Tänä aamuna töihin lähtiessä oli kaikkea muuta kuin houkutteleva sää. Herätessäni vettä ropistellut taivas oli vaihtanut vesiräntäsateeseen siihen mennessä, kun menin pukemaan ulkovaatteita, ja pyörää katoksesta taluttaessani tuli jo taivaan täydeltä jalkarättejä. Uusi sadeviittani pääsi testiin ja osoittautui onneksi hyväksi, vaikka sen huppu onkin niin pieni, ettei sitä saa vedettyä kypärän yli niin kuin olen tottunut vanhan kuoritakkini kanssa tekemään. En siis onneksi kastunut nimeksikään, mutta jouduin kyllä ajamaan epämukavassa kyyryasennossa välttyäkseni naamaan läiskiviltä lumiräntäräteiltä ja pitääkseni silmälasini edes suunnilleen läpinäkyvinä. Oli myös vähän masentavaa katsoa, miten nopeasti sadeviitan pyörän tangon yli heitetyn etuhelman päälle kasvoi kinos, jonka sitten aina liikennevaloihin pysähtyessäni ravistelin pois. Onneksi lumiräntä oli niin märkää, että vaikka se kasaantuikin kerrokseksi tielle, se ei kuitenkaan tehnyt asfalttia liukkaaksi.
Vaan eipähän ainakaan ollut katupölyä tänään!