Silitysrauta ja sen käyttäminen

Pellavakin pehmiää kun sen kyllin monta kertaa pesee. Vanhat pellavapyyhkeet ovat ihan pehmoisia ja siliävät kiltisti.
 
Hyi pöytäliinat yhhhh... yhtä epäkäytännöllisiä ja tarpeettomia ku solmiot ja kaikki muu tommonen muu pous, jonka funktio on hankaloittaa elämää tuomatta tilalle mitään iloa tai hyötyä :)
 
Kyllä pöytäliinat tuo iloa! Pellavaiset varsinkin on oikein kauniita! Ja peittää mukavasti kuluneen pöydän. :D
 
Ihan mielelläni silitän vaatteita. Mutta ainoastaan paitoja, housuja tai muita suurikokoisia vaatteita, enkä mitään alushousuja tai sukkia, niin kuin eräs setäni vaimon tuttu, joka valittaa, että hänellä ei ole aikaa kun koko ajan on silitettävää :roll: Miltähän tuntuu edes liikkua <i>silitetyissä</i> alushousuissa? :grin:

Silittämiseen olen mielistynyt sen tunteen takia joka tulee kun huomaa ryppyjen silinneen ja vaatteen näyttävän paljon siistimmältä kuin ennen silittämistä. Se on sitä jotain :)

fanye sanoi:
Mutta koska asun yksin, en uskalla tunnustaa itselleni etten osaa silittää. Välttelen vain vaatteita jotka vaativat silitystä. Verhot osaan silittää, ja päiväpeiton.

Ei silittäminen ole vaikeaa, katsot vain paidan pesulapun, jossa on kyllä ohje kuinka kuumalla rauta saa olla silittäessä ja ohjeitten tulkinnat löydät täältä -> http://www.cs.uta.fi/ipoppla/www/ipoppla00/koku/hoitoohjemerkit/hoitoohje.html :)
 
Edustan sitä (miehistä) stereotypiaa, joka ei silitä yhtikäs mitään. Koko homma vaikuttaa työmäärään nähden niin turhalta, ja pitäisi olla rauta ja lauta jossain ja tilaahan ne vain veisivät 99 % ajasta. Enpä kyllä pidä esimerkiksi vaatteiden ostamisesta tai pyykkäämisestäkään (mutta niitä on pakko joskus tehdä), joten ehkä inhoni vain on hyvin laaja-alaisesti vaatehuollon kattavaa.

Pöytäliina näyttäisi tietysti hivenen paremmalta ilman kuukaudesta toiseen säilyviä taitosjälkiä. Olen jopa harkinnut silitysvälineiden lainaamista joltakulta tutulta sen silittämiseksi. Olisi kuitenkin kertahomma eikä sitten tarvitsisi aikoihin toistaa.

Ja lakanat ovat ärsyttäviä pesun jälkeen ryppyisinä, mutta niitä ei kyllä taideta yleensä silittää siltikään. :p
 
Itse hankin juuri uuteen kämppään muuttaessa jopa uuden silitysraudan, kun entisten kämppisten omaani paremmat vekottimet eivät enää ole käytössä. Välttelen kuitenkin silittämistä viimeiseen saakka - akuutein tarve tällä kertaa oli uusien verhokankaiden silittäminen, muutoin raudan alle päätyvät lähinnä hyvin, hyvin satunnaisesti käytetyt kauluspaidat, suorat housut, juhlapuvut yms. Pyrinkin hankkimaan normaalikäyttöön silittämättä siistejä vaatteita, jotka tarvittaessa kuivavat kauniin rypyttömäksi aavistuksen kosteana henkarille ripustamalla. Omaa silityslautaa en vielä ole lähtenyt kiireellä hankkimaan, nuo verhot kun silisivät ihan kauniisti sängynkin päällä.

En tällä hetkellä omista minkäänlaista pöytää, jonka päälle edes voisi asetella pöytäliinaa. Silloinkin kun olen moisen kapineen omistanut, ei ole tullut mieleenikään lähteä peittämään sitä minkäänlaisilla kankailla, joten pöytäliinojen silittämiseltä olen säästynyt. En myöskään ymmärrä lakanoiden silittämistä/mankelointia, äitinikin luopui moisesta hääräämisestä minun ollessani vielä pieni ja siitä varmaan olenkin oppinut puolihuolimattomille tavoilleni. Lakanoista saa siistin rypyttömiä jo sillä, että "kaappikuivana" taittelee ne kauniisti ja tiukasti kaappiin, jossa ne siliävät enemmän kuin tarpeeksi omia aikojaan - ja näyttävät yhden nukutun yön jälkeen aivan yhtä sileiltä kuin silitetytkin lakanat tuossa vaiheessa.
 
Haltiamieli, minä kyllä silitän lakanat :p Syistä että
a) vievät silitettyinä vähemmän tilaa ja näyttävät hyllyllä siistiltä
b) allergisille suositellaan nykyisin lakanoiden silittämistä (aiemmin se suositus oli mankelointi), sillä se poistaa petivaatteista pölypunkkeja (en ole perehtynyt aiheeseen tarkemmin, ehkä se on se lämpö)
c) lakanat tuntuvat mukavammilta sängyssä ja sänky säilyykin siistimmän näköisenä.

Olen salaisella kiinnostuksella katsellut ostos-tv:ssä esiteltävää höyrysilityslaitetta (onko sillä joku muu nimi?). En tiedä juuri siitä laitteesta, mutta käsittääkseni sen tyylisiä koneita käyttävät myös tekstiilialan ammattilaiset. Moinen näyttäisi niin kätevältä! Mutta koska katson moiset mainokset lähinnä humpuukiksi, se kiinnostus taitanee jäädä kiinnostukseksi tulevaisuudessakin :D
 
Lakanoiden ryppyisyyden voi minimoida kuivattamalla ne mielellään avonaisina tai viikata ne jo kosteina neljään osaan pitkittäin ja laittaa sitten kuivumaan. Taitteet niihin kummminkin jää. Kuivausrummussa saa tavallisista lakanoista ryppyisiä, joten en suosittele sen käyttöä lakanoiden kuivaamiseen.

Tietysti yksikseen on hankala viikata, mutta hätä keinot keksii. Taittelen lakanan toisen pään neljään osaan haitariksi, kiinnitän sen sitten nipsutinhenkariin ja ripustan mahdollisimman korkealle (jos matalammallakin olisi kiinteä paikka, josta pääsisi peruuttamaan riittävästi, se kävisi) ja annan roikkua ja selvitän lakanan alaosan. Tästä sen saa siististi taiteltuna kuivumaan.

Itse varsinaisesta aiheesta silittämisestä minulla ei ole kovinkaan paljoa kokemusta. Yritän siis pitkälti selvitä silittämättä. Joskus tarvittaessa olen käynyt vanhempieni luona käyttämässä silitysrautaa ja -lautaa. Itseasiassa jossain siellä olisi rauta minullekin, jonka isäni poimi isotätini jäämistöstä, mutta en ole tilanpuutteen vuoksi hankkinut silityslautaa. Tosin äitini sanoo, että esimerkiksi sängyllä voisi myös silittää, tai laittaa huopa ruokapöydän päälle.
 
Lehtokuusama sanoi:
Lakanoiden ryppyisyyden voi minimoida kuivattamalla ne mielellään avonaisina tai viikata ne jo kosteina neljään osaan pitkittäin ja laittaa sitten kuivumaan.

...Tietysti yksikseen on hankala viikata...
Miten muuten lakanat voisi edes kuvitella ripustavansa kuivumaan, kuin hyvin "ravisteltuna" ja siististi suoraan pitkin pituuttaan aseteltuna? Onko minun kuivausoletuksillani sittenkin jotain tekemistä epäryppyisen lopputuloksen kanssa? Ilmeisesti pakko-oireisuutta lähentelevästä pikkutarkkuudesta on tällä kertaa hyötyä :grin:
Onneksi itselläni käsien väli on sen verran pitkä, että kaikenmoiset lakanatkin saa viikattua vaivatta, vaikka aloitankin taittelun pisimmältä mahdolliselta sivulta.
 
Kun voisikin taitella lakanansa aina noin. En edes asu yksin, mutta silti jostain syystä olen laittanut lakanat aina yksin ellen ole nakittanut hommaa jollekin muulle. Pitäisi kai muuttaa tapoja sen verran että ottaisi tavaksi taitella lakanat jonkun kanssa kuivumaan.
Joskus silitin lakanan sängyn päällä kun laitoin lakanat sänkyyn, mutta nyttemmin sekin on jäänyt. Milloinkahan olen edes viimeksi silittänyt...
 
Minä kuivatan lakanat vähän huolimattomasti mutta ei niissä ole ryppyjä, johtuukohan siitä että pussilakanani ja tyynyliinani ovat satiinisia. En kyllä muutenkaan kauheasti silitä mitään, kaikki yläosanikin ovat neuloksisia (muista syistä kyllä kuin silittämisen välttämisestä mutta se ei haittaakaan). Pellavavaatteita olen saattanut silittää, mutta yleensä en jaksa välittää. Ennen viime vuotta minulla oli isältä ja äitipuolelta tarpeettomana saatu höyrysilitysrauta ja silitin joskus ruokapöytäni päällä (se on päällystetty ikilevyllä ja kestää kuumuutta ja ei tarvitse pöytäliinaa), mutta sitten aloin harrastamaan ompelemista ja hyvin pian jouduin ostamaan isoimman löytämäni silityslaudan kun ruokapöytä oli ainoa paikka ompelullekin. Ja ilman prässäämistä ei kyllä kannata ommella.
Silittäminen on kyllä minusta melkein yhtä tylsää puuhaa kuin tiskaaminenkin.
 
Ereine sanoi:
Silittäminen on kyllä minusta melkein yhtä tylsää puuhaa kuin tiskaaminenkin.

Ei ei ei, Ei olleskaan tylsää, aarre.
Silittäessä saa ajatus lentää. Kunhan kroppa kestää seisomisen ja silitystaso on oikealla korkeudella niin silittäminen voi olla hyvinkin terapeuttista. Tyynyliinojen, pienten keittiöpyyhkeiden ja nenäliinojen silittäminen on varsin mukavaa puuhaa. Jonkun kauluspaidan kanssa tappelu ei sitten niinkään.
 
Jaamar sanoi:
Kunhan kroppa kestää seisomisen ja silitystaso on oikealla korkeudella niin silittäminen voi olla hyvinkin terapeuttista.
Tuossapa muuten yksi asia lisää aiheuttamaan silitysurakoiden aiheuttamaa ärsytystä: en tiedä mistä tämä alle 160-senttinen ex-kämppikseni oli silityslautansa hommannut, mutta sen korkeinkin säätötaso oli auttamatta aivan liian matalalla. Samoin asuntomme keittiöön kiinteästi kaapiston lomaan asennettu lautaviritelmä, vaikka aavistuksen korkeammalle kohosikin. Kun tässä joskus sen oman laudan saan hommattua, niin pitää kyllä ennakkoon saada varmistettua, että sen vieressä ei tarvitse kyyryillä selkä mutkalla.
 
Yleensä silittämistä vaativat vaatteet jäävät kaappiin sen jälkeen, kun ne on kerran silitetty. Annoin juuri eteenpäin ison kassillisen lastenvaatteita. Syynä oli ainoastaan se, että ne vaativat silittämistä...

Salainen resepti lakanoille... 1) käytä ns. kirjekuorilakanoita 2)kun käyttää ne kuivausrummussa, mutta valitsee hieman nihkeänkostean ohjelman, niin ne voi pistää suoraan takaisin sänkyyn, jossa oikenevat ihan itsekseen. Sitä paitsi kirjekuorilakanat pysyvät paremmin paikoillaankin, kun sänkyä kielloistani huolimatta käytetään säännöllisesti trampoliinina (auktoriteettiongelma vai se, että muistan vielä miten hauskaa se oli). Olen näitä kirjekuorilakanoita tehnyt tavallisista lakanoista ompelemalla kulmaan pienen "taskun". Myös pussilakanat voi laittaa nihkeänkosteina ja levittää oven päälle loppukuivahtamiseen.

Useimmat vaatteet voi jättää silittämättä, kunhan ne ripustaa huolellisesti ja tarpeeksi kosteina.

Onnistun välttämään silittämistä siinä määrin, että tulee silitettyä vain pari kertaa vuodessa. Kolmannesvuosinakki napsahti itse asiassa eilen ja saldo oli: 4 paitaa, 2 tyttöjen juhlamekkoa ja 1 takkipusero.
 
Haltiamieli sanoi:
Ja lakanat ovat ärsyttäviä pesun jälkeen ryppyisinä, mutta niitä ei kyllä taideta yleensä silittää siltikään. :p

Taas kummallisuus minulle, en ole koskaan edes ajatellut silittäväni lakanoita, siihenhän käytetään ainakin meillä mankelia.
 
Mankeli onkin lakanoille parempi, mutta esimerkiksi itse en ole kotoa muutettuani ostanut mankelia. Se vie liikaa tilaa ja toisaalta silitysrauta on keksitty. Mutta lakanoiden silittäminen tavallisella silityslaudalla on tuskaista tuhertamista. Siihen tarvitaan suurempi alusta.
 
Vetehinen sanoi:
Ei silittäminen ole vaikeaa, katsot vain paidan pesulapun, jossa on kyllä ohje kuinka kuumalla rauta saa olla silittäessä ja ohjeitten tulkinnat löydät täältä -> http://www.cs.uta.fi/ipoppla/www/ipoppla00/koku/hoitoohjemerkit/hoitoohje.html :)

Heh, ei kyse ole siitä etten osaisi lukea pesulappuja. Kyse on silitysjäljestä.

Lehtokuusama sanoi:
Tietysti yksikseen on hankala viikata, mutta hätä keinot keksii. Taittelen lakanan toisen pään neljään osaan haitariksi, kiinnitän sen sitten nipsutinhenkariin ja ripustan mahdollisimman korkealle (jos matalammallakin olisi kiinteä paikka, josta pääsisi peruuttamaan riittävästi, se kävisi) ja annan roikkua ja selvitän lakanan alaosan. Tästä sen saa siististi taiteltuna kuivumaan.

Kiitos vinkistä! Olen saanut joten kuten lakanat aina viikattua, mutta tuolla keinoin kuivaushuoneessa saattaa tulokset parantua. :)

En ole ikinä kuvitellutkaan silittäväni lakanoita, liikaa hommaa. Mankeloisin, ellei pesutuvan mankeli olisi niin pelottava (ettei edes mankeloijaekspertti-äitini uskaltanut käyttää sitä kun kerran hänen täällä käydessään neuvoa kysyin).
 
Minäkään en hankkinut mankelia kotoa lähtiessäni, samasta syystä kuin Jaamar; vie liikaa tilaa. Lakanat siliävät kuitenkin helposti vedettyinä, en silitä siis kuin kapealta alalta ja molemmin puolin sen, siliävät näin kyllä. En siis missään nimessä ala aukinaista lakanaa silittää. Sama koskee tietenkin pussilakanoitakin.
 
Kun sitten muutan, niin kyllä itsekään ala mankelia hankkimaan. Lakanoiden silitys ja mankelointi on liikaa hienostelua minulle :grin: Jos joskus edes mankeloidaan niin lainataan mummun mankelia.
 
Ylös