Hmm, olen lueskellut tätä ketjua muutamia sivuja alusta ja lopusta, mukavaa kun täällä on Hobb-fanejakin! Ajattelin rekisteröityessäni Kontuun, että nimimerkkini olisi "turvallinen" tällaisella Tolkien-sivustolla, tarpeeksi kaukana TSH:sta siis ja sitten kirjoitan ekana Hobb-ketjuun... Mutta ehkä maailmassa on suurempiakin murheita
Minä en ole millään kirjafoorumeilla ollut ennen mukana, mutta nyt tuli olo, että pitää saada vertaistukea. Ystäväpiirini pyörivät muiden harrastusten ympärillä, eikä juuri kukaan lue sitä mitä minä, hyihyi heitä. Löysin Hobbin kirjat jonkun aikaa sitten ja luin siis ihan väärässä järjestyksessä tietysti, kirjastosta hain ensin Näkijän tarun ja sitten Lordi Kultaiset perään. Nyt ostin The Liveship Traders -trilogian ja tajusin oikeastaan vasta täällä, että järjestys on väärä. En onneksi muista Lordi Kultaisista ihan kaikkea, hyvä niin!
Yllättyneenä luin tästä ketjusta, että muutama lukija oli kokenut Näkijän tarun ahdistavana, minusta se oli kaikkea muuta. En osaa hirveästi sitä tässä analysoida, kun kirjojen lukemisesta on jonkun aikaa jo. Näkijän tarun jälkeen tuli samanlainen olo kuin silloin kun luin Tarun Sormusten Herrasta eka kertaa loppuun, eli mitä minä enää ikinä voin lukea, kun ei mitään muuta näin hyvää voi olla olemassakaan?
Tosin tykkään tästä The Liveship Traders -sarjasta vielä enemmän, alkukielellä lukeminen varmasti vaikuttaa asiaan myös, mutta muutenkin tuo laivojen maailma on temmannut minut kokonaan mukaansa. Mad Ship on kesken nyt ja lueskelen sitä muun touhun takia aika rauhalliseen tahtiin, vaikka tekisi mieli ahmaista. Odotan vähän pelonsekaisin tuntein miten tämä tarina loppuu. Minulle molempien trilogioiden (Fitzin ja Narrin) loput ovat olleet ennalta-arvaamattomia, mutta hyviä. Sitä paitsi luulen, että kunhan ehdin lukea ne useampaan kertaan, niin logiikka aukeaa kokonaan. Uskon, että Liveship-taruunkin kehittelen erilaista loppua mielessäni, mutta ah ja voi, toivottavasti edes yhdessä rakkaustarinassa on onnellinen loppu vai voiko niissä ikinä olla... Älkääkä spoilatko mitään
Minä rakastan Hobbin tyyliä kertoa asioista tarkkaan ja hitaasti tässä trilogiassa ja muutenkin. Sen ansiosta voi ihastella, että vielä on noin monta sataa sivua luettavana! Huomaan ihmetteleväni koko ajan, miten joku on keksinytkin tuollaisen maailman. Kenenkään hahmon näkökulmasta lukiessa ei minulle tule sellaista oloa, että tylsääää... Hobb kirjoittaa tekstiinsä myös paljon sellaista, mitä voi ottaa elämänohjeeksi itselleenkin. Tähän väliin voisi laittaa pitkiä lainauksia.
On myös ihan mieletön taito osata kirjoittaa hahmoista sellaisia, että heidän käyttätymistään voi ymmärtää, vaikka he ärsyttävätkin ja toimivat ihan "väärin". Siis että tajuaa, miksi vaikkapa Kennit tai Sorcor tai jopa Kyle toimii noin miten toimii, vaikka se olisikin kovin kaukana omasta tavasta katsoa maailmaa ja elämää.
Seuraavaksi täytyy tietysti hankkia Fitzin ja Narrin tarinat englanniksi ja lukea uudelleen. Enkä ollut edes tajunnut, että näitä on eri kansilla, hmm, pieni hamsteri heräilee. Onneksi on vielä luettavaa Hobbilta, Dragon keeper ja vaikka mitä muuta. Oikein odotan sitä hetkeä kun olen viidennen kerran lukenut nämä kaikki joskus ja tajuan paljon enemmän. Sitä odotellessa on hieno homma, että täällä on muita, kenen ajatuksia kirjoista voi lukea ja jakaa. Hyvä myös, että täällä näköjään pysyy kärryillä siitä mitä on vielä lukematta!
Hui kun tuli pitkä.
) TDK:ta on pikkuisen pakko hehkuttaa (vaikka se tietysti minulta onnistuu ihan mistä tahansa Hobbin tekstistä) - nautin ihan suunnattomasti joka sivusta. Ainoa varaus on, että jos ei pidä LST-trilogiasta tuskin pitää tästäkään - kertojaääniä tosin on tällä kertaa vain neljä, eikä laivoissa vietetä niin paljon aikaa. Kirjasta kyllä huomaa selvästi, että sen loppu on pätkäisty seuraavaan osaan eikä se muodosta samanlaista itsenäistä tarinaa kuin Hobbin trilogioiden osat perinteisesti. (Dragon Keeper ja ensi vuonna ilmestyvä Dragon Haven siis olivat alunperin yksi kirja josta tuli liian paksu ja kustantajat päättivät jakaa sen kahtia.)
