En tiedä onko tällaista topicia jo olemassa, eipä ainakaan silmään sattunut kun tuossa selasin.
Joten: Mistä ruokalajista pidätte eniten?
Kumpi ompi parempi, tavallinen arkiruoka vai hienot gourmet-kokkaukset?
Entä koti- vai pikaruoka?
Onko ruoka vain polttoainetta vai nauttimista varten luotu?
Mikä on ruoassa tärkeintä, ulkonäkö/maku/määrä?
Oma lempiruokani on ehdottomasti niinkin arkinen ruoka kuin lasagne. Mutta ei jauhelihalla, vaan lihana pitää olla kanaa. Kanalasagne ei ehkä kuulosta kovin herkulliselta, mutta se on todella hyvää.
Jos pitäisi valita ranskalaisen ruokalistan parhaimmistoa tai mummon lihapullat ja perunamuusi, valitsisin oikopäätä edellisen. En pidä jauhelihasta. En pidä makaronista, en pidä lihapullista. Perunamuusia voin juuri ja juuri sietää. En todellakaan siis ole mikään "perinteisen kotiruoan" ystävä.
No entä äidin paistokset vai BigMac? Jälleen jää kotiruoka toiseksi. En kuitenkaan ehkä ensiksi valitsisi hampurilaista, ennemmin tortillaa tai tacoja. Pidän eniten kaikista "eksoottisista" ruoista, ennemmin kuitenkin meksikolaista pikaruokaa kuin jotain kiinalaista koiranlihahöystöstä (augh... Vaikka voisihan sitäkin maistaa :wink: )
Ruoan tarkoitus riippuu aivan mielialastani. Jos olen surkealla tuulella, ruoka kuin ruoka menee alas sen kummemin pahentamatta tai parantamatta päivääni/yleistä maailmankuvaani. Jos taas olen oikein pirteällä ja positiivisella päällä (eli pahimmillani) katson tarkasti mitä syön. Ja myös syön tarkasti, en ahmi vaan keskityn siihen, miltä ruoka maistuu.
Vaikka se olisi sitten makaronia ja jauhelihaa .
Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: Mikä on ruoassa se tärkein? Kuten joskus käy, tärkein kysymys on myös vaikein. Voisin sanoa, että ulkonäkö. Jos minulle tarjottaisiin taivaallista ateriaa, joka näyttää kahteen kertaan syödyltä pinaattimuhennokselta, jättäisin epäluuloisena luonteena luultavasti syömättä - ja maistamatta.
Toisaalta ehkä maku. Kauneinkaan ulkonäkö ei voi parantaa vaikutelmaa, jos ruoka maistuu siltä kuin sitä olisi säilytetty viikon sukkalaatikossa ja sitten lämmitetty hiustenkuivaajalla (jonka sisään on palanut tukko hiuksia). Mutta kai se ulkonäkö on tärkein.
Tai määrä :wink: . Vaikka olisi kuinka ihana ja maistuva annos - tai mieluiten juuri silloin - määrä ei missään nimessä saa olla liian suuri, tai syön itseni ähkyyn ja poden seuraavan viikon huonoa omaatuntoa "syöpöttelyistäni" (ja vedän masennukseeni suklaata kymmenen sellaisen aterian verran).
No olkoon. Ulkonäkö se on. Ehdottomasti.
En pyörrä sanojani.
Tässä mielipiteessäni pysyn.
Ainakin seuraavat viisi minuuttia (tai kunnes seuraavan kerran syön).
Joten: Mistä ruokalajista pidätte eniten?
Kumpi ompi parempi, tavallinen arkiruoka vai hienot gourmet-kokkaukset?
Entä koti- vai pikaruoka?
Onko ruoka vain polttoainetta vai nauttimista varten luotu?
Mikä on ruoassa tärkeintä, ulkonäkö/maku/määrä?
Oma lempiruokani on ehdottomasti niinkin arkinen ruoka kuin lasagne. Mutta ei jauhelihalla, vaan lihana pitää olla kanaa. Kanalasagne ei ehkä kuulosta kovin herkulliselta, mutta se on todella hyvää.
Jos pitäisi valita ranskalaisen ruokalistan parhaimmistoa tai mummon lihapullat ja perunamuusi, valitsisin oikopäätä edellisen. En pidä jauhelihasta. En pidä makaronista, en pidä lihapullista. Perunamuusia voin juuri ja juuri sietää. En todellakaan siis ole mikään "perinteisen kotiruoan" ystävä.
No entä äidin paistokset vai BigMac? Jälleen jää kotiruoka toiseksi. En kuitenkaan ehkä ensiksi valitsisi hampurilaista, ennemmin tortillaa tai tacoja. Pidän eniten kaikista "eksoottisista" ruoista, ennemmin kuitenkin meksikolaista pikaruokaa kuin jotain kiinalaista koiranlihahöystöstä (augh... Vaikka voisihan sitäkin maistaa :wink: )
Ruoan tarkoitus riippuu aivan mielialastani. Jos olen surkealla tuulella, ruoka kuin ruoka menee alas sen kummemin pahentamatta tai parantamatta päivääni/yleistä maailmankuvaani. Jos taas olen oikein pirteällä ja positiivisella päällä (eli pahimmillani) katson tarkasti mitä syön. Ja myös syön tarkasti, en ahmi vaan keskityn siihen, miltä ruoka maistuu.
Vaikka se olisi sitten makaronia ja jauhelihaa .
Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä: Mikä on ruoassa se tärkein? Kuten joskus käy, tärkein kysymys on myös vaikein. Voisin sanoa, että ulkonäkö. Jos minulle tarjottaisiin taivaallista ateriaa, joka näyttää kahteen kertaan syödyltä pinaattimuhennokselta, jättäisin epäluuloisena luonteena luultavasti syömättä - ja maistamatta.
Toisaalta ehkä maku. Kauneinkaan ulkonäkö ei voi parantaa vaikutelmaa, jos ruoka maistuu siltä kuin sitä olisi säilytetty viikon sukkalaatikossa ja sitten lämmitetty hiustenkuivaajalla (jonka sisään on palanut tukko hiuksia). Mutta kai se ulkonäkö on tärkein.
Tai määrä :wink: . Vaikka olisi kuinka ihana ja maistuva annos - tai mieluiten juuri silloin - määrä ei missään nimessä saa olla liian suuri, tai syön itseni ähkyyn ja poden seuraavan viikon huonoa omaatuntoa "syöpöttelyistäni" (ja vedän masennukseeni suklaata kymmenen sellaisen aterian verran).
No olkoon. Ulkonäkö se on. Ehdottomasti.
En pyörrä sanojani.
Tässä mielipiteessäni pysyn.
Ainakin seuraavat viisi minuuttia (tai kunnes seuraavan kerran syön).