisesti Windows-koneiden käyttöliittymä, ja Linuxeja en oppinut käyttämään. Koulussa tuli vuosi räpellettyä Mac-koneiden kanssa, ja sen jälkeen totesin, että se käyttöliittymä on vaan niin paljon parempi, että haluan sellaisen. En todellakaan kiistä etteikö tässäkin olisi omat ongelmansa, ja sen että Apple tekee järjettömän idiootteja ratkaisuita joidenkin tuotteidensa suhteen. Mutta kuvankäsittelyohjelmien kanssa ei ole ikinä ollut ongelmaa, ja Windowsille ei saa mielestäniparasta Final Cut -ohjelmaa (tai ei ainakaan silloin saanut kun hommasin tätä). Tai siis saa, jos jaksaa säätää tarpeeksi. En jaksa. Toisekseen minua kiehtoo iMacin rakenne, siis se ettei ole sitä isoa keskusyksikköä. Joo, tämäkään ei ole originellisti Applen keksintö.
Sitten taas päädyin iPhoneen, koska halusin älypuhelimen, eli tehdä asioita näppärästi reissussakin. Katsoa sähköpostit, saada musiikkia mahtumaan tarpeeksi, ehkä pelatakin jotain muutakin kuin matopeliä. Edellinen puhelimeni oli sellainen perussemiuusi Nokia, en edes muista sen mallia. Ei kosketusnäyttöä eikä mitään, ruma käyttöliittymä ja ei, en tykännyt. Älypuhelinta ostaessa harkitsin kyllä Androidejakin, mutta koska tarkoitus kuitenkin oli pystyä synkkaamaan esim. iTunes ja muut näppärästi, päädyin sitten omenapuhelimeen. Tähän osallaan vaikutti varmasti Soneran liikkeessä ollut myyjätär, joka itse auliisti kertoi, miten elämä Mäkin ja iLuurin välillä on vaan niin helppoa. Ja sitähän se onkin, en kadu yhtään. Sittemmin omenapuhelimeni on alkanut oikutella kotinäppäimen (eli ehkä sen about tärkeimmän) kanssa. Siellä lienee välissä hevosenkarvaa tai muuta, se roikkuu kyllä tallillakin samassa taskussa leipäpalojen kanssa. Mutta ei sekään häiritse niin paljon, että se muuttaisi koko puhelimen käyttökelvottomaksi tai elämän kamalaksi.
Vajaan vuoden älypuhelimeilun jälkeen aloin kyllästyä siihen, ettei se foorumitekstien ja sähköpostien kirjoittaminen pieneltä näytöltä niin näppärää olekaan. Muistiakin on vähän, ja sitä ei tuohon malliin saa lisää. Olisiko siis aika tabletille? Kyllä, kyllä oli, ostin lokakuun alussa osamaksulla Samsung Note 10.1:n. Omg, se ei ollutkaan omena!
Alusta asti minulle oli kyllä selvää, että tabletti ei tule omenamerkkisenä. Minä en maksa niin paljoa rahaa siitä, etten saa flashia, että muistia ei voi koskaan muuttaa, että näyttö on pienempi kuin muissa samanhintaisissa, että se on käytännössä vain isompi iPhone jolla ei voi soittaa. Notessa tuli mukana pieni kynä ja Photoshop Touch, kynä uppoaa näppärästi laitteen nurkassa olevaan lokoseen. Aivan ihana laite, sillä on ollut mahtava kirjoitella sähköposteja reissussa, katsoa karttoja pitkillä matkoilla ja toisaalta, katsoa leffoja ja sarjoja pienemmältä näytöltä vaikka sängyssä, kun kone pitäisi käydä erikseen sammuttamassa vielä jos haluaisi sängyltä käsin ennen nukkumista katsoa jotakin.
Parhautta on myöskin ollut kun tablettiin saa miniSD-kortin, jonka sitten taas SD-adapterilla saa kameraan. Pystyn kuvauskeikkojen yhteydessä samantien katsomaan kuvia yli kymmentuumaiselta näytöltä. Esimerkiksi miitissä otettiin Vampireladysta yhtä juttua varten vähän edustavampia kuvia, ja pystyin saman tien sitten tabletilla katsomaan ja merkkaamaan ne, mitkä Vampire halusi tulostettavaksi.
Minua ei koskaan kiehtonut erityisesti Windows-koneiden käyttöliittymä, ja Linuxeja en oppinut käyttämään. Koulussa tuli vuosi räpellettyä Mac-koneiden kanssa, ja sen jälkeen totesin, että se käyttöliittymä on vaan niin paljon parempi, että haluan sellaisen. En todellakaan kiistä etteikö tässäkin olisi omat ongelmansa, ja sen että Apple tekee järjettömän idiootteja ratkaisuita joidenkin tuotteidensa suhteen. Mutta kuvankäsittelyohjelmien kanssa ei ole ikinä ollut ongelmaa, ja Windowsille ei saa mielestäniparasta Final Cut -ohjelmaa (tai ei ainakaan silloin saanut kun hommasin tätä). Tai siis saa, jos jaksaa säätää tarpeeksi. En jaksa. Toisekseen minua kiehtoo iMacin rakenne, siis se ettei ole sitä isoa keskusyksikköä. Joo, tämäkään ei ole originellisti Applen keksintö.
Sitten taas päädyin iPhoneen, koska halusin älypuhelimen, eli tehdä asioita näppärästi reissussakin. Katsoa sähköpostit, saada musiikkia mahtumaan tarpeeksi, ehkä pelatakin jotain muutakin kuin matopeliä. Edellinen puhelimeni oli sellainen perussemiuusi Nokia, en edes muista sen mallia. Ei kosketusnäyttöä eikä mitään, ruma käyttöliittymä ja ei, en tykännyt. Älypuhelinta ostaessa harkitsin kyllä Androidejakin, mutta koska tarkoitus kuitenkin oli pystyä synkkaamaan esim. iTunes ja muut näppärästi, päädyin sitten omenapuhelimeen. Tähän osallaan vaikutti varmasti Soneran liikkeessä ollut myyjätär, joka itse auliisti kertoi, miten elämä Mäkin ja iLuurin välillä on vaan niin helppoa. Ja sitähän se onkin, en kadu yhtään. Sittemmin omenapuhelimeni on alkanut oikutella kotinäppäimen (eli ehkä sen about tärkeimmän) kanssa. Siellä lienee välissä hevosenkarvaa tai muuta, se roikkuu kyllä tallillakin samassa taskussa leipäpalojen kanssa. Mutta ei sekään häiritse niin paljon, että se muuttaisi koko puhelimen käyttökelvottomaksi tai elämän kamalaksi.
Vajaan vuoden älypuhelimeilun jälkeen aloin kyllästyä siihen, ettei se foorumitekstien ja sähköpostien kirjoittaminen pieneltä näytöltä niin näppärää olekaan. Muistiakin on vähän, ja sitä ei tuohon malliin saa lisää. Olisiko siis aika tabletille? Kyllä, kyllä oli, ostin lokakuun alussa osamaksulla Samsung Note 10.1:n. Omg, se ei ollutkaan omena!
Alusta asti minulle oli kyllä selvää, että tabletti ei tule omenamerkkisenä. Minä en maksa niin paljoa rahaa siitä, etten saa flashia, että muistia ei voi koskaan muuttaa, että näyttö on pienempi kuin muissa samanhintaisissa, että se on käytännössä vain isompi iPhone jolla ei voi soittaa. Notessa tuli mukana pieni kynä ja Photoshop Touch, kynä uppoaa näppärästi laitteen nurkassa olevaan lokoseen. Aivan ihana laite, sillä on ollut mahtava kirjoitella sähköposteja reissussa, katsoa karttoja pitkillä matkoilla ja toisaalta, katsoa leffoja ja sarjoja pienemmältä näytöltä vaikka sängyssä, kun kone pitäisi käydä erikseen sammuttamassa vielä jos haluaisi sängyltä käsin ennen nukkumista katsoa jotakin.
Parhautta on myöskin ollut kun tablettiin saa miniSD-kortin, jonka sitten taas SD-adapterilla saa kameraan. Pystyn kuvauskeikkojen yhteydessä samantien katsomaan kuvia yli kymmentuumaiselta näytöltä. Esimerkiksi miitissä otettiin Vampireladysta yhtä juttua varten vähän edustavampia kuvia, ja pystyin saman tien sitten tabletilla katsomaan ja merkkaamaan ne, mitkä Vampire halusi tulostettavaksi.
Ereine
Kontulainen
Suosittelen aina kaikille peruskameraa etsiville Canonin SX IS -sarjaa, lähinnä sillä perusteella että olen ollut todella tyytyväinen omaan pari vuotta vanhaan malliini. Hinta on parin sadan tienoilla (noita on minusta usein tarjouksessa ja vanhemmat mallit ovat halvempia), kamera on aika pieni pokkari mutta siinä pystyy säätämään valotusta ja aukkoa ja muuta sellaista ja superzoom tekee minut iloiseksi.
Olen itse käyttänyt viimeiset viitisentoista vuotta lähes yksinomaan Applen tuotteita, meillä kotona käytettiin enkä ole nähnyt mitään erityistä syytä vaihtaa (varsinkin kun työkone tulisi sen verran kalliiksi kuitenkin jo pelkän näytön takia että iMac on kannattava ostos, toivon mukaan pystyn vaihtamaan vanhan kannettavani siihen vielä tämän vuoden puolella, taittaminen on lievästi tuskallista tällä). Minulla on myös hyvä tuuri siinä, että lähipiirissäni on ihminen, joka mielellään ostaa uusimpia laitteita ja vanhemmilla malleilla on taipumus päätyä kiertoon. Niin sain ensimmäisen iPhoneni ja kun sitä oli alkanut käyttää ja hankkinut ohjelmia olisi ollut vähän kallista ja hankalaa vaihtaa muuhun kun uuden hankkiminen tuli ajankohtaiseksi (pidän myös siitä miten helposti tietokone ja puhelin kommunikoivat keskenään). Nyt minulle päätyi yllättäen iPad ja olen yllättynyt siitä miten kätevä se on (eikä lainkaan suurennettu iPhone). Kirjojen lukemiseen se on minusta liian iso, iPad Mini vaikuttaa paremmalta siihen mutta kuvankäsittelyssä ja piirtämisessä isosta näytöstä on iloa ja pelaan sillä mieluummin kuin tietokoneella. Yritän myös totuttaa itseni käyttämään sitä luonnoskirjana työprojekteja varten.
Olen itse käyttänyt viimeiset viitisentoista vuotta lähes yksinomaan Applen tuotteita, meillä kotona käytettiin enkä ole nähnyt mitään erityistä syytä vaihtaa (varsinkin kun työkone tulisi sen verran kalliiksi kuitenkin jo pelkän näytön takia että iMac on kannattava ostos, toivon mukaan pystyn vaihtamaan vanhan kannettavani siihen vielä tämän vuoden puolella, taittaminen on lievästi tuskallista tällä). Minulla on myös hyvä tuuri siinä, että lähipiirissäni on ihminen, joka mielellään ostaa uusimpia laitteita ja vanhemmilla malleilla on taipumus päätyä kiertoon. Niin sain ensimmäisen iPhoneni ja kun sitä oli alkanut käyttää ja hankkinut ohjelmia olisi ollut vähän kallista ja hankalaa vaihtaa muuhun kun uuden hankkiminen tuli ajankohtaiseksi (pidän myös siitä miten helposti tietokone ja puhelin kommunikoivat keskenään). Nyt minulle päätyi yllättäen iPad ja olen yllättynyt siitä miten kätevä se on (eikä lainkaan suurennettu iPhone). Kirjojen lukemiseen se on minusta liian iso, iPad Mini vaikuttaa paremmalta siihen mutta kuvankäsittelyssä ja piirtämisessä isosta näytöstä on iloa ja pelaan sillä mieluummin kuin tietokoneella. Yritän myös totuttaa itseni käyttämään sitä luonnoskirjana työprojekteja varten.
Mattfield
Kontulainen
Onko täällä järkkäreillä kuvailevia? Ajattelin itse ostaa tässä lähiaikoina Nikon D800:n, mutta objektiivien valinta tuntuu hieman hankalalta. Laajakulmapäähän pitäisi päätös tehdä AF-S NIKKOR 16-35mm f/4G ED VR:n ja 14-24mm f/2.8G ED AF-S NIKKOR:n välillä. Potrettikuvaukseen sitten olen mietiskellyt kiinteää AF-S NIKKOR 85 mm f/1.8G/1.4G:tä tai vaihtoehtoisesti jotai zoomiputkea. Hyllyltä löytyisi myös Sigman 50mm 1.4 valovoimalla, mutta epäilen riittääkö piirto moisessa kakkulassa. Äsken tuli tilattua pari muistikorttia, valokuvaukseen lähinnä Lexar Professional 1000x 16GB CF ja videolle SanDisk Extreme Pro 32GB SDHC.
Isilmírë sanoi:
Heh, minulle vastaavat sanat ovat ihan arkipäivää kotona, tosin ehkä sillä erotuksella etteivät minun huonekaluni ole maksaneet juurikaan mitään. Jos jostain tykkään, niin antiikkikauppojen opiskelija-alennuksista ja "tuttujen tutuista"
Mutta asiaan: päädyttiinpä sitten hankkimaan äitini miehelle Pagbankin edellisellä sivulla mainitsema Samsung Xcoverin aikaisempi malli. Testatkoon hän nyt sitä, että miten kauan se kestää mailla ja mannuilla. Itselleni haaveilen edelleenkin myös jotain kestävämpää puhelinmallia, mutta koska alkuvuodesta on tiedossa useampia suuria maksuja, saa puhelimen hankinta siirtyä taas hamaan tulevaisuuteen (ellei se joku kaunis päivä räksähdä rikki betonilattialle tippuessaan).
Uraeus
Hobitti
Pakko jakaa teidänkin kanssa nyt tämä maailmaa järkyttävä, ennenkokematon uutinen koskien uutukaista kännykkääni. Mokoma meni nimittäin lipsahtamaan käsistäni ja tippui suoraan lärvi edellä kynnyksen päälle, mikä ei sinällään olisi haitannut jos kyseessä olisi ollut vaikkapa jo kuuluisaksikin tituleerattu Nokian kolmekolmekymppi, mutta tämä kyseinen laite sattuukin olemaan vasta puoli vuotta vanha Samsung Galaxy SII (suuri, helposti osumaa ottava kosketusnäyttö siis), mikä sai sydämen jättämään välistä lyönnin jos toisenkin. Kun vihdoin uskalsin nostaa luurin ylös ja tarkastaa vahingot niin huomasin - suureksi helpotukseksi - ettei siinä ollut mitään! Aivan, ei yhtikäs mitään vaikka olikin oikein metallisen kynnyksen päälle päättänyt laskeutua.
Nyt kaksi päivää myöhemmin luuri sanookin toista: juuri siihen kulmaan (mille mokoma laskeutui) on alkanut muodostua mustelma - kirjaimellisesti. Violetti laikku leviää siitä iskeytymiskohdasta yhä laajemmalle alueelle. Vika on vain näytössä onneksi, sillä otin kokeeksi näyttösieppauksen ja liikuttelin kuvaa eikä laikku liikkunut.
Haitta on periaatteessa vain esteettinen, puhelin on toiminut tavalliseen tapaansa tämän traumaattisen kokemuksen jälkeen, mutta tietääkö kukaan onko mitään tehtävissä? Olin ajatellut selvitä tämän saman Samsulin kanssa vielä pitkään, mutta nähtävästi ehdin jo saamaan ensimmäisen kolhun puolen vuoden yhteiselon jälkeen... Huoh.
Nyt kaksi päivää myöhemmin luuri sanookin toista: juuri siihen kulmaan (mille mokoma laskeutui) on alkanut muodostua mustelma - kirjaimellisesti. Violetti laikku leviää siitä iskeytymiskohdasta yhä laajemmalle alueelle. Vika on vain näytössä onneksi, sillä otin kokeeksi näyttösieppauksen ja liikuttelin kuvaa eikä laikku liikkunut.
Haitta on periaatteessa vain esteettinen, puhelin on toiminut tavalliseen tapaansa tämän traumaattisen kokemuksen jälkeen, mutta tietääkö kukaan onko mitään tehtävissä? Olin ajatellut selvitä tämän saman Samsulin kanssa vielä pitkään, mutta nähtävästi ehdin jo saamaan ensimmäisen kolhun puolen vuoden yhteiselon jälkeen... Huoh.
Kriisus
Kontulainen
Ei sillä mitään varmaan voida tehdä, mutta ei siitä nyt haittaakaan näytä olevan. Ellei nyt kovin kummoinen estetiikko satu olemaan niin kyllä tuolla varmaan vielä mennäkseen otetaan.
Kokemuksien ja kuulemani perusteella tiedän, että kovinkin rikkonaisen näytön omaavan kännykän elinikä voi yllättävän pitkä olla. Itsellä oli useammankin vuoden uskollisena partnerinani simpukka, joista toisen näytön olin istumalla rikkonut säpäleiksi, ja hyvin sekin näyttö tuli pelittäneeksi. Tuttavapiiristä löytyy parikin, jotka pyörittivät pitkään jesarilla korjattuja mobiilipuhelimiansa, ja eivätkä niidenkään uskolliset toverit kovin nopeasti veiviänsä heittäneet.
Ei sitä kännykkää hommata näytön tuijottamisen vuoksi. Kunhan tarkenee tekstit lukea, niin sehän on jätte bra kunnossa.
Kokemuksien ja kuulemani perusteella tiedän, että kovinkin rikkonaisen näytön omaavan kännykän elinikä voi yllättävän pitkä olla. Itsellä oli useammankin vuoden uskollisena partnerinani simpukka, joista toisen näytön olin istumalla rikkonut säpäleiksi, ja hyvin sekin näyttö tuli pelittäneeksi. Tuttavapiiristä löytyy parikin, jotka pyörittivät pitkään jesarilla korjattuja mobiilipuhelimiansa, ja eivätkä niidenkään uskolliset toverit kovin nopeasti veiviänsä heittäneet.
Ei sitä kännykkää hommata näytön tuijottamisen vuoksi. Kunhan tarkenee tekstit lukea, niin sehän on jätte bra kunnossa.
Uraeus
Hobitti
Jooh, näin vähän ajattelinkin ettei mitään ole tehtävissä mutta pieni toivon kipinä laittoi minut pistämään viestiä tänne, 'josko sittenkin...'. Mutta ei niin ei. Kiitos kumminkin charlie ja Kriisus! Tuskimpa alan näyttöä vaihtelemaan kun tuolla rahalla saa jo uudenkin ihan okei -yksilön 
Ja Kriisus, olet oikeassa! Kyllä minun ja rakkaan Samsulini suhde kestää elämän pienet kolhut. Tästä kolhusta seurannut mustelma on tosin levinnyt taas ja vie jo 1 viidesosan näyttöä sekä on muuttanut väritystään violetin lisäksi osin kellertävän ruskeaksi heh.
Ja Kriisus, olet oikeassa! Kyllä minun ja rakkaan Samsulini suhde kestää elämän pienet kolhut. Tästä kolhusta seurannut mustelma on tosin levinnyt taas ja vie jo 1 viidesosan näyttöä sekä on muuttanut väritystään violetin lisäksi osin kellertävän ruskeaksi heh.
Ehkäpä se sitten paranee kokonaan käytyään normaalit mustelman väinvaihdokset läpi 
Onko minulla vain sellainen kuva vai onko vanha tekniikka oikeasti paljon kestävämpää kuin uusi? Ennen telkkarit, puhelimet, autot ja muut kestivät vaikka kuinka pitkään, mutta en osaa nähdä että kellään olisi yleisessä käytössä vielä viiden vuoden päästä samat kosketusnäyttöpuhelimet kuin tällä hetkellä.
Onko minulla vain sellainen kuva vai onko vanha tekniikka oikeasti paljon kestävämpää kuin uusi? Ennen telkkarit, puhelimet, autot ja muut kestivät vaikka kuinka pitkään, mutta en osaa nähdä että kellään olisi yleisessä käytössä vielä viiden vuoden päästä samat kosketusnäyttöpuhelimet kuin tällä hetkellä.
Minä näkisin tekniikan kestävyyden linkittyvän omainaisuuksien määrään. Vähän samoin kuin autoissa, vanhoja Ladoja kai pystyi hyvinkin paljon korjaamaan lyhyen perehtymisen jälkeen, ilman ammattiin opiskelua. Nykyään autotkin ovat niin "tietokoneistettuja", että melkein kaikista vioista täytyy viedä huoltoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Lada olisi maailman paras auto.
Kyllähän lankapuhelinkin kesti ennen hyvin pitkään, mutta en silti vaihtaisi omaa kosketusnäytöllistä lankapuhelimeen. Oma puhelin on nyt ollut käytössä puolitoista vuotta. Toimii samoin kuin alussakin, kunhan kertyneitä applikaatioita muistaa siivoilla aika ajoin. Ihanteellista olisi mielestäni, jos härpäkkeitä voisi korjata ja huoltaa, näitä monimutkaisiakin. Ei aina tarvitsisi ostaa ihan uutta.
Kyllähän lankapuhelinkin kesti ennen hyvin pitkään, mutta en silti vaihtaisi omaa kosketusnäytöllistä lankapuhelimeen. Oma puhelin on nyt ollut käytössä puolitoista vuotta. Toimii samoin kuin alussakin, kunhan kertyneitä applikaatioita muistaa siivoilla aika ajoin. Ihanteellista olisi mielestäni, jos härpäkkeitä voisi korjata ja huoltaa, näitä monimutkaisiakin. Ei aina tarvitsisi ostaa ihan uutta.
Toisaalta suuri syy on myös oikeasti huonommassa laadussa, vaikka ominaisuudet eivät olisi juuri parantuneet. Esimerkiksi astianpesukone kesti 20 vuotta, mutta uudet eivät millään kestäisi niin kauaa, vaikka varsinaiset ominaisuudet eivät ole hirvittävästi lisääntyneet. Syynä on nähdäkseni, ettei kannata tehdä hyvää laatua, koska se on kalliinpaa ja uutta tuotetta ei voi myydä vuosikymmeneen.
Olórini sanoi:
Kannattaisihan se jos ihmiset haluaisivat maksaa laadusta. Käytännössä ostetaan halvin vaihtoehto, joten tietenkin niitä myös tarjotaan. Kännyköiden tapaiset tuotteet taas vanhenevat teknisesti niin nopeasti, että niitä ei kannata tehdä kestäviksi sen enempää valmistajan kuin käyttäjänkään näkökulmasta.
Ja kuten sanottua, myös monimutkaisempi tekniikka lisää vikariskiä. Vaikka esimerkiksi pesukoneissa ei olisi kummemmin uusia ominaisuuksia, niissä on kuitenkin mikroprosessorit ja muut elektroniikkaa, joita vanhoissa ei ollut. Toisin sanoen lisää palikoita jotka voivat hajota. Toki myös mekaaninen laatu on huonontunut.
Pagba
Pronominit hän/hänen
Laatua on huononnettu tarkoituksella. Käy sääliksi insinöörejä, joita on koulussa opetettu tekemään mahdollisimman hyvää jälkeä mahdollisimman halvalla. Sitten markkinointiosastolta tullaan antamaan tehtävä: "Suunnitelkaa sellainen tuote, joka toimii moitteettomasti kolmen vuoden ajan ja hajoaa sitten niin perusteellisesti, että sitä ei enää voi korjata, vaan pitää ostaa uusi tuote." Kaikki valmistajat ovat samassa juonessa mukana, sillä jokainen niistä ymmärtää, että jos kuluttajalla ei ole tarvetta ostaa uusia tuotteita säännöllisin väliajoin, valmistajat ajautuvat konkurssiin.
