Robin Hobb

-Vinkki-
Huutonetissä näkyy olevan myynnissä koko Näkijän Taru trilogia. Saattaa vaan hinta nousta aika kovaksi... mut jos jotakuta kiinnostaa niin osoitehan on www.huuto.net
 
Nyt on aivan pakko aloittaa kommentoiminen.

Hobbin trilogiat ovat olleet tähän saakka parasta lukemaani fantasiaa (sillä Kafka, Harms ja García Lorca, jotka menevät kirjalistallani vielä ohitse, painivat eri sarjassa).

Näkijän taru on varsinkin henkilöhahmoiltaan melkoinen helmi. Minulle rakkain hahmo on Narri, tuo väritön, kalpea ja valkoinen olento, josta tarinan huipentuessa kasvaa koko trilogian värikkäin. Puhumattakaan sitten hahmon salaperäisyydestä ja oivasta sarkasmista. Ja sitten Hobb onnistuu muotoilemaan sarjan oikeita pahiksia ja puolipahiksiakin, ja lisäksi vielä muutaman hyvin silmillehyppivän hahmon, joista jo edellä eritellyt Chade ja Kiuru ovat pahimmat.

Muutenkin kirjoissa on salaperäistä vetovoimaa, joka kiskoo teoksiin kunnolla paneutuvan lukijan maailmoihinsa pää edeltä. Ja niin hyvä kuin Näkijän taru -trilogia onkin, on Liveship traders kokonaisuutena vieläkin parempi. Henkilöt saavat tässä seurakseen vielä parantuneen kuvauksen ja räikeämmän punaisen langan. Tawny man:sta on ehkä vielä aikaista mennä sanomaan mitään, loppuratkaisua tuntematta, mutta melkoisen taattua Hobbia tämäkin on.

Periaatteessahan Näkijän taru olisi ollut varsin mukava ilman jatko-osiakin, mutta toisaalta taas Fitz, niin monisärmäinen kuin Näkijän tarussa onkin, tarvitsee ehkä vielä lisäselvitystä nimenomaan nyt-jo-paljon-kokeneeseen persoonaansa. Ja kukapa Hobbin koukun nielaissut jättäisi lukematta lisää tuota maalailua?

Kaikillehan Hobbin kuvaileva tyyli ei varmastikaan aukea, tai sovi, mutta uskaltaisin väittää, että meille jotka omaamme lukukärsivällisyyttä, arvostuksen kielellisiin käänteisiin ja nälän upota jo itsessään runsaiden rivien väliin, Hobbin teokset tarjoavat mitä ihmeellisimmän kokemuksen.

Tada. Ylistän.
 
Noin hyvin erittelevä ja kirjoittava Hobb-fani on erittäin lämpimästi tervetullut tähän keskusteluun ja Käärmeeseen :)

Minä taisin olla jo aikoinani Näkijän tarun lopetettuani sitä mieltä että se tarvitsee jatkoa. Ei niin ihanan hahmon tarina voi niin loppua. Tosin vähän pelottaa uusi kirja. Voiko Fitzille ylipäätään käydä hyvin, hän tuntuu olevan kykenemätön onnellisuuteen. Enää ei ole montaa kuukautta odotettavana :)
 
Pari vuotta sitten luin ensimmäistä kertaa Salamurhaajan oppipojan. Kirjaston henkilökunta ei pariin viikkoon sen jälkeen saanut rauhaa. Oli jotenkin pakko lukea lisää, Fitzistä, Totuudesta ja Kuudesta Herttuakunnasta. Luin tosin vääräsä järjestyksessä seuravaat osat, ja olin ihan ulalla.
Taas vähän aikaa sitten aloin uudelleenlukea. Pidän edelleen.
Fitz tosin ärsyttää välillä, mutta kai se kuuluu hahmon luonteeseen. Näkijän tarun on yksi niistä kirjoista, joilla yritän tartuttaa ystäviäni fantasiaan. Yksi on jo jäänyt kiinni. Kauan eläköön Hobb. :)
Minä en ole Liveship tradersia enkä Tawny mania. Pelottaa, jos ei kielitaito riitäkään, ja jonkin ymmärtää väärin.
Yksi asia jäi vaivaamaan, kartat. Muistaakseni jossain Näkijän tarussa oli kannessa kartta, mutta missä? Eikö niihin muihinkin olisi voinut laittaa mukaan?
 
Jossain juuri näin kartan, olisiko ollut Golden Foolin alussa. Muistan hämmästyneeni joidenkin paikkojen sijainnista kovasti. Paikkojen nimet olivat myös vähän hämmentäviä, kun olin lukenut Näkijän tarun suomeksi ja muut englanniksi. Ahjo olikin Forge, etelän suuri kaupunki (jonka nimen täydellisesti unohdin) Bingtown... Sama pätee tietenkin ihmisten ja eläinten nimiin. Starling ei ole suoraan suomennettuna Kiuru (olikohan se Kottarainen, ymmärrettävää miksi ei ole otettu nimeksi). Totuus olikin Verity eikä Truth, Uljasta en olisi Chivalryksi tajunnut enkä Valtaa Regaliksi. Toisaalta noiden suorat suomennokset eivät olisi hyviä. Patiencen suomennoksena Mielenmaltti on huomattavasti parempi kuin Kärsivällisyys.
 
Neithan: ainakin noissa kovakantisissa Näkijän taru kirjoissa on kartat osissa 1 ja 3. Kakkosesta se jostakin syystä puuttuu.
Enkunkielisistä en sitten tiedä...

*Hehkutusta* Olen vihdoin saanut hommattua koko Näkijän tarun kovakantisina hyllyyni :mrgreen:
 
Jotenkin tuli mieleen vielä sellainen, että olisiko kellään Näkijän tarusta vaikka ruotsinnosta? Olisi aika hauska nähdä miten ovat kääntäneet nimet muille kielille. Hobbiahan on käännetty aika paljon, jostain muistan lukeneeni.

Esim tuosta lady Patience:sta tulee kyllä aivan erilainen mielikuva kuin lady Mielenmaltista, niin kuin noin jos näkisi pelkän nimen. Mielenmaltti on kuvailevampi ainakin suomenkielisen korvaan, mutta eihän sitä toisaalta tiedä mitä mielikuvia englanninkielisessä lukijassa Patience herättää.
 
Jepajee. Trilogia oli kyllä yksi parhaimmista lukemistani. Kaikki hahmot olivat omalla tavallaan mielenkiintoisia. Eniten pidin ehkä Fitzistä, mutta prinssi Totuuden uhrautuvaisuus isänsä ja kansansa eteen oli jotenkin "liikuttavaa" :oops:

Mutta joo: Cerizahille sen verran että kyllä se taito oli. lukiessani olin vähän kateellinen Fitzille vaistosta. Sillä tykkään eläimistä ja metsistä... :wink:

Poistin ...-yhdistelmät joka lauseen lopusta. terv. targuin
 
Satuin lueskelemaan Hobbin haastatteluja ruotsiksi, joten jos vaikka jotakuta muutakin sattuisi kiinnostamaan niin muutaman mielenkiintoisimman mainitakseni

-Näkijät ovat Fjärrskådarna (selvännäkijät)
-Fitz on Sonen (poika) tai sitten Oäktingen (äpärä), mutta käsittääkseni kirjoissa siinä missä suomessa Fitz, niin ruotsissa Sonen
-Totuus eli Verity on Ärlig (rehellinen, vilpitön)
-Valta eli Regal on Kunglig (kuninkaallinen)
-Uljas eli Chivalry on Ridderlig (ritarillinen)
-Mielenmaltti eli Patience on Saktmod (rauhallisuus, kärsivällisyys)
-Yönsilmä on samoin kuin suomessa yksikössä, eli Nattöga, ja Narri on Narren, arvattavastikin.

Mietin vain, että onkohan Fitzille annettu Näkijä-nimi, siis FitzUljas Näkijä käännetty ihan oikeasti SonenRidderlig Fjärrskådare. :D

Ja sitten on vielä huomioitava, että ruotsinnoksissa Näkijöiden viimeisin osa on pilkottu kahtia, mitä eivät onneksi tehneet suomennoksissa.
 
Argh. Tiesittekö, että Fool's Fate on jo julkaistu Hollannissa?! Käsittämätöntä.

Kertaalleen suljettu virallinen www.robinhobb.com on muuten avattu taas jälleen. Hobb pitää sitä nyt vallan kokonaan itse ja on vasta alkanut www-welhoilun alkeet, joten huikeaa visuaalista showta on turha odottaa. Pääasia, eli tietoa (ja mm. näytepätkä FF:stä!) sieltä kuitenkin löytyy. Tervemenoa. :)
 
Tässä nyt hieman tietoa niille, jotka eivät ole vielä tienneet:

The Tawny Manin ensimmäinen kirja ilmestyy suomennettuna 6.10. jos Suomalaiseen kirjakauppaan on luottaminen.
Jos haluaa itse käydä tarkistamassa, osoite on
www.suomalainen.com
ja siellä hakusanaksi vaikka Robin Hobb.

Kirjan nimi on suomeksi siis Narrin matka.
 
TolkienOnlinella näkyy olevan jo Fool's Fate keskustelu menossa, yritän olla vahva ja olla lukematta sitä. Tämän kirjan suhteen en aio spoilautua.

Ja vähän riemun kiljahduksia, vaikka uutinen onkin jo vanhahko (enkä löytänyt sille aivan sataprosenttista vahvistusta): Hobb tulee Finnconiin ensi kesänä :)
 
Nefalphiel sanoi:
The Tawny Manin ensimmäinen kirja ilmestyy suomennettuna 6.10. jos Suomalaiseen kirjakauppaan on luottaminen.

Se siis tulee sittenkin? Siis tämän vuoden lokakuussa? Siis ihan kohta? *hyppii, pomppii, tanssahtelee* Anteeksi, taisin hieman innostua. :oops:

Tosin Assassin's Apprenticen selvitettyäni voisin lukea alkuperäiskielelläkin, kun nimetkin alkavat jo kääntyä päässäni luontevasti englanniksi.. Oli nimittäin (jälleen kerran) mukavampi lukukokemus englanniksi kuin suomeksi. Tunnelma on aina jotenkin eri.
 
Mitä?! Finnconiin?! Sittenhän sinne on pakko päästä. Apua. :D

Suurempi "apua" on se, että FF on näköjään jo julkaistu vaikka ilmestymispäivän piti olla vasta kymmenen päivän päästä. Ja amazon.co.uk:ssa se on suosituimpien listalla kuudentena. :)
Mulle tuli kiire tilaamaan, mutta taidan tehdä sen sittenkin akateemisen kautta, sillä vaikka amazon myy kirjaa puoleen (!!) hintaan, tulee rahtikuluja laskujeni mukaan sen verran, ettei eroa akateemiseen verrattuna ole "kuin" neljä euroa.
 
Aloitin Näkijän tarun lukemisen aikoinani muistaakseni Pikkuenkelin kehotuksesta, mutta päinvastoin kuin hän, minä pääsin loppuun saakka. Päädyin lopulta ostamaan kirjat itselleni toiselta kaveriltani, joka oli ostanut ne itselleen, mutta ei päässyt alkua pitemmälle. Voi noita kärsimättömiä.

Narri oli ehdoton suosikkihahmoni ja samaistumiskohde numero yksi. Kiinnosti tuo vieraus. Vai olisikohan toiseus tässä parempi sana?

Minun mielestäni Fitzin ja Mollyn suhteen suurin ongelma oli sen, että kummallakaan ei tainnut olla oikein kokemusta vastaavasta. Tavallaan koko juttu oli silkkaa harjoittelua. Mielestäni noiden kahden sopivuudessa toisilleen ei ollut mitään vikaa, mutta suhde vaikutti silti tuhoon tuomitulta, siksikin, että Fitzillä oli noita velvoitteita toisaalla. Kyse oli mielestäni enemmänkin tilanteesta kuin henkilöistä. Olisin ollut hyvin pettynyt, jos Hobb olisisi antanut jonkin hämmästyttävän tapahtuman estää tämän lopun.

Olisin todennäköisesti pitänyt Fitzin käytöstä Mollyä kohtaan paljon tuomittavampana, jos hän ei olisi ollut kirjan kertojaääni. Nyt syyt kävivät selviksi. Mollylle taisi kyllä käydä lopulta paremin, kuin olisi käynyt, jos hänestä olisi tullut vaimo (tai muu semmoinen) Fitzille. Hyvä sinänsä, koska minä pidin Mollystä.
 
Minusta Näkijän taru oli tosi koskettava, mutta loppu oli tosi surullinen.

Kun olin tänään Suomalaisessa kirjakaupassa niin törmäsin ( tai no siskoni törmäsi ja nostin kirjat takaisn pinoon ) siihen Robin Hobbin näkijän tarun jatko osaan ( Kreivi kultainen? ). Luin takakannenn ja tuli vaan mieleen että jos se kirja on jotain 5-15 vuotta myöhemmin näkijän tarua niin kuinka vanha Fitz oikein siinä vaiheessa oikeen on? Ei oikeen huvittaisi lukea keski-ikäisen FitzUljaan seikkailuista. Kuten yleensäkkin minua raivosttaa kirjat joissa päähenkilön koko elämä veivataan läpi ja lopussa päähenkilö kuolee/on vanha.
No joo... Pitää silti käydä ostamassa se kirja, ihan vaan sen takia että saa nähdä miten se koko homma loppuu.
 
Fitz on muistaakseni uusissa kirjoissa 35-vuotias, ei siis mitenkään erityisen vanha (vaikka välillä itsensä liian vanhaksi tunteekin). Fitz aloitti uransa niin nuorena että monta kertaa järkyttyi kun tajusi ettei hän ollut vielä kahtakymmentäkään. Aikuinen Fitz on ehkä henkilönä kiinnostavampi kuin nuori, varsinkin kun kontrastina on nuorempia (ja tyhmempiä) miehiä. Toisaalta osaa Fitz olla aikuisenakin aika raivostuttavan typerä välillä.
 
Ai aika raivostuttavan typerä? Mieshän on aivan sietämätön. :D Toisaalta, jos itse joutuisi joskus kokemaan läheskään samoin kuin Fitz, sitä varmasti nousisi esiin jos vaikka minkälaisia suojamuureja ja tylyä elämänasennetta.

[color=red:bd6065a23d]Tässä kappaleessa spoilailee hitusen ainakin Näkijän tarua.[/color]
Minua henkilökohtaisesti vähän häiritsee Fitzin persoona. Jotenkin Fitz on aina niin miljoonan murheen pauloissa, että välillä tekisi mieli vääntää suupielet sormilla auttaen ylöspäin. Ensin hän joutuu painiskelemaan nuoruutensa liian vanhan maailman kanssa, ja sitten aikuisiässä hänen elämänsä kulkee kuin vanhuksen. Ehkä Hobbilla itsellään oli (ja on) sama ongelma, Narrihan on varsinkin ensimmäisen trilogian lopussa varsinainen ilopilleri Fitzin suhteen. Tawny Man meneekin sitten jo varsin vaikeaselkoiseksi näin niinkuin persoonia katsellen. Ikään kuin Fitz-asenne olisi tarttunut muutamaan muuhunkin hahmoon, ja siitäkös vasta iloinen soppa syntyy.
Toinen asia mikä minua on vähän mietityttänyt ovat ainakin ensimmäisen trilogian kappaleiden pro-osiot, eli Fitzin Kuuden herttuakunnan historiasta kertovat muistiinpanot ja niiden tekemisestä kertovat osiot, eli tavallaan tuo kehystarina. Tässä Fitz tuntuu erityisen vanhalta, välillä jopa todella sairaalta. Mihin kohtaan kehystarina oikein sijoittuu? Ennen Tawny Mania?

Ja jos Hobb on todellakin tulossa Finnconiin, minun vastalauseeni sinne lähtemiselle taitavat olla lopullisesti tuhoutuneet. :)
 
[color=red:34c6b817df]Lievää spoilausta, ehkä[/color]


Mielestäni Näkijän tarun kehyskertomus sijoittuu aikaan vähän ennen Fool's Errandia, Fitzhän tuntee itsensä hyvin vanhaksi ja raihnaiseksi siinä. Sairaus taitaa olla Taitoon liittyvää kaipausta ja addiktiota.
Fitzissä on kyllä se hyvä puoli että vaikka mitä tapahtui niin hän ei juuri valittanut tai kysellyt "miksi minä" Belgarion-tyyliin. Toisaalta se vähän ärsytti että hän tuntui odottavankin sitä että ikäviä asioita tapahtuu hänelle. Ja toisessa uudessa kirjassa hänen käytöksensä oli suorastaan törkeää välillä. "Voiko rakastaa toista vaikka välillä tuntuu vihaavan häntä?" tai jotain sinne päin, ei ole kirjaa mukana joten tuo ei varmaan ole mikään tarkka käännös.
 
itseasiassa luen parasta aikaa kyseistä kirjaa...vaikuttaa lupaavalta, mutta saattaa olla ensi hetken viehätystä noh, kirjoitellaan lisää myöhemmin
 
Ylös